HE 342/1992

1.1.Asuntohallinto

Valtion keskushallinnossa asuntotoimen tehtävät kuuluvat ympäristöministeriölle ja sen alaiselle keskusvirastolle, asuntohallitukselle. Valtion asuntolainat myönnetään valtion talousarvion ulkopuolisen asunto-olojen kehittämisrahaston varoista.

Asuntohallitus perustettiin vuonna 1966. Asuntohallituksesta annetun lain (251/66) mukaan asuntohallituksella on laaja tehtäväkenttä asunto-olojen kehittämisessä.

Lain mukaan asuntohallituksen tehtävänä on seurata asuntotilanteen ja asuntotuotannon kehitystä, laatia valtakunnallinen asuntotuotannon kokonaisohjelma sekä pitää huolta sen toteuttamisesta ja kehittämisestä. Asuntohallituksen tulee suunnitella, hoitaa ja valvoa valtion toimenpiteitä asuntotuotannon ja asumistason edistämiseksi. Samoin sen tulee ohjata ja valvoa kuntien asuntotuotanto-ohjelmien laatimista ja kuntien toimesta tapahtuvaa asuntotuotantoa. Asuntohallitus seuraa myös ilman valtion tukea tapahtuvaa asuntotuotantoa. Asuntohallituksen tulee hoitaa asuntotuotantolaissa ja muissa säännöksissä sille annetut tehtävät. Asuntohallituksen tulee myös tehdä esityksiä asuntotilanteen kehityksen vaatimista toimenpiteistä.

Asuntohallituksen keskeinen tehtävä on valtion asuntolainoituksesta huolehtiminen. Se myöntää ns. talokohtaiset lainat asuntojen uustuotantoon ja peruskorjaamiseen sekä osoittaa kunnille varat ns. henkilökohtaisten lainojen myöntämistä varten. Lisäksi asuntohallitus huolehtii vuokra-asuntojen hankintaan, peruskorjaamiseen ja rakentamiseen myönnettyjen lainojen korkotuesta sekä eräistä muista korkotukijärjestelmistä. Asuntohallitus hoitaa myös useita erilaisia avustusjärjestelmiä, joita on viime vuosina luotu valtion lainoitustukea täydentämään.

Tärkeänä tehtävänä asuntohallituksella on valtion varoin tuetun asuntorakentamisen ja peruskorjaamisen laatutason, suunnittelun ja taloudellisuuden ohjaus sekä kustannusvalvonta.

Asuntohallitus huolehtii myös valtion lainoittaman asuntokannan käytön sääntelystä mm. antamalla ohjeita aravavuokrien määräytymisestä ja asukasvalinnasta sekä valvomalla kuntien ohella arava-asuntojen käyttö- ja luovutusrajoitusten noudattamista. Viime vuosina on käynnistetty uutena palveluna kiinteistönhoidon ohjaus.

Asumistukitoiminnassa asuntohallitus ohjaa asumistuen käsittelyä kunnissa sekä huolehtii asumistuen keskitetystä maksatuksesta ja seurannasta. Asumistukea maksettiin vuonna 1991 noin 1 280 miljoonaa markkaa. Tuensaajia oli vuoden 1991 lopussa noin 146 000 ruokakuntaa.

Asuntohallitus huolehtii asuntotutkimustoiminnan koordinoinnista sekä tutkimusmäärärahojen myöntämisestä. Vuonna 1991 jaettiin tutkimusmäärärahoja noin 5 miljoonaa markkaa.

Asuntohallitus on ympäristöministeriön ohella laajasti osallistunut asunto-oloja ja asumisen tukijärjestelmiä koskevaan suunnitteluun ja selvitystyöhön. Se on myös avustanut ministeriötä asuntotoimen säännösten ja määräysten valmistelussa.

Kuntien lainoitustoiminnan ja muiden tehtävien hoidon ohjaus on suurelta osin hoidettu asuntohallituksesta. Ohjaus- ja neuvontatarvetta on lisännyt nykyisen asuntotuotantolainsäädännön vaikeaselkoisuus ja runsaat vuosittaiset muutokset. Normiuudistukseen liittyen on lisätty informaatio-ohjausta ja muutettu asuntohallituksen ohjeet pääosin suositusluonteisiksi.

Asuntohallitus toimii myös valitusviranomaisena.

