HE 292/1993

1.1.Valtion eläkelakiin ehdotetut muutokset

Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 1 §:n (564/89) nojalla on virka- tai työsuhteessa evankelis-luterilaiseen kirkkoon, sen seurakuntaan, seurakuntainliittoon tai muuhun seurakuntain yhtymään olevalla henkilöllä oikeus eläkkeeseen, ellei sanotusta laista muuta johdu, soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin valtion palveluksessa olevalla henkilöllä. Tämän vuoksi eläkeoikeutta koskevat valtion eläkelain säännökset tulevat yleensä sovellettaviksi kirkon eläkejärjestelmässä ilman, että kirkon eläkelakia tarvitsee muuttaa.

Eduskunnalle on 18 päivänä kesäkuuta 1993 annettu hallituksen esitys valtion eläkejärjestelmän muuttamisesta (HE 96/1993 vp .). Esityksen tavoitteena on muuttaa valtion eläkejärjestelmään kuuluvassa palveluksessa vuosien 1992 ja 1993 vaihteessa olleiden eläketurva asteittain suunnilleen työeläkejärjestelmän perusehtojen tasoiseksi. Esityksen mukaan palveluksessa olevat henkilöryhmät ehdotetaan eläke-etujen suhteen rajattaviksi syntymäajan perusteella. Ennen vuotta 1940 syntyneet eli vähintään 55 vuotiaat säilyttäisivät nykyisen lain mukaisen eläketurvan. Vuosina 1940―1959 syntyneiden eläkeikää ehdotetaan asteittain nostettavaksi 63 vuodesta 65 vuoteen ja tavoitetasoa asteittain laskettavaksi 66 prosentista 60 prosenttiin riippuen siitä, kuinka paljon heillä on vuoden 1994 loppuun mennessä valtion eläkettä varten hyväksi luettavaa palvelusaikaa.

Vuoden 1939 jälkeen syntyneiden henkilöiden yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikäraja ehdotetaan nostettavaksi 55 vuodesta 58 vuoteen. Edelleen ehdotetaan ikääntyneille työntekoa jatkaville normaalia nopeampaa eläkkeen karttumista sekä eräitä eläkkeensaajan työhönpaluun helpottamiseen tähtääviä muutoksia. Sen varalta, että eläkkeen karttuminen katkeaa vuoden 1994 alusta muun muassa työttömyyden, kuntoutumisen ja ammattikoulutuksen vuoksi, ehdotetaan eläketurvaa täydennettäväksi työeläkelisällä. Lisäksi työttömyyseläkkeen saamisen ehtoja ehdotetaan tarkistettavaksi ja yksilöllisen varhaiseläkkeen ennakkopäätöksen sitovuusaikaa pidennettäväksi.

Kaikkien 31 päivänä joulukuuta 1992 ja edelleen eläketapahtumaansa saakka jatkuvasti palveluksessa olevien eläke karttuu 2,2 prosenttia vuodessa 31 päivään joulukuuta 1994. Ennen vuotta 1940 syntyneiden eläketurvaan ei ehdoteta muutoksia, joten heidän eläkkeensä karttuu myös vuoden 1995 alusta edelleen 2,2 prosenttia vuodessa. Palveluksesta ennen eläketapahtumaansa eroavan ennen vuotta 1940 syntyneen eläkkeen karttumisnopeus olisi nykyiseen tapaan 2,0 prosenttia vuodessa.

Vuoden 1939 jälkeen syntyneiden eläke ehdotetaan karttuvaksi 1 päivästä tammikuuta 1995 1,5 prosenttia vuodessa. Lisäksi 55 vuoden iän saavuttamisen jälkeen suoritettaisiin erityistä lisäkarttumaa, joka olisi 0,5 % vuodessa. Lisäkarttuman saaminen edellyttäisi, että henkilö jatkaa palvelusta eläketapahtumaan saakka.

