HE 279/1993

1.1.Ennakoiden hyväksilukeminen

Verotuslain (482/58) piiriin kuuluvien verojen maksuunpanon yhteydessä käytetään verovelvollisille määrättyjen verojen suoritukseksi ennakonpidätyksiä, kannossa maksettavaa ennakkoa, ennakon täydennysmaksua ja yhtiöveron hyvitystä. Verovelvollisen veron suoritukseksi eli verovelvolliselle hyväksi luettu määrä perustuu yleensä todelliseen veron maksuun. Ennakonpidätykset luetaan hyväksi toimitetun pidätyksen määräisinä ja ennakon täydennysmaksu verovelvollisen suorituksen mukaisena. Yhtiöveron hyvityksen hyväksilukeminen tapahtuu osingonjaon perusteella. Kannossa maksettava ennakko sitä vastoin luetaan hyväksi maksuunpannun määräisenä siitä riippumatta, onko verovelvollinen sitä lainkaan suorittanut. Lopullisessa verotuksessa vahvistettuun ennakonpalautukseen, joka ilmenee verolipulta, voi siten sisältyä määriä, joita ei todellisuudessa ole maksettu. Rahana maksettava palautus selviää tosiasiassa vasta myöhemmn erillisessä lyhennysmenettelyssä, jossa myös peritään laiminlyödylle ennakolle tai sen osalle laskettu viivästyskorko. Vuodelta 1991 toimitetussa verotuksessa ennakoiden lyhentämisen johdosta palauttamatta jätetty määrä oli noin 280 miljoonaa markkaa ja lyhennystapauksia oli noin 28 000.

Nykyinen menettely on peräisin ajalta, jolloin ei ollut teknisesti mahdollista selvittää verovelvolliskohtaista ennakon kertymää ennen verotuksen päättymistä. Kehittyneempi tekniikka ja käyttöön otettavat uudet tietojenkäsittelysovellukset mahdollistavat verovuoden 1993 verotuksesta alkaen kertyneisiin ennakoihin perustuvan hyväksilukemismenettelyn.

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi järjestelmä, jossa ennakot kannettaisiin nykyiseen tapaan, mutta kantojakso päättyisi kahta kuukautta ennen kysymyksessä olevan verovuoden verotuksen valmistumista. Tällöin lopetettaisiin vielä maksamatta oleviin ennakkoeriin kohdistuvat perimistoimet, ja avoinna olevat ulosottohakemukset peruutettaisiin. Verotuksessa luettaisiin veron suoritukseksi ne ennakot, jotka on maksettu ja kertyneet viimeistään kuukautta ennen verotuksen päättymistä. Tällöin olisi mahdollista saada luotettava tieto verovelvollisen hyväksi luettavista määristä silloinkin, kun ne kertyvät ulosoton kautta.

Maksamatta jätetylle ennakolle ehdotetaan edelleen perittäväksi viivästyskorkoa, koska sen perimisestä luopuminen voisi johtaa maksuhaluttomuuden lisääntymiseen ja siten ennakon kertymän pienenemiseen. Korko perittäisiin samalta ajalta kuin nykyisessä lyhennysjärjestelmässä, jos verovelvollisen verotuksessa ei jää kannossa maksettavaa. Muussa tapauksessa viivästyskorko olisi laskettava veron ensimmäisen erän eräkuukauden loppuun. Myös tältä osin verovelvollisilta perittävät viivästyskorot säilyisivät likimäärin nykyisellä tasolla.

Ehdotettujen muutosten toteuduttua verovelvolliset saisivat verolipussaan kootussa muodossa nykyistä tarkemmat tiedot verotuksen lopputuloksesta ja siihen vaikuttaneista tekijöistä. Veron perintä selkeytyisi, koska verovuodelta perittäisiin vain lopullista veroa. Muutos ei vaikuttaisi muiden verovelkojen perimiseen veronkuittauksin ennakonpalautuksista eikä palautusten ulosmittauskelpoisuuteen.

