Hallituksen esitys Eduskunnalle Pohjoismaiden välillä eräiden terveyden- ja sairaanhoidon henkilöstöryhmien sekä eläinlääkäreiden yhteisistä pohjoismaisista työmarkkinoista tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä
- Hallinnonala
- Ulkoministeriö
- Antopäivä
- Esityksen teksti
- Suomi
- Käsittelyn tila
- Käsitelty
- Käsittelytiedot
- Eduskunta.fi 215/1993
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä kesäkuussa 1993 tehdyn sopimuksen eräiden terveyden- ja sairaanhoidon henkilöstöryhmien sekä eläinlääkäreiden yhteisistä pohjoismaisista työmarkkinoista. Sopimuksen tarkoituksena on korvata tällä hetkellä voimassa oleva sopimus eräiden ammattiryhmien hyväksymisestä toimimaan terveydenhuollon, sairaanhoidon ja eläinlääkintähuollon alalla. Sopimuksella pyritään takaamaan siinä mainituille ammattiryhmille kaikissa sopimusvaltioissa riittävät koulutusmahdollisuudet sekä mahdollisimman yhtenäinen koulutus ja lainsäädäntö. Sopimus sisältää pohjoismaiset määräykset, ensinnäkin sellaisten sääntelyn piiriin kuuluvien ammattiryhmien ja erityispätevyyksien osalta, jotka eivät kuulu Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen piiriin, toiseksi joissakin tapauksissa niiden henkilöiden osalta, jotka ovat hankkineet koulutuksensa kolmannesta maasta, ja kolmanneksi niiden Pohjoismaiden kansalaisten osalta, joiden mahdollisuudet ammatinharjoittamiseen toisessa Pohjoismaassa muutoin heikentyisivät voimassa olevaan sopimukseen verrattuna. Uutena ammattiryhmänä sopimuksen piirissä ovat kiropraktikot.
Sopimus tulee voimaan samana päivänä kuin Euroopan talousalueesta tehty sopimus edellyttäen, että kaikki osapuolet ovat ilmoittaneet Ruotsin ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä. Jos mainittu edellytys ei ole täyttynyt siihen mennessä, kun Euroopan talousalueesta tehty sopimus tulee voimaan, sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, kun kaikki osapuolet ovat hyväksyneet sen.
Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.
YLEISPERUSTELUT
1.Nykytila
1.1.Terveydenhuollon ammatinharjoittaminen Pohjoismaissa
Terveydenhuollon ammatinharjoittamisen järjestäminen eri Pohjoismaissa poikkeaa jossain määrin toisistaan.
Suomessa terveydenhuollon ammatinharjoittajia koskevat säännökset sisältyvät seuraaviin lakeihin: lakiin lääkärintoimen harjoittamisesta (562/78) , lakiin hammaslääkärintoimen harjoittamisesta (563/78) , lakiin proviisorintoimen ja farmaseutintoimen harjoittamisesta (1275/87) , lakiin optikon toimen harjoittamisesta (429/60) , lakiin hammasteknikon toimen harjoittamisesta (220/64) , lakiin sairaanhoitotoimen harjoittamisesta (554/62) sekä lakiin hierojan toimen harjoittamisesta (1231/45) . Apteekkareiden toiminnasta säädetään lääkelaissa (395/87) , missä myös säädetään osaltaan proviisorin- ja farmaseutintoimen harjoittamisesta.
Pääsääntönä ammatinharjoittamislainsäädännössä on, ettei siinä ole määritelty tehtäviä, joita ammatinharjoittajat voivat suorittaa. Tehtävät määräytyvät pääosin koulutuksen perusteella ja muuttuvat terveydenhuollon kehittyessä ja opetuksen sisällön muuttuessa.
