HE 261/1993

1.Nykytila ja ehdotetut muutokset

Ympäristönsuojelua edistäviin investointeihin myönnettävistä valtiontakauksista ja vientitakuista annetun lain (609/73) mukaan Valtiontakuukeskus voi myöntää valtiontakauksia ja vientitakuita sekä kotimaisiin että ulkomailla toteuttaviin ympäristönsuojeluinvestointeihin siten, että takaus- ja takuuluottoja saa samanaikaisesti olla voimassa yhteensä enintään 3 000 miljoonan markan määrä. Lakiin 1 päivänä toukokuuta 1991 lisätyn 1 a §:n mukaan takuukeskus voi myöntää valtiontakauksia ja vientitakuita myös ulkomailla toteutettavien Suomen ympäristön tilaa merkittävästi parantavien investointien eli ulkomaisten ympäristönsuojeluinvestointien rahoittamiseen. Lainmuutoksen keskeisenä tavoitteena oli mahdollistaa Suomen ja Neuvostoliiton rajaa lähellä olevilla alueilla tehtäviä ympäristönsuojeluinvestointeja, joilla voitaisiin vähentää esimerkiksi rikki-, typpi- ja raskasmetallipäästöjä.

Lakiesityksen valmistelu- ja eduskuntakäsittelyvaiheessa Neuvostoliitto oli yksi valtio, johon myös Baltian maat kuuluivat. Lain voimaantulon jälkeen Neuvostoliitto on hajonnut. Entisen Neuvostoliiton seuraajavaltioiden taloudellinen tilanne ja velanhoitokyky ovat ratkaisevasti heikentyneet. Poliittinen, taloudellinen ja lainsäädännöllinen muutostila on lisännyt hankkeisiin liittyviä riskejä.

Myönnettäessä takuita ja takauksia ulkomaisille ympäristönsuojeluinvestoinneille tulee noudattaa vastaavaa takuiden myöntämispolitiikka kuin vientitakuulain (479/62) nojalla myönnettävien vientitakuidenkin osalta noudatetaan. Nykyisessä tilanteessa Valtiontakuukeskuksen johtokunta katsoo voivansa myöntää takuita hankkeille Venäjällä ja Baltiassa vain vientitakuulain 2 a §:n 2 momentin (241/92) nojalla tapahtuvalla riskinotolla. Vientitakuulain 2 a §:n 2 momentin perusteella valtioneuvosto voi myöntää takuukeskukselle sen ehdotuksesta maakohtaisen enimmäisvastuurajan, jos viennin kohdemaahan liittyvä tappionvaara on normaalia suurempi. Ympäristönsuojelua edistäviin investointeihin myönnettävistä valtiontakauksista ja vientitakuista annetussa laissa ei vastaava menettely ole mahdollinen.

Hallituksen esityksessä laiksi teollisuudelle ympäristönsuojeluinvestointeihin myönnettävistä valtiontakauksista annetun lain muuttamisesta (HE 311/1990 vp) todetaan, että myönnettävien vientitakuiden, takauksien ja vastatakauksien vakuusvaatimuksien harkinnassa noudatettaisiin Valtiontakuukeskuksen vakiintunutta käytäntöä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että takuukeskus edellyttää takuun tai takauksen vakuudeksi kunkin ulkomaisen ympäristönsuojeluhankkeen ja kohdemaan asettamat rajoitukset huomioon ottaen parhaita mahdollisia saatavilla olevia vastavakuuksia, esimerkkinä Venäjän Federaation ja Ulkomaankauppapankin takaus sekä sulkutilijärjestely. Hallituksen esityksestä antamassaan mietinnössä (VaVM 101/1990 vp) valtiovarainvaliokunta piti kuitenkin välttämättömänä, että myönnettäessä laissa tarkoitettuja valtiontakauksia ja vientitakuita niille vaaditaan täysin kattavat ja varmat vastavakuudet. Kyseistä vaatimusta ei Venäjällä tai Baltian maissa niiden talousjärjestelmän ja lainsäädännön muutostilasta johtuen voida toteuttaa, joten takuukeskus ei ole toistaiseksi voinut myöntää takuita Suomen rajojen ulkopuolella toteutettaville ympäristönsuojeluhankkeille.

Valtiontakuukeskukselle on tullut Venäjälle ja Baltiaan kohdistuviin ympäristönsuojeluhankkeisiin liittyviä takuuhakemuksia ja runsaasti kyselyjä. Ympäristöministeriö on avustanut noin 40 hanketta Venäjällä ja Baltian maissa. Lisäksi neuvotellaan useiden muiden hankkeiden avustamisesta. Voidaan arvioida, että osa hankeselvityksistä johtaa takuuhakemukseen. Tämän vuoksi laissa tulisi antaa valtioneuvostolle mahdollisuus harkita vastaavin edellytyksin kuin vientitakuulaissa ympäristönsuojeluhankkeiden toteuttamista Suomen lähialueilla. Tämän vuoksi lain 1 a §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka perusteella takuukeskus voisi myöntää vientitakuita ja valtiontakauksia valtioneuvoston erityisistä syistä antaman valtuuden nojalla silloinkin, kun ulkomaiseen ympäristönsuojeluinvestointiin, sen rahoittamiseen tai ympäristönsuojeluinvestoinnin kohdemaahan sisältyvä riski on normaalia suurempi tai kun takuu tai takaus myönnetään riskinharkinnan kannalta tavallisuudesta poikkeavilla ehdoilla.

Valtioneuvoston tehtävänä olisi harkita, onko jonkin alueen osalta tarvetta poiketa ympäristönsuojeluinvestointien takaamisessa normaalista riskinharkinnasta tai normaaleista ehdoista.