1.2.Muut menettelymuutokset

Verotuslain mukaista veroa maksuunpannaan ja kannetaan useina erillisinä veroina. Vero voi olla esimerkiksi säännönmukainen lopullinen vero, jälkivero, veronoikaisuin maksuunpantu vero, korotettu vero tai uudelleen toimitetun verotuksen perusteella maksuunpantu vero. Kysymyksessä on kuitenkin saman verovuoden tuloihin ja varallisuuteen kohdistuva verotus, joka voi lopullisen verotuksen toimittamisen jälkeen muuttua joko verovelvollisen hyväksi tai vahingoksi. Tietyllä hetkellä on voimassa yksi verotuksen lopputulos, joka voi kuitenkin koostua useista erillisistä veroista. Menettely on maksuunpanon muutostilanteissa sekä veroja kannettaessa, perittäessä ja palautettaessa kankea ja monimutkainen.

Esityksessä ehdotetaan, että eri veronsaajien verot edelleenkin kannettaisiin yhdessä, mutta nykyisestä poikkeavasti siten, että kaikki samaan verovuoteen kohdistuvat verotuslaissa tarkoitetut verot käsiteltäisiin yhtenä verona. Muutos olisi tekninen eikä vaikuttaisi verovelvollisten asemaan. Näiden saama informaatio koko verotuksestaan paranisi kuitenkin selvästi.

Verovelvollisen verosuoritusten kohdentamisesta eri verojen ja niiden viivästysseuraamusten lyhennykseksi ei ole voimassa kattavia säännöksiä. Käyttöjärjestys on tarvittaessa jouduttu ratkaisemaan tulkinnalla, joka pohjautuu veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetussa laissa olevaan säännökseen ja veronkuittaukselle säädettyyn etuoikeusjärjestykseen. Velkajärjestelyt ovat tehneet tilanteen entistä vaikeammin hallittavaksi.

Tilanteen selkiyttämiseksi ehdotetaan veronkantolakiin (611/78) otettavaksi verosuoritusten verovelalle kohdistamista koskeva säännös.

Verosuorituksia jäämäperinnässä maksaneet verovelvolliset, joiden verotusta sittemmin muutetaan, ovat nykyisin eri asemassa siitä riippuen, perustuuko muutos tavanomaiseen muutoksenhakuviranomaisen päätökseen tai verotuksen uudelleen toimittamiseen. Edelliseen ryhmään kuuluvat saavat verotuksen alentuessa takaisin aiheettomaksi käyneen osan maksamistaan viivästysseuraamuksista. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvien hyväksi taas luetaan maksetut viivästysseuraamukset kokonaisuudessaan. Käytäntö perustuu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuun. Tulkinta on johtanut siihen, että verovelvolliset voivat verotuksen uudelleen toimittamisen yhteydessä saada palautusta, vaikka uusi vero on yhtä suuri tai suurempikin kuin kumottu vero.

Verovelvollisten tasa-arvoisemman kohtelun toteuttamiseksi edellä selostetuissa tilanteissa ehdotetaan, että veronkantolain kuittaussäännöksiin tehtäisiin muutos, jolla viivästysseuraamusten käsittely yhdenmukaistetaan.

1.3.Yhteisöveron jako-osuuksien laskentaperusteiden muutokset

Valtion maille perustetuista luonnonsuojelualueista on luonnonsuojelulain (71/23) nojalla maksettu korvauksia valtion varoista. Perusteena on käytetty pinta-alaperusteisen metsätalouden puhtaan tuoton arvioituja määriä. Pääomaverouudistuksen yhteydessä yhteisöt siirtyivät puun myyntitulon verotukseen, jolloin luonnonsuojelulain mukainen korvausjärjestelmä ei enää sovellu uuteen verotusmuotoon. Eduskunnalle on annettu hallituksen esitys laiksi luonnonsuojelulain 5 a §:n kumoamisesta (HE 266/1993 vp) . Hallituksen esityksen mukaan kunnille suojelualueen perustamisesta aiheutuvat menetykset on tarkoitus vuodesta 1994 alkaen ottaa huomioon yhteisöveron jakojärjestelmän kautta. Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi tätä koskeva muutos yhteisöveron jako-osuuksien laskentaperusteisiin.