Terveydenhuollon ammatinharjoittamislainsäädäntö sisältää säännökset ammatinharjoittamisoikeuksien myöntämisestä ja niiden poistamisesta, ammatinharjoittajien valvonnasta sekä rangaistusseuraamuksista. Nykyään laillistettavia tai muun hyväksynnän piirissä olevia terveydenhuollon ammatteja on 22. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus laillistaa lääkärit, hammaslääkärit, proviisorit, farmaseutit, optikot ja hammasteknikot. Sairaanhoitotoimen harjoittajia ja koulutettuja hierojia ei laillisteta, vaan näiden ammatinharjoittamisoikeuden hyväksyminen tapahtuu merkitsemällä nämä ammatinharjoittajat terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pitämään keskusrekisteriin. Sairaanhoitotoimen ammatteja sairaanhoitotoimen harjoittamisesta annetun asetuksen (1044/92) 1 §:n mukaan ovat sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö, lääkintävoimistelija, toimintaterapeutti, hammashuoltaja, hammashoitaja, laboratoriohoitaja, röntgenhoitaja, perushoitaja, apuhoitaja, lastenhoitaja, mielenterveyshoitaja, mielisairaanhoitaja, kuntohoitaja, jalkojenhoitaja ja lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja.
Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen valvontaoikeus perustuu terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta annettuun lakiin (1074/92) sekä ammatinharjoittamislainsäädäntöön. Laissa säännellyt terveydenhuollon ammatinharjoittajat ovat proviisoreja ja farmaseutteja lukuun ottamatta myös lääninhallituksen valvonnan alaisia näissä laeissa olevien säännösten nojalla.
Terveydenhuoltohenkilöstön ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista, menettämistä ja takaisinsaamista sekä kurinpitoa koskevista asioista päättää terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunta.
Parhaillaan on vireillä terveydenhuollon ammatinharjoittamislainsäädännön kokonaisuudistus.
Ruotsissa terveydenhuollon ammatinharjoittamiskelpoisuudesta annetun lain (L om behörighet att utöva yrke inom hälso- och sjukvården m.m., SFS 1984:542) nojalla sosiaalihallitus laillistaa lääkärit, hammaslääkärit, psykologit, puheterapeutit, lääkintävoimistelijat, psykoterapeutit, optikot, kätilöt, sairaanhoitajat ja kiropraktikot.
Laillistaminen on edellytyksenä kätilön, lääkärin ja hammaslääkärin ammatinharjoittamiselle. Apteekkareita ja farmaseutteja ei laillisteta, mutta laissa säädetään näiden ammattien harjoittamisen edellyttämästä pätevyydestä.
Lailla on suojattu ammattiarvo ja ammattinimike. Terveydenhuoltoalalla ei saa ilman asianmukaista kelpoisuutta esiintyä kätilönä, lääkärinä tai hammaslääkärinä tai muutoin uskotella omaavansa tällaisen kelpoisuuden. Kiellettyä on myös esiintyä laillistettuna optikkona, kiropraktikkona, puheterapeuttina, psykologina, psykoterapeuttina, lääkintävoimistelijana, sairaanhoitajana tai hammashuoltajana ilman laillistusta kyseessä olevaan ammattiin (SFS 1992:1562). Laillistetun psykologin on oltava myös suorittanut säädetyn käytännön harjoittelun.
Asetuksessa (SFS 1982:771) on säädetty kelpoisuudesta eräisiin maakäräjien terveyden- ja sairaanhoidon virkoihin sekä näiden virkojen täyttämisestä. Pätevyysvaatimukset on määritelty asetuksella lääkärin, kätilön, lääkintävoimistelijan ja sairaanhoitajan virkoihin.
Terveydenhuoltohenkilöstön valvonnasta annetussa laissa (L om tillsyn över hälso- och sjukvårdspersonalen m.fl. SFS 1980:11) säädetään myös potilaan oikeuksia vastaavista terveydenhuollon henkilöstön velvollisuuksista.
Tanskassa oikeutus ammatinharjoittamiseen terveydenhuoltoalalla koskee yhdeksää ryhmää: lääkärit, hammaslääkärit, sairaanhoitajat, kätilöt, terapia-assistentit (fysioterapeutit/toimintaterapeutit), kliiniset hammasteknikot, jalkojenhoitajat, kiropraktikot ja apteekkarit. Näitä nimikkeitä saavat käyttää vain henkilöt, jotka ovat saaneet edellä mainitun oikeutuksen.
