HE 162/1993

1.1.Lainsäädäntö

Hukkakauran leviämisen estämiseksi ja hävittämiseksi säädettiin vuonna 1976 laki hukkakauran torjunnasta (178/76) . Lain 7 §:n mukaan sen, joka tietää tai epäilee, että hänen omistusoikeuden tai muun oikeuden perusteella hallitsemallaan alueella esiintyy hukkakauraa, on siitä viipymättä ilmoitettava asianomaisen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Jos suoritettavassa katselmuksessa todetaan hukkakauraa alueella esiintyvän, on alueen haltija lain 9 §:n mukaan velvollinen mahdollisuuksiensa mukaan pitämään alueen vapaana röyhyllä olevista hukkakaurayksilöistä.

Jos hukkakauran esiintyminen on niin laajaa ja runsasta, ettei aluetta saada lain 9 §:n edellyttämällä tavalla vapaaksi röyhyllä olevista hukkakaurayksilöistä, voidaan alueella kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ehdotuksesta ja maaseutuelinkeinopiirin toimesta laatia torjuntasuunnitelma hukkakauran hävittämiseksi. Suunnitelman vahvistaa kasvintuotannon tarkastuskeskus. Alueen haltijan tai haltijoiden on ryhdyttävä suunnitelman edellyttämiin toimenpiteisiin.

Lain 11 §:n 1 momentin mukaan valtion varoista korvataan laissa säädetty osa niiden torjunta-aineiden kustannuksista, jotka on tarpeen käyttää hukkakauran hävittämisestä 9 §:ssä tarkoitetun velvollisuuden täyttämiseksi.

Jos hukkakauran hävittämisestä johtuvien kustannusten katsotaan huomattavasti heikentävän alueen haltijan taloudellista asemaa, voidaan ne lain 11 §:n 2 momentin mukaan korvata valtion varoista kokonaankin tai 1 momentissa mainittua suuremmalla määrällä.

Hukkakauran leviämisen estämiseksi on laissa lisäksi muun muassa säännöksiä hukkakauran saastuttamilla alueilla kasvaneiden tuotteiden kuljetus- ja luovutusrajoituksista.

Kun hukkakauralainsäädäntöä vuonna 1976 valmisteltiin, hallitus esitti, että hukkakauran torjunnasta aiheutuvia kustannuksia korvattaisiin harkinnan mukaan. Eduskunta kuitenkin lisäsi lakiin säännöksen eli 11 §:n 1 momentin, jonka mukaan torjunta-ainekustannuksista korvataan 50 prosenttia. Vuonna 1991 hallitus esitti tätä lainkohtaa valtion menojen säästötarpeiden vuoksi muutettavaksi niin, että korvattava osuus olisi 30 prosenttia. Hallituksen esityksestä poiketen eduskunta muutti lakia kuitenkin vain väliaikaisesti niin, että korvattava osa vuosina 1992 ja 1993 on 40 prosent- tia.

1.2.Hukkakauran esiintyminen ja torjunta

Kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisten keräämien tietojen mukaan hukkakauraa oli vuonna 1992 yhteensä noin 156 700 hehtaarin alalla. Sitä esiintyy koko maassa, erityisesti Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla ja Etelä-Pohjanmaalla.

Torjunta-aineella käsitelty ala on ollut noin 20 prosenttia koko saastuneesta alasta. Se on viime vuosina jonkin verran vähentynyt. Torjunta-ainekustannukset ovat hehtaaria kohti olleet keskimäärin 500 markkaa. Kun valtion varoista on vuosina 1992 ja 1993 korvattu 40 prosenttia, on viljelijän kustannukseksi jäänyt keskimäärin 300 markkaa hehtaarilta. Vertailua varten voidaan todeta, että kasvinviljelyn torjunta-ainekustannukset ovat viime vuosina olleet keskimäärin koko maassa 6 000 markkaa tilaa kohti eli 185 markkaa hehtaarilta.

Hukkakauran torjumisessa torjunta-aineen käyttäminen on välttämätöntä silloin, kun hukkakauran esiintyminen on runsasta. Pelkästään torjunta-aineita käyttämällä hukkakauraa ei kuitenkaan saada kokonaan hävitettyä, vaan lopuksi on turvauduttava usein työlääseen käsin kitkemiseen.

Torjunta-aineen kustannusten korvaaminen edellyttää, että kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen on vuosittain arvioinut aineen käytön tarpeellisuuden. Käytännössä tällaista arviota ei aina ole ollut mahdollista tehdä.

Lain 11 §:n 1 momentin mukaisesti maksettiin vuonna 1991 torjunta-ainekustannuksiin perustuvia korvauksia yhteensä 8,6 miljoonaa markkaa.

Lain 11 §:n 2 momentin nojalla maaseutuelinkeinopiirit maksoivat harkinnanvaraisesti hukkakauran hävittämisestä aiheutuneiden kustannusten korvauksia samana vuonna vajaat 0,5 miljoonaa markkaa. Siitäkin suurin osa oli torjunta-ainekustannuksia. Vuosina 1992 ja 1993 on valtion talousarviossa momentille 30.34.42 varattu hukkakauran torjunnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseen yhteensä 7 000 000 markkaa. Vuonna 1992 korvauksia maksettiin valtion varoista noin 6,4 miljoonaa markkaa.

Jos tässä laissa säädetystä hukkakauran hävittämisestä johtuvien kustannusten katsotaan huomattavasti heikentävän alueen haltijan taloudellista asemaa, voidaan ne hakemuksesta korvata valtion varoista osaksi tai kokonaankin. Korvausmenettelystä säädetään tarkemmin asetuksella.