Asuntohallituksesta annetun asetuksen (608/89) mukaan keskusvirastossa on yleinen osasto, tutkimus- ja suunnitteluosasto, rahoitusosasto ja teknillinen osasto. Henkilöstön määrä on nykyisin yhteensä 172. Asuntohallitus siirtyi vuoden 1992 alussa tulosbudjetointiin ja tulosohjaukseen.

Valtionkonttori huolehtii valtion asuntolainojen ja korkotuen maksamisesta, lainojen perimisestä ja muista lainojen hoitotehtävistä.

Lääninhallituksille kuuluu lain mukaan kuntien asunto-olojen kehittämistoiminnan seuranta ja ohjaus. Lääninhallitukset antavat vuosittain asuntohallitukselle lausunnon mm. kuntien puoltamista asuntolainahakemuksista ja nii- den tärkeysjärjestyksestä sekä kuntakohtaisista asuntolainakiintiöistä ja kuntien asunto-ohjelmista.

Kuntien tehtävänä on luoda yleiset edellytykset asuntojen rakentamiselle ja peruskorjaamiselle. Tärkeä väline on tällöin maankäytön suunnittelu. Vuonna 1980 kunnille siirrettiin asuntohallituksesta ns. henkilökohtaisten asuntolainojen myöntäminen. Noin 20 kunnalle on jo siirretty peruskorjauslainojen myöntäminen. Tämä vastaa noin puolta peruskorjauslainoituksen vuosittaisesta määrästä. Kunnat myöntävät myös asumistuen. Lisäksi ne hoitavat monenlaisia tehtäviä valtion asuntolainoituksessa, arava-asuntojen käytön valvonnassa ja muissa asumisen tukijärjestelmissä.

1.2.Asunto-olojen kehittämisrahasto

Asunto-olojen kehittämisrahasto perustettiin vuoden 1990 alusta ympäristöministeriön alaisuuteen turvaamaan sosiaalisen asuntotuotannon rahoitusta. Rahasto toimii valtion talousarvion ulkopuolella, mutta kuitenkin valtion kassataloudessa. Rahastosta maksetaan asuntohallituksen ja kuntien myöntämät asuntolainat vuokra-, asumisoikeus- sekä omistusasuntojen rakentamista ja perusparantamista varten sekä vuokra-asuntojen omaksilunastamislainat. Lisäksi rahastosta rahoitetaan asuntojen hankintaa erityisryhmille.

Rahasto saa varansa myönnettyjen asuntolainojen lyhennyksistä ja koroista sekä valtion talousarviossa rahastoon osoitettavasta määrärahasta. Lisäksi rahastolle voidaan ottaa lainaa eduskunnan myöntämien lainanottovaltuuksien rajoissa.

Vuonna 1991 valtion asuntolainakanta oli noin 40 miljardia markkaa. Asunto-olojen kehittämisrahastosta maksettiin asuntolainoja yhteensä 8 146 miljoonaa markkaa. Rahoituksen turvin aloitettiin runsaan 22 500 uuden arava-asunnon rakentaminen sekä perusparannettiin lähes 7 000 asuntoa. Vuoden 1991 tulo- ja menoarviossa rahastoon siirrettiin 2 740 miljoonaa markkaa. Myönnettyjen lainojen lyhennyksinä ja korkoina rahastoon kertyi varoja runsaat 2 500 miljoonaa markkaa. Rahaston nettomääräinen lainanottovaltuus vuonna 1991 oli enintään 3 350 miljoonaa markkaa. Pitkäaikaista lainaa otettiin 2 973 miljoonaa markkaa ja lyhytaikaista lainaa 340 miljoonaa markkaa.

Asunto-olojen kehittämisrahastoa hoitaa johtokunta, jonka valtioneuvosto nimittää kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Johtokuntaan kuuluvat asuntohallituksen pääjohtaja, ylijohtaja ja rahoitusosaston johtaja sekä neljä muuta jäsentä. Jäsenistä yksi edustaa ympäristöministeriötä, yksi valtiovarainministeriötä, yksi valtiokonttoria ja yksi kuntien keskusjärjestöjä. Johtokunnan puheenjohtajana toimii asuntohallituksen pääjohtaja.