Lääkärien osalta on laillistuksen lisäksi vielä erityisesti määritelty tehtävät, jotka kuuluvat lääkärille. Nämä tehtävät ovat: sukupuolitautien hoito tartunnanvaarallisessa vaiheessa, tuberkuloosin ja muiden tartuntatautien hoito, operatiiviset toimenpiteet, puudutukset, synnytykset, lääkkeiden määrääminen, säteilyvaaralliset hoidot sekä tiettyjen elektronisten laitteiden käyttö. Hammaslääkäreiden, kätilöiden, kliinisten hammasteknikkojen sekä kiropraktikkojen osalta on olemassa myös tehtäviä koskevia tarkempia määräyksiä.
Muutamien muiden ammattiryhmien laillistamiseksi on tehty esityksiä. Tällaisina on erityisesti mainittu psykologit, joiden laillistamismenettely alkaa todennäköisesti vuoden 1994 alusta.
Norjassa oma ammatinharjoittamislakinsa on lääkäreillä, hammaslääkäreillä, lääkintävoimistelijoilla, ortopediainsinööreillä, sairaanhoitajilla, psykologeilla ja kätilöillä. Muun terveydenhuoltohenkilöstön hyväksynnästä on säädetty laissa, joka koskee toimintaterapeutteja, röntgenhoitajia, lastenhoitajia, apuhoitajia, jalkojenhoitajia, hammashoitajia, bioinsinöörejä, optikoita ja kiropraktikkoja.
Lisäksi proviisoreista ja farmaseuteista on säännökset apteekkilaissa.
Nimikkeen suojan lisäksi säännökset antavat yksinoikeuden toiminnan harjoittamiseen lääkäreille, hammaslääkäreille, lääkintävoimistelijoille, ortopediainsinööreille, kätilöille, proviisoreille ja farmaseuteille. Muilla edellä mainituilla ryhmillä on vain nimikkeen suoja säänneltynä.
Terveyshallitus vastaa kaikkien terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvonnasta. Viranomaisilla on oikeus poistaa tai rajoittaa henkilön oikeuksia noudattaen ammattiryhmittäin annettuja tarkempia säännöksiä ja määräyksiä. Norjassa on vireillä terveydenhuollon ammatinharjoittajien osalta säännösten uusiminen, jossa tavoitteena on yhtenäistää ammattiryhmiä koskevat säännökset yhteiseen lakiin.
Islannissa lakisääteinen oikeutus ammatinharjoittamiseen terveydenhuollossa koskee viittätoista ammattia: lääkäri, hammaslääkäri, sairaanhoitaja, proviisori, fysioterapeutti, toimintaterapeutti, kätilö, optikko, farmaseutti, röntgenhoitaja, hammashuoltaja, hammashoitaja, perushoitaja, eläinlääkäri ja kiropraktikko. Psykologia ja hammasteknikkoa ei Islannissa lueta terveydenhuollon ammatteihin.
Islanti on aikaisemmin liittynyt yhteispohjoismaiseen sopimukseen edellä luetelluiden terveydenhuollon ammattien osalta lukuunottamatta hammaslääkäriä, hammashuoltajaa, hammashoitajaa ja kiropraktikkoa.
Ammatinharjoittamista koskevat lait ovat Islannissa ammattikohtaisia ja ne suojaavat paitsi ammattinimikkeen myös itse ammatinharjoittamisoikeuden.
1.2.Pohjoismaiden väliset sopimusjärjestelyt
Pohjoismaat ovat 6 päivänä maaliskuuta 1982 tehneet sopimuksen yhteisistä pohjoismaisista työmarkkinoista (SopS 39―40/83). Sopimus on koskenut henkilöitä, jotka ovat suorittaneet ammattipätevyyden antavan vähintään kolmivuotisen korkeamman koulutuksen.
Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä on voimassa 25 päivänä elokuuta 1981 tehty sopimus eräiden ammattiryhmien hyväksymisestä toimimaan terveydenhuollon, sairaanhoidon ja eläinlääkintähuollon alalla (SopS 41―42/83). Tähän sopimukseen Islanti on liittynyt myöhemmin eräiden ammattiryhmien osalta. Voimassa oleva yhteispohjoismainen sopimus koskee seuraavia alan ammatteja: lääkärit, hammaslääkärit, sairaanhoitajat, proviisorit, lääkintävoimistelijat, toimintaterapeutit, kätilöt, terveydenhoitajat, optikot, psykologit, farmaseutit, röntgenhoitajat, mielenterveyshoitajat, hammashuoltajat, hammashoitajat, hammasteknikot, perushoitajat ja eläinlääkärit.
2.Asian valmistelu
Pohjoismaat ovat pitäneet tarkoituksenmukaisena pysyttää alan yhteispohjoismaisen sopimuksen Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ETA-sopimus, rinnalla. Uutta sopimusta on valmistellut pohjoismainen työryhmä, jossa Suomesta on ollut edustus muun muassa terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta ja opetushallituksesta. Ehdotetusta sopimuksesta on pyydetty lausunnot eri Pohjoismaissa. Suomessa lausunnot on pyydetty useilta asiaa koskevilta tahoilta. Lausunnoissa on pidetty tarpeellisena alan yhteispohjoismaisen sopimuskäytännön jatkamista.
Sopimus on käsitelty Pohjoismaisen sosiaalipoliittisen virkamieskomitean kokouksessa 14 päivänä kesäkuuta 1993 ja se on hyväksytty ja allekirjoitettu Pohjoismaiden ministerineuvoston kokouksessa 14 päivänä kesäkuuta 1993.
3.Sopimuksen merkitys
Eräiden terveyden- ja sairaanhoidon henkilöstöryhmien sekä eläinlääkäreiden yhteisistä pohjoismaisista työmarkkinoista tehdyn sopimuksen tarkoituksena on turvata Pohjoismaiden kansalaisille mahdollisuus päästä näiden ammattialojen pohjoismaisille työmarkkinoille. Sopimuksella pyritään takaamaan siinä mainituille ammattiryhmille kaikissa sopimusvaltioissa riittävät koulutusmahdollisuudet sekä mahdollisimman yhtenäinen koulutus ja lainsäädäntö.
Pohjoismainen sopimus on laadittu siten, ettei se ole ristiriidassa ETA-sopimuksen kanssa, ja sillä toteutetaan sanotun sopimuksen 121 artiklan antama mahdollisuus pohjoismaisen yhteistyön jatkamiseen.
Sopimus sisältää määräykset ensinnäkin sellaisten sääntelyn piiriin kuuluvien ammattiryhmien ja erityispätevyyksien osalta, jotka eivät kuulu ETA-sopimukseen sisältyvien säännösten piiriin, toiseksi joissakin tapauksissa niiden henkilöiden osalta, jotka ovat hankkineet koulutuksensa kolmannesta maasta, ja kolmanneksi niiden Pohjoismaiden kansalaisten osalta, joiden mahdollisuudet ammatinharjoittamiseen toisessa Pohjoismaassa muutoin heikentyisivät vuoden 1981 sopimukseen verrattuna.
Voimassa olevaan sopimukseen verrattuna uutena ammattiryhmänä tehdyssä sopimuksessa ovat kiropraktikot.
4.Esityksen vaikutukset
Sopimuksella ei ole organisatorisia vaikutuksia, koska sen aiheuttamista tehtävistä on tarkoitus huolehtia nykyisen organisaation ja henkilöstön avulla kuten tähänkin saakka. Sopimuksella ei ole myöskään taloudellisia vaikutuksia.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1.Sopimuksen sisältö
1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisala. Sopimusta sovelletaan ammatinharjoittajiin, jotka ovat Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan tai Ruotsin kansalaisia ja jotka kuuluvat johonkin sopimuksen liitteessä 1 mainituista ammattiryhmistä.
