HE 267/1992

2.1.1.Lainsäädäntö

Panttilainausliikkeen harjoittamista sääntelee ammattimaisen panttilainausliikkeen harjoittamisoikeudesta 19 päivänä huhtikuuta 1898 annettu lainluontoinen asetus. Asetus on muuttamattomana voimassa. Tämän lisäksi on samana päivänä annettu julistus panttilainauslaitosten silmälläpitämisestä ja johtosääntö maan panttilainauslaitosten tarkastelijalle. Asetuksen mukaan ammattimaista panttilainausliiketta saa harjoittaa ainoastaan hyväntekevää tarkoitusta varten, joko kaupunkikunta tai tarkoitusta varten perustettu osakeyhtiö. Panttilainausliikkeen voitto on, sen jälkeen kun käyttökulut ja vararahastoon menevät määrät sekä enintään kuuden prosentin korko liikepääomalle on vähennetty, käytettävä lainakoron alentamiseen tai muuhun lainaehtojen huojentamiseen. Liikettä lopetettaessa siihen pannun pääoman palauttamisen jälkeen laitoksen muu omaisuus menee kunnalle samanlaisen laitoksen hyväksi tai käytettäväksi muuhun samanlaiseen tarkoitukseen. Säännökset ovat täysin vanhentuneita. Tähän on vaikuttanut noin yhdeksän vuosikymmenen aikana tapahtuneen yhteiskunnallisen kehityksen lisäksi ennen kaikkea raha- ja luottolaitoksia koskevan lainsäädännön uudistukset, jotka ovat aiheuttaneet muutoksia muun muassa luottotoiminnassa käytettävän käsitteistön perusrakenteessa, valvonnan keinoissa ja välineissä sekä asiakkaansuojassa. Säännökset ovat myös nykyaikaisen luottolaitoksen toimintaa ajatellen epätarkoituksenmukaisia.

2.1.2.Käytäntö

Panttilainaustoiminnan merkitys luottomarkkinoiden osana on markkamääräisesti vähäinen. Panttilainauslaitoksia toimi vuoden 1991 lopussa maassamme kymmenen. Niistä annettiin vuonna 1991 lainoja 386,4 miljoonan markan arvosta. Panttilainauslaitosten taseiden yhteenlaskettu loppusumma oli vuonna 1991 175,0 miljoonaa markkaa. Lainojen keskimääräinen suuruus vaihteli huomattavasti eri yhtiöiden välillä. Kaikkien lainojen keskimääräinen suuruus oli vuonna 1991 1 647 markkaa. Panttien lukumäärä oli 270 362 kappaletta.

2.1.3.Lainsäädäntö Ruotsissa ja Norjassa

Ruotsissa panttilainaustoiminnan harjoittamista säätelee laki panttilainauslaitoksista (Lag om pantlånerörelse, 1949/722). Lain mukaan luvan panttilainaustoiminnan harjoittamiseen myöntää anomuksesta sen läänin lääninhallitus, missä panttilainaustoimintaa harjoitetaan. Lupa myönnetään määräajaksi, enintään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan.

Panttilainaustoimintaa voi harjoittaa kunta, osakeyhtiö, taloudellinen yhdistys tai yksityinen henkilö. Panttilainauslaitokset kuuluvat lääninhallituksen valvontaan. Lääninhallitus vahvista panttilainasulaitoksen lainamaksut ja antaa tarkemmat määräykset pantin hoidosta ja säilyttämisestä.

Norjassa tuli vuonna 1988 voimaan laki rahoitustoiminnasta ja rahoituslaitoksista (Lov om finansieringsvirksomhet og finansinstitusjoner). Laissa säädetään rahoitustoiminnaksi katsottava toiminta sekä ne yhteisömuodot, joiden puitteissa rahoitustoimintaa saadaan harjoittaa. Toiminta on luvanvaraista. Laki sisältää säännökset myös muun muassa oman pääoman vähimmäismäärästä, sallituista liiketoimintamuodoista ja vakavaraisuusvaatimuksesta. Panttilainaustoiminta on Norjassa edellä mainitun lain alaista. Pankkitarkastusvirasto valvoo panttilainauslaitosten toimintaa.

