HE 2/1993

1Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

Latvian itsenäistyttyä syyskuussa 1991 tuli tarpeelliseksi sopia niistä puitteista, joissa kaupallis- taloudellista yhteistyötä Suomen ja Latvian välillä tultaisiin vastaisuudessa harjoittamaan. Vaihtoehtoina oli jatkaa entisten Neuvostoliiton kanssa tehtyjen sopimusten soveltamista tai tehdä kokonaan uudet sopimukset.

Suomen ja Latvian välinen kauppavaihto on ollut suhteellisen vaatimatonta muodostaen vain noin 0.1 % Suomen kokonaiskaupasta. Kokonaiskauppavaihto Suomen ja Latvian välillä oli noin 100 miljoonaa markkaa vuodessa 1980-luvun lopulla. Latvian tilaston mukaan sen kauppa Suomen kanssa vuonna 1991 oli 33,7 milj. SUR (219,1 mmk), josta viennin osuus oli 13,2 milj. SUR (85,8 mmk) ja tuonnin osuus 20,5 milj. SUR (133,3 mmk). Kauppatase oli Latvialle 7,3 milj. SUR (47,5 mmk) negatiivinen. Tilastossa, josta puuttuvat entistä Neuvostoliittoa koskevat luvut, Suomi oli toisella sijalla Saksan jälkeen, jonka osuus kokonaiskauppavaihdosta oli 27 %, Suomen osuus 13,6 %. Kolmannella sijalla oli Ruotsi 9,4 %:n osuudella.

Suomen tullitilaston mukaan vuoden 1991 marras-joulukuussa Suomen ja Latvian välinen kauppavaihto oli 29 mmk, mistä tuonnin osuus oli 9,2 mmk ja viennin osuus 19,8 mmk. Kauppatase oli Suomelle 10,6 mmk positiivinen.

Vuoden 1992 tammi-joulukuussa kauppavaihtomme oli 276,50 mmk, josta tuonnin osuus oli 76,53 mmk (0,1 % kokonaistuonnistamme) ja viennin osuus 199,97 mmk (0,2 % kokonaisviennistämme). Kauppatase oli Suomelle 123,44 mmk ylijäämäinen.

Suomen viennissä Latviaan tärkeimmät tuotteet ovat olleet teollisuuskoneet ja laitteet, moottoriajoneuvot, vilja ja viljatuotteet. Merkittävimmät tuontiartikkelit ovat olleet puunjalostusteollisuuden tuotteet erityisesti huonekalujen osat ja lastulevy sekä vaatteet, malmit ja metalliromu.

Latvian kanssa tehtävien uusien järjestelyjen lähtökohdaksi otettiin se, että uusia tulleja ja tuonninesteitä ei oteta käyttöön maittemme välisessä kaupassa. Tästä hallituksen ulkoasiainvaliokunnassa sovitusta peruslinjauksesta ilmoitettiin latvialaisille ministeri Salolaisen 19 ja 20 päivinä syyskuuta 1991 tapahtuneen Latvian matkan yhteydessä. Käytännössä asia oli hoidettavissa kahdella tavalla, jotka olivat Neuvostoliiton kanssa solmittujen kauppapoliittisten järjestelyjen jatkaminen tai kokonaan uuden sopimuksen solmiminen. Molempien osapuolten pidettyä uutta, GATT:in periaatteisiin pohjaavaa järjestelyä parhaana vaihtoehtona, sovittiin, että käynnistetään pikaisesti tällaiseen ratkaisuun tähtäävät neuvottelut. Entistä, liberalisoitua järjestelyä noudatettaisiin yksipuolisin päätöksin toistaiseksi kunnes uusi sopimusjärjestely tulee voimaan. Uusi järjestely olisi luonteeltaan tilapäinen, koska tilanne tuolloin vielä yhtenäisen Neuvostoliiton talousalueella, johon Latviakin kuului, oli selkiintymätön ja koska Latvian ulkomaankauppajärjestelmä oli vasta kehittymässä. Asiaan vaikutti myös EFTA-maiden päätös selvittää yhteisesti, minkälaiset kauppapoliittiset järjestelyt voisivat tulla kysymykseen Baltian maiden kanssa sekä eurooppalainen integraatiokehitys yleisemminkin. Neuvottelut käytiin pääosin marraskuussa 1991 Helsingissä Suomen valtuuskunnan laatiman luonnoksen pohjalta. Pöytäkirja allekirjoitettiin Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 1992. Allekirjoituksen viivästyminen johtui siitä, että jo parafoituun tekstiin jouduttiin vielä tekemään eräitä korjauksia lokakuussa 1992, jolloin myös sovittiin yksityiskohtaisista alkuperäsäännöistä, jollaiset sisältyvät EFTA-maiden kolmansien maiden kanssa solmimiin vapaakauppasopimuksiin.

