HE 17/1993

1.Nykytila

Suomen ja Puolan välisen kaupan perustana on ollut vuonna 1976 allekirjoitettu sopimus kaupan esteiden vastavuoroisesta poistamisesta (KEVSOS-sopimus), joka astui voimaan vuonna 1978 (SopS 12―13/78), sellaisena kuin sitä on muutettu. Tämän sopimuksen perusteella on Suomen ja Puolan välinen teollisuustuotteiden kauppa ollut pääosin tullitonta. Maataloustuotteiden kauppaa Suomen ja Puolan välillä on säädellyt KEVSOS-sopimuksen pöytäkirja no 1.

2.Ehdotetut muutokset

Nyt neuvoteltu sopimus varmistaa EFTA-valtioiden keskinäisen tasapuolisen kohtelun Puolan markkinoilla sekä EFTA-valtioiden syrjimättömän kohtelun suhteessa Euroopan yhteisöön (EY). Se sisältää mm. julkisia hankintoja, kilpailusääntöjä, henkisen omaisuuden suojaa ja valtiontukea koskevia, vapaakauppaa modernisoivia määräyksiä, jotka ovat aiemmin puuttuneet Suomen ja Puolan välisestä sopimuksesta.

EFTA-sopimuksen allekirjoituksen kanssa samaan aikaan suoritetulla XVI liitteen Suomen ja Puolan kahdenvälisellä kirjeenvaihdolla muutetaan KEVSOS-sopimusta siten, että tiettyjen HS-järjestelmän 48. ryhmään kuuluvien paperituotteiden osalta poistetaan KEVSOS-tullittomuus. Kuitenkin samalla Puola myöntää Suomelle näiden tuotteiden kohdalla vuonna 1993 n. 7 milj. USA:n dollarin tariffikiintiön, jota nostetaan vuosittain 10 % alkaen 1.1.1995. Tämän tariffikiintiön alaisille tuontituotteille Puola takaa 40 %:n suuruisen etuusmarginaalin verrattuna muiden EFTA-valtioiden tuonnista perittäviin tulleihin. Kiintiön ylittävältä, Suomesta tapahtuvalta tuonnilta kannetaan sama tulli kuin muiltakin EFTA-valtioilta. Myös eräiden Suomesta tuotavien öljyjalosteiden osalta Puola nostaa tullinsa samalle tasolle muiden EFTA-valtioiden tuonnin kanssa, mutta avaa Suomelle moottoribensiinin tariffikiintiön, joka on suuruudeltaan 475 000 tonnia. Tämän kiintiön sisällä Suomi saa 27 % etuusmarginaalin suhteessa muihin EFTA-valtioihin. Muissa HS-nimikkeen 27.10 tuotteissa, lähinnä dieselöljyssä, Suomi ei saa mitään preferenssiä muihin EFTA-valtioihin verrattuna. Lisäksi Puola saa kirjeenvaihdon mukaan soveltaa nyt myös KEVSOS-kaupassa samoja määrällisiä rajoituksia HS-nimikkeen 27.10 tuotteisiin kuin se soveltaa muiden EFTA-valtioiden vastaaviin tuotteisiin.

Suomen paperinviennistä tämän yllämainitun erityisjärjestelyn piiriin tulee vuoden 1992 toteutuneen viennin pohjalta arviolta n. 17 %. Öljyjalosteille varattu vuosittainen kiintiö vastaa määrältään sitä vientiä, mistä Neste Oy ja Puolan viranomaiset olivat sopineet vuodelle 1992.

Kyseisen kirjeenvaihdon avulla taataan koko muun Puolaan suuntautuvan teollisuusvientimme säilyminen tullittomana ja kiintiöimättömänä. Vaihtoehtona XVI liitteen kirjeenvaihdolle olisi ollut koko KEVSOS-sopimuksen irtisanominen, mitä Puola piti neuvottelutavoitteenaan. Tällöin kaikki KEVSOS-edut olisi menetetty viennissä Puolaan.

Suomen ja Puolan välinen maatalouspöytäkirja korvaa KEVSOS-sopimuksen maatalouspöytäkirjan (Ptk no 1). Nyt neuvotellulla maatalouspöytäkirjalla on Puolalle annettu KEVSOS-sopimuksen tuotekatteen lisäksi eräitä muita myönnytyksiä, joista tärkeimpiä ovat eräät jäädytetyt marjat. Maatalouspöytäkirja on vapaakauppasopimuksen yleiseen myönnytysten tasapainoon liittyvä yksipuolinen sitoutumus Puolan eduksi. Suomen KEVSOS-maatalousmyönnytysten säilyttäminen olisi ollut mahdollista vain antamalla Puolalle mittavia lisämyönnytyksiä mm. sensitiivisellä lihasektorilla, mihin Suomi ei voinut suostua. Samanlaiseen maataloustuotekauppaa koskeviin yksipuolisiin järjestelyihin päätyivät omissa neuvotteluissaan tiettävästi myös Norja ja Islanti.

KEVSOS-sopimuksen maatalouspöytäkirjan korvaaminen Suomen ja Puolan välisellä perusmaataloustuotteita koskevalla pöytäkirjalla merkitsee käytännössä myös sitä, että eräät KEVSOS-pöytäkirjaan kuuluvat elintarvikkeet siirtyvät multilateraalisen EFTA-Puola sopimuksen A pöytäkirjan piiriin. Niiden kohtelu Puolassa tulee näin ollen olemaan sama riippumatta siitä mistä EFTA-valtiosta ne ovat peräisin ja samalla sama, minkä Puola myöntää vastaaville tuotteille EY:n alueelta tuotaessa. Koska Puola ei toistaiseksi sovella p.o. tuotteisiin sisältyvien maatalousraaka-aineiden maailmanmarkkina- ja kotimaisten hintojen kompensaatiojärjestelmää, jollaisen se kuitenkin ilmoittaa ottavansa käyttöön, se ei katsonut voivansa antaa näissä tuotteissa niin EY:lle kuin EFTA-valtioillekaan mitään myönnytyksiä ennen vuotta 1995.