Rahaston johtokunnan tärkeimpänä tehtävänä on vastata siitä, että rahastolla on riittävä maksuvalmius ja päättää rahaston toimintaa varten otettavista lainoista. Rahaston päätösten pohjalta valtiovarainministeriö ja valtiokonttori huolehtivat lainojen ottamisesta sekä päättävät lainojen tarkemmista ehdoista. Valtiokonttori hoitaa myös rahaston kirjanpidon sekä myönnettyjen lainojen maksamisen ja takaisinperinnän. Rahastolla ei nykyisin ole omaa päätoimista henkilöstöä.

1.3.Nykytilan arviointi

Asuntotoimen keskushallintoon on vähitellen muodostunut kaksinkertainen organisaatio ympäristöministeriön ja asuntohallituksen hoitaessa osittain samoja tehtäviä. Sekä ministeriö että asuntohallitus osallistuvat asunto-olojen kehittämisen suunnitteluun, säädösvalmisteluun ja asuntotoimen vuotuisten määrärahojen jakoa ja valtion tuen myöntämisperusteita koskevien päätösten valmisteluun. Valmisteluvastuun jakaminen nykyisellä tavalla on johtanut hallinnon päällekkäisyyteen ja voimavarojen tehottomaan käyttöön.

Asuntohallituksen suositusluontoisina antamien suunnitteluohjeiden suhde ympäristöministeriön antamiin rakentamismääräyksiin ei ole täysin selkeä. Myös tällä kohdin on ympäristöministeriön ja asuntohallituksen tehtävissä tarpeetonta päällekkäisyyttä suunnittelun ja asuntorakentamisen ohjauksen osalta.

Ympäristöministeriö koordinoi kaavoitus- ja rakennustutkimusta mm. myöntämällä tutkimusmäärärahoja. Tähän läheisesti liittyvän asuntotutkimuksen erillistä hallinnointia asuntohallituksessa ei voida pitää tarkoituksenmukaisena järjestelynä.

Asunto-olojen kehittämisrahastoa hoitava johtokunta on kokoonpanoltaan ja tehtäviltään osittain päällekkäinen asuntohallituksen kollegion kanssa. Rahaston johtokunnassa käsiteltävät asiat valmistellaan asuntohallituksessa ja valtiokonttorissa, koska rahastolla ei ole omaa päätoimista henkilöstöä.

Nykyisen asuntohallituksen ja valtiokonttorin työnjako ei kaikilta osin ole järjestetty parhaalla mahdollisella tavalla. Valtion asuntolainojen hoitotehtäviä ja muita laina-aikaisia teknisluontoisia tehtäviä on edelleen sekä asuntohallituksella että valtiokonttorilla.

Asuntolainojen hakeminen ja lainahakemusten käsittely ovat vähitellen muodostuneet monivaiheisiksi ja runsaasti selvityksiä vaativiksi menettelyiksi. Tästä aiheutuu tarpeettomia kustannuksia ja viiveitä lainansaajalle.

Asuntohallituksen kunnille antama ohjaus on normiuudistuksesta huolimatta edelleen yksityiskohtaista ja suositusluonteisia ohjeita on runsaasti. Lisäksi asuntohallitukselle kuuluu eräiltä osin sellaista normiohjausta, joka paremmin soveltuisi ministeriön tehtäväksi.

3.1.Taloudelliset vaikutukset

Asunnonhallinnon uudistamisen toteuttaminen esityksen mukaan 1.12.1993 lukien edellyttää lisätalousarviota vuonna 1993. Asuntorahaston perustamisesta aiheutuvat menot voidaan toimitilaratkaisusta riippuen vuonna 1993 pääosin kattaa asuntohallituksen lakkauttamisesta aiheutuvilla säästöillä.

Esityksen mukaiset järjestelyt vähentäisivät pysyvästi henkilöstön tarvetta valtion keskushallinnossa. Järjestelyn seurauksena valtion menojen arvioidaan vuositasolta vähenevän noin 18 miljoonaa markkaa ja myöhemmin muun muassa asuntohallituksen henkilökunnan sijoittumisesta riippuen jonkin verran enemmän. Valtion omistamia tai vuokraamia tiloja arvioidaan vapautuvan muuhun käyttöön noin 3 000 m2.