1luku. Yleiset säännökset

1 §. Pykälässä määritellään, mikä on panttilainauslaitos ja mitä panttilainaustoiminnalla tarkoitetaan. Panttilainauslaitos on panttilainaustoimintaa harjoittava osakeyhtiö, joka on saanut siihen toimiluvan valtiovarainministeriöltä (4 ja 5 §). Panttilainauslaitokselle ja panttilainaustoiminnalle asetetut vaatimukset ja rajoitukset huomioon ottaen on osakeyhtiömuoto yhteisömuotona luontevin. Voimassa olevista säännöksistä poiketen panttilainaustoimintaa saa harjoittaa vain tätä tarkoitusta varten perustettu osakeyhtiö. Ottaen huomioon yhteiskunnassa tapahtuneen kehityksen verrattuna voimassa olevan asetuksen antamisen ajankohtaan ei enää ole tarpeellista säätää kunnista luvanhaltijoina. Kunnat voivat tarpeen niin vaatiessa olla omistajina myös osakeyhtiön kautta.

Panttilainaustoiminnan harjoittamista on liiketoimintana tapahtuva rahalainojen antaminen yleisölle irtainta panttia vastaan tämän lain säännösten mukaisesti. Periaatteessa pantti voi olla minkälainen irtain esine tahansa. Käytännössä kysymykseen voivat tulla vain pienehköt irtaimet esineet. Irtaimiin esineisiin luetaan myös arvopaperit. Lain tarkoituksena ei ole estää sitä ilmeisen vähäistä lainaustoimintaa, jossa yksityisten henkilöiden välisissä suhteissa annetaan vakuudeksi irtain pantti.

2 §. Panttilainaustoiminnan harjoittaminen liiketoimintana edellyttää tiettyä vakavaraisuutta ja julkista valvontaa. On perusteltua, että panttilainaustoimintaa liiketoimintana saa harjoittaa vain toimiluvan saanut panttilainauslaitos. Laki ei kuitenkaan koske sellaista irtainta panttia vastaan harjoitettavaa lainaustoimintaa, josta on säädetty muualla laissa. Tällaisia säännöksiä on esimerkiksi lainaustoiminnasta, jota harjoittaa talletuspankki, luottolaitos, vakuutusyhtiö, avustuskassa, työeläkelaitos tai eläkesäätiö.

3 §. Pykälän mukaan panttilainauslaitoksen toimintaa valvoo pankkitarkastusvirasto, jolle rahoitus- ja luottolaitosten valvonta muutenkin yleisesti kuuluu. Valvonnasta aiheutuvat kustannukset tulevat panttilainauslaitosten maksettaviksi. Kustannusten määräytymisestä ja perinnästä säädetään pankkitarkastusvirastosta annetussa laissa.

2luku. Perustaminen

4 §. Panttilainaustoiminnan aloittamiseen on haettava toimilupa valtiovarainministeriöltä. Hakemus voidaan tehdä jo ennen laitoksen merkitsemistä kaupparekisteriin.

Pykälän 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä panttilainauslaitoksen perustamiskirja ja ehdotus ohjesäännöksi. Valtiovarainministeriö voi vaatia myös muita tarpeelliseksi katsomiaan lisäselvityksiä toimiluvan hakijasta, esimerkiksi toiminnan laajuutta tai rahoitusta koskevia tietoja, taikka tietoja johtohenkilöistä.

5 §. Ennen toimilupaa koskevaa ratkaisua valtiovarainministeriön on hankittava pankkitarkastusviraston lausunto. Lisäksi ministeriön on hankittava lausunto panttilainauslaitoksen sijaintipaikkakunnan poliisilta.

Hakijalle, jonka toiminta ei ole yleisen edun vastaista ja jonka taloudelliset toimintaedellytykset ja hallinto täyttävät luotettavalle panttilainaustoiminnalle asetetut vaatimukset, on myönnettävä toimilupa.

6 §. Pykälä sisältää säännöksen panttilainauslaitokselta vaadittavasta yhden miljoonan markan osakepääomasta, joka on kokonaan rahassa maksettava ennen kuin panttilainauslaitos aloittaa toimintansa. Vähimmäismäärä mahdollistaa, että panttilainaustoiminnan aloittaminen voi tapahtua suhteellisen helposti, esimerkiksi laitoksen perusinvestointien, kuten toimitilojen osalta, samalla kun se turvaa laitoksen toiminnan jatkuvuutta.