Tämän seurauksena mm. suomalaiselle suklaanviennille sekä eräille muille elintarvikkeille nousevat Puolassa vastaa väliaikaiset tullit. Tilanne on tältä osin valitettava, mutta toisaalta sidoksissa sellaisiin uudistuksiin Puolassa, ettei p.o. tulleja voitu Suomen osaltakaan välttää. Tilanteen seurauksena elintarviketeollisuutemme joutuu nyt kilpailemaan Puolan markkinoilla samoin ehdoin kuin EY- ja EFTA-kilpailijansa.

3.Esityksen vaikutukset

4.Asian valmistelu

EFTA-valtioiden Göteborgin ministerikokouksessa kesäkuussa 1990 EFTA-valtiot allekirjoittivat ministeritasolla yhteistyöjulistukset Puolan, Unkarin ja Tshekkoslovakian kanssa. Julistuksissa todettiin valmius ryhtyä tutkimaan edellytyksiä vapaakauppasopimusten solmimiseksi. Tällä perusteella päätettiin aloittaa syksyllä 1990 vapaakauppaneuvottelut Puolan, Unkarin ja Tshekkoslovakian kanssa.

EFTA-valtioiden aloittamaan neuvotteluprosessiin vaikuttivat olennaisesti EY:n ja kunkin Keski- ja Itä-Euroopan maan (KIE-maan) välillä käydyt assosiaatiosopimusneuvottelut, ns. Eurooppa-sopimuksen aikaansaamiseksi. EY ja Puola allekirjoittivat tällaisen sopimuksen joulukuussa 1991. Eurooppa-sopimus on laaja yhteistyösopimus, johon vapaakaupan ohella kuuluu myös mm. työvoiman liikkuminen, tuotannollinen yhteistyö ja kulttuurivaihto.

EFTA-valtioiden tavoitteena neuvotteluissa oli Eurooppa-sopimuksen säännöstöä mahdollisimman tarkasti seuraten turvata EFTA-valtioille teollisuustuotteiden kaupassa yhtäläinen kilpailuasema EY:n kanssa. Neuvottelut käsittivät valtuuskuntien täysistuntojen lisäksi lukuisia eri alojen (mm. tullit, julkiset hankinnat, valtion tuki, henkisen omaisuuden suoja) asiantuntijaryhmien kokouksia ja valtuuskuntien puheenjohtajien rajoitettuja kokouksia.

EFTA-valtioiden ja Puolan väliset neuvottelut päättyivät sopimuksen parafointiin 6 päivänä marraskuuta 1992 Genevessä, lukuunottamatta sopimuksen artiklaa 33 liitteineen (ns. KEVSOS-artikla). Tuolloin parafoinnin yhteydessä EFTA-valtiot ja Puola sopivat, että sopimuksen allekirjoitus olisi riippuvainen Suomen ja Puolan kahdenvälisissä neuvotteluissa kaikkia osapuolia tyydyttävästä tuloksesta koskien artiklaa 33 liitteineen. Yhteisymmärrykseen artiklan 33 ja siihen liittyvien liitteiden sisällöstä päästiin 26 päivänä marraskuuta 1992. Sopimus allekirjoitettiin ja kirjeenvaihto suoritettiin Genevessä 10 päivänä joulukuuta 1992.

Suomen ja Puolan välisestä maataloustuotteiden kaupasta neuvoteltiin samanaikaisesti pääsopimusneuvottelujen kanssa. Maatalouspöytäkirja parafoitiin 19 päivänä marraskuuta 1992 ja se allekirjoitettiin samaan aikaan kuin vapaakauppasopimus liitteineen.

Sopimuksesta, kirjeenvaihdosta ja maatalouspöytäkirjasta on pyydetty lausunnot kauppa- ja teollisuusministeriöltä, maa- ja metsätalousministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, kilpailuvirastolta sekä tullihallitukselta.

Valtiovarainministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota maatalouspöytäkirjan tomaatti- ja rypälemehujen tuontikohteluun. Tullihallituksen lausunnossa kiinnitettiin huomiota kumulaatiomääräyksiin ja alkuperäselvitysten muuttumiseen. Muutoin lausunnonantajilla ei ollut erityistä huomautettavaa sopimukseen liittyen.

5.Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Nyt neuvoteltu sopimus liittyy laajempaan EFTA-maiden neuvotteluprosessiin KIE-maiden kanssa ja se toimii yhtenä osana rakennettaessa laajempaa Euroopan taloudellista integaatiota. EFTA-valtioiden tarkoituksena on ollut yhtäaikaisesti EY:n kanssa solmia vapaakauppasuhteet KIE-maiden kanssa ja samalla turvata kaupalliset ja taloudelliset etunsa näiden maiden markkinoilla. Samoin näitä vapaakauppasopimuksia solmittaessa on haluttu tukea KIE-maiden siirtymistä suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.

Yksittäisten EFTA-valtioiden ja Puolan kahdenväliset maataloustuotteiden kauppaa koskevat pöytäkirjat on neuvoteltu GATTin XXIV artiklassa määriteltyjen vapaakauppa-alueen muodostamisen edellytysten täyttämiseksi.

1.EFTA-valtioiden ja Puolan välillä tehty sopimus

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksen tavoitteet. Tavoitteena on edistää EFTA-valtioiden ja Puolan taloudellisia suhteita, tukea osapuolten taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä luoda oikeudenmukaiset kilpailuolosuhteet osapuolten väliselle kaupankäynnille. Tällä tavoin sopimus pyrkii osaltaan edistämään maailmankaupan vakaata kehitystä ja laajentamista.

