HE 23/1992

1.1.Lainsäädäntö

Urheiluopistojen valtionavusta on säädetty urheiluopistojen valtionavusta annetulla lailla (946/78) ja asetuksella (27/79) .

Ammatillisen koulutuksen opintososiaalisia etuja koskevat säännökset lisättiin urheiluopistojen valtionavusta annettuun lakiin vuonna 1988 ja niitä täydennettiin vuonna 1990. Vuonna 1989 muutettiin eräitä urheiluopistojen hallintoa ja toiminnan ehtoja koskevia säännöksiä sekä yksinkertaistettiin valtionapusäännöksiä eräiltä osin.

1.2.Opistot ja niissä annettava opetus

Nykyisin toimii 12 urheiluopistojen valtionavusta annetussa laissa tarkoitettua urheiluopistoa. Opetusministeriö on lisäksi myöntänyt harkinnanvaraista toiminta-avustusta eräille liikuntaopistoille. Vuonna 1991 harkinnanvaraista valtionavustusta sai viisi opistoa, joista neljä niin sanottua uusimuotoista alueellista liikuntaopistoa.

Ammatillista peruskoulutusta annetaan viidessä lakisääteistä valtionapua saavassa urheiluopistossa (Lapin, Pajulahden, Solvallan ja Suomen urheiluopistossa sekä Suomen Ratsastusopistossa). Ammatillisessa koulutuksessa oli vuonna 1990 opiskelijoita kaikkiaan 312.

Valtionavun piiriin kuuluvissa urheiluopistoissa kursseille osallistui vuonna 1990 lähes 58 000 henkilöä. Kursseja järjestettiin kaikkiaan noin 2 100. Kurssivuorokausia kertyi yhteensä 411 000, näistä valtioapuun oikeuttavia 310 300 eli 77,5 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen kurssivuorokausien kertymä oli 57 300 ja muussa koulutuksessa 253 000.

Harkinnanvaraista valtionavustusta saavissa opistoissa kursseja järjestettiin vuonna 1990 kaikkiaan 1 013 ja niille osallistui 40 411 henkilöä. Kurssipäiviä kertyi yhteensä 100 868, näistä valtionapuun oikeuttavia 59 650.

Neljä urheiluopistoa, Kuortaneen, Pajulahden, Suomen ja Vuokatin urheiluopisto, toimii omilla erikoisalueillaan valtakunnallisina valmennuskeskusopistoina. Valmennuskeskustoimintaa kehitetään osana kilpa- ja huippu-urheilun strategiaa.

Taulukossa 1 on esitetty opistojen valtionapuun oikeuttavien ja muiden kurssivuorokausien ja kurssipäivien määrän kehitys vuosina 1985―91.

Taulukko 1 Urheilu- ja liikuntaopistojen kurssivuorokaudet ja kurssipäivät vuosina 1985―91 (vuoden 1991 luvut perustuvat toimintasuunnitelmiin)

Lakisääteisen valtionavun piirissä olevissa urheiluopistoissa on 369,5 valtionapuun oikeuttavaa ja 102 valtionapuun oikeuttamatonta opettajan ja muun henkilökunnan tointa. Rehtoreita ja päätoimisia opettajia on 65 eli keskimäärin 5,4 opettajaa opistoa kohden. Muun kuin opetushenkilöstön valtionapuun oikeuttavia toimia on 304,5. Harkinnanvaraista valtionavustusta saavissa opistoissa on valtionavustukseen oikeuttavia toimia yhteensä 12,5.

1.3.Nykyinen valtionosuusjärjestelmä

Urheiluopistojen valtionavusta annetun lain piirissä olevat urheiluopistot saavat valtionapua muuhun kuin ammatilliseen koulutukseen 80 prosenttia lain 4 §:ssä lueteltuihin todellisiin menoihinsa. Ammatillisen koulutuksen kustannuksiin opistot ovat saaneet valtionapua 1 päivästä elokuuta 1988 ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta annetun lain (494/83) mukaan.

