HE 241/1993

1.Nykyinen tilanne ja ehdotetut muutokset

Rakennussuojelulain (60/85) 5 §:n mukaan rakennuksen saattamisesta suojeltavaksi päättää lääninhallitus. Suojeltavaksi määräämistä koskeva päätös on alistettava valtioneuvoston vahvistettavaksi. Suojelua koskeva asia voi lääninhallituksessa tulla vireille lääninhallitukselle tehdystä esityksestä ja lääninhallituksen omasta aloitteesta. Ennen lääninhallituksen päätöksen antamista on kiinteistön omistajalle ja sen haltijalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Lisäksi lääninhallituksen tulee kuulla rakennuksen sijaintikuntaa ja museovirastoa.

Rakennuksen määräämisestä suojeltavaksi voi seurata, ettei rakennusta voi enää käyttää tavanomaisella tai kohtuullista hyötyä tuottavalla tavalla. Tällöin rakennuksen omistajalla on oikeus saada valtiolta täysi korvaus sellaisesta kärsimästään haitasta ja vahingosta, joka ei ole merkitykseltään vähäinen. Omistaja saattaa suojelumääräysten johdosta joutua toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi. Tällaisista toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset on myös korvattava valtion varoista. Rakennussuojelulain 12 §:n mukaan museoviraston ja sen, joka katsoo olevansa oikeutettu korvaukseen, on pyrittävä sopimukseen korvauksen määrästä. Sopimus on tehtävä kirjallisesti ja se on saatettava valtioneuvoston vahvistettavaksi. Milloin korvauksesta ei päästä sopimukseen niiden määräämisessä noudatetaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/77) on säädetty.

Rakennussuojelulain 13 §:n mukaan valtioneuvosto voi myös, kun yleinen tarve sitä vaatii, myöntää valtiolle tai kunnalle luvan lunastaa suojeltava rakennus tarpeellisine maa-alueineen. Lunastaminen toimeenpannaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain mukaisesti.

Muutosta lääninhallituksen päätökseen rakennuksen suojelua koskevassa asiassa haetaan rakennussuojelulain 23 §:n mukaan valtioneuvostolta.

Valtioneuvostolle erityislaeissa säädettyjä tehtäviä on tarkoitus siirtää mahdollisuuksien mukaan ministeriöiden päätettäväksi, jotta valtioneuvoston yleisistunnossa voitaisiin keskittyä laajakantoisiin ja yhteiskuntapoliittisesti merkittävimpiin asioihin sekä eri hallinnonalojen yhteensovittamista vaativiin ratkaisuihin. Tässä tarkoituksessa ehdotetaan rakennussuojelulaissa valtioneuvostolle säädetyistä tehtävistä siirrettäväksi ympäristöministeriölle rakennuksen suojeltavaksi saattamista koskevan lääninhallituksen päätöksen alistaminen sekä tähän liittyen rakennuksen suojelemisesta aiheutuvia korvauksia koskevan sopimuksen vahvistaminen kuin myös muutoksenhaku läänin- hallituksen päätökseen rakennuksen suojelua koskevassa asiassa. Näin rakennussuojelulain mukaiset asiat ratkaistaisiin samalla hallinnon tasolla kuin rakennuslain mukaiset rakennussuojeluasiat.

Rakennussuojeluasetuksen (783/88) 2 §:n mukaan ympäristöministeriön tulee pyytää opetusministeriön lausunto ennen valtioneuvoston esittelyä, jos sen päätösesitys poikkeaa museoviraston kannasta. Rakennussuojeluasioiden käsittelyn yhteydessä sekä lääninhallituksissa että ympäristöministeriössä pyydetään aina museoviraston lausunto ja käydään neuvotteluja sen kanssa. Museovirasto toimii sekä ympäristöministeriön että opetusministeriön asiantuntijaviranomaisena rakennussuojeluasioissa, joten erillisen lausunnon pyytäminen opetusministeriöltä ei ole tarkoituksenmukaista. Lainmuutoksen yhteydessä rakennussuojeluasetuksen 2 § on tarkoitus kumota.

2.Esityksen taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset

Muutokset mahdollistavat rakennussuojelulain mukaisten asioiden nykyistä joustavamman käsittelyn. Esityksellä ei kuitenkaan ole valtiontaloudellisia vaikutuksia eikä myöskään vaikutuksia nykyiseen organisaatioon tai henkilöstön käyttöön.

3.Voimaantulo

Laki on tarkoitus saattaa voimaan heti sen antamisen jälkeen.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

5 §

12 §

23 §