2 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksen soveltamisala. Sopimusta sovelletaan sopimusvaltioiden alkuperää oleviin, harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän (HS) ryhmiin 25―97 kuuluviin teollisuustuotteisiin, eräisiin jalostettuihin maataloustuotteisiin A-pöytäkirjassa sovitun mukaisesti sekä kalaan ja muihin meren tuotteisiin II liitteen määräysten mukaisesti. A-pöytäkirjan pohjalta EFTA-valtiot voivat soveltaa maatalouden raaka-aineiden hinnantasaustoimenpiteitä Puolan suhteen. Kukin EFTA-valtio myöntää jalostettujen maataloustuotteiden tuonnissa Puolalle saman kohtelun kuin se on myöntänyt Euroopan talousyhteisölle 1.1.1991. Puola puolestaan myöntää A-pöytäkirjan VII taulukossa mainittujen jalostettujen maataloustuotteiden osalta EFTA-valtioille saman tullikohtelun kuin se myöntää EY:stä tapahtuvassa tuonnissa. Näiden tuotteiden myöhemmin määritettävä teollisuussuoja poistetaan asteittain vuoteen 1999 mennessä.

Sopimuksen ulkopuolelle jäävät I liitteessä mainitut tuotteet, jotka ovat pääosin myös EFTA-valtioiden ja Euroopan talousyhteisön välillä tehtyjen vapaakauppasopimusten ulkopuolella. Suomen osalta ulkopuolelle on jätetty vain eräät albumiinit.

3 artikla. Artikla koskee alkuperäsääntöjä ja tullihallintojen välistä yhteistyötä, josta on sovittu erillisessä B-pöytäkirjassa. Alkuperäsäännöt noudattavat EFTA- ja EY-kaupassa sovellettuja periaatteita. Artiklan 2 kohdassa todetaan sopimusvaltioiden ryhtyvän asianmukaisiin toimiin tuonti- ja vientitulleihin ja -rajoituksiin liittyvien artiklojen soveltamiseksi tehokkaalla ja yhdenmukaisella tavalla ottaen huomioon tarpeen vähentää mahdollisuuksien mukaan kaupalle määrättyjä muodollisuuksia.

4 artikla. Artikla sisältää määräykset tuontitulleista ja vaikutukseltaan niitä vastaavista maksuista.

Artiklan 1 kohdan mukaan uusia tuontitulleja ja vaikutukseltaan niitä vastaavia maksuja ei oteta käyttöön.

Artiklan 2 kohdan mukaan EFTA-valtiot poistavat sopimuksen tullessa voimaan Puolan alkuperätuotteilta kaikki voimassa olleet tullit ja vaikutukseltaan niitä vastaavat maksut lukuun ottamatta III liitteessä mainittuja tuotteita. Liitteen A-taulukossa on Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (CECA) tuotteita, joiden osalta Itävalta ja Ruotsi poistavat tullit asteittain vuoteen 1997 mennessä, B-taulukossa eräitä muovituotteita, joiden osalta Norja ja Ruotsi poistavat tullit asteittain vuoteen 1996 mennessä ja C-, D- ja E-taulukoissa tekstiili- ja vaatetuotteita, joiden osalta Itävalta, Norja ja Ruotsi poistavat tullit asteittain vuoteen 1998 mennessä.

Artiklan 3 kohdan mukaan Puola poistaa EFTA-valtioiden alkuperätuotteilta tuontitullit viidessä yhtä suuressa erässä vuosina 1995―1999. IV liitteessä olevien tuotteiden tullit poistetaan sopimuksen tullessa voimaan. V liitteessä olevien tuotteiden tullinalennukset alkavat vuonna 1994 ja päättyvät vuonna 2002. Samassa yhteydessä poistetaan vaikutukseltaan tulleja vastaavat maksut, jotka ovat voimassa sopimuksen tullessa voimaan. Puola poistaa II liitteessä mainittujen kalan ja meren tuotteiden tullit; poikkeuksen tästä muodostavat silakat, joiden tulli poistetaan 1 artiklan 4 kohdan mukaan vuoteen 1999 mennessä. Lisäksi Puolalla on vastavuoroisuuden pohjalta eräitä muita rajoituksia tietyille EFTA-maille. Suomen osalta nämä koskevat lohta ja silakkaa.

5 artikla. Perustulli, josta perättäiset alennukset lasketaan, on 29 helmikuuta 1992 sovellettava suosituimmuustulli.

6 artikla. Artikla koskee fiskaalisia tulleja, joihin sovelletaan sopimuksen 4 artiklan 1 ― 3 kappaleiden määräyksiä lukuun ottamatta C-pöytäkirjaan sisältyviä poikkeuksia. C-pöytäkirjaan sisältyy EFTA-valtioista Islannin, Liechtensteinin ja Sveitsin fiskaalisten tullien luettelot. Näiden tuotteiden osalta fiskaalisia tulleja ei poisteta sopimuksen tullessa voimaan, mutta mikäli tuotteiden tai vastaavanlaisten tuotteiden valmistus aloitetaan kyseisissä maissa, tullit tullaan poistamaan.

Artiklan 2 kohdan mukaan sopimusvaltiot voivat korvata fiskaalisen tullin tai tullin fiskaalisen osan sisäisellä verolla.

7 artikla. Artikla koskee vientitulleja ja vaikutukseltaan niitä vastaavia maksuja.

Artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan uusia vientitulleja ja vaikutukseltaan niitä vastaavia maksuja ei oteta käyttöön ja nyt sovellettavat tullit poistetaan, lukuun ottamatta VI liitteessä lueteltuja poikkeuksia. VI liite sisältää määräykset Islannin vientitullijärjestelmästä jonka mukaan tiettyjä kalatuotteiden vientitulleja ja vaikutukseltaan vastaavia maksuja ei poisteta sopimuksen tullessa voimaan.