Tarkoituksena olisi, että valtioneuvosto kauppa- ja teollisuusministeriön esityksestä Valtiontakuukeskuksen johtokunnalta saadun ehdotuksen perusteella määrittelisi ne alueet, joiden osalta olisi perusteltua käyttää ehdotetun lain 1 a §:n 2 momentin valtuutta. Ennen esityksen tekemistä kauppa- ja teollisuusministeriö pyytäisi esityksestä ympäristöministeriön, valtiovarainministeriön ja ulkoasiainministeriön sekä muiden tarpeelliseksi katsomiensa tahojen lausunnot. Valtioneuvoston päätös perustuisi lähinnä ympäristöpoliittisiin näkökohtiin. Samassa yhteydessä valtioneuvosto kauppa- ja teollisuusministeriön esityksestä takuukeskuksen johtokunnan esitykseen perustuen määrittelisi kyseisille alueille enimmäisvastuurajan, johon ympäristönsuojeluhankkeille myönnettävien vientitakuiden ja valtiontakausten erityisvastuu voisi nousta. Tämän jälkeen yksittäiset hankkeita koskevat takuupäätökset takuukeskus tekisi saamiensa valtuuksien puitteissa noudattaen tavanomaista päätöksentekomenettelyä. Tarkoituksena on aikaansaada menettely, jossa ulkomaisille ympäristönsuojeluinvestoinneille myönnettävien takuiden ja takausten käsittely voitaisiin perustella ympäristön tilaan ja luottojen takaisinmaksuun liittyvillä seikoilla.

Muutoksen jälkeen Valtiontakuukeskus voisi myöntää takuita ja takauksia ulkomaisille ympäristönsuojeluhankkeille esimerkiksi silloin, kun takuukeskuksen riskinottoa säätelevä enimmäisvastuuraja kyseisen maan osalta on rajoitettu ja kun ympäristöntilasta johtuvista seikoista lisäriskinottoa pidetään kuitenkin tärkeänä. Muutos mahdollistaisi myös erityisvakuusjärjestelyt, jotka eivät sovellu takuukeskuksen normaaliin riskinottopolitiikkaan. Kyseisten erityistakausten ja -takuiden enimmäisvastuurajaksi ehdotetaan 500 miljoonaa markkaa.

Vastavakuusvaatimukset olisivat mahdollisuuksien mukaan yhteneväiset verrattuna siihen tilanteeseen, jossa riskinharkinta sallisi takuun tai takauksen myöntämistä ulkomaiselle ympäristönsuojeluinvestoinnille ilman valtioneuvoston myöntämää erityisvaltuutta. Kunkin ulkomaisen ympäristönsuojeluhankkeen ja kohdealueen asettamat rajoitukset huomioon ottaen pyrittäisiin saamaan parhaat mahdolliset saatavilla olevat vastavakuudet. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan edellyttämiä täysin turvaavia ja varmoja vastavakuuksia ei ole kuitenkaan mahdollista saada.

Suomen Pankki on ilmoittanut noteeraavansa valuuttojen osto- ja myyntikurssien sijasta 18 päivästä syyskuuta 1992 vain niiden keskikurssit. Tästä syystä lain 5 §:ää ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että ulkomaisen luoton määrä lasketaan Suomen Pankin vahvistaman, takausta tai takuuta annettaessa voimassa olevan keskikurssin mukaan.

2.Esityksen vaikutukset

Ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan Valtiontakuukeskuksen toiminnalle merkittäviä organisatorisia vaikutuksia. Muutokset eivät myöskään aiheuta tarvetta lisätä henkilöstöä.

Valtiontakuukeskuksen takausvastuu lain nojalla myönnettyjen kotimaisten ympäristönsuojeluhankkeiden takausten osalta oli 30 päivänä syyskuuta 1993 noin 420 miljoonaa markkaa ja tarjousvastuu samana ajankohtana noin 1,9 miljoonaa markkaa. Takauskorvauksia takuukeskus on lain nojalla maksanut yhteensä noin 21,2 miljoonaa markkaa.

Lain 1 a §:n 2 momenttiin perustuvat takaukset ja takuut myönnettäisiin tilanteessa, jossa takuukeskuksen tekemä riskinarviointi ei yksin puolla riskinottoa kulloiseenkin kohdemaahan. Valtioneuvoston antaman valtuuden nojalla myönnettyihin takuisiin ja takauksiin liittyy siten poikkeuksellisen suuria riskejä. Voidaan arvioida, että lisäriskinotto aluksi lisää takaus- ja takuumaksutuloja. Tappionvaaran toteutuminen luonnollisesti lisäisi myös korvausmenoja. Tämänkin vuoksi kyseinen aluekohtainen lisäriskinotto ehdotetaan saatettavaksi valtioneuvoston erilliseen harkintaan.

Valtiontakuukeskuksen perimä takaus- ja takuumaksu tultaisiin kirjaamaan omalle tililleen. Näitä tuloja käytettäisiin ensisijaisesti mahdollisten korvausten maksamiseen. Mikäli näin kertyneet varat olisivat riittämättömät korvausmenojen kattamiseen, vajaus tulisi kattaa rahastosiirtona valtion talousarviosta. Takuukeskus seuraisi näistä takauksista ja takuista saatavia maksuja, korvauksia ja vastuita erillään muusta takaus- ja takuutoiminnastaan.

3.Asian valmistelu

Esitys perustuu Valtiontakuukeskuksen aloitteeseen ja se on valmisteltu virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä ja ulkoasiainministeriöltä. Ympäristöministeriö ja ulkoasiainministeriö puolsivat esitystä. Valtiovarainministeriö katsoi lausunnossaan, että erityisriskinotto ympäristötakauksissa tulisi rajoittaa enintään 500 miljoonaan markkaan.

4.Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

1 a §

5 §