HE 30/1992

1.Nykyinen tilanne ja ehdotetut muutokset

Suomen hallitusmuodon VI luvun valtiontaloutta koskevat säännökset on uudistettu 1 päivänä maaliskuuta 1992 voimaan tulleella lailla (1077/91) . Valtion maksuja koskeva muutettu hallitusmuodon 62 § edellyttää, että valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuudesta sekä perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Laista tulisi siten käydä ilmi maksujen suuruuden määräytymisessä noudatettavat yleiset periaatteet. Lain tasolla tulee säätää myös siitä, minkä tyyppisistä suoritteista maksuja voidaan periä sekä mitä on otettava huomioon maksujen suuruutta määrättäessä.

Valtiontakuukeskuksesta annetun lain (111/89) 6 §:n 1 momentissa säädetään, että takuukeskuksen takuista, takauksista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista säädetään valtioneuvoston päätöksellä. Takuukeskusta koskevat säännökset täyttävät hallitusmuodon 62 §:n edellyttämät vaatimukset siten jo tällä hetkellä siltä osin, että toiminnan maksullisuudesta eli siitä, mistä suoritteista maksuja peritään, säädetään lain tasolla. Lain mukaan valtioneuvosto on vahvistanut takuukeskuksen maksujen yleiset perusteet. Voimassa olevassa laissa maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään vain välillisesti. Lain 4 §:ssä on nimittäin takuukeskuksen toiminnalle asetettu itsekannattavuustavoite. Takuukeskuksen on pykälän mukaan toiminnassaan pyrittävä siihen, että sen maksamista korvauksista aiheutuvat menot ja hallintomenot voidaan pitkällä aikavälillä kattaa toiminnan tuloilla. Itsekannattavuustavoite on määrännyt takuista, takauksista ja muista suoritteista perittävien maksujen tason. Itsekannattavuustavoite koskee ensisijaisesti vientitakuutoimintaa (HE 201/88) . Kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea hoitamaan vientitakuutoiminnan pitkällä tähtäyksellä itsekannattavaksi. Suomea sitoo sekä Euroopan vapaakauppasopimuksen EFTAn että Yleisen kauppaa ja tullitariffeja koskevan sopimuksen GATTin puitteissa tehdyt sopimukset, jossa kielletyksi vientituen muodoksi määritellään vientitakuiden myöntäminen silloin, kun perittävät takuumaksut pitkällä tähtäyksellä eivät kata hallintokuluja ja maksettavia korvauksia. Valtiontakaustoiminnan puolelta myönnettävien takuiden ja takausten osalta vastaavaa vaatimusta itsekannattavuuteen ei Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa ole. On kuitenkin pidetty tarkoituksenmukaisena, että itsekannattavuus tavoitteena koskee takuukeskuksen kaikkea toimintaa.

Hallitusmuodon 62 §:n perusteella on annettu myös 1 päivänä maaliskuuta 1992 voimaantullut valtion maksuperustelaki (150/92) . Maksuperustelaki sisältää yleiset periaatteet valtion suoritteiden maksullisuudelle ja maksuttomuudelle. Maksuperustelaki ei kuitenkaan koske valtion liikelaitoksia eikä valtion rahastoja, ellei rahastoista toisin säädetä. Valtiontakuukeskuksen maksuista on aina ollut oma lainsäädäntönsä. Maksuperustelain mukainen maksujen jaottelu ja maksujen määräytymisessä noudatettavat periaatteet eivät lisäksi sovellu takuukeskuksen suoritteiden erityisluonteesta johtuen Valtiontakuukeskukseen, joten takuukeskuksen maksuista on vastaisuudessakin säädettävä erikseen.

