HE 51/1992

1.Nykyinen tilanne

Maaseutuelinkeinolaki (1295/90) tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991, ja samalla sillä kumottiin maatilalaki (188/77) . Maaseutuelinkeinolain mukainen tukitoiminta käynnistyi keväällä 1991.

Lain soveltamispiiriin kuuluu maatilatalouden ja maaseudun pienyritystoiminnan sekä asumisen tukeminen.

Yrittämiseen liittyvän tuen saajina tulevat kysymykseen yhteismetsän osakaskuntaa lukuun ottamatta ainoastaan yritystoiminnan harjoittajat. Yrittämistä edistävää toimintaa ei voida maaseutuelinkeinolain nojalla tukea.

Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa kaikki yritykset ovat joutuneet etsimään keinoja lisätä yhteistyötä muiden yritysten kanssa kustannusten alentamiseksi sekä erityisesti paneutumaan tuotteidensa markkinointiin yrityksen toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Varsinkin aloittaville pienyrityksille on onnistunut markkinointi erityisen tärkeää.

Maaseutuelinkeinolain nojalla tuettavat ja tuetut yritykset ovat kuitenkin niin pieniä, ettei niillä yleensä ole mahdollisuuksia luoda omia markkinointiorganisaatioita. Tätä rajoittaa varsin paljon jo työntekijöiden enimmäismäärä.

Pienyritystoiminnassa on myös avustusten ja lainojen käyttökohteissa syntynyt tulkintavaikeuksia. Tämä koskee erityisesti vaihto-omaisuuden hankintaan myönnettävää tukea. Vaihto-omaisuushankintojen ja muiden yritystoiminnassa tarpeellisten hankintojen välinen rajanveto on osoittautunut hankalaksi tehdä. Lainoituksessa taas käyttöpääomalainoitus kattaa myös vaihto-omaisuushankinnat. Myös erilainen lainoitusprosentti silloin, kun on kysymys maatilojen investoinneista ja pienyritystoiminnan investoinneista, on ollut vaikeasti perusteltavissa, jollei hankkeeseen liity avustushakemusta tai jollei avustusta voida myöntää.

Suuri puute on ollut myös tuen rajoittuminen pelkästään jo olemassa oleviin tai suunniteltuihin yrityksiin. Yhteiskunnan kannalta olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeätä selvittää mahdollisimman varhaisessa vaiheessa yrityksen toimintaedellytykset turhien menetysten välttämiseksi ja toisaalta uudenlaisten hankkeiden ja yritysten edistämiseksi.

Maatilalaissa oli erittäin yksityiskohtaiset säännökset eri laina- ja avustuslajeista ja niiden saajista. Maaseutuelinkeinolaissa niitä on supistettu voimakkaasti. Siitä on ollut seurauksena, että eräät sellaiset tukimuodot, joiden tarve on käynyt ilmeiseksi, ovat jääneet pois. Näitä ovat lähinnä erilaiset yhteishankkeet, joissa toteuttajana ei ole yrittäjä tai yritys.

Maatilalain nojalla voitiin vesihuoltohankkeita tukea, vaikkei niissä ollut mukana yhtään maatilaa. Maaseutuelinkeinolaissa taas edellytetään, että useiden tilojen yhteisissä vesihuoltohankkeissa kaikki tilat ovat tukemiskelpoisia maatiloja. Vaikka tarkoitus ei olekaan ryhtyä tukemaan pääasiassa asuntotiloista muodostuvien vesihuoltoyhtymien hankkeita, asuntotilojen jääminen kokonaan pois hankkeista hankaloittaa usein tarkoituksenmukaisten vesihuoltosuunnitelmien toteuttamista.

Maaseutuelinkeinolain nojalla voidaan tukea vain sellaista yritystä, jolla katsotaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavan toiminnan harjoittamiseen. Tämä koskee kaikkia muita hankkeita paitsi asuntorahoitusta ja työ- tai ympäristönsuojelun kannalta tarpeellisia investointeja.

Pellon perusparannus- ja tiehankkeita, jotka toteutetaan yhteishankkeina, voidaan tukea vain, jos kaikki hankkeeseen osallistuvat tilat täyttävät maaseutuelinkeinolain mukaiset edellytykset.

Kun suurin osa pelloista on jo salaojitettu, uusissa salaojituksissa ja kuivatushankkeissa olisi tärkeintä saada toimenpiteet kohdistetuiksi sellaisiin peltoihin, jotka laatunsa ja sijaintinsa puolesta tulevaisuudessakin pysyvät viljelyksessä. Tällöin kannattavuustarkastelu pitäisi siirtää yksittäisestä tilasta koko maatalouselinkeinon yleiseen kannattavuuteen ja saada mahdollisimman hyvään tuottokuntoon kaikki ne pellot, joiden uskotaan pysyvän jatkuvasti viljelyksessä.