Ammatinharjoittajien hyväksymistä toisessa sopimusvaltiossa koskevat yleissäännöt
2 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan sellaisella henkilöllä, joka on jossakin sopimusvaltiossa saanut vertailukelpoisen oikeudellisen hyväksynnän 1 artiklan tarkoittamana ammatinharjoittajana, on sopimuksessa määrätyin edellytyksin oikeus saada tällainen hyväksyntä myös muissa valtioissa, joissa on voimassa hyväksymistä koskevia määräyksiä.
Artiklan 2 kappaleen mukaan sovelletaan hyväksymistä koskevia määräyksiä vastaavasti toisaalta henkilöön, joka toimii tai on oikeutettu toimimaan proviisorina jossakin jäsenvaltiossa, ja toisaalta myös henkilöön, joka olematta proviisori on oikeutettu toimittamaan lääkemääräyksiä apteekista. Artiklan 3 kappaleen mukaan myös sellainen ammatinharjoittaja, joka on saanut koulutuksen sopimusvaltiossa, jossa ei ole olemassa ammatinharjoittajien hyväksymistä koskevia määräyksiä, on oikeutettu 5―12 artiklassa mainituissa tapauksissa saamaan hyväksymisen sellaisessa sopimusvaltiossa, jossa tällaisia määräyksiä on. 3 artikla. Artiklan mukaan sopimuksen mukainen sairaanhoitajaksi hyväksyntä koskee henkilöä, jolla on yleisen terveyden- ja sairaanhoidon koulutus. Sen sijaan sairaanhoitajan, joka on suuntautunut muuhun kuin yleiseen terveyden- ja sairaanhoitoon, hyväksyy asianomainen valtio yksilöllisen harkintansa mukaan.
Erityisiä vaatimuksia, joita voidaan asettaa hyväksymiselle
4 artikla. Artikla sisältää määräyksen, jonka mukaan erikoishammashoitajaksi hyväksymistä varten Tanska voi vaatia hakijalta, jolta puuttuu tarvittava koulutus avustaa hampaidenoikaisulaitteiden paikalleenasentamisessa ja poistamisessa, enintään kolmen vuoden koeajan tai soveltuvuustestin suorittamista.
Sellaisia ammattiryhmiä koskevia määräyksiä, joiden osalta kaikissa sopimusvaltioissa ei ole voimassa hyväksymissäännöksiä
5 artikla. Artiklan mukaan toimintaterapeutiksi hyväksymisen Suomessa, Tanskassa ja Norjassa sekä Islannissa on oikeutettu saamaan se, joka on Ruotsissa suorittanut toimintaterapeutin tutkinnon tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän vanhemman koulutuksen toimintaterapeutiksi.
6 artikla. Artiklan mukaan optikoksi hyväksymisen Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa sekä Islannissa on oikeutettu saamaan sellainen henkilö, joka on Tanskassa suorittanut viisivuotisen optikon peruskoulutuksen ammattikoulussa tai ennen sopimuksen voimaantuloa suorittanut oppisopimuskoulutuksen ammattia varten. 7 artikla. Artiklan mukaan psykologiksi hyväksymisen Norjassa ja Ruotsissa sekä Islannissa on oikeutettu saamaan sellainen henkilö, joka on Tanskassa suorittanut psykologian kandidaatin tutkinnon tai psykologian virkatutkinnon, ja sellainen henkilö, joka on Suomessa suorittanut psykologian kandidaatin tutkinnon.
8 artikla. Artiklan mukaan röntgenhoitajaksi hyväksymisen Suomessa, Islannissa ja Norjassa on oikeutettu saamaan henkilö, joka on Tanskassa hankkinut terveyshallituksen ohjeiden mukaisen röntgenhoitajan todistuksen, ja se, joka on Ruotsissa suorittanut terveyden- ja sairaanhoitolinjan diagnostisen radiologian opintosuunnan oppimäärän tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän vanhemman röntgenhoitajan koulutuksen. 9 artikla. Artiklan mukaan mielisairaanhoitajaksi hyväksymisen Suomessa ja Norjassa on oikeutettu saamaan sellainen henkilö, joka on Tanskassa hankkinut mielisairaanhoitajan todistuksen terveyshallituksen vuoden 1977 tai myöhempien ohjeiden mukaisesti ja sellainen henkilö, joka on Ruotsissa suorittanut sellaisen koulutuksen ja hankkinut alan käytännön työkokemuksen, joka siellä vaaditaan mielisairaanhoitajalta tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän mielisairaanhoitajan vanhemman koulutuksen.