Järjestelyjen yhteydessä kevennetään valtion lainoittaman asuntotuotannon hinta- ja laatuohjausta kuitenkin siten, että sen tuloksellisuus säilyy. Järjestelyihin liittyy myös hintakilpailun tehostaminen nykyisestä. Samalla rakennuttajan ja omistajan taloudellinen vastuu suunnitelmien laadukkuudesta sekä kohteiden tarkoituksenmukaisuudesta ja taloudellisuudesta korostuu. Järjestelyissä kiinnitetään myös aikaisempaa enemmän huomiota asuntojen kysyntään ja rakentamisen tarpeeseen. Näin on tarkoitus varmistaa valtion sosiaalisen asuntorahoituksen tehokas käyttö.

Asuntohallinnon palvelujen laadun arvioidaan ehdotetun uudistuksen toteutuessa säilyvän vähintään nykyisellä tasolla. Lainojen haku- ja myöntämismenettelyn keventäminen ja yksinkertaistaminen parantaa lainanhakijoiden ja lainansaajien palvelutasoa säästämällä kustannuksia ja vähentämällä viiveitä. Samoin lainojen hoitoon liittyvien tehtävien keskittäminen valtiokonttorille parantaa lainansaajien asiakaspalvelua lainan nostamisvaiheessa ja laina-aikana.

3.2.Organisaatio- ja henkilöstövaikutukset

Keskusvirastojen lukumäärä vähenisi asuntohallituksen lakkauttamisen johdosta.

Valtion asuntorahastolla olisi johtokunta. Johtokunnan jäsenet eivät olisi päätoimisia. Asuntorahastolla olisi ylijohtaja ja hänen alaisuudessaan tarvittava määrä valtion palveluksessa olevaa henkilökuntaa, joka olisi pääosin virkasuhteista. Asuntorahaston arvioidaan toiminnan vakiinnuttua tarvitsevan päätöksenteon valmisteluun ja muihin tehtäviin noin 50―60 henkilöä ja siirtymäkautena jonkin verran enemmän. Asuntorahastolla olisi mahdollisuus eräiltä osin tukeutua yhteisiin virastopalveluihin ympäristöministeriön kanssa.

Nykyisessä asuntohallituksessa työskentelee 172 henkilöä. Asuntohallituksessa on lakkautettu tehtävien vähenemisen johdosta kuluvan vuoden joulukuun alusta 15 virkaa, joiden haltijat siirtyvät lakkautuspalkalle. Asuntohallituksen lakkauttamisen yhteydessä on enintään 20 sopimuspalkkaisella virkamiehellä mahdollisuus jäädä eläkkeelle valtion kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella. Asuntohallituksen nykyisiä tehtäviä korvaaviin tehtäviin arvioidaan tarvittavan ympäristöministeriöön noin 15 henkilöä ja valtiokonttoriin noin 10 henkilöä. Näihin tehtäviin sekä asuntorahastoon on tarkoitus ottaa henkilöstö ensisijaisesti nykyisestä asuntohallituksesta. Muun asuntohallituksen henkilöstön sijoittumista pyritään edistämään valtion hallintoon ja yksityiselle sektorille.

Ympäristöministeriössä on tarkoitus koota yhteen asunto- ja rakentamisasioiden hoito, niihin liittyvä kehittämistoiminta ja asuntotutkimuksen hallinnointi.

1.1.Laki asunto-olojen kehittämisrahastosta annetun lain muuttamisesta

Lain nimike. Asunto-olojen kehittämisrahaston nimi ehdotetaan muutettavaksi valtion asuntorahastoksi ja lain nimike muutettavaksi vastaavasti. Käytännössä rahaston nimi on jo nykyisin vakiintunut asuntorahastoksi.

1 §. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi rahaston nimenmuutoksen vuoksi. Samalla momentin sanontaa ehdotetaan tarkistettavaksi.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi säännös rahastoitujen varojen käyttämisestä asunto-olojen kehittämiseen. Asiallisesti ehdotus vastaa nykyisin 5 §:ssä olevaa säännöstä.