Useaa tilaa koskevien perusparannushankkeiden toteuttaminen mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja vähin kustannuksin estyy nykyisin sen vuoksi, että mukaan pitäisi ottaa joitakin sellaisiakin tiloja, jotka joko kokonsa, velkaisuutensa tai kuntonsa puolesta eivät täytä maaseutuelinkeinolain mukaista jatkuvan kannattavan toiminnan edellytystä. Tämä koskee myös sellaisia tiehankkeita, joissa rakennettava maataloustie kulkee usean tilan alueiden kautta.

Usein yhteishankkeissa tuki olisi tarkoituksenmukaisinta ja yksinkertaisinta myöntää hankkeen toteuttavalle organisaatiolle. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista, sillä maaseutuelinkeinolain 5 §:n luettelo tukikelpoisista organisaatioista on varsin suppea.

Asuntoavustuksia ei ole nykyisin ehdoin juurikaan haettu. Maaseutuelinkeinolain painopiste on yritystoiminnassa. Nykyehtoinen asuntoavustus ei luontevasti liity maataloushallintoon, vaan kuuluu pikemminkin muille asuntotuotannosta vastaaville tahoille.

Maaseudun ilmeeseen vaikuttavat olennaisesti paitsi uudisrakentaminen ja maankäyttö myös aikaisempaan maanviljelyskulttuuriin kuuluneet muutkin kuin talouskeskuksessa olevat rakennukset ja rakennelmat. Tällaisia ovat esimerkiksi Pohjanmaan latomeret. Ne uhkaavat hävitä, koska uusi viljelytekniikka vähentää niiden käyttöä. Samoin niityt, hakamaat ja muut luonnonlaitumet sekä niillä olevat rakennelmat samoin kuin vastaavantyyppiset alueet katoavat karjanhoidon luonteen muututtua syöttöruokintaan perustuvaksi. Tämäntyyppisen perinteisen rakennuskannan ja perinnemaiseman vaalimiseen ei ole nykyisin olemassa kannustinta eivätkä ne ole tähän saakka kuuluneet minkään tukijärjestelmän piiriin.

Varsinkin lainoituksessa kumottua lainsäädäntöä joudutaan soveltamaan hyvin pitkään, koska lainat aikaisemmin on myönnetty hyvin pitkillä maksuajoilla. Maksuajan kuluessa lainansaajan olosuhteissa voi tapahtua suuria muutoksia, joilla on vaikutuksia lainan pysyvyyteen ja lainan saajan lainanhoitokykyyn. Nämä taas säännönmukaisesti aiheuttavat viranomaiselle toimintavelvollisuuden, mikä eri lakien mukaan toteutetaan eri tavoin. Seurauksena on ollut, että samaa asiaa käsittelevät useat eri tahot ja päättäjien sekä lausunnon antajien kannanotot eri toimenpiteistä ovat olleet kirjavia.

Keskuspankit on nykyisin määritelty osaksi nimeltä mainiten maaseutuelinkeinolaissa. Pankkijärjestelmässä voi tapahtua muutoksia hyvinkin nopeasti. Laissa oleva määritelmä on sen vuoksi jäykkä ja saattaa aiheuttaa katkoksen lainoitustoiminnassa, jos laissa tarkoitettu keskuspankki lakkaa toimimasta eikä muu organisaatio voi sen puolesta hoitaa lainoitusta.

Osuuspankkien ja säästöpankkien osalta on lisäksi keskuspankeille erikseen säädetty valtionlainojen välitystehtävä ja velkakirjojen allekirjoittaminen.

2.Esityksen tavoitteet

Esityksen tavoitteena on parantaa maaseutuelinkeinolain toimivuutta joustavoittamalla tuen myöntämistä. Päämääränä on kohdentaa tuki niin, että se paitsi palvelisi yksittäistä tilaa parantaisi myös kyseisten elinkeinojen kannattavuutta ja kilpailukykyä.

Tukea voitaisiin myöntää myös asuntotilojen vesihuoltohankkeisiin. Tuki tulisi kysymykseen lähinnä silloin, kun asuntotilat kuuluvat yhteiseen vesihuoltohankkeeseen, joka palvelee maaseutuyrityksiä.

Maaseutuympäristöä voitaisiin vaalia myös tukemalla perinneympäristön säilyttämistä koskevia hankkeita. Tuki olisi lähinnä investointilainaa esimerkiksi sellaisten tuotantorakennusten peruskorjaukseen, joita ei enää käytetä tuotannossa mutta joilla maisemallisesti on tärkeä merkitys. Myös hankkeet, joilla kunnostettaisiin esimerkiksi hakamaita, niittyjä tai muita leimallisesti perinteiseen maanviljelykseen ja maaseutuun kuuluneita alueita, kuuluisivat tuen piiriin.

Lain toimivuutta on tarkoitus parantaa ohjaamalla tukea varsinkin yhteishankkeisiin, yritysten toimintaedellytysten selvittämiseen sekä kustannuksia alentaviin hankkeisiin.

Pellon perusparannushankkeissa olisi suositeltavaa, että ainakin 2/3 hankkeeseen osallistuneista tiloista olisi sellaisia, että ne myös kannattavuutensa puolesta täyttäisivät maaseutuelinkeinolain mukaiset tuen myöntämisen edellytykset.

