HE 207/1993

1.1.Lain voimassaoloajan jatkaminen

Kuljetusten alueellisesta tukemisesta annettu laki (954/81) on tullut voimaan vuoden 1982 alusta. Laki oli määräaikainen ja koski kuljetuksia vuosina 1982―1989. Vuoden 1989 lopussa lain voimassaoloaikaa jatkettiin vuoden 1993 loppuun yhdenmukaisesti muun aluepoliittisen lainsäädännön kanssa. Kuljetustuen kohdistaminen kuljetuksiin, jotka alkavat alueilta, joiden aluepoliittisessa lainsäädännössä katsotaan olevan tuen tarpeessa, on edelleen tarkoituksenmukaista. Sen vuoksi ehdotetaan, että kuljetusten alueellisesta tukemisesta annetun lain voimassaoloaikaa jatkettaisiin. Sen johdosta, että merkittävä osa eli 70 % kuljetustuesta maksetaan suurteollisuuden kuljetuksille, on tarpeen selvittää miten tukea voitaisiin nykyistä enemmän painottaa pienille ja keskisuurille yrityksille. Selvitystyön tekemiseen liittyen lain voimassaoloaikaa jatkettaisiin tässä vaiheessa yhdellä vuodella. Lain 15 §:n 2 momenttia ja 20 §:n 2 momenttia ehdotetaan muutettaviksi tämän mukaisesti.

1.2.Kuljetustuen soveltamisen alueellinen määrittely

Kuljetusten alueellisesta tukemisesta annetun lain säätämisen tarkoituksena on ollut alentaa kehitysalueen elinkeinoelämälle keskimääräistä pitemmistä kuljetusmatkoista johtuvia lisäkustannuksia. Tavoitteena on myös ollut parantaa edellytyksiä kehitysalueella jo tapahtuvan tuotannon määrän nostamiseksi, uuden tuotantotoiminnan aikaansaamiseksi sekä entisen että uuden tuotannon jalostusasteen kohottamiseksi.

Kuljetusten alueellisesta tukemisesta annetun lain 1 §:n mukaan kuljetustukea maksetaan Suomessa suoritettavista tavarankuljetuksista, jotka alkavat aluepolitiikasta annetussa laissa (1168/88) tarkoitetulta kehitysalueelta. Kuljetustuen alueellisen soveltamisalan määrittely tässä muodossa sisältyy 1 päivänä heinäkuuta 1993 voimaan tulleeseen lain muutokseen (634/93) , jolla pienennettiin kuljetustuen piiriin kuuluvaa aluetta. Muutoksen tarkoituksena oli tällöin säästöjen aikaansaaminen ja silloisen talouden tasapainon parantaminen.

Kuljetustukea ehdotetaan maksettavaksi eduskunnan käsiteltävänä olevassa lakiehdotuksessa alueiden kehittämisestä 7 §:ssä tarkoitetulla kehitysalueella valmistettujen tuotteiden kuljetuksille, mikä säädösteknisesti vastaa nykytilaa. Uusi kehitysalue on tarkoitus määritellä valtioneuvoston päätöksellä sen jälkeen kun eduskunta on hyväksynyt lakiehdotuksen alueiden kehittämisestä.

Ehdotettu muutos edellyttää edellä mainitun 1 §:n lisäksi 10 §:n 1 ja 2 momentin muuttamista vastaavasti.

1.3.Kuljetustuen suuruus

Edellä 1.2. kohdassa mainitulla lainmuutoksella tavoiteltujen valtiontaloudellisten vaikutusten aikaansaamiseksi myös kuljetustuen tasoa alennettiiin vähentämällä lain 12 a §:n mukaisesti maksettavasta kuljetustuesta 25 prosenttia.