Pykälän 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi asuntorahaston toimivallasta muissa kuin rahastoitujen varojen käyttöä koskevissa asioissa. Asuntorahasto voisi ehdotuksen mukaan myöntää avustuksia ja muuta tukea sen mukaan kuin niistä erikseen säädetään tai valtion talousarviossa määrätään. Näihin tukimuotoihin ei käytettäisi rahastoituja varoja, vaan ne rahoitettaisiin suoraan valtion talousarviosta. Nykyisin tällaisia tukimuotoja rahoitetaan momenteilta 35.45.56 (Avustukset korjaustoimintaan), 35.45.61 (Avustukset vuokrataloille), 35.45.62 (Lämmityslaitoshankkeiden korkotuki), 35.45.63 (Vuokra-asuntolainojen korkotuki) ja 35.45.64 (Avustukset asunnottomille ja pakolaisille). Tarkoituksena on, että asuntorahasto voisi tällaisten tukimuotojen täytäntöönpanossa tarvittavassa määrin käyttää asuntohallitukselle kuulunutta toimivaltaa. Lisäksi valtioneuvosto tai ympäristöministeriö voisivat tarpeen mukaan antaa asuntorahastolle muita tehtäviä, jotka eivät liittyisi rahastoitujen varojen käyttöön.

2 §. Pykälän 1 momentin johdantokappale ja 2 momentti ehdotetaan tarkistettaviksi rahaston nimenmuutoksen vuoksi.

3 §. Pykälään ehdotetaan otettaviksi säännökset rahaston johtokunnasta ja henkilöstöstä. Johtokunnan kokoonpanosta ja asettamisesta säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Asetuksella säädettäisiin tarkemmin myös rahaston organisaatiosta ja hallinnon järjestämisestä.

4 §. Pykälän 1 momentin johdantokappaletta ehdotetaan tarkistettavaksi rahaston nimenmuutoksen vuoksi. Momentin nykyiset 1 ja 2 kohta lausuntojen antamisesta eräistä asuntohallituksen ehdotuksista ehdotetaan kumottaviksi, koska asuntohallitus ehdotetaan lakkautettavaksi. Näin ollen nykyisen 1 momentin 3―6 kohdissa olevat säännökset siirtyisivät 1―4 kohdiksi.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan johtokunnan muista kuin lain 4 §:ssä mainituista tehtävistä voitaisiin säätää asetuksella. Nykyinen 2 momentti siirtyisi 3 momentiksi.

5 §. Pykälän nykyinen säännös ehdotetaan korvattavaksi 1 §:n 2 momenttiin otettavalla säännöksellä. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rahaston mahdollisuudesta periä palveluistaan maksuja. Maksuihin sovellettaisiin valtion maksuperustelakia (150/92) . Jotta maksujen perimisestä ei aiheutuisi laajennusta rahastoitaviin varoihin, ne tuloutettaisiin valtion talousarvioon.

6 §. Pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että rahaston kulutusmenoja ei maksettaisi rahastoiduista varoista. Näin ollen rahaston henkilöstön palkkausmenoihin ja muihin rahaston vuotuisiin toimintamenoihin osoitettaisiin varat suoraan valtion talousarviosta.

7 ja 8 §. Pykäliä ehdotetaan tarkistettaviksi rahaston nimenmuutoksen vuoksi.

1.2.Laki asuntohallituksesta annetun lain kumoamisesta

1 §. Pykälässä ehdotetaan kumottavaksi asuntohallituksesta vuonna 1966 annettu laki. Asuntohallituksen toiminta lakkaisi näin ollen lain voimaantultua.

2 §. Asumisen eri tukimuodoista annetuissa säädöksissä on runsaasti säännöksiä asuntohallituksen toimivallasta. Jotta hallinnonuudistus ei tarpeettomasti viivästyisi, näiden säännösten yksityiskohtaiseen ja varsin paljon valmistelutyötä vaativaan muuttamiseen ei ehdoteta ryhdyttäväksi tässä yhteydessä, kun lisäksi asuntotuotantolainsäädännön selkiyttävä uudistaminen on valmisteilla. Toimivallan uudelleen järjestely ehdotetaan toteutettavaksi siten, että asuntotuotantolain (247/66) ja sitä vastaavien aikaisempien lakien, asuntojen perusparantamisesta annetun lain (34/79) , vuokra-asuntolainojen korkotuesta annetun lain (867/80) , vuokra-asuntojen omaksilunastamisesta annetun lain (82/82) , asunto-olojen kehittämisestä annetun lain (919/85) ja asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/90) mukaan asuntohallitukselle kuuluvat tehtävät, jotka koskevat valtion lainoitustoiminnan ja muun asumisen tukitoiminnan, vuokratalojen yhteishallinnon ja kuntien asunto-ohjelmien yleistä ohjausta, siirrettäisiin kokonaisuudessaan ympäristöministeriölle. Näin toteutettaisiin asuntohallinnon uudistamisessa olennaisena sisältönä oleva asuntopoliittisen yleisohjauksen ja sitovan norminannon siirtyminen ympäristöministeriölle. Ympäristöministeriö voisi jatkossa vahvistaa muun muassa aravavuokran ja käyttövastikkeen yleiset perusteet, valtion lainoittaman talon tai asunnon luovutuksensaajaa koskevat edellytykset sekä asuntojen käyttötarkoituksen muutosten yleiset perusteet. Ympäristöministeriö vastaisi myös asuntohallituksen antamista asuntotutkimustoimintaa koskevista sitoumuksista.