2Pöytäkirjan merkitys

Pöytäkirjalla jatketaan tullittomuutta Suomen ja Latvian välisessä kaupassa kaikkien teollisuustuoteiden osalta (HS-ryhmät 25―97). Myöskään määrällisiä tuontirajoituksia ei teollisuustuotteiden kaupassa käytetä. Maataloustuotteiden (HS-ryhmät 1―24) kohdalla noudatettavasta menettelystä sovitaan erikseen pöytäkirjalla perustettavassa sekakomissiossa. Sekakomission päätökset on kuitenkin saatettava voimaan osapuolten sisäisen lainsäädännön mukaisessa järjestyksessä. Sopimuspuolet sitoutuvat noudattamaan GATT-yleissopimuksen periaatteita ja määräyksiä keskinäisissä kauppasuhteissaan. Ne pyrkivät kaikin käytettävissä olevin keinoin edistämään kaupallis-taloudellista yhteistyötään. Tapauksissa, joissa vaihdettavien valuuttojen käyttö maksuvälineenä ei ole mahdollista, sallitaan vastakauppamenettely yritysten ja yksityishenkilöiden välisissä liikesuhteissa. Latvia on jo osaltaan ottanut käyttöön toimivan tullitariffin, jossa tullit ovat keskimäärin 15―20 prosentin tasolla. Sekakomissio käsittelee pöytäkirjan soveltamiseen liittyvät kysymykset muun muassa markkinahäiriötapauksissa ja voi esittää muutoksia pöytäkirjaan tilanteen sitä edellyttäessä. Pöytäkirjalla varmistetaan kaupallis-taloudellisten suhteiden häiriötön kehitys lähivuosina Latvian talousalueella, joka muodostaa Suomelle luonnollisen markkina-alueen. Pöytäkirjamuoto korostaa järjestelyn tilapäistä luonnetta.

3Pöytäkirjan taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset

Pöytäkirjan vaikutus tullinkantoon on vähäinen, koska sillä jatketaan tullitonta kaupankäyntiä lähes sellaisenaan Latvian kanssa. Maataloustuotteiden osalta tullinkanto saattaa vähäisessä määrin tilapäisesti lisääntyä, koska noudatettavasta tullittomuudesta näissä ryhmissä sovitaan erikseen vasta pöytäkirjan voimaantulon jälkeen. Organisatorisia vaikutuksia pöytäkirjalla ei ole.

1Pöytäkirjan sisältö

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksen päämäärät, jotka ovat keskinäisten taloussuhteiden kaikinpuolinen edistäminen ja kohtuullisten kilpailuolosuhteiden varmistaminen.

2 artikla. Artiklassa todetaan, että sopimuspuolten välisessä kaupassa ei sovelleta tulleja, tullinkaltaisia maksuja eikä määrällisiä rajoituksia. Artikla koskee teollisuustuotteita. Maataloustuotteita koskevat päätökset tehdään sekakomissiossa.

3 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet noudattavat kaupallis-taloudellisissa suhteissaan GATT:in yleissopimuksen periaatteita.

4 artikla. Artiklassa todetaan, että osapuolet selvittävät kaikki mahdolliset keinot keskinäisen kaupallis-

taloudellisen yhteistyönsä edistämiseksi ja luetellaan eräitä kyseeseen tulevia toimia. Näitä ovat suotuisan investointi-ilmapiirin luominen, yhteisyritykset, alihankinnat, kaupan edistäminen ja teollisten ja kaupallisten omistusoikeuksien sekä henkisen omaisuuden suojelu. Väliaikaisesti osapuolille annetaan mahdollisuus käyttää hyväksi vastakauppajärjestelyjä silloin kun vapaasti vaihdettavissa valuutoissa tapahtuvat maksut eivät ole mahdollisia.

5 artikla. Artikla käsittelee alkuperäsääntöjä, jotka sisältyvät sopimuksen III liitteeseen.

6 artikla. Artiklassa todetaan, että osapuolet pyrkivät kehittämään ja syventämään suhteitaan myös sellaisissa kysymyksissä, joita pöytäkirja ei kata, erityisesti investointien suojeluun, kehitysyhteistyöhön ja taloudellis-teollis-tieteelliseen yhteistyöhön liittyvissä asioissa.

7 artikla. Artiklassa on määräykset sekakomission perustamisesta ja toiminnasta.

8 artikla. Artiklassa käsitellään sekakomission kokoonpanoa ja päätöksentekomenettelyä sekä oikeutetaan komissio muuttamaan sopimusta, ellei tämä ole osapuolten lainsäädännön vastaista.

9 artikla. Artikla sisältää määräyksiä sekakomission puheenjohtajuudesta, koollekutsumisesta ja työryhmien asettamisesta.

10 artikla. Artikla sisältää määräykset turvalausekkeesta ja sen soveltamisesta.

11 artikla. Artiklassa todetaan, että tämän pöytäkirjan liitteet ovat sen erottamaton osa.

12 artikla. Artiklan mukaan pöytäkirja voidaan irtisanoa tekemällä ilmoitus toiselle sopimuspuolelle. Pöytäkirja lakkaa olemasta voimassa kolmen kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemisestä.

13 artikla. Artikla koskee pöytäkirjan voimaantuloa.

2Pöytäkirjan voimaantulo

Pöytäkirja tulee voimaan valtionsisäistä hyväksymistä koskevien ilmoitusten vaihtamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.

3Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimus merkitsee poikkeusta tullitariffilain (660/87) mukaisiin tullien määriin ja sisältää siten verotusta koskevia määräyksiä, joista on säädettävä lailla. Eduskunnan hyväksyminen on siksi tältä osin tarpeellinen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 1992 Suomen tasavallan ja Latvian tasavallan välillä kauppaa ja taloudellista yhteistyötä koskevista väliaikaisista järjestelyistä tehdyn pöytäkirjan määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska pöytäkirja sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Helsingissä 26 päivänä marraskuuta 1992 Suomen tasavallan ja Latvian tasavallan välillä kauppaa ja taloudellista yhteistyötä koskevista väliaikaisista järjestelyistä tehdyn pöytäkirjan määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.