HE 29/1992

1.1.Talletusten ja obligaatioiden veronhuojennuslaki

Määräaikaisena voimassa olevan talletusten ja obligaatioiden veronhuojennuslain 1 §:n mukaan luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän tulona ei pidetä korkoa sellaisesta talletuksesta, joka on tehty yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetulle tilille kotimaiseen pankkiin, osuuskunnan säästökassaan tai ulkomaisen pankin täällä sijaitsevaan konttoriin. Verovapauden edellytyksenä on, että niin sanotun käyttelytilin vuotuinen korko on enintään Suomen Pankin peruskorko vähennettynä neljällä prosenttiyksiköllä. Jos talletus tehdään 24 kuukaudeksi, vuotuinen verovapaa talletuskorko on enintään peruskorko vähennettynä yhdellä prosenttiyksiköllä.

Suomen Pankin peruskorkoa päätettiin korottaa 18 päivänä maaliskuuta 1992 yhdellä prosenttiyksiköllä 1 päivästä toukokuuta 1992 lukien. Yleisön talletustilien peruskorkosidonnaisuus velvoittaisi talletuskorkojen vastaavaan tarkistamiseen. Talletuskorkojen nostaminen ei kuitenkaan ole tässä vaiheessa tarkoituksenmukaista, koska pankkien rahoitusasemaa on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa parannettava. Käyttelytilien korkoa ei muutoinkaan voida katsoa maksettavan varsinaisena tuottona sijoitukselle, vaan pikemminkin inflaatiovaikutuksen torjumiseksi, joten koron pitäminen ennallaan on nykyisissä matalan inflaation oloissa perusteltua.

Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan talletusten ja obligaatioiden veronhuojennuslakia muutettavaksi siten, että käyttelytilien ja 24 kuukauden määräaikaistalletusten verovapaa enimmäiskorko pysyisi peruskoron korottamisesta huolimatta ennallaan. Käyttelytilien verovapaasta korosta säädettäisiin lisäksi suoraan laissa, jotta peruskoron mahdollinen myöhempi muuttaminen ei siihen vaikuttaisi. Koron verovapauden laissa säädettynä edellytyksenä olisi, että käyttelytilin vuotuinen korko on enintään 4,5 prosenttia. Tarkoituksena on, että käyttelytilien korot olisivat verovapaita myös vuoden 1993 jälkeen, mutta tästä säädettäisiin myöhemmin erikseen.

Määräaikaistalletuksen korko olisi edelleen peruskorkosidonnainen siten muutettuna, että vuotuinen verovapaa korko olisi enintään peruskorko vähennettynä kahdella prosenttiyksiköllä.

Vuosilta 1989―1992 toimitettavissa verotuksissa määräaikaisena voimassa olevan lain voimassaoloaikaa ehdotetaan samalla jatkettavaksi yhdellä vuodella. Pidennys ei kuitenkaan koskisi obligaatiolainoja, koska tarkoitus ei ole enää myöntää lupaa verovapaiden lainojen liikkeeseenlaskuun.

1.2Tulo- ja varallisuusverolaki

Henkivakuutuksen tuotto on tulo- ja varallisuusverolain säännösten mukaan pääsääntöisesti kokonaan veronalaista tuloa. Yli 10 vuotta voimassa olleita kertasuorituksena maksettavia henkivakuutuksia koski kuluvan vuoden alkuun saakka voimassa ollut säännös, jonka mukaan tuotosta oli veronalaista vain 50 prosenttia.

Vakuutuksen voimassaoloaikaa koskevaa edellytystä lievennettiin kuluvan vuoden alussa voimaan tulleella tulo- ja varallisuusverolain 59 §:n 1 momentin muuttamista koskevalla väliaikaisesti kuluvana vuonna voimassa olevalla lailla (1394/91) siten, että 50 prosentin huojennus koskee nyt vähintään viisi vuotta voimassa olleiden vakuutusten tuottoja, jos vakuutussuoritus maksetaan kertasuorituksena tai useampana eränä lyhyemmän ajanjakson kuin kahden vuoden kuluessa vakuutuksenottajalle itselleen tai hänen lähiomaiselleen.

Tulo- ja varallisuusverolain siirtymäsäännöksiin kuuluvassa 163 §:n 1 momentissa säädetään ennen vuotta 1989 otetun henkivakuutuksen tuoton verokohtelusta. Koska tarkoituksena on, että viiden vuoden määräaika koskee myös näitä vakuutussuorituksia, 163 §:ää olisi muutettava. Kun samalla ehdotetaan, että 59 § olisi pysyvänä voimassa nykyisen sisältöisenä, väliaikaisena voimassa oleva säännös kumottaisiin.

Esityksessä ehdotetaan, että säännöksiä sovellettaisiin kuluvalta vuodelta toimitettavasta verotuksesta alkaen.

Luonnollisen henkilön ja kotimaisen kuolinpesän veronalaisena tulona ei pidetä vuosilta 1989―1993 toimitettavissa valtion- ja kunnallisverotuksissa korkoa talletuksesta, joka on tehty yleisön talletusten vastaanottamiseen tarkoitetulle tilille kotimaiseen talletuspankkiin tai ulkomaisen luottolaitoksen Suomessa olevaan sivukonttoriin taikka vastaavalle tilille osuuskunnan säästökassaan. Koron verovapauden edellytyksenä on, että:

Edellä 1 §:ssä tarkoitettu talletus ei ole luonnollisen henkilön eikä kotimaisen kuolinpesän veronalaisia varoja vuosilta 1989―1993 toimitettavissa verotuksissa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989. Lakia sovelletaan myös sellaisiin vuosina 1989―1993 24 kuukauden määräajaksi tehtyihin talletuksiin, jotka ovat nostettavissa vasta vuoden 1993 jälkeen.

Jos henkilövakuutuksen nojalla saatu vakuutussuoritus vakuutussopimuksen mukaan maksetaan kertasuorituksena tai useampana eränä lyhyempänä kuin kahden vuoden aikana vakuutetun saavutettua määräiän ( säästösumma ) vakuutuksenottajalle itselleen, kun hän on vakuutettuna, vakuutuksenottajan puolisolle tai puolison lapselle, vakuutuksenottajan suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa olevalle perilliselle, ottolapselle tai kasvattilapselle, veronalaista tuloa on vakuutussuorituksen se osa, joka ylittää maksettujen vakuutusmaksujen yhteismäärän ( vakuutuksen tuotto ). Vähintään 5 vuotta voimassa olleen edellä mainitun vakuutuksen tuotosta on veronalaista tuloa 50 prosenttia.

Ennen 1 päivänä tammikuuta 1989 otetusta 59 §:n 1 momentissa tarkoitetusta henkilövakuutuksesta on verovelvollisen veronalaista tuloa määrä, joka saadaan, kun vakuutussuorituksesta vähennetään vakuutuksella 31 päivänä joulukuuta 1988 ollut muutosarvo 10 prosentilla korotettuna ja 1 päivänä tammikuuta 1989 tai sen jälkeen maksetut vakuutusmaksut. Vähintään 5 vuotta voimassa olleen edellä mainituin tavoin lasketun vakuutuksen tuotosta on veronalaista tuloa 50 prosenttia.