1.4.Sanonnalliset korjaukset

Eräät veronkantolain säännökset ovat muuttuneen lainsäädännön tai käyttöön tulleiden uusien teknisten menettelytapojen johdosta sanonnaltaan vanhentuneita. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan niihin tehtäväksi tarvittavat sanamuodon tarkistukset.

2.1.Veronkantolain 12 d §

Veronkantolain 12 d §:n muutoksella huolehditaan, että ne kunnat, joissa kyseessä olevia luonnonsuojelualueita sijaitsee, saavat vuodesta 1994 alkaen kompensaation verotulojen vähentymisestä kasvaneena osuutena yhteisöverosta. Kaikkiaan kompensaatioiden vuosittainen määrä on noin 5 miljoonaa markkaa ja niitä on maksettu noin 120 kunnalle. Yksittäiselle kunnalle maksettu korvaus on ollut enimmillään noin 800 000 markan suuruinen. Kunnille maksettavan yhteisöveron kokonaismäärä tullee lähivuosina olemaan yhdestä kahteen miljardia markkaa, joten muille kuin luonnonsuojelualueiden sijaintikunnille muutoksella on vain vähäisiä taloudellisia vaikutuksia. Laskentaperusteen muutoksen johdosta kaikkien niiden kuntien ja seurakuntien, jotka eivät ole saaneet korvausta luonnonsuojelulain 5 a §:n nojalla, jako-osuus pienenee, kun taas korvausta saaneiden kuntien sekä vastaavien seurakuntien jako-osuus suurenee.

2.2.Muut ehdotukset

Esityksellä ei ole verovelvollisen kannalta mainittavia taloudellisia vaikutuksia. Viivästysseuraamusten perinnän yhdenmukaistuminen uudelleen toimitettujen verotusten yhteydessä saattaa yksittäistapauksessa vähäisessä määrin lisätä maksettavaa määrää. Verovelvollisten saama palvelu paranee esityksen mukaisiin menettelytapoihin siirryttäessä, kun verotuksesta voidaan toimittaa nykyistä laajemmat ja selkeämmät tiedot.

Esityksellä ei ole vaikutusta verotulojen kertymiseen eikä merkittäviä valtion tai veronsaajien talouteen kohdistuvia vaikutuksia. Automaattisesta tietojenkäsittelystä, lomakkeista ja postituksesta aiheutuvien kustannusten arvioidaan jonkin verran alenevan.

Ennakoiden lyhentämismenettelystä luopuminen mahdollistaa töiden tarkoituksenmukaisemman järjestelyn ja helpottaa lääninveroviraston vuotuisen työkierron vaikeinta ruuhkahuippua. Esitykseen sisältyvät teknisluontoiset muutosehdotukset lisäävät mahdollisuuksia tietojenkäsittelyjärjestelmien laajempaan käyttöön.

1.1.Verotuslaki

3 a §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana.

104 §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan, että kannettavaksi määrätty ennakko luetaan verotuksessa hyväksi kertyneen määräisenä. Kun vuoden 1993 verotuksessa siirrytään kotikuntaverotukseen, tapahtuu myös ennakoiden kertymien hyväksilukeminen kotikunnassa. Jos ennakko on kuitenkin maksuunpantu muussa kunnassa kuin missä verotus toimitetaan, ehdotetaan kertymä luettavaksi hyväksi verotuksen toimittamiskunnassa. Ennakon kertymän hyväksilukeminen olisi siten riippumaton siitä, missä kunnassa ennakko on maksuunpantu. Koska yhteisölle voidaan määrätä myös varallisuusveroa, ehdotetaan säännöstä täsmennettäväksi siten, että yhteisölle määrätyt ennakot voidaan lukea kaikkien yhteisölle verotuksessa määrättyjen verojen suoritukseksi.

104 a §. Pykälä ehdotetaan tarpeettomana kumottavaksi.