Vuoden 1992 tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti on 1 päivänä lokakuuta 1993 valtion eläkerahastosta annetun lain muutosesityksellä (HE 175/1993 vp .) ehdotetaan, että työntekijäin eläkemaksu toteutetaan pysyvänä järjestelynä vuoden 1994 alusta lukien.

Ehdotetut valtion eläkejärjestelmän muutokset ovat tarkoitetut tulemaan voimaan vuoden 1994 alusta. Palveluksessa olevan henkilöstön eläkeikää, eläkkeen tavoitetasoa ja eläkkeen karttumista koskevia muutoksia sovellettaisiin vuoden 1995 alusta.

1.2.Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelakiin ehdotetut muutokset

Eläkelainsäädännön yhdenmukaistamiseksi ja valtion eläkejärjestelmään esitettyjen muutosten huomioon ottamiseksi ehdotetaan evankelis-luterilaisen kirkon eläkelakiin tehtäväksi seuraavat muutokset:

Kirkon eläkejärjestelmän eläkeikä vastaa nykyisin valtion eläkejärjestelmän eläkeikää, mutta siitä on säädetty myös erikseen. Jotta valtion eläkelain muutoksiin sisältyvää eläkeoikeuden rajaamista syntymäajan perusteella ja eläkeaikaan porrastettua eläkeikää voitaisiin soveltaa kirkon eläkejärjestelmässä ehdotetaan evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 2 §:ssä säädetty eläkeikä poistettavaksi laista. Käytännössä erillisellä eläkeikää koskevalla lainkohdalla ei ole ollut enää merkitystä 30 päivän kesäkuuta 1989 jälkeen, jolloin kirkon eläkeasetuksessa säädetyt erityiset eläkeiät poistettiin. Pykälään ehdotetaan otettavaksi valtion eläkelakiin 8 §:n 5 momenttiin ehdotettua laukaisusäännöstä vastaava säännös. Siinä määritellään minkä muiden eläkelakien tai eläketurvaa koskevan lainsäädännön nojalla myönnetty vanhuuseläke laukaisee oikeuden saada kirkon eläke, vaikka asianomainen ei olisi saavuttanut eläkeikäänsä. Säännöksellä rajataan laukaisuvaikutus tiettyihin eläkkeisiin. Siten esimerkiksi sotilaseläke ei laukaise kirkon eläkettä.

Valtion eläkelaissa ei ole selviä säännöksiä siitä, milloin palvelussuhteen eläkeoikeudellisesti katsotaan alkavan ja päättyvän, jos henkilö on ollut esimerkiksi palkattomalla virkavapaalla tai työlomalla. Kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön mukaan palvelussuhteen katsotaan alkavan silloin, kun viranhaltija tai työntekijä ryhtyy hoitamaan virkaansa tai työtänsä ja päättyvän sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen virka- tai työsuhteen katkeamista, työkyvyttömyyden tai yksilöllisen varhaiseläkkeen alkamista tai eläkesäännön alaiseen osa-aikatyöhön siirtymistä. Vastaava säännös palvelussuhteen päättymisen osalta on myös työntekijäin eläkelaissa. Nämä säännökset takaavat sen, ettei henkilö voi säilyttää niin sanottua tulevan ajan oikeuttansa määräämätöntä aikaa palkan maksun päätyttyä. Selvyyden vuoksi ehdotetaan kirkon eläkelain 4 a §:ään otettavaksi säännös, jonka mukaan palvelussuhteen katsotaan kirkon eläkelakia sovellettaessa alkavan työnteon alkaessa ja päättyvän palkanmaksun päättyessä.

Ehdotuksen 5 c §:ssä myönnetään oikeus eläkkeen suorittamiseen vaikkei työntekijäin eläkelain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun päivärahan tai muun etuuden määrää, joka saattaisi vaikuttaa pienentävästi eläkkeeseen, ole lopullisesti ratkaistu. Regressioikeus eläkkeensaajan etuuteen ehdotetaan säännöksessä siirrettäväksi kirkkohallitukselle siltä osin kuin eläkettä yhteensovituksen puuttumisen vuoksi on maksettu liikaa.