Urheiluopistojen toiminnalle tarpeellisten tilojen hankkimista, perusparannusta tai uudelleenjärjestämistä varten myönnetään harkinnanvaraista rakennusavustusta valtion tulo- ja menoarviossa tarkoitukseen varatun määrärahan puitteissa. Harkinnanvarainen rakennusavustus voi olla enintään 80 prosenttia hyväksyttävistä rakennuskustannuksista. Käytännössä avustustaso on vaihdellut 50 - 70 prosentin välillä. Sille osalle rakennuskustannuksia, jota ei ole korvattu rakennusavustuksena, lasketaan valtioneuvoston päätöksen (644/77) mukainen pääomakorvaus. Vuoden 1989 vahvistetuille hankinta-arvoille laskettujen pääomakorvausten määrä oli noin 6,5 miljoonaa markkaa ja näihin myönnettävä valtionapu 5,2 miljoonaa markkaa. Tällöin vuokra-arvon piiriin kuului 131 rakennusta.

Harkinnanvaraista valtionavustusta saavien opistojen toimintaa on tuettu valtion tulo-ja menoarviossa olevan määrärahan rajoissa. Opistot ovat voineet saada valtionavustusta liikuntapaikkarakentamiseen valtion tulo- ja menoarviossa olevasta liikuntapaikkarakentamismäärärahasta, mikäli hanke on ollut tarpeen myös kuntien liikuntatoimen kannalta.

Urheilu- ja liikuntaopistojen toimintaan osoitetut valtionapumäärärahat ovat lisääntyneet vuodesta 1985 vuoteen 1991 seuraavasti (taulukko 2).

Taulukko 2

Urheilu- ja liikuntaopistojen valtionavut vuosina 1985―91 valtion tilinpäätösten mukaan

1.4.Ehdotetut muutokset

Urheiluopiston nimi ehdotetaan muutettavaksi liikunnan koulutuskeskukseksi. Liikunta on käsitteenä laaja-alaisempi kuin urheilu, joka viittaa kilpailullisesti järjestettävään liikuntaan. Koska urheiluopistot järjestävät merkittävässä määrin myös kuntoliikunnan opetusta ja muuta harrastustavoitteista liikuntaa sekä liikunta-alan ammatillista koulutusta, liikunnan koulutuskeskus kuvaa paremmin opistojen laaja-alaista toimintaa. Opistot voisivat halutessaan kuitenkin edelleen käyttää nykyistä nimeään. Nimestä määrättäisiin ylläpitämisluvassa.

Lakiin sisällytettäisiin ehdotuksen mukaan myös mahdollisuus alueellisten liikunnan koulutuskeskusten perustamiseen. Alueelliset liikunnan koulutuskeskukset voisivat järjestää lyhytmuotoista koulutus- ja valmennustoimintaa oman maantieteellisen vaikutusalueensa tarpeisiin. Toiminta-alue määriteltäisiin ylläpitämisluvassa.

Liikunnan koulutuskeskukset ehdotetaan siirrettäviksi kokonaisuudessaan opetusministeriön alaisuuteen. Siten ne voidaan liittää läheisemmin myös osaksi valtakunnallista liikuntapolitiikkaa. Samalla voidaan vähentää hallinnon moniportaisuutta ja asioiden moninkertaista käsittelyä.

Päätösvaltaa ehdotetaan monissa asioissa siirrettäväksi oppilaitoksiin. Tällaisia asioita ovat muun muassa johtosäännöstä päättäminen, toimintasuunnitelman hyväksyminen sekä uusia toimia, nimikkeiden muutoksia ja palkkausta koskevat asiat. Siten liikunnan koulutuskeskusten hallinnossa luovuttaisiin suurelta osin nykyisistä alistus- ja lupamenettelyistä. Koska liikunnan koulutuskeskukset ovat yksityisiä oppilaitoksia, on kuitenkin hallinnosta johtokunnan osalta edelleen säädettävä laissa.