Työympäristön parantamis- ja ympäristönsuojeluhankkeissa sekä perinneympäristön säilyttämiseksi suoranaista kannattavuustarkastelua ei edellytettäisi. Tilan maksuvalmiuden pitäisi kuitenkin olla sellainen, että tila saa hankkeen rahoitetuksi ja selviää rahoituksen kustannuksista. Tukea myönnettäessä olisi lisäksi otettava huomioon koko hankkeen tarkoituksenmukaisuus. Ympäristönsuojelu- tai työsuojeluinvestointiakaan ei yleensä ole tarkoituksenmukaista tukea, jos varmasti tiedetään, että tuotanto tilalla lopetetaan lähiaikoina.

Asuntotiloja koskevissa vesihuoltohankkeissa taas on kysymys lähinnä asumisen tukemisesta, jolloin kannattavuustarkastelu ei tulisi kysymykseen. Vaikka tilojen vesihuolto palveleekin myös yritystoimintaa, kannattavuustarkastelua ei olisi tarkoituksenmukaista edellyttää vesihuoltoyhtymään kuuluvilta yrityksiltä, sillä se saattaisi estää asuntotilojen ja maatilojen yhteisen vesihuollon järjestämisen, mikä yleensä tulee yksittäisiä hankkeita edullisemmaksi.

Tukien käsittelyaikoja ja kustannuksia pyritään pienentämään siirtämällä toimivaltaa edelleen maaseutupiireille ja yhtenäistämällä hallintomenettelyä.

Parhaillaan käynnissä oleva säästöpankkijärjestelmän uudelleen organisointi ilmeisesti edellyttää myös keskuspankki-määritelmän muuttamista Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin osalta. Jotta muutos voitaisiin tehdä tarpeeksi joustavasti ja nopeasti, ehdotetaan laissa annettavaksi valtuutus määritellä keskuspankki maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Samoin keskuspankin tehtävät olisi määriteltävä laissa ilman, että samalla nimeltä mainitaan keskuspankeiksi katsottavat luottolaitokset tai muut yhteisöt.

3.Asian valmistelu

Maataloushallinto selvitti maaseutupiirien avulla syksyllä 1991 ne epäkohdat, joita maaseutuelinkeinolain soveltamisessa vuoden 1991 aikana oli havaittu. Ehdotukset lain soveltamisalaa, tukikohteita, tukimuotoja ja toimivaltaa koskeviksi muutoksiksi perustuvat tähän selvitystyöhön. Tältä osin esitys on käsitelty maatilatalouden kehittämisrahaston neuvottelukunnassa.

Säästöpankkiorganisaatio on pankkiryhmässään käynnissä olevien muutosten johdosta tehnyt aloitteen keskusrahalaitoksia koskevien säädösten muuttamiseksi niin, että valtion lainoitus voi toimia muutoksista huolimatta. Muutosehdotukset on valmisteltu yhteistyössä suurimpien pankkiryhmien kanssa.

4.Esityksen organisatoriset, taloudelliset ja henkilöstövaikutukset

Lainojen irtisanomisien sekä korkohyvitysten ja hoitopalkkioiden takaisinperimisen siirto kokonaan maaseutupiireille lisää jonkin verran maaseutupiirien työtä. Se on kuitenkin samantyyppistä, kuin niissä jo tehdään, joten siirrosta ei aiheudu henkilöstön lisätarvetta. Toisaalta maatilahallituksessa vähenee työ vastaavalla määrällä.

Tuen piiriin kuuluvien yhteisöjen määrän lisääminen ei aiheuta lisämenoja, vaan muuttaa tuen kohdentumista.

Pienyritysten lainoitusprosentin nosto vähentänee avustushakemusten määrää ja avustusvarojen tarvetta, mutta lisännee vastaavasti valtionlainavarojen ja korkotukilainojen korkohyvitysmäärärahojen tarvetta. Markkamääräisesti muutokset jäänevät vähäisiksi.

1.Lakiehdotus

3 §. Lain soveltamisala. Pykälässä on lueteltu, mihin tukea voidaan myöntää. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi maaseutuelinkeinolain mukaista yritystoimintaa välittömästi edistävä toiminta sekä asuntotilojen vesihuolto ja maaseudun ominaisilmeen vaalimiseksi perinneympäristön säilyttäminen.

4 §. Määritelmät. Pykälän 1 momentin 8 kohdassa on lueteltu yksityiskohtaisesti, mitkä luottolaitokset tai minkä luottolaitosten pääkonttorit katsotaan keskusrahalaitoksiksi. Säästöpankkien uudelleen organisoiminen vaikuttaa kuitenkin myös maaseutuelinkeinolain mukaisten luottojen käsittelyyn. On mahdollista, että säästöpankkien välittämien lainojen keskitetty käsittely suoritetaan muutosten jälkeen säästöpankkikonsernin muussa yksikössä kuin Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankissa.

Yksityiskohtainen luettelo keskusrahalaitoksiksi katsottavista luottolaitoksista tai niiden yksiköistä on sen vuoksi tarkoituksenmukaista määritellä alemmanasteisella säädöksellä kuin lailla. Sen vuoksi ehdotetaan, että keskusrahalaitokset määriteltäisiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä. Silloin tarvittavat muutokset voidaan tehdä mahdollisimman joustavasti ja nopeasti.