Laissa ei ole säännöksiä niiden tilanteiden varalta, joissa edunsaaja ei alaikäisyyden, sairauden tai muun syyn takia pysty hakemaan eläkettä. Valtion eläkelakiin esitetyn vastaavan säännöksen mukaisesti lakiehdotuksen 5 d §:ssä ehdotetaan, että kirkkohallitus voi hyväksyä edunsaajan lähiomaisen tai muun hänestä pääasiallisesti huolehtivan henkilön käyttämään puhevaltaa eläkeasiassa.

Ehdotuksen 7 a §:n 1 momentissa säädetään itseoikaisusta ja 2 momentissa eläkkeen maksusta silloin, kun kirkkohallitus on esittänyt päätöksensä purkamista. Kirkkohallitus voi itse ottaa asian uudelleen käsittelyyn, jos päätös on perustunut virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen ja uuden selvityksen perusteella tehtävä ratkaisu tulisi edunsaajan eduksi. Jos kirkkohallitus on tehnyt purkuhakemuksen lainvoimaisen eläkepäätöksensä purkamisesta, voidaan eläkettä heti ryhtyä maksamaan purkuesityksen mukaan oikean suuruisena. Vastaavat säännökset ovat muissa eläkelaeissa.

Yhdenmukaisesti valtion eläkelakiin esitetyn säännöksen kanssa ehdotetaan 7 b §:ssä, että kirkkohallituksen eläkkeen tai muun etuuden takaisinperintää koskeva lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoimainen tuomio. Säännöstä sovelletaan päätökseen, joka on annettu lain voimaantulon jälkeen.

Ehdotuksen 7 c §:n 1 momentissa säädetään aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisin perimisestä, joka on mahdollista kuitata myöhemmin maksettavista eläke-eristä. Aiheettomasti maksettua etuutta ei saa periä kerralla enempää kuin yksi kuudesosa nettoeläkkeestä. Pykälän 2 momentin mukaan aiheettomasti maksettu etuus voitaisiin jättää takaisin perimättä, jos aiheettoman suorituksen ei ole katsottava johtuneen etuuden saajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai takaisin perittävä määrä on vähäinen. Vastaavat säännökset ovat myös muissa eläkelaeissa.

Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain piirissä olevat kirkon ja seurakuntien viranhaltijat ja työntekijät sekä eläkesopimuksen kirkkohallituksen kanssa tehneiden yhdistysten asianomaiset työntekijät ovat olleet velvolliset työntekijäin eläkemaksusta annetun lain (1004/92) nojalla vuonna 1993 maksamaan kirkon keskusrahastolle sanotun lain mukaan määräytyvän kolmen prosentin eläkemaksun. Perussäännös työntekijäin eläkemaksuista ehdotetaan nyt otettavaksi kirkon eläkelain uuteen 8 a §:ään. Eläkemaksun suuruus määräytyy säännöksen 1 momentin mukaan samoin perustein kuin valtion palveluksessa olevien henkilöiden eläkemaksu, jonka maksamista pysyvästi vuoden 1994 alusta on ehdotettu valtion eläkerahastosta annetun lain muutoksella työntekijäin eläkelain 12 b §:n 1 momentissa säädetyn eläkemaksuprosentin mukaisena. Työntekijän eläkemaksun periminen ehdotetaan säännöksen 2 momentissa työnantajan velvollisuudeksi säännöksessä määritellystä henkilön palkasta. Säännöksen 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi oikaisumahdollisuudesta työntekijän eläkemaksuun kirkkohallitukselle. Oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä voi valittaa kirkkolain mukaisesti eli korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Uuden 8 b §:n 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi voimassa olevan lain mukaisesti, että työnantaja vastaa sekä työnantajan että työntekijän eläkemaksun suorittamisesta kirkon keskusrahastolle. Säännöksen 2 momentti velvoittaa työntekijäin eläkemaksusta siirrettäväksi vähintään saman suhteellisen osuuden eläkerahastoon kuin työnantajien eläkemaksusta.