Valtionosuusjärjestelmän muuttaminen laskennalliseksi vähentää tulevaisuudessa olennaisesti tarkastustyötä valtionhallinnossa. Eräät asiat, kuten ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja koskevat päätökset ovat siirtyneet opetushallitukselta opetusministeriön ja lääninhallitusten toimivaltaan. Tulevaisuudessa liikunnan koulutuskeskusten toiminnan ohjaus ja hallinnointi aiheuttavat valtionhallinnossa huomattavasti vähemmän työtä kuin nykyisin.

Uudistuksen keskeisen osan muodostaa käyttökustannusten valtionosuusjärjestelmän yksinkertaistaminen siirtymällä menoperusteisesta valtionosuusjärjestelmästä laskennalliseen järjestelmään. Käyttökustannusten valtionosuusperusteena käytettäisiin toiminnan laajuutta kuvaavaa tunnuslukua, valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten osalta opiskelijavuorokautta ja alueellisten liikunnan koulutuskeskusten osalta opiskelijapäivää, sekä niille vahvistettavia yksikköhintoja. Opiskelijavuorokausi (nykyisin kurssivuorokausi) on esityksessä määritelty yhden opiskelijan vuorokauden pituiseksi opiskeluksi valtakunnallisessa liikunnan koulutuskeskuksessa. Opiskelijapäivä puolestaan tarkoittaa vähintään neljän oppitunnin pituista opiskelua alueellisessa liikunnan koulutuskeskuksessa.

Opiskelijavuorokauden yksikköhinta määrättäisiin erikseen ammatilliselle ja muulle koulutukselle. Opiskelijavuorokauden yksikköhinnat määrättäisiin joka neljäs vuosi edellisen vuoden toteutuneiden keskimääräisten kustannusten sekä kuluvan ja seuraavan vuoden arvioidun kustannustason ja toiminnan laadun ja laajuuden muutosten perusteella. Muina vuosina yksikköhinta määrättäisiin korjaamalla edelliselle vuodelle määrättyä yksikköhintaa ottaen huomioon toiminnan laadun ja laajuuden sekä kustannustason muutokset.

Opiskelijapäivän yksikköhinta määrättäisiin vuosittain valtion talousarviossa olevan määrärahan rajoissa. Opiskelijapäivän yksikköhinta voi olla kuitenkin enintään 50 prosenttia muun kuin ammatillisen koulutuksen opiskelijavuorokauden yksikköhinnasta.

Laskennallisessa järjestelmässä kunkin oppilaitoksen saama valtionosuuden määrä olisi riippuvainen suoritteiden määrästä. Liikunnan koulutuskeskuksille on tarkoitus vahvistaa vuosittain etukäteen valtionosuuden laskentaperusteena oleva suoritteiden enimmäismäärä valtion talousarvion rajoissa.

Laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään siirtyminen aiheuttaa muutoksia valtionosuuden jakautumisessa lakisääteistä valtionosuutta saavien urheiluopistojen kesken nykyiseen todellisiin menoihin perustuvaan järjestelmään verrattuna. Tarkoituksena on, että laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään siirtymisen vaikutuksia tasattaisiin näissä oppilaitoksissa viiden vuoden ajan eli vuoden 1997 loppuun saakka harkinnanvaraisten lisäavustusten avulla. Siirtymäkauden jälkeenkin lisäavustusjärjestelmällä tuettaisiin oppilaitosten erityispiirteitten aiheuttamia toimintoja, esimerkiksi valmennuskeskustoimintaa.