8 artikla. Artikla koskee tuonnille asetettuja määrällisiä tai niitä vastaavia rajoituksia. EFTA-valtiot ja Puola eivät keskinäisessä kaupassaan ota käyttöön uusia tuontia koskevia määrällisiä rajoituksia eivätkä ryhdy toimenpiteisiin, joilla on vastaava vaikutus.

EFTA-valtiot poistavat sopimuksen voimaantullessa tuontia koskevat määrälliset rajoitukset ja toimenpiteet, joilla on vastaava vaikutus. Sopimuksen ulkopuolelle jäävät VII liitteessä mainitut tuotteet, joiden osalta EFTA-valtiot poistavat kyseiset rajoitukset siirtymäkauden loppuun mennessä. Suomi poistaa kaikki määrälliset tuontirajoitukset ja vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet heti sopimuksen voimaantullessa.

Puola poistaa sopimuksen voimaantullessa EFTA-valtioiden tuontia koskevat määrälliset rajoitukset ja toimenpiteet, joilla on vastaava vaikutus. Sopimuksen ulkopuolelle jäävät VIII liitteessä mainitut tuotteet, joiden osalta Puola poistaa kyseiset rajoitukset siirtymäkauden loppuun mennessä.

9 artikla. Artikla koskee viennille asetettuja määrällisiä tai niitä vastaavia rajoituksia. EFTA-valtiot ja Puola eivät keskinäisessä kaupassaan ota käyttöön uusia vientiä koskevia määrällisiä rajoituksia eivätkä ryhdy toimenpiteisiin, joilla on vastaava vaikutus.

EFTA-valtiot poistavat sopimuksen voimaantullessa vientiä koskevat määrälliset rajoitukset ja toimenpiteet, joilla on vastaava vaikutus. Sopimuksen ulkopuolelle jäävät IX liitteessä mainitut tuotteet. Suomi säilyttää tässä artiklassa tarkoitetut rajoitukset rautapohjaisen romun ja jätteen (HS 72.04) sekä romutettavaksi tarkoitettujen alusten (HS 89.08) osalta.

Puola poistaa sopimuksen voimaantullessa vientiä koskevat määrälliset rajoitukset ja toimenpiteet, joilla on vastaava vaikutus. Sopimuksen ulkopuolelle jäävät X liitteessä mainitut tuotteet, joiden osalta Puola poistaa kyseiset rajoitukset vuoden 1996 loppuun mennessä. Tämän jälkeen Puola voi vielä ylläpitää eräiden värillisten metallien romujen vientirajoituksia.

10 artikla. Artikla sisältää kansainvälisiin sopimuksiin tavanomaisesti sisältyvän määräyksen, ettei sopimuksella voida rajoittaa sopimusvaltion oikeutta määrätä tuonti- ja vientikieltoja tiettyjen yleisten etujensa suojelemiseksi. Tällaisia ovat yleinen järjestys ja turvallisuus sekä ympäristön suojeleminen ja historialliset arvot. Määräysten tulee kuitenkin kohdella tasapuolisesti kaikkia kauppakumppaneita.

11 artikla. Artikla sisältää määräykset valtion monopoleista.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltioiden tulee varmistaa, että niiden kaupallista toimintaa harjoittavat monopolit mukautetaan tämän sopimuksen D-pöytäkirjan määräysten mukaisiksi siten, että ne noudattavat syrjimättömyyden periaatetta muiden sopimusvaltioiden kansalaisia kohtaan.

Artiklan 2 kohdassa määritellään valtion monopolit, joihin artiklan määräyksiä sovelletaan. Suomessa toimivat valtion monopolit joutuvat noudattamaan Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen asianomaisia määräyksiä. Artikla ei aseta suomalaisille monopoleille näitä määräyksiä laajempia velvoitteita.

12 artikla. Artikla sisältää valmisteilla olevien teknisten määräysten tietojenvaihtomenettelyä koskevia sääntöjä. Se velvoittaa EFTA-valtioita ja Puolaa ilmoittamaan toisilleen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa valmisteilla olevista teknisistä määräyksistä ja niiden lisäyksistä XI liitteessä määrätyllä tavalla. Artiklaan liittyy kahden vuoden siirtymäaika.

Suomelle ei aiheudu lisävelvoitteita tietojenvaihtomenettelystä Puolan kanssa, sillä Suomi toimittaa jo EFTA-konvention H liitteen mukaan kaikki tiedot näistä määräyksistä EFTA:an, joka välittää ne edelleen Puolalle. Järjestelmän avulla Suomi voi seurata Puolan lainsäädäntöä ja ryhtyä artiklan mukaisiin toimenpiteisiin, jos se katsoo valmisteilla olevien määräysten muodostavan kaupan teknisen esteen. Artikla ei aiheuta muutoksia Suomen lainsäädäntöön.

13 artikla. Artikla käsittelee maataloustuotteiden kauppaa. Siinä sopimusvaltiot sitoutuvat edistämään maatalouskaupan kehitystä kansallisen maatalouspolitiikkansa asettamissa puitteissa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Puola toisaalta ja EFTA-valtiot toisaalta ovat solmineet kahdenväliset maatalouskauppasopimukset. Suomen ja Puolan maatalouspöytäkirjaa selostetaan jäljempänä.

Sopimusvaltiot sitoutuvat soveltamaan eläinten, kasvien ja ihmisten terveyttä koskevia määräyksiään ilman syrjintää. Valtiot sitoutuvat myös siihen, että ne eivät ota käyttöön uusia toimenpiteitä, jotka aiheuttavat kaupalle kohtuutonta haittaa.

14 artikla. Artiklassa säädetään, ettei sopimusvaltio saa sisäisin verotuksellisin toimin tehdä tyhjäksi niitä etuja, joita toinen sopimusvaltio sopimuksen nojalla saa.