10 artikla. Artiklan mukaan hammashoitajaksi hyväksymisen Suomessa, Islannissa ja Ruotsissa on oikeutettu saamaan sellainen henkilö, joka on Tanskassa tai Norjassa suorittanut hammashoitajalle vahvistetun koulutuksen.
11 artikla. Artiklan mukaan hammasteknikoksi hyväksymisen Suomessa ja Ruotsissa on oikeutettu saamaan sellainen henkilö, joka on Tanskassa suorittanut nelivuotisen hammasteknikon koulutuksen ammattikoulussa tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän vanhemman oppisopimuskoulutuksen hammasteknikoksi, ja sellainen henkilö, joka on Norjassa saanut hammasteknikon ammattiin oikeuttavan kisällinkirjan.
12 artikla. Artiklan mukaan perushoitajaksi hyväksymisen Suomessa, Islannissa ja Norjassa on oikeutettu saamaan sellainen henkilö, joka on Tanskassa hankkinut apuhoitajan todistuksen, ja sellainen henkilö, joka on Ruotsissa suorittanut sellaisen koulutuksen ja hankkinut alan käytännön työkokemuksen, joka siellä vaaditaan apuhoitajalta tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän vastaavan vanhemman koulutuksen.
Ammattiryhmän hyväksymiseen liittyviä määräyksiä
13 artikla. Artiklan mukaan ennen kuin sopimusvaltio ryhtyy soveltamaan hyväksymismääräyksiä 1 artiklassa tarkoitetun sellaisen ammattiryhmän osalta, joka ei ole aikaisemmin siinä valtiossa ollut tällaisen sääntelyn kohteena, valtion tulee ryhtyä neuvotteluihin hyväksymisen edellytyksistä muiden sellaisten valtioiden kanssa, joiden osalta sopimus on sovellettavissa ammattiryhmään.
14 artikla. Artikla sisältää määräykset siitä menettelytavasta, millä ammattiryhmät otetaan sopimuksen pääsäännön piiriin.
Erikoispätevyyden hyväksyminen
15 artikla. Artiklan mukaan silloin kun lääkäri tai hammaslääkäri on hankkinut erikoislääkärin pätevyyden jossakin sopimusvaltiossa, hän saa todistuksen samasta pätevyydestä toisessa sopimusvaltiossa sillä edellytyksellä, että hän on saanut rajoittamattoman hyväksynnän toimia lääkärinä tai hammaslääkärinä tässä valtiossa ja että hänellä edelleen on tällainen hyväksyntä. Lisäksi edellytetään, että kyseinen ammattiala on sanotussa valtiossa tunnustettu erikoisalaksi niiden määräysten mukaan, jotka säätelevät lääkärin tai vastaavasti hammaslääkärin oikeutta nimittää itseään erikoislääkäriksi tai erikoishammaslääkäriksi.
16 artikla. Artikla koskee piilolasioptikon pätevyyden saamista. Artiklan 3 kappaleen mukaan oikeus piilolasioptikon pätevyystodistuksen saamiseen toisessa sopimusvaltiossa on sillä edellytyksellä, että optikko on saanut hyväksynnän optikoksi asianomaisessa valtiossa ja että hänellä edelleen on tällainen hyväksyntä.