3 §. Valtiokonttorille ehdotetaan siirrettäväksi kaikki asuntohallitukselle kuuluvat valtion asuntolainojen hoitoa koskevat ja muut laina-aikaiset teknisluontoiset tehtävät. Valtiokonttorille siirtyisivät lainojen ja korkohyvitysten maksatusta koskevat tehtävät siltä osin kuin ne vielä kuuluvat asuntohallitukselle. Valtiokonttori hoitaisi myös lainoihin liittyvien vakuuksien ja kiinnitysten järjestelyt ja maksuhelpotusten myöntämisen samoin kuin lainoista johtuvia käyttö- ja luovutusrajoituksia koskevien ilmoitusten tekemisen. Samoin valtiokonttori hoitaisi vuokratalojen ja -asuntojen luovutuksiin liittyviä lainansiirtoja ja muita selvittelyjä sekä lainaehtojen muuttamiseen, lainojen irtisanomiseen ja vuosimaksujen tarkistamiseen liittyviä asioita. Valtion saatavan turvaamiseen liittyen valtiokonttori hoitaisi myös vuokratalojen taloustarkastuksiin ja talouden tervehdyttämistoimiin kuuluvia asioita. Tällaisia tehtäviä koskevat 2 §:ssä mainittujen säädösten lisäksi eräisiin lämmityslaitoshankkeisiin myönnettävistä lainoista ja korkotuesta annettu laki (83/82) , kunnille asuntoalueiden hankkimiseksi myönnettävästä korkotuesta annettu laki (65/72) , mustalaisväestön asunto-olojen parantamisesta annettu laki (713/75) ja taloudellisissa vaikeuksissa oleville asuntovelallisille myönnettävästä korkotuesta annettu laki (408/92) sekä niiden nojalla annetut säännökset ja määräykset.

4 §. Pykälässä valtuutetaan antamaan tarvittaessa asetuksella tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta.

5 §. Pykälän 1 momentti sisältää lain voimaantulosäännöksen.

Pykälän 2 momentin nojalla on tarkoitus ryhtyä toimiin lain täytäntöönpanemiseksi jo ennen sen voimaantuloa. Säännös sisältää myös valtuudet asuntohallituksen virkojen lakkauttamiseen ja nimien muuttamiseen ympäristöministeriön päätöksellä.

Ympäristöministeriölle ja valtiokonttorille voitaisiin siirtää asetuksella tehtäviä jo ennen lain voimaantuloajankohtaa. Asuntohallituksessa vireillä olevat asiat siirtyisivät lain voimaantullessa asuntorahaston tai valtiokonttorin käsiteltäviksi.

1.3.Laki asuntotuotantolain 20 b §:n muuttamisesta

Laki asuntojen perusparantamisesta annetun lain 25 §:n muuttamisesta

Laki vuokra-asuntojen omaksilunastamisesta annetun lain 28 §:n muuttamisesta

Laki asumisoikeusasunnoista annetun lain 54 §:n muuttamisesta

Nykyisin asuntoasioissa haetaan muutosta vaatimalla ensin oikaisua päätöksen tehneeltä kunnan viranomaiselta. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla asuntohallitukselle muutoksenhausta hallintoasioissa säädetyssä järjestyksessä.

Toiminnoiltaan suppeaa asuntorahastoa ei voida muodostaa valitusviranomaiseksi. Oikeusturvan järjestämiseksi asianmukaisesti ehdotetaan, että oikaisuvaatimukseen annettuun kunnan päätökseen saisi hallintovalituksin hakea muutosta lääninoikeudelta. Lääninoikeuden päätökseen ei saisi valittamalla hakea muutosta kuten ei nykyisinkään asuntohallituksen päätökseen.