HE 120/1993

1.Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

Neuvostoliiton hajottua ja Kazakstanin itsenäistyttyä on osoittautunut tarpeelliseksi tehdä investointisuojasopimus Suomen ja Kazakstanin välillä.

Taloudellisen potentiaalinsa vuoksi Kazakstan on Suomen kannalta merkittävä yhteistyökumppani ja markkina-alue. Suomalaisilla yrityksillä on runsaasti uusia yhteistyöpyrkimyksiä kaupan laajentamiseksi Kazakstanin kanssa. Yhteistyön kehittämiseksi myös sijoitustoiminnan osalta nähtiin kansainvälisen käytännön mukaisen sijoitusten edistämistä ja suojelua koskevan sopimuksen solminen Kazakstanin kanssa Suomen kannalta tärkeäksi.

Suomen ja Kazakstanin välinen kauppavaihto oli vuonna 1992 arvoltaan noin 77 miljoonaa markkaa, josta viennin osuus oli noin 34 miljoonaa markkaa ja tuonnin osuus noin 43 miljoonaa markkaa. Ennen itsenäistymistään Kazakstanin kauppa tilastoitiin yhdessä Neuvostoliiton kanssa, joten vertailulukuja kaupan suuruusluokasta aikaisemmilta vuosilta ei ole käytettävissä. On kuitenkin ilmeistä, että sekä kauppavaihto että investoinnit Suomen ja Kazakstanin välillä tulevat lähivuosina lisääntymään.

Neuvottelut sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojelua koskevasta sopimuksesta Suomen ja Kazakstanin välillä käytiin syyskuussa 1992. Neuvotteluvaltuuskunnassa on ollut ulkoasiainministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön ja Teollisuuden Keskusliiton edustus. Sopimus allekirjoitettiin Alma-Atassa 29 päivänä syyskuuta 1992.

2.Sopimuksen merkitys

Sopimuksen määräykset tarjoavat suomalaisille sijoituksille suosituimmuuskohtelun, turvaavat voittojen ja pääoman kotiutuksen, antavat suojan kansallistamista vastaan sekä määrittelevät riitojen selvittelymekanismin. Näin ollen sopimus tarjoaa suotuisat olosuhteet suomalaisten sijoitusten lisäämiselle Kazakstanissa.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa kaikissa tilanteissa omien lakiensa ja määräystensä sallimissa rajoissa ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti toisen sopimuspuolen sijoittajille kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun.

Kummankaan sopimuspuolen tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoihin ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua kuin on myönnetty kolmansien maiden yritysten tai kansalaisten tekemille sijoituksille.

Kummankin sopimuspuolen sijoittajia, jotka ovat kärsineet vahinkoa sijoitustensa menetyksistä toisen sopimuspuolen alueella sodan tai muun aseellisen yhteenoton, poikkeustilan julistamisen tai yhteiskunnallisten levottomuuksien johdosta kohdellaan omaisuuden palauttamisen ja korvaamisen, vahingonkorvausten tai muun materiaalista arvoa omaavan harkinnan suhteen yhtä edullisesti kuin kolmannen valtion sijoittajia. Korvaukset on suoritettava vapaasti vaihdettavassa valuutassa ja niiden tulee olla vapaasti siirrettävissä.

Poikkeuksena on kohtelu, joka myönnetään kolmansien maiden sijoituksille talousaluetta, tulliliittoa tai vapaakauppa-aluetta koskevan sopimuksen, kaksinkertaisen verotuksen estämistä koskevan sopimuksen tai muuhun kokonaisuudessaan tai osittain verotukseen liittyvän kansainvälisen sopimuksen perusteella.

Sopimuksella taataan sijoittajan oikeus sijoituksiin liittyvien maksujen samoin kuin sijoituksiin kuuluvan irtaimen omaisuuden kotiutukseen. Tämä koskee muun muassa sijoituksesta saatuja voittoja sekä omaisuuden myynnistä saatavia tuloja.

Kumpikaan sopimuspuoli ei saa kansallistaa tai pakkolunastaa toisen sopimusmaan sijoittajien tekemiä sijoituksia lukuunottamatta tapauksia, jolloin julkiset edut vaativat tällaisia toimenpiteitä. Toimenpiteiden tulee olla syrjimättömiä ja sijoituksista on maksettava todellista markkina-arvoa vastaava korvaus. Korvaus on maksettava vapaasti vaihdettavassa valuutassa ja siirrettävä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa haltuunottopäivästä. Korvauksen tulee sisältää korko sijoituksen reaaliarvon määrittämispäivästä maksupäivään asti.

Sopimuspuolet edistävät sijoitustoimintaa myötävaikuttamalla lainsäädäntönsä puitteissa suotuisten olosuhteiden turvaamiseen sopimuksessa tarkoitetulle sijoitustoiminnalle.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten välillä syntyy sijoituksia koskevia riitoja, on sopimuksessa määräykset noudatettavasta välimies- ja muusta menettelystä.

3.Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion tulo- ja menoarvioon ulottuvia vaikutuksia.