Keskusrahalaitokseksi voitaisiin edelleen hyväksyä julkisen valvonnan alainen talletuspankkien toiminnasta annetussa laissa (1268/90) tarkoitettu talletuspankki. Myös rahoitustoimintalain (1544/91) mukaisen toimiluvan saanut luottolaitos voisi olla keskusrahalaitos. Samoin voisi jatkua edelleen nykyinen käytäntö, jonka mukaan liikepankkien pääkonttorit ovat keskusrahalaitoksia. Ottaen huomioon maaseutuelinkeinolainojen hoitoon liittyvän rahaliikenteen laajuuden ja lainoituksen kokonaisjärjestelyn vastuun, olisi epätarkoituksenmukaista uskoa lainojen hoitoa sellaiselle yhteisölle, joka ei ole miltään osin julkisen valvonnan alainen. Edellä mainittujen lisäksi voisi keskusrahalaitoksena toimia ainoastaan sellainen talletuspankki- tai luottolaitoskonserniin kuuluva yhtiö, jota pankkitarkastusvirastolla on oikeus pankkitarkastusvirastosta annetun lain (1273/90) 5 §:n 5 momentin nojalla valvoa.

5 §. Yritysmuoto. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 a kohta, jonka mukaan tukea voitaisiin myöntää myös maataloudellista tai vesihuollollista yhteistoimintaa harjoittavalle yhteisölle taikka yhteisölle, jonka toiminta välittömästi edistää tämän lain mukaista yritystoimintaa. Maataloudellista yhteistoimintaa harjoittavana yhteisönä tulevat kysymykseen esimerkiksi maamiesseurat, joiden rakentamia viljankuivureita voitaisiin lainoittaa. Maataloudellisella yhteistoiminnalla tarkoitetaan tässä myös muun muassa vedenhankinnan, jätevesihuollon, maatalousteiden ja kuivatusten yhteishankkeita, joissa yhteisömuotoina voisivat olla muun muassa vesihuoltoyhtymät, tiekunnat ja ojitusyhtiöt. Maaseutuelinkeinolain mukaista yritystoimintaa välittömästi edistäviä yhteisöjä olisivat taas tuotteiden suoramyyntipisteet, tuotantopanoksia hankkivat ostorenkaat ja vastaavat yhteisöt.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan 3 a kohdassa tarkoitettujen yritysten ei tarvitsisi täyttää 1 momentin mukaisia yrityksen osakkaille asetettuja vaatimuksia.

7 §. Taloudelliset edellytykset. Pykälän mukaan tukea voidaan myöntää sellaiselle yritykselle, jolla katsotaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavan toiminnan harjoittamiseen. Poikkeuksena on asuntorahoitus taikka työ- tai ympäristönsuojelun kannalta tarpeellinen investointi. Näihin ehdotetaan lisättäväksi vielä 5 §:n 3 a kohdassa tarkoitetun yhteisön toteuttama vedenhankinta- tai jätevesihuoltotyö sekä 3 §:ssä tarkoitettu perinneympäristön säilyttämistä koskeva hanke. Usean tilan yhteisenä hankkeena toteutettavaan maataloustie-, salaojitus- tai perusparannushankkeeseen osallistuvista tiloista pääosan tulisi täyttää kannattavuusedellytykset. Vähemmistönä olevien asuntotilojen sisällyttäminen rahoitukseen on perusteltua tasapuolisuussyistä ja ennen kaikkea siksi, että tarkoituksenmukainen yhteishanke saataisiin toteutetuksi.

8 §. Henkilökohtaiset edellytykset. Pykälän 1 momentin mukaan lain mukaisista toimenpiteistä voi päästä osalliseksi vain henkilö, joka kokonaan tai osaksi saa toimeentulonsa maaseutuelinkeinolain mukaisesta toiminnasta. Se ei kuitenkaan koske 24 §:ssä tarkoitettua avustusta eikä 25 §:ssä tarkoitettua lainaa. Viittaus 24 §:ään ehdotetaan poistettavaksi, koska pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Samoin 2 momentin viittaus 24 §:ään ehdotetaan poistettavaksi.

15 §. Maatilojen investointiavustus. Pykälän 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta myöntää erikoismaatalouteen myös 19―21 §:ssä tarkoitettuja pienyritystoiminnan avustuksia. Momenttiin ehdotetaan lisättäväksi mahdollisuus myöntää kyseiseen tarkoitukseen myös 22 §:ssä tarkoitettua käyttöpääomalainaa. Ero erikoismaatalouden ja pienyritystoiminnaksi luettavan muun luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuvan yritystoiminnan välillä on huomattavasti pienempi kuin varsinaisen maatalouden ja erikoismaatalouden välillä. Sen vuoksi on perusteltua, että viljelmän monipuolistamiseen tähtääviä hankkeita voidaan tukea myös käyttöpääomalainalla riippumatta siitä, katsotaanko tuotanto erikoismaataloudeksi vai muuksi luonnon jatkuvaan tuottokykyyn perustuvaksi yritystoiminnaksi.

