HE 47/1992

1Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

Latvian itsenäistyttyä oli Suomen kannalta tärkeätä sopia pikaisesti niistä puitteista, joissa kaupallis-taloudellista yhteistyötä Latvian kanssa tultaisiin vastaisuudessa harjoittamaan. Vaihtoehtoina oli jatkaa entisiä Neuvostoliiton kanssa tehtyjä sopimuksia valtioseuraannon perusteella tai tehdä kokonaan uudet sopimukset. Neuvostoliiton kanssa oli tehty 21 päivänä elokuuta 1991 voimaan tullut sopimus sijoitusten edistämisestä ja molemminpuolisesta suojelusta (SopS 57-58/91). Latvian kanssa sovittiin yhteisesti, ettei vanhojen järjestelyjen jatkaminen ollut tarkoituksenmukaista ja päädyttiin uuden sopimuksen tekemiseen.

Suomen ja Latvian välinen kauppavaihto on ollut suhteellisen vaatimatonta muodostaen vain noin 0.1 % Suomen kokonaiskaupasta. Kokonaiskauppavaihto Suomen ja Latvian välillä oli noin 100 miljoonaa markkaa vuodessa 1980-luvun lopulla. Vuoden 1989 vienti oli noin 55 miljoonaa markkaa tuonnin ollessa noin 45 miljoonaa markkaa. Vuonna 1990 kokonaiskauppa pieneni noin 29 miljoonaan markkaan. Vuoden 1992 alkupuolella kauppa on kuitenkin jälleen vilkastumassa. Tammi―helmikuussa 1992 kauppavaihtomme oli noin 30 miljoonaa markkaa, josta tuonnin osuus oli lähes 2 miljoonaa markkaa viennin oltua lähes 28 miljoonaa markkaa. Suomen viennissä Latviaan tärkeimmät tuotteet ovat olleet teollisuuskoneet ja laitteet, moottoriajoneuvot, vilja ja viljatuotteet. Merkittävimmät tuontiartikkelit ovat olleet puunjalostusteollisuuden tuotteet erityisesti huonekalujen osat ja lastulevy sekä vaatteet, malmit ja metalliromu.

Latvian taloudessa on viime vuosina tapahtunut huomattavaa kasvua muutamilla nykyaikaisilla teollisuuden aloilla kuten elektroniikkateollisuudessa, viestiliikenneteollisuudessa ja sähkölaitteiden tuotannossa. Vuoden 1991 syyskuun alussa julkaistun latvialaisen tilaston mukaan maassa toimi aktiivisesti 231 yhteisyritystä. Suomalaista pääomaa oli mainittuna ajankohtana seitsemässä yhteisyrityksessä noin 726 000 ruplaa eli 1.3 % Latviaan sijoitetusta ulkomaisesta pääomasta. Vuoden 1992 alussa suomalaista pääomaa Latviassa oli jo kymmenessä yrityksessä. Investoinnit Suomesta Latviaan lisääntynevät lähivuosina.

Neuvottelut Suomen ja Latvian välillä sijoitusten edistämistä ja suojelua koskevasta uudesta sopimuksesta käytiin Helsingissä marraskuussa 1991 Suomen osapuolen laatiman luonnoksen pohjalta. Sopimus allekirjoitettiin Riiassa maaliskuun 5 päivänä 1992.

Suomella on vastaavanlainen voimassa oleva sopimus Bulgarian (SopS 39―40/85), Egyptin (SopS 2―3/82), Kiinan (SopS 3―4/86), Malesian (SopS 78―79/87), Sri Lankan (SopS 53―54/87), Unkarin (SopS 19―20/89), Puolan (SopS 23―24/91) ja Tshekin ja Slovakian liittotasavallan (SopS 72―73/91) kanssa.

2Sopimuksen merkitys

Sopimuksen määräykset tarjoavat suomalaisille sijoituksille suosituimmuusaseman, mahdollistavat voittojen ja pääoman kotiutuksen, antavat suojan kansallistamista vastaan sekä määrittelevät riitojen selvittelymekanismin. Näin ollen sopimus tarjoaa suotuisat edellytykset suomalaisten sijoitusten lisäämiselle Latvian tasavallassa.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja määräystensä sallimissa rajoissa toisen sopimuspuolen sijoittajille kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun kaikissa tilanteissa. Kummankaan sopimuspuolen sijoittajien toisen sopimuspuolen alueella tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoon ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua kuin on myönnetty kolmansien maiden yritysten tai kansalaisten tekemille sijoituksille. Sopimuksen mukaiset sijoitukset saavat suojelua ja turvaa toisen sopimuspuolen alueella tämän sopimuspuolen asianomaisten oikeussääntöjen mukaisesti. Sopimuksella taataan myös sijoittajan oikeus palauttaa kotimaahansa sijoituksesta saadut voitot sekä omaisuuden myynnistä saatavat tulot.

Kumpikin sopimuspuoli voi pakkolunastaa, kansallistaa tai muutoin ottaa haltuun toisen sopimusmaan sijoittajien tekemät sijoitukset ainoastaan, mikäli toimenpiteisiin ryhdytään yleisen edun vuoksi ja asianmukaisin laillisin menettelyin kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

Toimenpiteisiin liittyvät määräykset nopean, riittävän ja tehokkaan korvauksen suorittamisesta. Kummankin sopimuspuolen sijoittajia, joille koituu vahinkoa sijoitustensa menetyksistä toisen sopimuspuolen alueella, kohdellaan näistä menetyksistä aiheutuvien korvausten, hyvitysten tai muiden suoritusten osalta yhtä edullisesti kuin kolmannen valtion kansalaisia tai yhtiöitä.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten välillä syntyy sijoituksia koskevia riitoja, on sopimuksessa määräykset noudatettavasta välimies- ja muusta menettelystä.

3Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion tulo- ja menoarvioon ulottuvia vaikutuksia.

1Sopimuksen sisältö

1. artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt seuraavat käsitteet: sijoitus, tuotto, sijoittaja, alue ja sopimuksessa tarkoitettu investointi tulkinnanvaraisessa tapauksessa.

2. artikla. Artiklassa määritellään ne sijoitukset, joihin sopimusta sovelletaan.

3. artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset vastaanotettujen sijoitusten kohtuullisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

4. artikla. Artiklan määräykset takaavat tehdyille sijoituksille suosituimmuuskohtelun sekä määrittelevät sijoitusten suosituimmuuskohtelun sodan, aseellisen selkkauksen, hätätilan, kapinan tai mellakan vuoksi aiheutuneiden menetyksien korvaamisen yhteydessä. Artiklan mukaan sopimuspuolta ei voida velvoittaa soveltamaan suosituimmuuskohtelua tilanteissa, jotka johtuvat tulliliitosta, vapaakauppa-alueen muodostamista koskevasta sopimuksesta tai muista alueellisen yhteistyön muodoista, joihin jompikumpi sopimuspuoli on tullut tai tulee osapuoleksi. Suosituimmuuskohtelua ei myöskään voida soveltaa tilanteessa, joka johtuu kansainvälisestä sopimuksesta tai järjestelyistä, jotka liittyvät verotukseen.

5. artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset sijoitusten pakkolunastukseen, kansallistamiseen tai haltuunottoon liittyvistä ehdoista.

6. artikla. Sopimuspuolet sitoutuvat sallimaan vaihdettavina valuuttoina tapahtuvat investointien ja niiden tuottojen kotiutukset voimassaolevan lainsäädäntönsä mukaisesti. Sopimuspuolet soveltavat tältä osin suosituimmuuskohtelua.

7. artikla. Sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden sisältämät, nyt tehtyä sopimusta edullisemmat määräykset tulevat sopimuspuolten eduksi.

8. artikla. Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat on alistettava valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyllä yleissopimuksella (SopS 3―4/69) perustetulle kansainväliselle ratkaisu- ja sovittelukeskukselle (ICSID) sitten kun molemmat sopimuspuolet ovat sitoutuneet tähän järjestelyyn tai kansainväliselle ad hoc -välimiesoikeudelle ratkaistaviksi. Toistaiseksi Latvia ei ole vielä liittynyt ICSID:iin, joten riitaisuudet ratkaistaan ad hoc -välimiesmenettelyssä soveltamalla Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) välimiesmenettelysääntöjä. Välimiesmenettelyä koskeva lauseke on ristiriidassa voimassaolevan lain kanssa, koska kyseessä olevat riidat olisi muuten käsiteltävä suomalaisessa tuomioistuimessa.

9. artikla. Sopimuspuolten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta on mahdollisuuksien mukaan ratkaistava diplomaattiteitse. Jos riitaa ei näin voida ratkaista, se on saatettava jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä ad hoc -välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

10. artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset sijaantulon osalta.

11. artikla. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimuspuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen valtiosääntönsä mukaisten vaatimusten täyttämisestä. Sopimus on voimassa viisitoista vuotta. Tämän jälkeen se on voimassa kahdennentoista kuukauden päättymiseen siitä päivästä, kun toinen sopimuspuolista on ilmoittanut kirjallisesti irtisanomisesta toiselle sopimuspuolelle. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen kuin sopimuksen irtisanominen tulee voimaan, 1―10 artiklan määräykset ovat edelleen voimassa kymmenen vuotta sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen ja sen jälkeen kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti.

2Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaan kumpikaan sopimuspuoli ei sovella alueellaan tämän sopimuksen määräysten mukaisesti vastaanotettuihin toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoon epäedullisempaa kohtelua kuin se soveltaa minkään kolmannen valtion sijoittajien tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoon.

Sopimuksen 4 artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuolen sijoittajiin, joiden sijoituksille aiheutuu menetyksiä toisen sopimuspuolen alueella sodan tai muun aseellisen selkkauksen, hätätilan tai vastaavanlaisen tapahtuman vuoksi, ei saa soveltaa ennalleen palauttamisen, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai muunlaisen järjestelyn osalta epäedullisempaa kohtelua kuin toinen sopimuspuoli soveltaa kolmannen valtion sijoittajiin. Tällaisessa tilanteessa mahdollisesti suoritettavien korvausten on oltava siirrettävissä vaihdettavissa valuutoissa kuuden kuukauden kuluessa sopimuspuolten välillä.

Sopimuksen 5 artiklan mukaan kumpikaan sopimuspuoli ei saa pakkolunastus- tai kansallistamistapauksissa kohdella alueellaan toisen sopimusosapuolen sijoittajia epäedullisemmin kuin kolmannen valtion sijoittajia. Mikäli tällainen toimenpide yleisen edun vuoksi sekä muutoin laillisin edellytyksin suoritettaisiin, tulee sijoituksen markkina-arvo korvata sijoittajalle.

Sopimuksen 8 artiklan määräykset, jotka koskevat pakollista välimiesmenettelyä, merkitsevät poikkeusta Suomen lainsäädännöstä.

Mainitut määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, minkä vuoksi eduskunnan suostumus on näiltä osin tarpeen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Riiassa 5 päivänä maaliskuuta 1992 Suomen tasavallan hallituksen ja Latvian tasavallan hallituksen välillä sijoitusten edistämisestä ja suojelusta tehdyn sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Riiassa 5 päivänä maaliskuuta 1992 Suomen tasavallan hallituksen ja Latvian tasavallan hallituksen välillä sijoitusten edistämisestä ja suojelusta tehdyn sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.