1.Sopimuksen sisältö

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet sijoitus, sijoittaja, tuotto ja alue.

2 artikla. Artiklassa määritellään ne sijoitukset, joihin sopimusta sovelletaan.

3 artikla. Artiklan määräykset takaavat tehdyille sijoituksille suosituimmuuskohtelun sekä määrittelevät sijoitusten suosituimmuuskohtelun sodan, aseellisen yhteenoton, poikkeustilan julistamisen tai yhteiskunnallisten levottomuuksien johdosta kärsittyjen vahinkojen korvaamisen yhteydessä. Artiklan mukaan suosituimmuuskohtelu ei kuitenkaan koske etuja ja etuoikeuksia tai korvausperusteita tilanteissa, jotka johtuvat jo perustettuun tai tulevaisuudessa mahdollisesti perustettavaan talousalueeseen, tulliliittoon tai vapaakauppa-alueeseen, kaksinkertaisen verotuksen estämiseen tai muuhun kokonaisuudessaan tai osittain verotukseen liittyvästä kansainvälisestä sopimuksesta.

4 artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset vastaanotettujen sijoitusten kohtuullisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

5 artikla. Artiklassa määritellään sijoitusten kansallistamiseen, pakkolunastukseen tai haltuunottoon liittyvät ehdot.

6 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat turvaamaan sijoituksiin liittyvien maksujen siirrot ja sijoituksiin kuuluvan irtaimen omaisuuden palautuksen esteettömästi ja vapaasti vaihdettavassa valuutassa.

7 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolet edistävät sijoituksia myötävaikuttamalla lainsäädäntönsä puitteissa suotuisten olosuhteiden turvaamiseen sopimuksessa tarkoitetulle sijoitustoiminnalle.

8 artikla. Artiklassa todetaan, että sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat on alistettava ratkaistavaksi valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyllä sopimuksella (SopS 3―4/69) perustetulle kansainväliselle ratkaisu- ja sovittelukeskukselle, sikäli kun molemmat sopimuspuolet ovat tulleet mainitun sopimuksen jäseneksi, tai kansainväliselle ad hoc -välimiesoikeudelle. Ad hoc -välimiesmenettelyssä sovelletaan Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppalakikomission (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjä.

9 artikla. Artiklan mukaan sopimuspuolten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta on mahdollisuuksien mukaan ratkaistava diplomaattiteitse. Jos riitaa ei näin voida ratkaista, se on saatettava jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä jokaista eri tapausta varten perustettavan välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

10 artikla. Artiklaan sisältyy määräys sijaantulosta, kun sopimuspuoli maksaa korvauksen sijoittajalle myöntämänsä takuun perusteella.

11 artikla. Artiklassa todetaan, että sopimuksen määräykset eivät rajoita myöntämästä sopimusta edullisempaa kohtelua kun se tapahtuu sopimuspuolen lainsäädännön tai sellaisen kansainvälisen sopimuksen perusteella, johon molemmat sopimuspuolet osallistuvat.

12 artikla. Artiklan mukaan sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat diplomaattiteitse ilmoittaneet toisilleen sopimuksen voimaantulon edellyttämien valtiosääntönsä mukaisten muodollisuuksien tulleen täytetyiksi. Sopimus on tehty 15 vuodeksi. Kumpikin sopimuspuoli voi antamalla kirjallisen ilmoituksen diplomaattiteitse yhtä vuotta aikaisemmin irtisanoa sopimuksen päättymään alkuperäisen 15 vuoden ajanjakson päättyessä tai milloin tahansa sen jälkeen. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen sopimuksen voimassaolon päättymistä, on sopimus voimassa edelleen 15 vuotta sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen.

2.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen 5 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa tai kansallistaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määrätyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräykset tällaisen pakkolunastuksen johdosta maksettavista korvauksista, niihin liittyvistä koroista ja korvauksen maksamisen aikataulusta.

Hallitusmuodon 6 §:n 3 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta on säädettävä lailla. Vaikka lainkohta koskeekin varsinaisesti vain Suomen kansalaisten yleisiä oikeuksia ja oikeusturvaa, on ulkomaalaisten omaisuutta koskevan pakkolunastuksen katsottava olevan yleisemminkin lainsäädännön alaan kuuluva kysymys vallitsevan oikeuskäsityksen ja kansainvälisten sopimusten perusteella. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset menettelystä korvauksen maksamisessa ovat osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 5 artiklan määräykset kuuluvat näistä syistä lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 9 artiklan määräykset pakollisesta sijoittajien ja valtion välisestä välimiesmenettelystä voivat erityisesti pakkolunastusasioissa olla ristiriidassa oikeudenkäyntimenettelyä koskevien säännösten kanssa. Sopimuksen 9 artiklan määräykset kuuluvat tästä syystä lainsäädännön alaan.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Alma-Atassa 29 päivänä syyskuuta 1992 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Kazakstanin tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojelua koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Alma-Atassa 29 syyskuuta 1992 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Kazakstanin tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja molemminpuolista suojelua koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.