7 §. Pykälässä luetellaan ne määräykset, jotka yhtiöjärjestyksessä on osakeyhtiölain edellyttämien määräysten lisäksi ainakin mainittava. Määräykset ovat tarpeen, jotta valvontaviranomaisilla on ajan tasalla olevat tiedot myös näistä valvonnan toteuttamiseen liittyvistä seikoista.

8 §. Panttilainauslaitoksen yhtiöjärjestyksen sekä sen muutokset vahvistaa pankkitarkastusvirasto. Panttilainauslaitoksen yhtiöjärjestys sekä sen muutokset on vahvistettava, jos ne ovat lain mukaiset eikä ole erityistä syytä jättää niitä vahvistamatta. Jos panttilainauslaitoksen yhtiöjärjestys tai sen muutokset ovat lain mukaiset, ne voidaan jättää vahvistamatta vain erityisestä syystä, esimerkiksi jos yhtiöjärjestykseen sisältyy kohtia, jotka ovat Suomen kansainvälisten sitoumusten vastaisia.

9 §. Pykälässä asetetaan panttilainauslaitokselle velvollisuus laatia ohjesääntö. Pykälässä määritetään ohjesäännön vähimmäissisältö. Noudatettaviksi tarkoitetuista laina- ja muista sellaisista ehdoista on luontevampaa määrätä ohjesäännössä kuin yhtiöjärjestyksessä, joka on panttilainauslaitoksen organisaation päätöksentekosäännöt sisältävä yhteisöoikeudellinen asiakirja.

Pykälän 2 momentin mukaan pankkitarkastusvirasto vahvistaa ohjesäännön ja sen muutokset. Vahvistaessaan ohjesäännön pankkitarkastusvirasto voi esimerkiksi varmistaa, että lainasta perittävä korko ja muut luottokustannukset ovat kohtuullisia sekä että panttien vakuutusarvo on riittävä ja lainansaajan etuja turvaava, kuten 29 §:ssä edellytetään. Pankkitarkastusviraston on kuultava ohjesäännöstä tai sen muutoksesta kuluttaja-asiamiestä.

10 §. Voimassa oleva panttilainauslaitoksia koskeva asetus ei sisällä sivutoimipaikan perustamista koskevaa säännöstä. Nykyisin toiminnassa olevilla panttilainauslaitoksilla on useitakin sivukonttoreita ja näiden kautta tapahtuvaa toimintaa voidaan harjoittaa melko itsenäisesti ja joustavasti, koska sivukonttori esimerkiksi pankin sivukonttorin tapaan muodostaa asiakkaaseen nähden oman yksikkönsä. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista sisällyttää sivutoimipaikkojen perustamisesta ja lopettamisesta ilmoittamista koskeva säännös lakiin.

11 §. Jotta valvovalla viranomaisella on riittävät ja ajankohtaiset tiedot panttilainauslaitoksesta, on laitoksen, ennen kuin se aloittaa toimintansa, toimitettava pankkitarkastusvirastolle pykälässä mainitut asiakirjat ja tiedot. Jos ilmoitetuissa tiedoissa tapahtuu muutoksia, on niistä viipymättä ilmoitettava pankkitarkastusvirastolle. Koska panttilainauslaitoksen osakepääoman korottaminen tai alentaminen taikka vaihtovelkakirjalainan tai optiolainan ottaminen saattavat vaikuttaa laitoksen vakavaraisuuteen, tulee näistäkin seikoista viivytyksettä lähettää tieto pankkitarkastusvirastolle.

3luku. Hallinto ja tilintarkastus

12 §. Pykälän 1 momentin mukaan panttilainauslaitoksen hallituksessa tulee aina olla vähintään kolme jäsentä ja vähintään yksi varajäsen.

Pykälän 2 momentin mukaan panttilainauslaitoksella tulee aina olla toimitusjohtaja ja varatoimitusjohtaja.

13 §. Pykälä sisältää panttilainauslaitoksen tilintarkastajia koskevat säännökset, jotka poikkeavat tilintarkastusta koskevista osakeyhtiölain säännöksistä. Ainakin yhden tilintarkastajan ja varatilintarkastajan tulee olla Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö.

4luku. Liiketoiminta

14 §. Pykälään sisältyvät säännökset siitä, minkälaista toimintaa panttilainauslaitos saa harjoittaa ja minkälaista omaisuutta se saa omistaa.