19 §. Pienyritystoiminnan investointiavustus. Pykälän 1 momentissa säädetään investointiavustusten kohteet ja enimmäismäärä. Tarkoitus on säilyttää tuen piirissä käyttöomaisuusinvestoinnit, ympäristönsuojelun tehostaminen sekä eläinkannan monipuolistaminen. Sen sijaan avustukset toiminnan aloittamisvaiheessa välttämättömän vaihto-omaisuuden hankintaan ehdotetaan poistettaviksi. Näitä hankintoja on mahdollista rahoittaa maaseutuelinkeinolainalla. Kun laina voidaan myöntää pysyväisluonteiseksi käyttöpääomaksi, jolla taas voidaan rahoittaa myös vaihto-omaisuushankintoja, ei rajanveto vaihto-omaisuuden ja muiden yritystoiminnassa tarpeellisten hankintojen välillä ole turhan jäykkä.

21 §. Pienyritystoiminnan kehittämisavustus. Pykälässä säädetään kehittämisavustuksen käyttökohteet ja enimmäismäärä. Kohteisiin ehdotetaan lisättäväksi yrityksen toimintaedellytysten selvittäminen. Samalla ehdotetaan selkeytettäväksi muiden kohteiden luetteloa.

22 §. Pienyritystoiminnan lainoitus. Pykälän 1 momentti koskee lainoituskohteita ja lainan enimmäismäärää, joka ehdotetaan nostettavaksi 50 prosentista 80 prosenttiin. Tällöin se olisi sama kuin maatilojen investointien lainoitusprosentti. Käyttöpääomalainan myöntämisen ajankohtaa ehdotetaan laajennettavaksi niin, että toimiva yritys voisi saada käyttöpääomalainaa paitsi yrityksen laajentamisvaiheessa myös taloudellisten suhdanteiden muututtua niin, että yrityksen käyttöpääoman puute vaarantaa yritystoiminnan jatkuvuuden.

24 §. Avustus asuinrakennukseen. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi. Asuntoavustuksen myöntämisen edellytykset ovat nyt niin tiukat, ettei avustuksia ole joitakin yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta myönnetty. Koska avustus on ollut tarkoitettu iäkkäille henkilöille, jotka eivät enää aktiivisesti toimi maataloudessa, avustus sopii paremmin muun asuntotuotannon tukemisen yhteyteen.

26 §. Valtionlainat. Nykyisin valtionlainojen hoitoon liittyvät toimet on säädetty osuuspankkien osalta Osuuspankkien Keskuspankki Oy:n ja säästöpankkien osalta Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin tehtäviksi, jotka molemmat ovat voimassa olevan lain mukaan keskusrahalaitoksia. Jos keskuspankin määritelmä 4 §:n 1 momentin 8 kohdassa muutetaan, on kysymyksessä olevaa lainkohtaa muutettava vastaavasti.

On mahdollista, etteivät kaikki säästöpankit enää pankkiryhmittymän uudelleenorganisoinnin jälkeen muodosta sellaista yhtenäistä organisaatiota, jolla on yhteinen keskusrahalaitos. Sen vuoksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa maa- ja metsätalousministeriölle annettaisiin valtuus määrätä, mitkä säästöpankit tai vastaavanlaisessa tilanteessa osuuspankit voivat toimia valtionlainojen maksuliikenteen ja velkakirjojen allekirjoitusten osalta toisena sopimusosapuolena valtioon nähden ilman keskusrahalaitoksen välitystä.

31 §. Lainapäätös. Pykälän 1―3 momentissa säädetään menettelystä lainaa myönnettäessä. Pykälän 2 momentin mukaan lainahakemus on maatilahallituksen määräämissä tapauksissa tarkastettava maatilahallituksen määräämällä tavalla. Lainatarkastus suoritetaan keskusrahalaitoksessa. Jos osa luottolaitoksista kuitenkin jää keskusrahalaitosorganisaation ulkopuolelle, ei tarkastusta näissä tapauksissa voida suorittaa keskusrahalaitoksessa. Sen vuoksi säännös siitä, missä tarkastus on suoritettava, ehdotetaan poistettavaksi pykälästä.

Pykälän 1 ja 2 momentin mukaan maatilahallitus antaa tarkemmat määräykset lausunnon hankkimisesta maaseutupiiriltä tai kunnan maatalousviranomaiselta sekä tarvittaessa vesi- ja ympäristöpiiriltä, lainahakemuksen tarkastamisesta sekä siitä, miten laina hyväksytään myönnettäväksi maaseutupiirin tai kunnan maatalousviranomaisen lausunnon perusteella silloin, kun lainatarkastusta ei suoriteta. Maatilahallituksen määräyksenantovaltuus viimeksi mainitusta seikasta kuitenkin sisältyy kahteen ensiksi mainittuun määräyksenantovaltuuteen, joten viimeksi mainittu ehdotetaan poistettavaksi.