106 §. Verovelvollisen tilikauden poiketessa kalenterivuodesta olisi verovelvollisen ennakoita edelleen voitava käyttää sekä ennakoiden maksuunpanovuodelta että seuraavalta verovuodelta toimitettavissa verotuksissa. Voimassa olevasta laista poiketen ehdotetaan, että ennakoita ei jaettaisi eri vuosille vaan että kertynyttä ennakkoa käytettäisiin ensimmäisenä vuonna tarvittava määrä, loppuosan jäädessä seuraavassa verotuksessa hyväksi luettavaksi. Myös ennakon maksamatta olevan osan viivästysseuraamusten perintä olisi verovelvollisen kannalta tässä ratkaisussa kohtuullinen, koska seuraamukset laskettaisiin vain ensimmäiseen verotukseen saakka.

107 §. Pykälän sanamuotoa ehdotetaan täsmennettäväksi muuttamatta sen asiallista sisältöä. Puolisot voisivat halutessaan edelleen määrätä verovuoden ennakoiden siirtämisestä toisen puolison verojen suoritukseksi.

108 §. Pykälän 1 momentin sanamuotoa ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan ehdotettua uutta ennakoiden hyväksilukemismenettelyä.

Pykälän 2 momentin säännös ennakoiden lyhentämisestä ja siihen liittyvästä viivästyskoron perimisestä korvattaisiin säännöksellä viivästyskoron laskemisesta ennakoiden kertymien hyväksilukemisen yhteydessä. Verovelvollisilta perittävät viivästyskorot säilyisivät asiallisesti nykyistä vastaavina.

1.2.Ennakkoperintälaki

47 §. Pykälän 2 momentti ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan verotuslain säännöksiä ennakoiden käyttämisestä kertyneen määräisenä verovelvolliselle määrättyjen verojen ja maksujen suoritukseksi.

48 §. Ennakon kantoaika ehdotetaan rajattavaksi siten, että verovelvollisen maksama ennakko voidaan oikeamääräisenä lukea tämän hyväksi verotusta toimitettaessa. Ennakonkanto päättyisi kahta kuukautta ennen verotuksen valmistumiselle vahvistettua määräaikaa.

52 §. Pykälän 3 momentista ehdotetaan poistettavaksi ennakoiden lyhentämistä koskeva maininta.

1.3.Veronkantolaki

3 §. Pykälässä ehdotetaan luovuttavaksi samaan verovuoteen kohdistuvien verotuslain mukaisten verojen käsittelystä erillisinä veroina veroa määrättäessä, maksuunpantaessa ja kannettaessa. Verotuslain mukaisia veroja käsiteltäisiin veronkanto-, perintä- ja tilitystoiminnassa yhtenä verona, joka voisi kuitenkin jakautua useampiin veroeriin. Verovuoden verojen käsittely olisi yhdenmukainen siitä riippumatta, onko vero maksuunpantu säännönmukaista verotusta toimitettaessa, jälkiverotusmenettelyssä vai veron muutoskäsittelyssä.

4 §. Pykälän 2 momentti ehdotetaan kumottavaksi, koska alueellisesti toimivaltaisesta lääninverovirastosta säädetään liikevaihtoverolain (559/91) 72 §:ssä.

4 c §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi siitä, missä järjestyksessä maksuvelvolliselta kannetut ja perityt verot viivästysseuraamuksineen ja korkoineen käytetään eri verosaatavien suoritukseksi. Muutos on pääosin tekninen, sillä momentilla korvataan veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetusta laista (145/76) poistettavaksi ehdotettu sisällöltään niukempi käyttöjärjestystä koskeva pykälä. Samalla käyttöjärjestystä ehdotetaan täydennettäväksi säännöksillä maksunlykkäyskorosta, veronkorotuksesta ja korkoa vastaavasta korotuksesta verotuksessa annetussa laissa (1251/90) tarkoitetulla korotuksella, koska viimeksi mainittu poistuu vasta vuodelta 1993 toimitettavan verotuksen perusteella palautettavilta ja kannossa maksettavilta veroilta. Lisäksi ehdotetaan 1 momenttiin otettavaksi uusi säännös suorituksen käyttämisestä useampieräisen veron vanhimman maksamattoman erän suoritukseksi. Se mahdollistaisi verovelvollisen tai pankin maksupalvelun tekemien virheiden korjaamisen yksinkertaisin toimenpitein. Maksutositteiden vaihtumisesta johtuvien aiheettomien viivästysseuraamusten perintä vähentyisi. Suoritus olisi kuitenkin käytettävä tositteen mukaisesti, jos tarkoitus on pääteltävissä maksuajankohdasta tai jos maksamatonta erää jo peritään esimerkiksi ulosottotoimin.