Pykälän 1 momentin mukaan panttilainauslaitos saa harjoittaa vain panttilainaustoimintaa ja siihen välittömästi liittyvää toimintaa. Panttilainaustoimintaan välittömästi liittyvää toimintaa on lähinnä huutokauppatoiminta lunastamattomien panttien rahaksi muuttamista varten.

Pykälän 2 momentissa tarkoitettuja osakkeita, joiden omistaminen voi olla panttilainauslaitokselle välttämätöntä, voivat olla esimerkiksi puhelin-, lämpö- ja muun sellaisen yhteisön osakkeet tai osuudet.

Tarkoituksenmukaisten toimitilojen omistaminen on panttilainaustoiminnan perusedellytyksiä, koska toiminnan tulee olla pitkäjänteistä. Näiden kiinteistöjen tai kiinteistöyhteisöjen osakkuuksien lisäksi laitos saattaa tarvita ottamiensa lainojen vakuudeksi muitakin kiinteistöjä ja kiinteisöyhteisöjen osakkuuksia. Kiinteistöjen omistaminen ei kuitenkaan kuulu panttilainaustoimintaan. Tämän vuoksi pykälän 3 momentissa rajoitetaan panttilainauslaitoksen oikeus omistaa kiinteistöjä ja kiinteistöyhteisöjen osakkeita tai osuuksia yhteensä enintään määrään, joka on 20 prosenttia laitoksen taseen loppusummasta. Panttilainauslaitoksen kiinteistöomistuksia laskettaessa tulee panttilainauslaitoksen oman toimintaan käytettävät kiinteistöt ja kiinteistöyhteisöjen osakkeet tai osuudet laskea mukaan. Pykälän 2 momentin nojalla sallittua omistusta ei kuitenkaan lueta tähän määrään.

Pankkitarkastusvirasto voi lisäksi erityisestä syystä myöntää luvan suurempaan omistusmäärään.

15 §. Pykälä sisältää säännöksen panttilainauslaitoksen velvollisuudesta todeta panttaajan henkilöllisyys esinettä pantattaessa. Holhouslain säännösten nojalla vajaavaltaisen oikeustoimikelpoisuus rajoittuu olosuhteisiin nähden tavanomaisiin ja merkitykseltään vähäisiin oikeustoimiin. Alaikäisellä itsellään eikä edes hänen holhoojallaan ole yleensä oikeuttaa ottaa lainaa holhottavalle eikä siten ole myöskään perusteltua antaa hänelle oikeutta antaa omaisuutta pantiksi. Tämän vuoksi panttilainauslaitokselta kielletään pantin vastaanottaminen, kun kysymyksessä on alle 18-vuotias henkilö.

Lisäksi panttilainauslaitoksen tulee kieltäytyä ottamasta vastaan pantattavaksi tarkoitettua esinettä, jos on syytä epäillä panttaajan oikeutta esineeseen.

16 §. Käytännössä panttikuitti asetetaan pääsääntöisesti haltijalle. Pykälän 1 momentti sisältää tästä säännöksen. Lainansaajalle on aina annettava panttikuitti, jonka sisällöstä on säännös 18 §:ssä.

Pykälän 2 momentin mukaan saadaan panttikuittiin kuitenkin ottaa merkintä, että kuitti saadaan siirtää vain nimetylle henkilölle.

Pykälän 3 momentin mukaan siirronsaajan on ilmoitettava siirrosta asianomaiselle panttilainauslaitokselle, jos panttikuitti on siirretty nimetylle henkilölle. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnin seurauksena siirronsaaja menettää oikeutensa lunastaa pantti.

17 §. Pykälän 1 momentti sisältää säännöksen niistä tiedoista, jotka on merkittävä panttikuittiin 16 §:n 2 momentissa tarkoitetun mahdollisen merkinnän lisäksi.

Pykälän 2 momentissa säädetyn rekisterinpitovelvollisuuden tarkoituksena on varmentaa panttaajan suojaa sekä helpottaa panttilainauslaitoksen toimintaa esimerkiksi panttia lunastettaessa.

18 §. Säännös, jonka mukaan panttilainauslaitos ei saa etukäteen periä korkoa eikä muitakaan luottokustannuksia, on asiasisällöltään sama kuin voimassa olevassa asetuksessa.

19 §. Pykälän 1 momentti sisältää määräajan rahalainan erääntymisestä sekä säännöksen oikeudesta lunastaa pantti ennen lainan erääntymistä. Nämä säännökset vastaavat voimassa olevaa asetusta.