Pykälän 4 momentissa säädetään lainan siirtämisestä luottolaitoksesta toiseen. Sen mukaan maatilahallituksen on hyväksyttävä siirto. Yksittäisten lainansaajien siirtohakemuksia ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista käsitellä maatilahallituksessa. Sen vuoksi ehdotetaan, että maatilahallitus voisi määrätä niiden käsittelystä. Maatilahallituksen olisi kuitenkin edelleen hyväksyttävä ilman lainansaajan suostumusta tapahtuva siirto.

33 §. Valtiontakauksen myöntäminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi maatilahallitukselle annettava mahdollisuus myöntää muitakin takauksia kuin omavelkaisia takauksia. Tällöin takausten käyttömahdollisuus laajenisi, koska joissakin tapauksissa hanke saattaa olla tarkoituksenmukaista taata pelkästään laillisella takauksella, jolloin valtion vastuun toteuttaminen tulisi vasta toissijaisesti kysymykseen. Tämä koskisi sekä maatiloja että pienyrityksiä.

49 §. Avustuksen takaisinperiminen. Pykälän 1 momentin 4 ja 5 kohdan mukaan viiden vuoden aika avustuksen takaisinperimisessä luetaan avustuksen myöntämisestä. Pelkkä investointihankkeen toteuttaminen saattaa kuitenkin kestää jo useamman vuoden. Toiminnan pitäisi kuitenkin jatkua vähintään viisi vuotta siitä, kun investointi on siinä käytössä, mihin se on tarkoitettu. Sen vuoksi määräajan alkuajankohta ehdotetaan muutettavaksi tuen viimeisen erän maksuhetkeksi.

50 §. Myyntihintasaamisten ja lainojen irtisanominen. Pykälän 1 momentissa säädetään, millä edellytyksillä valtionlaina ja valtion myyntihintasaaminen voidaan irtisanoa sekä korkotuen maksaminen lopettaa. Momenttiin ehdotetaan lisäystä, jonka mukaan korkotuki voitaisiin myös periä takaisin. Lisäksi maaseutupiiri voisi antaa ennakkotiedon suunnitellun toimenpiteen vaikutuksesta hänen saamiinsa valtion- tai korkotukilainoihin taikka myyntihintasaamisiin.

52 §. Kehittämisrahaston varojen käyttökohteet. Pykälässä on lueteltu ne kohteet, joihin kehittämisrahastosta voidaan myöntää varoja. Pykälän 4 kohta ehdotetaan kumottavaksi, koska asuntoavustuksia ei enää voitaisi myöntää.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jossa myönnettäisiin mahdollisuus käyttää rahaston varoja myös maaseutuyritysten monipuolistamista koskeviin projektiluontoisiin selvityksiin. Tällaisia hankkeita voisi toteuttaa maaseutupiiri tai varat voitaisiin antaa kunnalle selvityksen tekemistä varten tai koulutustoimintaan. Olennaista tällaisissa pienyritystoiminnan toimintaedellytyksiä koskevissa selvityksissä tai koulutuksessa olisi niiden laajuus ja merkitys maaseudun kannalta.

59 §. Eräät aikaisemman lainsäädännön mukaiset toimenpiteet ja oikeussuhteet. Pykälän 1 momentissa säädetään erikseen aikaisemman lainsäädännön mukaisten maksuhelpotusten menettelytavoista. Momentista ehdotetaan poistettavaksi viimeinen virke, jolloin asiasta voidaan määrätä asetuksella.

Pykälän 3 momentin asetuksenantovaltuus menettelytavoista ehdotetaan ulotettavaksi koskemaan myös 2 momentissa mainittua lainsäädäntöä.

Myös aikaisemman lainsäädännön nojalla keskusrahalaitokset osittain huolehtivat lainojen hoidosta. Nämä keskusrahalaitokset on säästöpankkien ja osuuspankkien osalta määritelty Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankiksi ja Osuuspankkien Keskuspankki Oy:ksi. Kun säästöpankkiorganisaatiota uusitaan, vaikuttaa se myös aikaisemman lainsäädännön mukaisen lainakannan hoitoon. Sen vuoksi keskusrahalaitokset on myös vanhojen lainojen hoidon osalta määriteltävä uudelleen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jossa viitattaisiin tältä osin uuden 4 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaiseen keskusrahalaitoksen määritelmään.

3.Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää maatilatalouteen ja jäljempänä tarkoitettuun maaseudun pienyritystoimintaan sekä niitä välittömästi edistävään toimintaan. Maaseudun olemassa olevan asuntokannan hyödyntämiseksi voidaan tukea myöntää myös asuntotilojen hankintaan sekä niiden vesihuoltoon samoin kuin maaseudun ominaisilmeen vaalimiseksi perinneympäristön säilyttämiseen.