Esityksessä ehdotetaan siirryttäväksi järjestelmään, jossa valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten perustamishankkeita tuetaan harkinnanvaraisella avustuksella, joka laajennetaan koskemaan myös ensikertaista kalustamista sekä muita hankintahinnaltaan huomattavia erillisiä toiminnallisen kokonaisuuden muodostavia kaluste- ja opetusvälinehankintoja. Vuokra-arvojärjestelmä ehdotetaan purettavaksi siten, että pääomakorvauksia maksetaan edellä mainitun valtioneuvoston päätöksen mukaisesti rakennuksen hankintaa tai perusparannusta seuraavien 10 vuoden ajan. Vuokra-arvojärjestelmän purkamisesta vuositasolla vapautuvat määrärahat siirretään lisäykseksi perustamiskustannuksiin myönnettävään avustusmäärärahaan.

1luku. Yleisiä säännöksiä

1 §. Liikunnan koulutuskeskuksen tehtävät. Urheilu- ja liikuntaopistot on perustettu nimenomaan liikunta-alan koulutusta varten. Sen vuoksi liikunnan koulutuskeskusten valtionosuuteen oikeuttavan toiminnan tulisi kohdistua ensisijaisesti liikunnan opetukseen ja muuhun liikunta-alan koulutus- ja valmennustoimintaan. Yleissivistävää ja yhteiskunnallista opetusta voitaisiin järjestää lähinnä täydentävänä.

Liikunnan koulutuskeskukset olisivat ehdotuksen mukaan valtakunnallisia tai alueellisia. Alueelliset liikunnan koulutuskeskukset toimisivat liikunnan koulutus- ja valmennuskeskuksina erikseen ylläpitämisluvassa määriteltävällä maantieteellisellä toiminta-alueella. Alueelliset liikunnan koulutuskeskukset voisivat järjestää paikallisiin ja alueellisiin tarpeisiin lyhytkestoisempaa koulutus- ja kurssitoimintaa kuin valtakunnalliset liikunnan koulutuskeskukset.

Valtakunnalliset liikunnan koulutuskeskukset voisivat järjestää ammatillista peruskoulutusta ja jatkolinjakoulutusta valtakunnallisten suunnitelmien mukaisesti sekä myös muuta ammatillista aikuiskoulutusta. Mahdollistamalla jatkolinjakoulutuksen järjestäminen valtakunnallisessa liikunnan koulutuskeskuksessa asetetaan kaikki ammatillista aikuiskoulutusta järjestävät oppilaitokset samaan asemaan toiminnan järjestämisen ja rahoituksen suhteen.

Ammatillisen aikuiskoulutuksen järjestämisessä ja rahoituksessa noudatetaan valtioneuvoston vuonna 1987 tekemää periaatepäätöstä ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittämisen linjoista ja vuonna 1988 tehtyä päätöstä sen rahoituksesta. Näiden päätösten mukaan henkilöstökoulutus ei ole valtionapuun oikeuttavaa toimintaa valtionapua saavissa oppilaitoksissa. Tätä koulutusta oppilaitokset voivat kuitenkin järjestää maksullisena palvelutoimintana, jonka kustannukset maksaa koulutuksen tilaaja. Ammatillisen henkilöstökoulutuksen lisäksi liikunnan koulutuskeskukset voisivat järjestää myös muuta maksullista palvelutoimintaa.

Useat urheiluopistot edistävät paikallista liikuntaharrastusta tai seuratoimintaa esimerkiksi tarjoamalla tiloja ja välineitä peruskoulun ja päiväkodin liikuntatoimintaan, vuokraamalla tiloja ja pelivuoroja urheiluseurojen toimintaan, järjestämällä kuntosalitoimintaa tai tarjoamalla ohjattua voimistelua ja muuta liikuntaa iltakursseina. Tämäntapainen toiminta on lähellä opistojen toiminta-ajatusta. Sitä ei kuitenkaan pidettäisi valtionosuuteen oikeuttavana kurssitoimintana.