Pykälän 2 momentti sisältää säännöksen lainan uudistamisesta. Jos panttikuitin haltija ei voi lunastaa esinettä määräaikana, mutta ei kuitenkaan halua päästää panttia huutokauppaan, on uudistamismenettely mahdollinen maksamalla korko ja muut sovitut luottokustannukset. Uudistaminen edellyttää panttilainauslaitoksen ja panttikuitin haltijan välistä sopimusta.

20 §. Kun panttikuitin haltija tulee lunastamaan panttia, vaaditaan, että hän todistaa henkilöllisyytensä.

21 §. Panttilainaustoiminnan luonne ja panttaustapahtumien lukumäärä huomioon ottaen ei kauppakaaren 10 luvun 2 §:ää (687/88) sovelleta panttilainauslaitoksen hallussa olevan pantin myyntiin.

Panttilainauslaitoksen ei pääsääntöisesti tarvitse ilmoittaa lainansaajalle rahalainan erääntymisestä tai pantin myymisestä. Jos kuitenkin pantiksi on annettu osakkeita, jotka oikeuttavat hallitsemaan huoneistoa, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi lainansaajan kotina, on rahalainan erääntymisen jälkeen lainansaajalle ilmoitettava erääntymisestä. Siitä, miten ilmoitus on tehtävä, on säännös 32 §:ssä.

22 §. Pykälässä on määritelty pantin rahaksimuuttomenetelmä, jollei panttia ole määräpäivään mennessä lunastettu. Pantti on myytävä julkisella huutokaupalla. Huutokaupan ei tarvitsisi tapahtua laitoksen kotipaikkakunnalla, kuten nykyisen asetuksen mukaan on laita.

Pykälän 2 momentti sisältää poikkeuksen pakollisesta pantin myyntiajasta neljän kuukauden kuluessa lainan eräpäivästä siinä tapauksessa, että pantin myyminen esimerkiksi tiettynä vuodenaikana olisi epätaloudellista. Panttaajan edunmukaista kuitenkin on, ettei panttilainauslaitos pidä panttia myymättömänä määräämätöntä aikaa. Tämän vuoksi pantti on myytävä vuoden kuluessa lainan eräpäivästä.

Pykälän 3 momentissa säädetään pantin lunastamismahdollisuudesta ennen pantin myyntiä.

23 §. Pykälän mukaan lunastamattomat kulta- ja hopeaesineet on myytävä vähintään niiden metalliarvosta, jos metalliarvo voidaan saada selville.

24 §. Pykälä koskee lunastamattomien arvopapereiden myymistä. Arvopaperien panttaustoiminta on huomattavasti lisääntynyt. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista, että panttilainauslaitoksen kautta myyntiin tulevat arvopaperit saadaan myydä pörssin tai arvopaperinvälittäjän välityksellä, esimerkiksi OTC-markkinoilla.

Pörssiosakkeita huutokaupalla myytäessä ei niitä pykälän 2 momentin mukaan saa myydä alle myyntiä lähinnä edeltäneen ostonoteerauksen.

25 §. Panttilainauslaitoksen on maksettava pantin myynnistä syntynyt ylijäämä panttikuitin haltijalle tai henkilölle, joka 27 §:n mukaisesti olisi saanut lunastaa pantin. Pykälä sisältää kuitenkin poikkeuksen tästä pääsäännöstä. Ylijäämä menetetään panttilainauslaitokselle, jollei sitä vaadita vuoden kuluessa myyntipäivästä.

26 §. Pykälä sisältää kadonneen panttikuitin kuolettamista koskevan säännöksen.

Kuolettamismenettelyä on yksinkertaistettu nykyiseen kuolettamismenettelyyn verrattuna. Lainansaajan tai sen, jolle panttikuitti on siirtynyt, on oikeutensa turvaamiseksi ilmoitettava panttikuitin katoamisesta panttilainauslaitokselle, joka merkitsee sen kadonneitten kuittien luetteloon. Tästä luettelosta saa tietoja se, joka esittää todistettavasti henkilöllisyytensä.

Panttaajan oikeussuojan kannalta on tarpeen menettely, jonka mukaan pantin antajalle on välittömästi ilmoitettava panttikuitin katoamisesta, jos panttikuitin kadonneeksi ilmoittanut on muu henkilö. Siitä, miten ilmoitus on tehtävä, on säännös 32 §:ssä.