Artiklan 2 kohdassa edellytetään erityisesti, ettei sopimusvaltio saa palauttaa toiseen sopimusvaltioon vietyyn tuotteeseen kohdistuneita välillisiä tai välittömiä veroja enempää kuin todella maksetun kokonaismäärän.

15 artikla. Artiklan mukaan EFTA-valtioiden ja Puolan väliseen kauppaan liittyvien maksujen siirtoa ei saa estää eikä niihin liittyviä lyhyen ja keskipitkän aikavälin luottoja rajoittaa hallinnollisin tai valuuttamääräyksin.

Artiklan 3 kohdassa Puola varaa itselleen oikeuden soveltaa Kansainvälisen valuuttarahaston sallimia ja ei-diskriminatorisia valuuttarajoituksia lyhyen ja keskipitkän aikavälin luottoihin, kunnes maan valuutan täysi vaihdettavuus on toteutettu.

16 artikla. Artikla koskee julkisia hankintoja. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimuspuolten tavoitteena on vapauttaa julkisten hankintojen markkinat mahdollisimman tehokkaasti.

Artiklan 2 kohdan mukaan EFTA-valtiot myöntävät sopimuksen voimaantulosta lähtien poulalaisille yrityksille luvan ryhtyä sopimuksentekoon omilla julkisilla hankintamarkkinoillaan GATT:in hankintasäännösten mukaisesti. Taloudellisista olosuhteista johtuen Puola puolestaan myöntää EFTA-valtioiden yrityksille oikeuden ryhtyä sopimuksentekoon asteittain omilla julkisilla hankintamarkkinoillaan.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltioiden tulee mahdollisimman pian sopimuksen voimaantulon jälkeen laatia säännöt ja ohjeet julkisia hankintoja koskevan artiklan soveltamisalasta, jotta vapaa pääsy ja vastavuoroisuus sopimusvaltioiden hankintamarkkinoille olisi turvattu eikä syrjintää saa esiintyä tämän sopimuksen sopimusvaltioiden välillä. Sopimusvaltioiden välisten etujen ja velvollisuuksien tulee olla yhtäläiset viimeistään siirtymäkauden lopussa.

Artiklan 4 kohdan mukaan sekakomitea päättää julkisten hankintamarkkinoiden vapauttamista koskevista käytännön menettelytavoista, mm. sovellettavista säännöistä, niiden soveltamisalasta sekä hankintamarkkinoiden vapauttamisen aikataulusta.

Artiklan 5 kohdan mukaan Puola pyrkii liittymään tullimaksuja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen puitteissa annettuihin julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin. EFTA-valtiot ovat jo aikaisemmin sitoutuneet noudattamaan julkisten hankintojen GATT-sopimusta.

Euroopan talousaluetta koskevasta sopimuksesta johdettavat julkisten hankintojen säädökset ovat menettelyä ja tietojenvaihtoa koskevilta osiltaan yksityiskohtaiset eikä artikla lisää niiltä osin Suomen velvoitteita. Julkisia hankintoja koskevaa artiklaa voidaan pitää Suomen kannalta merkittävänä. Julkisten hankintamarkkinoiden avautuminen parantaa suomalaisten toimittajien mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin myös Puolassa.

17 artikla. Artikla sisältää teollis- ja tekijänoikeutta koskevat määräykset.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät toimenpiteisiin syrjimättömän teollis- ja tekijänoikeussuojan takaamiseksi. Sopimusvaltioiden ennen tämän sopimuksen voimaantuloa solmimat ja tämän sopimuksen velvoitteet ylittävät kahden- tai monenväliset sopimukset muodostavat tästä poikkeuksen. Tällaisten sopimusten seurauksena ei kuitenkaan saa syntyä muiden sopimusvaltioiden kansalaisiin kohdistuvaa mielivaltaista tai epäoikeutettua syrjintää. Kahdenvälisistä sopimuksista on ilmoitettava muille sopijavaltioille 1.1.1994 mennessä. Sama koskee myös olemassa olevia ja tulevia monenkeskisiä sopimuksia, mukaan lukien alueellista taloudellista integraatiota koskevat sopimukset.

Henkisen omaisuuden suojelua koskevien määräysten sisällyttäminen uusiin eurooppalaisiin vapaakauppasopimuksiin merkitsee immateriaalisten taloudellisten arvojen ja niiden tarvitseman suojan korostumista maailmankaupassa. Teollis- ja tekijänoikeudellisella sääntelyllä tavoitellaan sopimuksessa yhtäältä mahdollisimman korkeaa teollis- ja tekijänoikeudellista suojatasoa ja toisaalta sitä, ettei teollis- ja tekijänoikeuksille myönnettävä suoja voisi toimia vapaakauppaa tai kilpailua rajoittavana tekijänä. Eduskunta on hyväksynyt tavaramerkkilainsäädännän muuttamisen. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.2.1993 lukien.

18 artikla. Artikla sisältää yritysten kilpailusääntöjä koskevia määräyksiä.

Artiklan 1 kohdassa määritellään sopimuksen toimivuuden kanssa ristiriidassa olevat asiat, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti EFTA-valtioiden ja Puolan väliseen kauppaan.

Artiklan 2 kohdassa määritellään artiklan soveltamisala. Artiklan määräyksiä sovelletaan myös julkisiin yrityksiin sekä määrätyin rajoituksin myös yrityksiin, joille on myönnetty erityinen oikeus tai yksinoikeus.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltio voi ryhtyä toimenpiteisiin, jos se katsoo, että toisessa sopimusvaltiossa harjoitettu toiminta on tämän artiklan vastaista. Sopimusvaltio voi ryhtyä asiassa toimenpiteisiin 25 artiklan mukaisesti.