Pykälän 1 momentin mukaista käyttöjärjestystä ei sovellettaisi, jos verovelan perimiseen sovellettavassa muussa laissa, kuten laissa velkojien maksunsaantijärjestyksestä (1578/92) säädetään toisin.

Yksilöimätön verovelan suoritus olisi käytettävä samassa järjestyksessä kuin lain 8 §:ssä tarkoitettu kuitattava veronpalautus. Vastaavaa käyttöjärjestystä noudatettaisiin, kun veronkantoviranomaisen perintätoimenpiteillä saadaan perittyä määräaikana maksamatta jätettyjä useampia veroja samanaikaisesti. Pykälän 3 momentissa ehdotettu vastaa käytännössä noudatettua menettelyä.

6 §. Veronkuittauksen kohteena olevien verojen joukkoon ehdotetaan lisättäväksi maksuunpantu lähdevero, jota koskevassa laissa ei ole viittausta veronkantolakiin. Arpajaisverolakiin (552/92) on otettu viittaussäännös veronkantolakiin, joten arpajaisveron erikseen mainitseminen ei enää ole tarpeen. Vastaavat viittaussäännökset ovat myös suhdannetalletuslaissa (53/77) ja rakennusverolaissa (54/77) .

Pykälän 2 momentissa oleva viivästysseuraamusten luettelo ehdotetaan säännöksen sisältöä tältä osin asiallisesti muuttamatta korvattavaksi yleisluontoisella määrittelyllä. Menettelyn selkeyttämiseksi ehdotetaan säännöksestä aikaisemmin puuttunut veronmaksun lykkäystilanteissa perittävä korko mainittavaksi erikseen.

9 §. Eduskunnan käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen laiksi verotuslain muuttamisesta (HE 122/1993 vp) liittyen ehdotetaan pykälän 1 momentin sanamuotoa tarkistettavaksi. Ehdotukset johtuvat muutettavaksi ehdotetusta verotuspaikan määräytymisestä ja takaisinosoitusmenettelystä luopumisesta.

Säännöksessä mainittaisiin myös viivästysseuraamusten kuittaamisesta verotuksen uudelleen toimittamisen yhteydessä.

12 d §. Pykälän 5 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että yhteisöveron jako-osuuksien laskentaperusteena vuodesta 1994 alkaen käytetään vuosien 1991 ja 1992 verotustietojen lisäksi vuosilta 1991 ja 1992 luonnonsuojelulain nojalla maksettujen korvauksien perusteena olleita laskennallisia metsätalouden puhtaan tuoton arvioituja määriä.

23 §. Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan tehtäväksi eräitä teknisiä korjauksia. Esimerkiksi piirimetsälautakunnan nimi olisi tarkistettava metsälautakunnaksi. Samalla säädettäisiin automaattista tietojenkäsittelyä käyttäen välitetyn tiedon saamisen vaikutuksesta jäämäperinnässä kertyneiden määrien kertymäkuukautta määritettäessä.

1.4.Laki veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta

2 §. Pykälän 3 momentin säännökset viivästyskoron laskemisesta ennakon lyhennetylle osalle korvattaisiin ehdotetun uuden menettelyn mukaisilla säännöksillä. Viivästyskorot perittäisiin siten, että niiden määrä mahdollisimman hyvin säilyisi nykyistä vastaavana eikä menettely muodostuisi vaikeasti hallittavaksi.

7 §. Pykälän 3 momenttia tarkistettaisiin siten, että jäämämaksua ei perittäisi myöskään uudessa ennakoiden lyhentämistä korvaavassa menettelyssä.

8 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi, koska veronkantolain uuteen 4 c §:ään on ehdotettu lisättäväksi kattavammat säännökset verosuoritusten käyttöjärjestyksestä.