Ehdotuksen 10 §:ssä julkisoikeudellisen yhteisön viranomaiset ja laitokset sekä yksityiset työnantajat ja muut säännöksessä mainitut tahot velvoitetaan eläkehakemuksen käsittelyn yhteydessä tarvittavien tietojen antamiseen kirkkohallitukselle. Vastaava säännös on muissa eläkelaeissa.

1.3.Evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain 2 ja 3 §:n muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen muuttaminen

Kirkon eläkelain 2 ja 3 §:n muuttamisesta 30 päivänä joulukuuta 1992 annetun lain (1601/92) voimaantulosäännöksen 2 momenttia ehdotetaan yhdenmukaisesti valtion eläkelain vastaavan muutoksen kanssa muutettavaksi siten, että sanotun lain 2 §:n mukaiset eläketurvan muutokset eivät koskisi sellaisia viranhaltijoita ja työntekijöitä, jotka ovat syntyneet ennen vuotta 1940. Säännöksessä ehdotetaan, että lain 3 §:n 2 momenttia sovellettaisiin kaikkiin palvelussuhteisiin, joissa eläketapahtuma on sattunut lain voimaantulon jälkeen eli 1 päivästä tammikuuta 1993. Siten viranhaltija tai työntekijä, joka on samanaikaisesti kahdessa tai useammassa saman työnantajan palveluksessa katsotaan olevan eläkettä määrättäessä vain yhdessä palveluksessa. Ehdotetulla muutoksella ei juurikaan ole vaikutusta henkilön kokonaiseläketurvaan, mutta sillä olisi huomattava vaikutus eläkejärjestelmän toimivuuden kannalta. Eläkeasioiden käsittely nopeutuisi merkittävästi. Muutos on toteutettu edellä esitetyllä tavalla jo aikaisemmin kunnan eläkejärjestelmässä. Ehdotettu muutos voitaneen toteuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Jos edunsaaja, jolla on eläkeaikaa vähintään yksi kuukausi, on saanut valtion eläkelain 8 §:n 5 momentissa ( /93) mainittujen säännösten nojalla myönnetyn vanhuuseläkkeen, jonka määrä on laskettu valtion eläkelain 10 §:n 2 momenttia, tai sitä vastaavien valtion eläkelain 8 §:n 5 momentissa mainittujen muiden lakien säännöksiä tai eläkesääntöjen määräyksiä soveltaen, hänellä on palveluksen päätyttyä oikeus myös tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen riippumatta siitä, onko hän saavuttanut eläkeikänsä.

Sen estämättä, mitä virka- tai työsuhteesta muutoin johtuu, tätä lakia sovellettaessa katsotaan palvelus alkaneeksi silloin, kun viranhaltija on ryhtynyt hoitamaan virkaansa tai työntekijä suorittamaan työtänsä. Jos kuukauden ensimmäinen päivä on sunnuntai-, pyhä- tai juhlapäivä taikka muu vapaapäivä eikä viranhaltija sen vuoksi ole voinut ryhtyä hoitamaan virkaansa tai työntekijä suorittamaan työtänsä sanottuna päivänä, katsotaan palvelus tästä huolimatta alkaneeksi kuukauden ensimmäisenä päivänä. Vastaavasti katsotaan palveluksen päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen palveluksen katkeamista, työkyvyttömyyden tai yksilöllisen varhaiseläkkeen alkamista tai osa-aikatyöhön siirtymistä.

Jos edunsaajalla on oikeus saada työntekijäin eläkelain 8 §:n 1 momentissa (612/91) tarkoitettua päivärahaa, tapaturmaeläkettä, korvausta, ansionmenetyskorvausta tai elinkorkoa, voidaan tämän lain mukainen eläke sen estämättä, mitä valtion eläkelain 11 ja 12 §:ssä on säädetty, suorittaa ottamatta huomioon sanottua etuutta, kunnes sen määrä on lopullisesti ratkaistu. Edunsaajan oikeus sanottuun etuuteen siirtyy kirkkohallitukselle siltä osin kuin etuus olisi yhteensovituksessa vähentänyt eläkettä.