Edellä olevan perusteella, jotta takuukeskuksen perimät maksut hallitusmuodon 62 §:n muutoksen edellyttämällä tavalla perustuisivat laintasoiseen säännökseen, tulisi Valtiontakuukeskuksesta annettua lakia tältä osin tarkentaa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että takuukeskuksen maksuja koskevaa lain 6 §:n 1 momenttia muutetaan siten, että perittäessä takuukeskuksen takuista, takauksista ja muista suoritteista maksuja, tulee niiden suuruus määrätä niihin liittyvän tappionvaaran ja niiden tuottamisesta aiheutuvien kustannuksien perusteella. Tappionvaara muodostuu takuun- tai takauksen takaisinmaksuun liittyvistä eri riskitekijöistä, kuten luottoajan pituudesta, luotonsaajan, ostajan ja mahdollisen takaajan taloudellisesta asemasta, kohdemaan maksukykyisyydestä sekä kulloinkin edellytettävien vakuuksien arvosta. Tappionvaaran toteutumista pyritään arvioimaan ja hallitsemaan analysoimalla eri riskitekijöitä sekä tämän perusteella asetettavilla vakuusvaatimuksilla. Ehdotettu muutos ei aiheuta muutoksia takuukeskuksen hinnoittelussaan noudattamaan käytäntöön. Hinnoitellessaan tuotteitaan takuukeskus on koko toimintansa ajan noudattanut nyt lain tasolla säädettäväksi ehdotettuja maksujen suuruuden yleisiä perusteita.

Valtion maksuperustelain yksi keskeisistä periaatteista on se, että maksullisen toiminnan toimivaltaa ja vastuuta siirretään hallinnon alemmille tasoille. Takuukeskuksen erityisluonteesta johtuen ja valtion takuisiin ja takauksiin liittyvien merkittävien taloudellisten riskien vuoksi esityksessä ehdotetaan lain 6 §:ää muutettavaksi kuitenkin siten (uusi 2 momentti), että valtioneuvoston sijasta kauppa- ja teollisuusministeriö vahvistaisi takuukeskuksen maksujen tarkemmat perusteet. Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvistaisi lähinnä takuu- ja takausmaksuista perittävien maksujen vähimmäis- ja enimmäisrajat sekä takuu- ja takaushakemuksen käsittelyn kustannuksista perittävien maksujen sekä muiden mahdollisten maksujen perusteet. Tarkoituksena on, että kauppa- ja teollisuusministeriö pyytäisi vähämerkityksellisiä muutoksia lukuunottamatta ennen maksujen perusteita koskevan päätöksen tekemistä valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan lausunnon. Uuteen 6 §:n 2 momenttiin ehdotetaan otettavaksi viittaus myös lain 4 §:n 1 momentissa olevaan itsekannattavuustavoitteeseen. Valtiontakuukeskuksen johtokunnan tehtävänä olisi Valtiontakuukeskuksesta annetun asetuksen (351/89) 5 §:n 7 kohdan mukaisesti edelleen päättää takuista, takauksista sekä takuukeskuksen muista yksittäisistä suoritteista perittävien maksujen suuruudesta kauppa- ja teollisuusministeriön vahvistamien vähimmäis- ja enimmäisrajojen puitteissa. Ehdotetut muutokset merkitsisivät sitä, että voimassa olevat maksujen yleisiä perusteita koskevat valtioneuvoston päätökset kumottaisiin ja niiden tilalle annettaisiin kauppa- ja teollisuusministeriön päätökset takuukeskuksen maksujen perusteista.

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätökset julkaistaisiin säädöskokoelmassa.

2.Esityksen valmistelu

Esitys perustuu Valtiontakuukeskuksen esitykseen ja se on valmisteltu virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä. Valtiovarainministeriö puoltaa esitystä.

3.Esityksen taloudelliset jaorganisatoriset vaikutukset

Ehdotetut muutokset eivät aiheuta muutoksia takuukeskuksen maksujen hinnoitteluun, joten niillä ei arvioida olevan taloudellisia tai organisatorisia vaikutuksia.

4.Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan heti, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

6 §Maksut