Artiklan kilpailupolitiikkaa koskevat yleiset periaatteet ovat lähtökohdiltaan Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen määräysten mukaisia, mutta eivät aseta Suomelle yhtä laajoja velvoitteita. Artikla ei aiheuta muutoksia lainsäädäntöön.

19 artikla. Artiklassa määritellään ne valtiontuen muodot, jotka ovat ristiriidassa sopimuksen asianmukaisen toiminnan kanssa. Eri valtiontukimuotoja arvioidaan XIII liitteessä esitettyjen kriteerien perusteella.

Artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltiot tunnustavat Puolan oikeuden sopimuksen voimaantulosta vuoden 1996 loppuun saakka myöntää enemmän tukea, kuin mitä XIII liitteessä määrätään EFTA-valtioille sallituista tukimääristä. Sekakomitea voi päättää Puolaa koskevan siirtymäajan pidentämisestä huomioon ottaen Puolan taloudellisen tilanteen.

Artiklan 4 kohdassa määrätään tietojenvaihtojärjestelmästä, jonka avulla sopimusvaltiot voivat varmistaa valtion tukitoimien avoimuuden. Tietojenvaihtoa koskevat määräykset on esitetty XIV liitteessä.

Artiklan 5 kohdassa määrätään sopimusvaltioiden oikeudesta ryhtyä toimenpiteisiin, jos toisen sopimusvaltion toiminta on ristiriidassa artiklan määräysten kanssa. Toimenpiteiden ehdot ja menettelytavat on esitetty suojatoimenpiteiden soveltamisessa noudatettavia menettelytapoja koskevassa 25 artiklassa.

Suomi on jo Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa sitoutunut noudattamaan tässä artiklassa esitetyn mukaisia, valtion tukea koskevia rajoituksia. Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen valtion tukea koskevat velvoitteet ovat artiklassa mainittuja laajemmat. Artiklan noudattamisesta ei siten aiheudu Suomelle lisävelvoitteita.

20 artikla. Artiklassa määrätään polkumyynnistä ja toimenpiteistä, joihin polkumyyntitapauksissa voidaan ryhtyä.

Sopimusvaltio voi ryhtyä GATT-sääntöjen ja tämän sopimuksen 25 artiklan mukaisesti vastatoimiin, jos se havaitsee, että polkumyyntiä harjoitetaan sen toisen sopimusosapuolen kanssa käymässä kaupassa.

Polkumyyntiä koskeva artikla on merkitykseltään tärkeä, ja siihen todennäköisesti joudutaan käytännössä vetoamaan. Artikla on Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten mukainen eikä aiheuta muutoksia Suomen lainsäädäntöön.

21 artikla. Artikla sisältää määräykset tiettyjen tuotteiden tuontia koskevista suojatoimenpiteistä, joihin sopimusvaltio voi tämän sopimuksen 25 artiklan mukaisesti ryhtyä, jos toisesta sopimusvaltiosta tapahtuvalla tuonnilla on artiklassa tarkemmin määriteltyjä haitallisia seurauksia kilpailevien tuotteiden tuottajille tai jollekin talouden sektorille tuojasopimusvaltion alueella.

Artikla on Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten mukainen eikä aiheuta muutoksia Suomen lainsäädäntöön.

22 artikla. Artikla sisältää rakenteellista sopeuttamista koskevia määräyksiä. Puola voi kehittyvien tai vaikeuksissa ja uudelleenjärjestelyn alaisina olevien merkittävien teollisuudenalojen suojelemistarkoituksessa soveltaa eräitä määräaikaisia, tämän sopimuksen 4 artiklan määräyksistä poikkeavia toimenpiteitä.

Toimenpiteillä tarkoitetaan korotettuja tullimaksuja, joita koskevat tarkemmat määräykset on esitetty tämän artiklan 3 kohdassa. Puola saa soveltaa tässä artiklassa tarkoitettuja määräaikaisia toimenpiteitä enintään viiden vuoden ajan sopimuksen voimaantulosta ja niistä on luovuttava viimeistään siirtymäkauden päätyttyä. Toimenpiteitä ei kuitenkaan voida ottaa käyttöön sellaisten tuotteiden osalta, joita koskevien tullien ja määrällisten rajoitusten tai maksujen tai vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden poistamisesta on kulunut yli kolme vuotta.

Artiklan 6 kohdan mukaan Puola tiedottaa sekakomitealle poikkeustoimenpiteistä, joihin se aikoo ryhtyä sekä toimittaa aikataulun, josta selviää, missä aikataulussa Puola poistaa tämän artiklan mukaisina poikkeustoimenpiteinä soveltamansa tullit. EFTA-valtion pyynnöstä asiasta neuvotellaan sekakomiteassa jo ennen poikkeustoimenpiteisiin ryhtymistä. Sekakomitea voi päättää poikkeustoimenpiteiden soveltamisaikataulusta.

Suomen ja Puolan kauppasuhteita sääntelee siirtymäkauden ajan pääosin KEVSOS-sopimus. KEVSOS-sopimuksen tarjoama markkinoillepääsy säilyy, kunnes tämä EFTA-Puola vapaakauppasopimus täysin kattaa sen osapuolille tarjoamat edut eli kunnes hidastuslistatullit ja muut siirtymäajan rajoitukset ovat poistuneet. KEVSOS-etujen rajaukseksi voidaan katsoa tämän sopimuksen 33 artiklan määräys siitä, että Puola voi rakenteellista sopeuttamista koskevan artiklan nojalla ryhtyä kehittyvillä teollisuudenaloilla suojatoimenpiteisiin myös Suomea vastaan, kuitenkin sillä edellytyksellä, että Suomesta tulevalla tuonnilla on olennaista vaikutusta kyseistä teollisuudenalaa koskeviin häiriöihin. Puolan on neuvoteltava Suomen kanssa ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.