Kuljetustuen tason pitämiseksi edelleen nykyisellä tasollaan ilman erikseen nyt tehtävää 25 prosentin vähennystä on kuljetustukiprosentteja alennettu vastaavasti lakiehdotuksen 10 §:n 1 momentissa. Muutosehdotus on siten tältä osin vain tekninen ja selkeyttää tuen laskentaa. Alennettuja tukiprosentteja on tarkoituksenmukainen kokonaisuus huomioonottaen pyöristetty tasaprosenteiksi.

Kuljetustukiprosenttitaulukkoa ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että joitakin kilometrivälejä yhdistetään. Tämä on tehty hakemusten käsittelyn ja niiden laatimisen helpottamiseksi. Yhdistettäessä välimatkoja on kuljetustukiprosentti tarvittaessa pyöristetty edellä mainitulla tavalla. Suuruudeltaan maksuun tulevan kuljetustuen voidaan arvioida kuitenkin keskimäärin pysyvän lähes ennallaan.

Kuljetustuki on maksettu kehitysalueen ensimmäiseltä perusvyöhykkeeltä lähteville kuljetuksille siten, että lain 10 §:n 1 momentissa olevan taulukon mukaiseen kuljetustukiprosenttiin on lisätty kuusi prosenttiyksikköä ja toiselta perusvyöhykkeeltä lähtevien kuljetusten kuljetustuki on maksettu kolmella prosenttiyksiköllä korotettuna. Ehdotuksen 10 §:n 2 momentissa on näitä lisäprosentteja pienennetty 25 prosentilla kuitenkin siten, että lisäprosentit on pyöristetty alaspäin lähimpään tasaprosenttiin. Tämän arvioidaan pienentävän vuodessa maksettavaa kuljetustukea noin yhdellä miljoonalla markalla.

Laivakuljetustuessa (12 §:n 1 momentti) on myös otettu huomioon edellä mainitulla lainmuutoksella toteutettu kuljetustuen pienennys.

1.4.Kuljetustuen piiriin kuuluvien tuotteiden tarkistaminen

Lain tarkoituksena on myös kehitysalueilla tapahtuvan tuotannon jalostusasteen korottaminen. Lain 9 §:ään sisältyvään kuljetustuen kohteena olevien tuotteiden luetteloon sisältyy tuotteita, joiden jalostusaste on alhainen. Tuotteiden kuulumista tuoteluetteloon on aikanaan perusteltu muun muassa kotimaisen tuotteen aseman vahvistamisen tärkeydellä.

Kuljetustuen maksamisen perusteiden selkeyttämiseksi ehdotetaan, että lain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesta tuoteluettelosta poistettaisiin tuotteet, joiden jalostusaste on melko alhainen ja jotka ovat pääasiassa jalostetumpien tuotteiden raaka-aineita. Tällaisia ovat esimerkiksi lasi- ja valuhiekka, talkki, sementti sekä rauta- ja teräslevyt. Muun muassa Ruotsin vastaava kuljetustukilaki ei oikeuta tuen maksamiseen kyseisille tuotteille. Myös rauta- ja terästeokset ehdotetaan poistettaviksi tuen piiristä (9 §:n 1 momentin 5 kohta). Tällöin tulee tarpeettomaksi 9 §:n 3 momentti, koska vähemmän jalostetuille tuotteille kuin mitä lain tuoteluettelo sisältää, ei tukea voi maksaa. Lain 9 §:n 3 momentti ehdotetaan siten kumottavaksi. Mahdollisuutta varata määräraha tuen maksamiseksi momentissa mainituille valssaustuotteille ei ole käytetty kertaakaan.

1.5.Kuljetustuen myöntämistä koskevan päätöksenteon siirtäminen aluehallintoon

Kuljetustukihakemukset käsittelee ja kuljetustuen maksaa kauppa- ja teollisuusministeriö. Aluehallinnon kehittämistä koskevien periaatteiden mukaisesti kauppa- ja teollisuusministeriön tarkoituksena on siirtää kuljetustuen käsittely kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun organisaatiolle.

Toimivallan siirtäminen aluetasolle määräytyy tarkemmin aluehallinnon kehittämishankkeen etenemisen yhteydessä.