27 §. Pykälä sisältää säännökset panttikuitin katoamisilmoituksen tekijän oikeudesta lunastaa pantti.

Jos lainansaaja on ilmoittanut panttikuitin kadonneeksi, hän on oikeutettu lunastamaan pantin, jollei kukaan muu vaadi oikeutta siihen, lainan eräännyttyä ja kun kuukausi on kulunut kadonneitten kuittien luetteloon merkitsemisestä, kuitenkin viimeistään kahden kuukauden kuluttua lainan eräpäivästä.

Jos panttikuitin kadonneeksi ilmoittanut on muu kuin lainansaaja, hän on oikeutettu lunastamaan pantin kahden kuukauden kuluttua lainan eräpäivästä tai, jos 26 §:n 3 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehty eräpäivän jälkeen, kahden kuukauden kuluttua ilmoituksen tekemisestä.

Jos useampi henkilö vaatii oikeutta panttiin, ei panttia tule luovuttaa katoamisilmoituksen tekijälle. Panttilainauslaitoksen tulisi ohjata panttia vaativat ratkaisemaan kysymys paremmasta oikeudesta panttiin tai, jos se on ehditty myydä, ylijäämään tuomioistuimessa.

28 §. Pykälä sisältää säännökset, joiden tarkoituksena on ehkäistä varastettujen tavaroiden panttausta. Pykälä velvoittaa panttilainauslaitoksen ilmoittamaan esitutkintaviranomaiselle, jos on perusteltua syytä epäillä, että pantattavaksi tarkoitettu esine on varastettu tai että panttaaja on muuten luvattomasti saanut haltuunsa esineen.

Jos on perusteltua syytä epäillä, että panttikuitin haltija tai panttikuitin kadonneeksi ilmoittanut henkilö vilpillisesti ilman laillista oikeutta vaatii saada lunastaa pantin, ei panttia tule luovuttaa, vaan asiasta on välittömästi ilmoitettava esitutkintaviranomaiselle.

Pykälässä tarkoitettu perusteltu syy voi olla esimerkiksi silloin, jos esitutkintaviranomainen on aiemmin tiedustellut, onko panttia tarjoava henkilö panttilainauslaitoksen asiakas tai, jos panttilainauslaitos poliisilta tai muutoin on saanut tietää sellaisen esineen varastetuksi, jonka tuntomerkit sopivat pantattavaksi tarkoitettuun esineeseen.

29 §. Pykälä koskee panttien vakuuttamista vahingon varalta. Lainansaajan edun vuoksi on tarpeellista, että pantatut esineet ovat riittävästi vakuutetut. Pankkitarkastusvirasto vahvistaa 9 §:n nojalla ohjesäännön, missä määrätään, millä tavoin pantit vakuutetaan. Vakuutus on otettava ainakin tulipalon ja vesivahinkojen sekä varkauden ja murron varalta.

5luku. Erinäiset säännökset

30 §. Panttilainaustoimintaa saa harjoittaa vain osakeyhtiö. Tämän vuoksi panttilainauslaitokseen sovelletaan osakeyhtiöistä annettua lainsäädäntöä, mikäli panttilainauslaitoksia koskevassa laissa ei toisin säädetä.

Koska panttilainauslaitoksen liiketoimintaan nimenomaan kuuluu rahalainojen antaminen, ei osakeyhtiölain 12 luvun 7 §:n kielto antaa rahalainaa osakkeenomistajalle, hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenelle taikka toimitusjohtajalle sekä heidän omaisilleen ole perusteltavissa. Osakeyhtiölain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa ja 8 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua yhtiön perustajan, toimitusjohtajan ja hallituksen jäsenen kansalaisuutta koskevaa poikkeuslupaa käsittelee kauppa- ja teollisuusministeriön sijasta valtiovarainministeriö.

31 §. Laissa määritetään panttilainauslaitosten toimiala, niiden osakepääoma ja ne saatetaan julkiseen valvontaan. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista velvoittaa kaikki panttilainauslaitokset toiminimessään osoittamaan toimintansa luonne toiminimeen liitettävän tunnuksen avulla.

Sanan pantti varaaminen panttilainauslaitosten yksinoikeudeksi ei kuitenkaan ole perusteltua, koska sillä saattaa olla luontevia käyttöyhteyksiä myös muihin aloihin.