23 artikla. Artikla koskee jälleenvientiä ja vakavaa pulaa. Sopimusvaltio voi ryhtyä 25 artiklan mukaisesti suojatoimenpiteisiin, jos kyseisen tuotteen jälleenvientiin kolmansiin maihin kohdistetaan määrällisiä vientirajoituksia tai siihen asetetaan vientitulleja tai muita vastaavia maksuja. Suojatoimenpiteisiin voidaan myös ryhtyä, jos vientitullien, niitä vastaavien maksujen tai määrällisten rajoitusten noudattaminen johtaa vakavaan pulaan viennin kannalta välttämättömän tuotteen osalta.

24 artikla. Artikla sisältää turvalausekkeen sopimuspuolen maksutasevaikeuksien varalta. Sopimuspuoli voi ryhtyä GATT-sääntöjen mukaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin joutuessaan maksutasevaikeuksiin tai vakavan maksutaseuhan alaiseksi. Toimenpiteet poistetaan asteittain olosuhteiden niin salliessa. Sopimusvaltiot tiedottavat toisille sopimusvaltioille ja sekakomitealle välittömästi toimenpiteiden käyttöönotosta ja mahdollisuuksien mukaan myös toimenpiteiden poistamisaikataulusta. Sopimusvaltiot pyrkivät pidättäytymään rajoittavien toimenpiteiden käyttöönotosta maksutasetarkoituksiin.

25 artikla. Artikla sisältää määräykset menettelystä ryhdyttäessä sellaisiin suojatoimenpiteisiin, joihin sopimuksen 18, 19, 20, 21, 23 ja 31 artikloissa viitataan.

Sopimusvaltiot pyrkivät ennen suojatoimenpiteisiin ryhtymistä ratkaisemaan välillään olevat erimielisyydet keskenään neuvotteluteitse. Sopimusvaltio tiedottaa toisille sopimusvaltioille ja sekakomitealle, jolla on ongelman selvittämisessä keskeinen rooli, välittömästi aikomuksistaan ryhtyä suojatoimenpiteisiin. Sekakomitealle tulee antaa kaikki tarvittava tieto ja asian tutkinnassa tarvittava apu. Ellei sekakomitea eri tapauksissa määritellyssä määräajassa löydä ratkaisua ongelmaan ja ongelma on edelleen olemassa, saa kyseinen sopimusvaltio ryhtyä suojatoimenpiteisiin.

Suojatoimenpiteistä on välittömästi tiedotettava sopimusvaltioille ja sekakomitealle ja ne on rajoitettava sopimuksen toimintaa mahdollisimman vähän haittaaviin toimenpiteisiin. Suojatoimenpiteet voidaan kohdistaa ainoastaan siihen nimenomaiseen sopimusvaltioon, joihin kyseinen ongelma kohdistuu. Sekakomitean tulee jatkuvasti pyrkiä suojatoimenpiteiden poistamiseen.

Välittömiä poikkeustoimia edellyttävissä tilanteissa voi kyseinen sopimusvaltio ryhtyä artikloissa 20, 21 ja 23 tarkoitetuissa tapauksissa sekä valtion tuen osalta tapauksessa, jolla on suoranaista ja välitöntä haittaa osapuolten väliselle kaupalle suojatoimenpiteisiin vahingon välttämiseksi ennen asian saattamista sekakomitean käsittelyyn.

26 artikla. Artikla sisältää kansainvälisissä sopimuksissa yleisesti käytetyn määräyksen siitä, ettei sopimus estä sopimusvaltiota ryhtymästä toimiin, joilla se estää turvallisuutensa kannalta tärkeiden asiakirjojen paljastumisen tai asekauppaan tai varusteluun liittyvät itselleen haitalliset toimet. Samoin sallitaan poikkeustoimet sotatilan tai vakavan kansainvälisen jännitystilan aikana.

27―28 artiklat. Sopimuksen hallinto kuuluu sopimuksen nojalla perustettavalle sekakomitealle, jossa kaikki sopimusvaltiot ovat edustettuina. Sekakomitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Sen tehtävänä on varmistaa sopimuksen asianmukainen täytäntöönpano sekä tutkia mahdollisuuksia laajentaa EFTA-valtioiden ja Puolan välisen kaupan esteiden poistamista. Kantansa sekakomitea ilmaisee yksimielisesti, mikä merkitsee sitä, että jokaisella sopijapuolella on veto-oikeus.

29 artikla. Sopimus sisältää evoluutiolausekkeen. Kukin sopimusvaltio voi esittää sopimuksen laajentamista alueille, joita se ei nykyisellään koske. Sekakomitea voidaan määrätä tutkimaan esitystä ja antamaan suosituksia toimenpiteistä. Sopimuspuolten on ratifioitava tai muuten hyväksyttävä omien menettelytapojensa mukaisesti esityksistä johtuvat muutokset.

30 artikla. Artikla koskee palveluja ja investointeja. Artiklassa tunnustetaan niiden kasvava merkitys. Sopimusvaltiot pyrkivät kehittämään ja laajentamaan Euroopan integraation puitteissa myös näiden alojen markkinoiden asteittaista vapauttamista ja vastavuoroista avaamista ottaen huomioon GATTin puitteissa tällä alalla tapahtuvan kehityksen. Palvelujen kauppaa ja investointeja koskevista kysymyksistä keskustellaan sekakomiteassa.

Suomi sitoutuu Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa palvelujen kaupan ja investointien vapauttamiseen. Artikla ei aiheuta muutoksia Suomen lainsäädäntöön.

31 artikla. Artikla velvoittaa sopimusvaltiot ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sopimuksesta johtuvien sitoumustensa täyttämiseksi.

32 artikla. Artiklassa annetaan sekakomitealle oikeus päättää sopimusliitteiden ja pöytäkirjojen muuttamisesta.