Hyväksymistä koskeva hakemus ja päätös
17 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan hyväksymistä varten hakijan tulee osoittaa valtion terveyden- ja sairaanhoidon tai vastaavasti eläinlääkintäalan keskusviranomaiselle tai vastaavalle viranomaiselle, että hän täyttää sopimuksen ehdot. Artiklan mukaan hyväksyminen on myönnettävä hakijalle, jos hän täyttää edellä sanotut ehdot ja ellei ole olemassa sellaisia seikkoja, jotka voisivat aiheuttaa hyväksymisen peruuttamisen. Artiklan mukaan toimivaltaisten keskusviranomaisten tulee antaa toisilleen tarvittavat tiedot hyväksymishakemusten johdosta.
Hyväksymisen peruuttaminen
18 artikla. Artiklan 1 kappaleen mukaan, jos hyväksymisen alunperin myöntänyt valtio on peruuttanut sen, on myöhemmin toisessa valtiossa myönnetty hyväksyminen peruutettava myös. Muussa tapauksessa saadaan myöhemmin myönnetty hyväksyminen peruuttaa ainoastaan sen valtion määräysten mukaisesti, joka on hyväksymisen myöntänyt. Artiklan 2 kappale sisältää peruuttamista koskevat menettelylliset määräykset.
Yleisiä periaatteita
19 artikla. Artikla sisältää määräykset, jotka koskevat ETA-sopimuksen merkitystä.
20 artikla. Artikla sisältää määräykset, jotka koskevat yhteisiä pohjoismaisia työmarkkinoita koskevan vuonna 1982 tehdyn sopimuksen merkitystä ja menettelytapoja sen soveltamisessa.
21 artikla. Artiklan mukaan sopimusvaltioiden tulee yhteistoiminnassa seurata sopimuksen soveltamista sekä tehdä siihen ne muutokset ja lisäykset, joihin kehitys saattaa antaa aihetta.
Voimaantulo
22―26 artiklat. Nämä artiklat sisältävät tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta ja irtisanomisesta. Sopimuksen tallettajana on Ruotsin ulkoasiainministeriö.
2.Voimaantulo
Sopimus tulee voimaan samana päivänä kuin ETA-sopimus edellyttäen, että kaikki osapuolet ovat ilmoittaneet Ruotsin ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä. Jos mainittu edellytys ei ole täyttynyt siihen mennessä, kun ETA-sopimus tulee voimaan, sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin Ruotsin ulkoasiainministeriö on saanut kaikilta osapuolilta ilmoituksen sopimuksen hyväksymisestä.
3.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus
Suomessa voimassa olevan terveydenhuollon ammatinharjoittamislainsäädännön mukaan ulkomaan kansalainen voi pääsääntöisesti toimia ja harjoittaa ammattiaan Suomessa ainoastaan terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hakemuksesta myöntämän luvan nojalla. Yhteispohjoismainen sopimus poikkeaa Suomessa voimassa olevasta lainsäädännöstä siten, että sopimuksen nojalla terveydenhuollon henkilöstö voi suoraan laillistuksen taikka muun vastaavan ammatinharjoittamisoikeuden hyväksymisen nojalla toimia Suomessa ammatinharjoittajana. Koska sopimus siten sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, on eduskunnan hyväksyminen tältä osin tarpeellinen.
Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään:
että Eduskunta hyväksyisi ne Arjeplogissa 14 päivänä kesäkuuta 1993 Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä eräiden terveyden- ja sairaanhoidon henkilöstöryhmien sekä eläinlääkäreiden yhteisistä pohjoismaisista työmarkkinoista tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.
Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
1Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Arjeplogissa 14 päivänä kesäkuuta 1993 Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä eräiden terveyden- ja sairaanhoidon henkilöstöryhmien sekä eläinlääkäreiden yhteisistä pohjoismaisista työmarkkinoista tehdyn sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
3 §
Tällä lailla kumotaan Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä eräiden ammattiryhmien hyväksymisestä toimimaan terveydenhuollon, sairaanhoidon ja eläinlääkintähuollon alalla tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä sopimuksen soveltamisesta 22 päivänä heinäkuuta 1983 annettu laki (670/83) .
Helsingissä 15 päivänä lokakuuta 1993
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOMinisteri Pertti Salolainen