Tämän lain mukaista tukea voidaan myöntää:

3 a) maataloudellista tai vesihuollollista yhteistoimintaa harjoittavalle yhteisölle taikka yhteisölle, jonka toiminta välittömästi edistää tämän lain mukaista yritystoimintaa; sekä

Tuen myöntämisen edellytyksenä avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle ja osuuskunnalle on, että avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat tuettavaa elinkeinotoimintaa. Osakeyhtiön osalta on edellytyksenä, että yli puolet osakeyhtiön äänivallasta on sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat tuettavaa elinkeinotoimintaa ja että näillä henkilöillä yhtiöjärjestyksen mukaan on oikeus määräajassa lunastaa osake sen siirryttyä muun saannon kuin perinnön, testamentin tai osituksen nojalla muulle kuin yhtiön osakkaalle. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske sellaista yhtiötä tai osuuskuntaa, joka on 1 momentin 3 a kohdassa tarkoitettu yhteisö.

Tukea voidaan myöntää sellaiselle yritykselle, jolla katsotaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavan toiminnan harjoittamiseen ja jonka tukemista voidaan pitää 1 §:ssä säädetyt periaatteet huomioon ottaen tarkoituksenmukaisena. Usean tilan yhteisen tie-, salaojitus- tai muun pellon perusparannushankkeen tukemisen edellytyksenä on, että pääosa hankkeeseen osallistuvista yrityksistä täyttää edellä mainitut edellytykset. Yrityksen toiminnan kannattavuuden arviointia ei kuitenkaan edellytetä, jos kysymyksessä on asuntorahoitus tai työ- tai ympäristönsuojelun kannalta tarpeellinen investointi taikka maaseudun perinneympäristön säilyttäminen. Jos vesihuoltohankkeen toteuttaa 5 §:n 1 momentin 3 a kohdassa tarkoitettu yhteisö, ei yrityksen toiminnan kannattavuuden arviointia myöskään edellytetä.

Tämän lain mukaisista toimenpiteistä voi, jollei kysymys ole 25 §:ssä tarkoitetusta lainasta, päästä osalliseksi vain sellainen henkilö, joka kokonaan tai osaksi saa toimeentulonsa tämän lain mukaisesta elinkeinotoiminnasta. Tuen saamisen edellytyksenä on myös, että henkilö on taloudelliselta asemaltaan, olosuhteiltaan ja henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sellainen, että hänen tukemistaan voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja että hän on perehtynyt tuettavan elinkeinotoiminnan harjoittamiseen. Tukea myönnettäessä huomiota on kiinnitettävä yrittäjän koulutuksen ja kokemuksen kautta saamaan riittävään ammattitaitoon.

Muuta tukea kuin 23 §:ssä tarkoitettua asuntolainaa ei saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle. Myöskään asuntolainaa uuden rakennuksen rakentamiseen ei kuitenkaan saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle. Edellä 5 §:n 3 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta otetaan huomioon nuoremman ikä. Alaikäinen voi päästä osalliseksi tämän lain mukaisista toimenpiteistä vain, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän on yrityksen yhteisomistaja yhdessä vanhempiensa tai heistä jommankumman kanssa taikka jos on olemassa muita erityisiä syitä.

Erikoismaatalouteen voidaan myöntää myös 19―21 §:ssä tarkoitettuja avustuksia ja 22 §:ssä tarkoitettua lainaa.

Maaseudun pienyritystoiminnassa tarpeellisen käyttöomaisuuden hankintaan ja sen muutos- ja parannustöihin, ympäristönsuojelun tehostamiseen sekä eläinkannan monipuolistamiseen voidaan myöntää investointiavustusta enintään 55 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista valtion talousarviossa osoitettavista määrärahoista sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Avustusta maaseudun pienyritystoiminnan kehittämiseen voidaan, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, myöntää valtion talousarviossa osoitetuista määrärahoista enintään 75 prosenttia niistä hyväksyttävistä kustannuksista, jotka aiheutuvat tuotteiden, tuotantomenetelmien, markkinoinnin ja yrityksen johtamisen kehittämishankkeista, yrityksen tarvitsemasta koulutuksesta, ympäristönsuojelun rahoituksesta tai aloittavan pienyrityksen toimintaedellytysten selvittämisestä.

Maaseudun pienyritystoiminnassa tarpeellisen käyttöomaisuuden hankintaan voidaan myöntää lainaa enintään 80 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä. Lainaa voidaan myöntää myös pysyväisluonteiseksi käyttöpääomaksi, toimivalle yritykselle myös suhdannevaihteluiden tasaamiseksi. Erityisestä syystä lainaa voidaan myöntää myös kiinteistön hankintaan siten kuin maatilahallitus tarkemmin määrää.

Valtionlainat osuuspankeille ja säästöpankeille sekä valtionlainojen lyhennykset ja korot valtiolle välittää asianomaisen luottolaitosryhmän 4 §:n 1 momentin 8 kohdan mukainen keskusrahalaitos. Samoin valtion ja osuuspankin sekä säästöpankin väliset velkakirjat allekirjoittaa asianmukaisen valtuutuksen nojalla osuuspankkien ja säästöpankkien puolesta edellä tarkoitettu keskusrahalaitos.

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä voidaan määrätä, missä tapauksissa valtionlainat voidaan maksaa suoraan osuuspankille tai säästöpankille ja vastaavasti osuuspankki tai säästöpankki voi maksaa lyhennykset ja korot suoraan valtiolle sekä milloin valtion ja osuuspankin sekä säästöpankin väliset velkakirjat voidaan allekirjoittaa suoraan valtion ja luottolaitoksen kesken.