32 §. Lain 21 §:n 2 momentissa ja 26 §:n 3 momentissa on säännöksiä panttilainauslaitoksen ilmoittamisvelvollisuudesta lainansaajalle. Tässä pykälässä on säännös siitä, milloin ilmoitusvelvollisuus katsotaan täytetyksi.

Ilmoitusvelvollisuus katsotaan täytetyksi silloin, kun ilmoitus on kirjatussa kirjeessä lähetetty osoitteeseen, jonka lainansaaja on antanut tai jonka panttilainauslaitos muuten tuntee. Pykälän soveltamisen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko lainansaaja tosiasiassa saanut ilmoituksen. Jos lainansaaja on esimerkiksi erehdyksessä antanut virheellisen osoitteen, panttilainauslaitos on täyttänyt ilmoitusvelvollisuutensa lähettäessään ilmoituksen tähän osoitteeseen edellyttäen, ettei panttilainauslaitos tunne oikeata osoitetta.

Estettä ei ole sille, että panttilainauslaitos osoittaa antaneensa ilmoituksen jollakin muulla tavalla, esimerkiksi haastemiehen välityksellä tai saantitodistusmenettelyä käyttäen.

33 §. Pykälä sisältää säännöksen salassapitovelvollisuudesta. Lainkohta sisältää saman periaatteen kuin muissa raha- ja luottolaitoksia koskevissa laeissa olevat salassapitosäännökset. Salassapitovelvollisuus koskee panttilainaustoiminnan yhteydessä saatuja tietoja. Salassapitovelvollisuus säilyy myös sen jälkeen, kun asiakassuhde tai säännöksessä mainitun henkilön suhde panttilainauslaitokseen on lakannut.

Pykälän 2 momentissa on poikkeukset salassapitovelvollisuudesta. Momentissa annetaan panttilainauslaitokselle oikeus tietojen antamiseen salassapitovelvollisuuden alaisista seikoista.

34 §. Pykälä sisältää yleistä kuluttajasuojaa täydentävän panttilainauslaitoksen asiakasta suojaavan säännöksen.

Pykälän nojalla valvontaviranomainen voi varmistua siitä, että panttilainauslaitoksen vakiosopimuksissa käytetään ehtoja, joiden voidaan katsoa olevan kohtuullisia. Jos pankkitarkastusvirasto havaitsee kohtuuttoman ehdon, se voi kieltää ehdon käytön.

35―40 §. Pykälät sisältävät vahingonkorvaus- ja rangaistussäännökset sekä uhkasakkosäännöksen.

Lain 35 § sisältää vahingonkorvaussäännöksen siltä osin kuin on kyse panttilainauslaitoksesta annettujen säännösten tai määräysten rikkomisesta. Lain 36 § sisältää viittauksen vahingonkorvauslakiin vahingonkorvauksen sovittelun ja korvausvastuun osalta.

Lain 37―39 § sisältävät rangaistussäännökset sekä säännökset syytteennosto-oikeudesta.

Lakiehdotuksen 40 §:n mukaan pankkitarkastusvirasto voi velvoittaa panttilainauslaitoksen uhkasakolla täyttämään velvollisuutensa, jos panttilainauslaitos ei toiminnassaan ole noudattanut panttilainauslaitoksia koskevia säännöksiä tai määräyksiä. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi lääninhallitus.

41 §. Pykälän mukaan voidaan tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta antaa asetuksella.

6luku. Voimaantulo

42 §. Lainkohta sisältää säännökset voimaantulosta ja voimassa olevan asetuksen ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten kumoamisesta.

43 §. Pykälä sisältää siirtymäsäännöksen. Maassamme nykyisin olevat panttilainaustoimintaa harjoittavat laitokset ovat kaikki osakeyhtiömuotoisia. Näiden yhtiöiden siirtyminen uuden lain alaisuuteen tulee tapahtua joustavasti ja luvanhakumenettelyttä. Yhtiöiden tulee kuitenkin muuttaa yhtiöjärjestyksensä ja hakea sille vahvistus pankkitarkastusvirastolta kohtuullisen siirtymäkauden kuluessa, joka on kaksi vuotta lain voimaantulosta lukien.

Laki koskee pykälän 2 momentin mukaan vain sen voimaantulon jälkeen tehtyjä panttaussopimuksia.