Jos edunsaaja on alaikäinen taikka jos hän sairauden tai muun syyn takia ei pysty itse hakemaan eläkettä ja jollei hänellä ole holhoojaa tai tätä tarkoitusta varten määrättyä uskottua miestä, voi kirkkohallituksen hyväksymä edunsaajan lähiomainen tai muu hänestä pääasiallisesti huolehtiva henkilö edunvalvojana käyttää edunsaajan puhevaltaa tämän lain mukaista eläkettä koskevassa asiassa.

Jos eläkettä koskeva lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisesti ei ole lainmukainen, kirkkohallitus saa ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi, jos on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä.

Jos kirkkohallitus on tehnyt esityksen eläkettä koskevan lainvoimaisen päätöksen purkamisesta, se voi, kunnes asia on ratkaistu, keskeyttää eläkkeen maksamisen tai maksaa eläkkeen sen suuruisena kuin purkuesityksen mukaan on pidettävä oikeana.

Kirkkohallituksen tämän lain nojalla myöntämän etuuden takaisinperintää koskeva lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoiman saanut tuomio.

Aiheettomasti maksettu etuus saadaan periä takaisin myös kuittaamalla se vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä. Kulloinkin suoritettavasta eläke-erästä ei kuitenkaan saa edunsaajan suostumuksetta vähentää enempää kuin kuudesosan siitä eläke-erän osasta, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun eläke-erästä on ennakkoperintälain (418/59) nojalla pidätetty ennakko tai rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/78) nojalla lähdevero.

Aiheettomasti maksettu etuuden määrä voidaan jättää takaisin perimättä, jos sen myöntämisen tai maksamisen ei ole katsottava johtuneen edunsaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai takaisin perittävä määrä on vähäinen.

Tämän lain 1 §:ssä tarkoitettu kirkon eläkejärjestelmän piiriin kuuluva henkilö on velvollinen suorittamaan kirkon keskusrahastolle työntekijän eläkemaksun, joka on työntekijäin eläkelain (395/61) 12 b §:n 1 momentissa säädetyn eläkemaksuprosentin suuruinen osa 2 momentissa säädettävästä työntekijän palkasta.

Työnantaja pidättää palkanmaksun yhteydessä työntekijäin eläkemaksun palveluksessaan olevan henkilön ennakkoperintälain 4 §:n tarkoittamasta palkasta ja rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain 4 §:ssä tarkoitetusta palkasta ja tilittää sen kirkon keskusrahastolle kirkkohallituksen määräämällä tavalla.

Lain soveltamispiiriin kuuluva henkilö voi vaatia oikaisua työntekijän eläkemaksuun kirkkohallitukselta. Haettaessa muutosta oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen noudatetaan soveltuvin osin, mitä kirkkolaissa on muutoksenhausta säädetty.

Eläkemaksusta, joka muodostuu 8 §:ssä tarkoitetusta työnantajan eläkemaksusta ja 8 a §:ssä mainitusta työntekijän eläkemaksusta, vastaa kirkon keskusrahastolle työnantaja niin kuin työnantajan eläkemaksusta on säädetty.

Työntekijäin eläkemaksusta koostuvista varoista siirretään eläkerahastoon vähintään sama suhteellinen osuus kuin työnantajien eläkemaksusta.

Valtion, kunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen tai laitos, eläketurvakeskus, vakuutus- ja eläkelaitos, yksityinen työnantaja, sairaala, virkasuhteessa oleva lääkäri sekä valtion eläkelain 5 a ja 10 a §:ssä tarkoitettuja etuuksia myöntävät viranomaiset ja laitokset ovat velvolliset pyynnöstä antamaan maksutta kirkkohallitukselle hallussaan olevat käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun tai eläkkeen maksamiseen vaikuttavat tiedot. Lääkärinlausunnosta ja -todistuksesta on kuitenkin suoritettava kohtuullinen korvaus.