Organisaatiomuutos koskisi kuitenkin vain tiettyjä yrityspalvelun piiritoimistoja, koska kuljetustuen hajauttaminen liiaksi on epätarkoituksenmukaista.

Kuljetustukiasioiden käsittelyn siirtäminen kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelulle toteutettaisiin asetuksella.

Ehdotettu muutos edellyttää 13 ja 14 §:n, 15 §:n 1 momentin, 16 §:n 1 momentin, 17 §:n 1 momentin ja 18 §:n muuttamista.

2.1.Taloudelliset vaikutukset

Kuljetustukea on 1 päivästä heinäkuuta 1993 lukien myönnetty pienentämällä tuen tasoa aikaisempaan verrattuna 25 prosentilla. Lakiehdotus on laadittu siten, että kuljetustuen taso säilyisi ennallaan.

Koska tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole varmaa tietoa siitä, minkä kokoinen on lakiehdotuksessa alueiden kehittämisestä tarkoitettu kehitysalue, ei muutosehdotusten taloudellista vaikutusta ole voitu tarkalleen laskea.

Lain tuoteluettelon karsiminen aikaansaa myös säästöjä. Kvartsihiekan ja lajitellun kvartsimurskeen, lasi- ja valuhiekan, liuskesirotteen, talkin, rikin, sementin ja piimaan kuljetuksille on maksettu 6,6 % kuljetustuesta eli noin 10 miljoonaa markkaa. Masuunikuonan kuljetukset ovat saaneet 0,5 %, 0,8 miljoonaa markkaa, ja poltetun kalkin ja mikrokarbonaattijauheen kuljetukset 0,3 miljoonaa markkaa, joka on 0,2 % maksetusta kuljetustuesta. Rauta- ja terästeosten kuljetuksille on maksettu 3,3 miljoonaa markkaa kuljetustukea, joka on ollut 2,1 % maksetusta kuljetustuesta. Poistettavaksi esitettyjen tuotteiden osuus on ollut yhteensä 14,5 miljoonaa markkaa, joka on noin 9,5 % maksetusta kuljetustuesta.

2.2.Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Kuljetustuen maksamista koskevan päätöksen mahdollinen siirtäminen kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun asianomaisille piiritoimistoille merkitsee tehtävien ja toimivallan siirtämistä keskushallinnosta aluehallintoon valtioneuvoston toimenpiteistä keskushallinnon ja aluehallinnon uudistamiseksi tekemän periaatepäätöksen mukaisesti. Muutos ei lisää henkilöstötarvetta.

4.1.Riippuvuus muista esityksistä

Esitys on osa vireillä olevan aluepoliittisen lainsäädännön kokonaisuudistusta ja se liittyy erityisesti eduskunnan käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen laiksi alueiden kehittämisestä ja saariston kehityksen edistämisestä.

Esitys liittyy valtion vuoden 1994 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

4.2.Riippuvuus kansainvälisistä sopimuksista ja velvoitteista

Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen tultua voimaan tulee ratkaistavaksi myös kuljetustukijärjestelmän soveltuvuus ETA-sopimuksen asettamiin valtion tukia koskeviin puitteisiin. Kuljetustukijärjestelmä on ilmoitettava silloin EFTA:n valvontaelimelle ESA:lle (EFTA Surveillance Authority), joka valvoo sopimuksen toteutumista valtiontukien osalta EFTA-sopijapuolten alueella. Suomi on EY:lle jättämässään neuvotteluasiakirjassa (position paper) esittänyt tarpeen kuljetustuen säilyttämisestä.

ETA-sopimuksen voimaansaattamiseen liittyvän 11 päivänä joulukuuta 1992 valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain 2 §:ssä on säädetty, että sopimuksen 61 artiklassa tarkoitettua valtiontukea myönnettäessä on myöntämistä koskevaan päätökseen liitettävä ehto, jonka mukaan laittomasti myönnetty tuki voidaan periä osittain tai kokonaan takaisin, jos EFTA:n valvontaviranomainen on niin päättänyt. Kuljetustuen maksamista koskeviin päätöksiin on tarkoitus liittää tällainen ehto, joka yhdessä sanotun säännöksen kanssa mahdollistaa tuen takaisinperimisen tarvittaessa.