33 artikla. Tämä Suomen kannalta keskeinen artikla koskee EFTA-Puola sopimuksen suhdetta muihin sopimuksiin ja erityisesti KEVSOS-sopimukseen.

Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusta sovelletaan yhtäältä kunkin EFTA-valtion ja toisaalta Puolan välisiin kauppasuhteisiin, mutta ei EFTA-valtioiden keskinäiseen kauppaan, ellei sopimuksessa toisin määrätä.

Artiklan 2 (a) kohdassa sovitaan KEVSOS-sopimuksen voimassa pitämisestä kunnes EFTA-sopimus on korvannut KEVSOS-edut. Artiklan 2 (b) kohdassa todetaan ne artiklat EFTA-sopimuksesta, joita sovelletaan KEVSOS-sopimukseen. Artiklojen avulla täsmennetään ja laajennetaan KEVSOS-sopimuksen soveltamista.

Artiklan 2 (c) kohdassa todetaan, että liitteissä XV ja XVI esitetään erityiset säännöt 33 artiklan soveltamisesta.

XV liitteessä muutetaan KEVSOS-sopimuksen alkuperäselvitysmenettelyä EFTA-sopimuksen mukaiseksi.

XVI liitteen kirjeenvaihdolla Suomi ja Puola sopivat järjestelystä, jolla Puola asettaa tiettyjen tuoteryhmien Suomesta tapahtuvalle tuonnille tullit. Samalla Puola myöntää näissä tuotteissa Suomen tuonnille kiintiöidyt preferenssikohtelut.

34―40 artiklat. Artiklat sisältävät tavanomaisia yleisiä määräyksiä tulliliitoista, vapaakauppa-alueista ja rajakaupasta, alueellisesta soveltamisesta, sopimuksen muuttamisesta, sopimukseen liittymisestä, irtisanomisesta ja lakkaamisesta, voimaantulosta ja tallettajasta.

2.Suomen ja Puolan välinen maatalouspöytäkirja

Maatalouspöytäkirjan 1 artiklassa ja I liitteessä määritellään ne Puolasta peräisin olevat maataloustuotteet, joille Suomi myöntää tullivapauden. Suomi varaa artiklassa myös oikeuden ns. maatalousraaka-aineiden hinnantasaukseen tuonnissaan tai viennissään EFTA-konvention tai Suomen ja EY:n välisen sopimuksen mukaisesti. Alkuperäsäännöt esitetään pöytäkirjan II liitteessä.

Pöytäkirjan 3 artiklassa sovitaan neuvottelumahdollisuudesta sen asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi taikka mahdollisten ongelmien selvittämiseksi.

Pöytäkirjan 4 artiklassa määritellään toimenpiteet, joihin sopimuspuoli voi ryhtyä lisääntyneen tuonnin aiheuttaman tuotannollisen tai taloudellisen uhan edessä.

Pöytäkirjan 5 artikla sisältää evoluutiolausekkeen, jonka perusteella sopimuspuolet voivat jommankumman pyynnöstä neuvotella keskinäisen maataloustuotekauppansa edelleen vapauttamiseksi.

Pöytäkirjan 6 artiklan mukaan se korvaa KEVSOS-sopimukseen liittyvän maatalouspöytäkirjan (Ptk 1). Nyt neuvotellun maatalouspöytäkirjan tuotekate vastaa KEVSOS-sopimuksen maatalouspöytäkirjan tuotekatetta tietyin uusin myönnytyksin, joista tärkeimpiä on elintarviketeollisuuden käyttöön tarkoitettujen jäädytettyjen mansikoiden ja vadelmien tuontikiintiö. Maataloustuotekauppaa koskevissa neuvotteluissa ei päästy yksimielisyyteen Puolan myönnytyksistä Suomelle, Puolan ylimitoitettujen vastavaatimusten johdosta, jotka erityisesti keskittyivät Suomen kannalta arkaan lihateollisuuteen. Neuvotteluissa Suomi veti osan myönnytyksistään pois ja luopui voimassaolevista KEVSOS-eduistaan maataloustuotteissa, jotta voitiin turvata tärkeämmät KEVSOS-edut teollisuustuotteissa.

Pöytäkirjan 7 artikla koskee pöytäkirjan voimassaoloa.

3.Voimaantulo

Sopimus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1993 niiden allekirjoittajavaltioiden osalta, jotka ovat tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa tallettajan huostaan, edellyttäen että Puola on yksi näistä valtioista. Mikäli valtio tallettaa ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa huhtikuun 1 päivän 1993 jälkeen, tulee sopimus voimaan 39 artiklan määräysten mukaisesti. Maatalouspöytäkirja tulee voimaan samana päivänä kuin sopimus. Suomen ja Puolan välinen kirjeenvaihto tulee voimaan samaan aikaan sopimuksen ja maatalouspöytäkirjan kanssa.

4.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Hallitusmuodon 61 § edellyttää, että veroista, myös tulliverosta, on säädettävä lailla. Sopimuksen ja kahdenvälisen maatalouspöytäkirjan tarkoittamien tullien poistuminen ja alenemisen hyväksyminen edellyttää näin eduskunnan suostumuksen.

Edellä esitetyn perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi EFTA-valtioiden ja Puolan välillä Genevessä 10 päivänä joulukuuta 1992 tehdyn sopimuksen ja siihen liittyvän Suomen ja Puolan välillä Genevessä 10 päivänä joulukuuta 1992 maataloustuotteiden kaupasta tehdyn pöytäkirjan.

Koska sopimus ja siihen liittyvä pöytäkirja sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annettaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Genevessä 10 päivänä joulukuuta 1992 EFTA-valtioiden ja Puolan tasavallan välillä tehdyn sopimuksen sekä siihen liittyvän Genevessä 10 päivänä joulukuuta 1992 Suomen ja Puolan välillä maataloustuotteiden kaupasta tehdyn pöytäkirjan määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.