Ennen kuin luottolaitos päättää lainan myöntämisestä, on lainahakemuksesta, sen mukaan kuin maatilahallitus tarkemmin määrää, hankittava maaseutupiirin tai kunnan maatalousviranomaisen tai molempien sekä tarvittaessa vesi- ja ympäristöpiirin lausunto. Lausunnot voivat olla luottolaitosta sitovia.

Lainahakemus on maatilahallituksen määräämissä tapauksissa ennen sen ratkaisemista tarkastettava maatilahallituksen määräämällä tavalla. Maatilahallitus voi määrätä, että lainan myöntämisen edellytyksiä koskeva asia on saatettava maatilahallituksen ratkaistavaksi.

Luottolaitoksen on ilmoitettava lainan myöntämisestä maaseutupiirille ja kunnan maatalousviranomaiselle.

Laina voidaan siirtää luottolaitoksesta toiseen, mikäli siirto ja valtionlainojen osalta lisäksi tarvittavat valtion ja luottolaitosten väliset velkakirjajärjestelyt toteutetaan maatilahallituksen määräämällä tavalla. Ilman lainansaajan suostumusta voidaan laina siirtää vain, jos maatilahallitus erikseen katsoo, että siihen on luottolaitoksen toiminnan muutoksen johdosta erityisen painavia syitä.

Maatilahallitus voi valtion puolesta antaa omavelkaisia tai muita takauksia tässä laissa tarkoitettujen yritysten käyttöomaisuusinvestointeja ja käyttöpääomaa varten ottamien kotimaisten normaalikorkoisten ja korkotukilainojen pääoman, koron ja luottoehtojen mukaisten muiden maksusuoritusten vakuudeksi.

Tämän lain nojalla myönnetty avustus peritään asetuksella tarkemmin määrättävin perustein osaksi tai kokonaan takaisin valtiolle, jos:

Tämän lain mukainen valtionlaina, valtion myyntihintasaaminen ja korkotuki voidaan asetuksella tarkemmin määrättävin perustein määrätä maksettavaksi takaisin osaksi tai kokonaan yhdessä tai useammassa erässä ja korkotuen maksaminen lopettaa, jos velallinen on lainaa hakiessaan tai valtiolta maata ostaessaan antanut olennaisessa kohdin erehdyttäviä tietoja tai menetellyt muutoin vilpillisesti, pirstonut maatilansa tai luovuttanut sen osaksi tai kokonaan taikka jos tila on joutunut ulosottotoimin myytäväksi. Myyntihintasaaminen ja valtionlaina voidaan määrätä heti takaisin maksettavaksi asetuksella tarkemmin säädettävin perustein myös silloin, kun velallinen ei ole noudattanut kauppa- tai velkakirjassa asetettuja muita ehtoja. Maaseutupiiri voi antaa ennakkotiedon siitä, aiheuttaako toimenpide valtionlainan tai myyntihintasaamisen irtisanomisen tai korkotuen lakkauttamisen.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoja voidaan käyttää myös maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamista edistävän yritystoiminnan toimintaedellytysten selvittämiseen ja kehittämiseen sekä pienyrittäjien tai pienyrittäjiksi aikovien koulutukseen. Tätä tarkoitusta varten voidaan varoja osoittaa myös maaseutupiirille, joka voi jakaa niitä edelleen kuntien käytettäviksi.

Maankäyttö- ja maanhankintalainsäädännön, muun aikaisemman asutuslainsäädännön, virkatalo- ja jälleenrakennuslainsäädännön sekä maatalouden perusluotosta annetun lain (156/65) toimeenpanon osalta on edelleen voimassa, mitä maatilalain 92 sekä 95―97 §:ssä on säädetty.

Maatilalain, maankäyttölain (353/58) , maankäyttölainoista annatun lain (354/58) ja muun aikaisemman asutuslainsäädännön sekä luontaiselinkeinolain (610/84) , kolttalain (611/84) , kolttien asuttamisesta annetun lain (273/55) , kolttien maanjärjestelylain (593/69) , porotilalain (590/69) , porotalouslain (161/90) , eräiden maatalousluottojen vakauttamisesta annetun lain (79/79) , eräiden maatilatalouden luottojen vakauttamisesta annettujen lakien (398/81 ja 511/85) ja maaseudun pienimuotoisen elinkeinotoiminnan edistämisestä annetun lain nojalla myönnetyt lainat voidaan siirtää luottolaitoksesta toiseen siten, kuin edellä 31 §:n 4 momentissa on säädetty.

Asetuksella voidaan antaa menettelytapoja koskevia 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta muusta lainsäädännöstä poikkeavia säännöksiä.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen laeissa tai lainsäädännössä tai niiden nojalla annetuissa asetuksissa, päätöksissä tai määräyksissä Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankille ja Osuuspankkien Keskuspankki Oy:lle uskotut tehtävät hoitaa 4 §:n 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettu keskusrahalaitos.