Suomessa suoritettavista tavaran kuljetuksista, jotka alkavat alueiden kehittämisestä annetussa laissa ( / ) tarkoitetulta kehitysalueelta maksetaan valtion varoista kuljetustukea siten kuin tässä laissa säädetään.

Kuljetustukea maksetaan seuraavien tuotteiden kuljetuksesta:

Kuljetustuen määrä 7 §:ssä tarkoitetusta kuljetusmaksusta on kehitysalueen III tukialueelta alkavista rautatie- ja kuorma-autokuljetuksista:

Kehitysalueen I tukialueelta alkavista kuljetuksista maksetaan 1 momentissa mainittu tuki neljällä prosenttiyksiköllä korotettuna ja kehitysalueen II tukialueelta alkavista kahdella prosenttiyksiköllä korotettuna.

Kuljetustuen määrä 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa laivakuljetuksissa on:

Kuljetustukea koskevat asiat käsittelee kauppa- ja teollisuusministeriö tai kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto siten kuin siitä asetuksella säädetään. Tässä pykälässä tarkoitettua viranomaista kutsutaan jäljempänä myöntäväksi viranomaiseksi.

Kuljetustukea on haettava myöntävältä viranomaiselta kultakin puolivuotiskaudelta erikseen kahden kuukauden kuluessa puolivuotiskauden päättymisestä.

Hakemukseen on liitettävä kuljetuskirja tai muu myöntävän viranomaisen hyväksymä selvitys siitä kuljetuksesta, johon kuljetustukea haetaan. Lisäksi hakija on velvollinen toimittamaan myöntävälle viranomaiselle muitakin hakemuksen ratkaisemista varten tarpeellisia tietoja ja selvityksiä.

Jollei hakemusta tehtäessä noudateta, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, on oikeus kuljetustuen saamiseen menetetty. Myöntävä viranomainen voi kuitenkin erityisistä syistä tällöinkin ottaa hakemuksen käsiteltäväksi.

Myöntävä viranomainen voi hakemuksesta antaa kirjallisella päätöksellään ennakkotiedon siitä, oikeuttaako jokin tietty tai jonkin tietyn tavaran kuljetus kuljetustukeen. Hakija on velvollinen esittämään myöntävälle viranomaiselle ennakkotiedon antamista varten tarpeelliset tiedot ja selvitykset.

Kirjallinen päätös ennakkotiedosta on valtiota sitova kahden vuoden ajan päätöksen antamisesta lukien edellyttäen, että kuljetustuen maksamisperusteet eivät kyseisenä aikana ole muuttuneet. Päätös on sitova kuitenkin enintään vuoden 1994 loppuun.

Jos kuljetustukea koskeva myöntävän viranomaisen päätös on perustunut väärään tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisesti ei ole ollut lainmukainen, myöntävä viranomainen voi asianomaisen hakemuksesta poistaa päätöksen ja ottaa asian uudelleen käsiteltäväksi.

Tämän lain nojalla annettuun myöntävän viranomaisen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, paitsi milloin asiassa on kysymys 8, 9 tai 16 §:n soveltamisesta.

Myöntävä viranomainen on oikeutettu valvomaan ja tarkastamaan kuljetuksia, joista on haettu tai joille on myönnetty tämän lain mukaista kuljetustukea, sekä sitä varten saamaan tarvittavat tiedot ja selvitykset 6 §:ssä mainitulta yhteisöltä, säätiöltä tai henkilöltä taikka kuljetuksen suorittajalta.

Tätä lakia sovelletaan kuljetuksiin, jotka tapahtuvat vuosien 1982―1994 aikana.