2luku. Ylläpitäminen

2 §. Ylläpitämislupa. Liikunnan koulutuskeskuksen ylläpitäjänä voisi olla rekisteröity suomalainen yhteisö tai säätiö. Nykyinen perustamislupa korvattaisiin ylläpitämisluvalla. Ylläpitämisluvassa määrättäisiin muun muassa liikunnan koulutuskeskuksen nimestä, opetuskielestä, toimimisesta alueellisena tai valtakunnallisena oppilaitoksena sekä alueellisen liikunnan koulutuskeskuksen osalta maantieteellisestä toiminta-alueesta. Ylläpitämisluvan myöntäisi valtioneuvosto. Valtioneuvosto voisi peruuttaa ylläpitämisluvan koulutustarpeen muutosten sitä edellyttäessä. Ylläpitämisluvan muutoksista päättäisi opetusministeriö kuitenkin vain olennaiset muutokset huomioon ottaen. Ylläpitämisluvasta säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

3luku. Hallinto ja henkilöstö

3 §. Johtosääntö. Liikunnan koulutuskeskuksella tulee ehdotuksen mukaan olla johtosääntö, jossa määrätään oppilaitoksen toiminnan yleisistä perusteista, hallinnosta ja muista asioista siten kuin asetuksella säädetään. Liikunnan koulutuskeskuksen johtokunta hyväksyy johtosäännön eikä sitä enää alistettaisi valtion viranomaisen vahvistettavaksi kuten nykyisin.

4 §. Johtokunta. Liikunnan koulutuskeskuksen ylläpitäjän tulisi ehdotuksen mukaan asettaa johtokunta, joka vastaisi oppilaitoksen toiminnasta ja jonka tehtäviin kuuluu opetuksen ja muun toiminnan edistämistä, valvontaa ja hallintoa koskevia tehtäviä. Johtokuntana voisi toimia myös ylläpitäjän hallitus. Yksityiskohtaisemmin johtokunnan tehtävistä säädettäisiin asetuksella. Lisäksi niistä määrättäisiin johtosäännössä.

5 §. Henkilöstö. Liikunnan koulutuskeskuksessa tulisi ehdotuksen mukaan olla rehtori sekä tarpeellinen määrä opetus- ja muuta henkilökuntaa. Opetushenkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ehdotetaan säädettäväksi asetuksella. Opetusministeriölle annettaisiin oikeus erivapauksien myöntämiseen.

6 §. Opettajakunta. Ammatillista koulutusta antavassa liikunnan koulutuskeskuksessa rehtori ja päätoiminen opetushenkilöstö muodostaisivat ehdotuksen mukaan opettajakunnan, jonka tehtävänä olisi suunnitella ja edistää oppilaitoksen opetusta ja muuta toimintaa. Tarkemmin opettajakunnan tehtävistä säädettäisiin asetuksella.

4luku. Opetus ja opiskelijat

7 §. Työaika. Ehdotuksen mukaan liikunnan koulutuskeskuksen työvuosi on kalenterivuosi. Opetustoiminnan tulee kestää vähintään 38 työviikkoa vuodessa. Käytännössä useimpien opistojen toiminta on nykyisin ympärivuotista.

Asetuksella on tarkoitus säätää yksityiskohtaisemmin koulutustoiminnasta ja koulutustilaisuuksien vähimmäispituuksista. Valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten koulutustilaisuuden vähimmäispituudeksi säädettäisiin viisitoista opetustuntia samoin kuin voimassa olevassa urheiluopistojen valtionavusta annetussa asetuksessa. Alueellisessa liikunnan koulutuskeskuksessa koulutustilaisuuden vähimmäispituus olisi arkipäivisin neljä, lauantaisin ja sunnuntaisin kuitenkin kuusi oppituntia. Näin voitaisiin toteuttaa paikallisten ja alueellisten tarpeiden mukaista lyhytkurssitoimintaa.

Osa liikunnan koulutuskeskusten opetuksesta voidaan järjestää etäopetuksena. Etäopetuksessa voidaan opetusjärjestelyssä ottaa huomioon aikuisopiskelijan elämäntilanne ja käyttää asetettuihin tavoitteisiin sopivia opetusmenetelmiä. Parhaiten etäopetus soveltuisi tutkintotavoitteiseen ja muuhun ammatilliseen aikuiskoulutukseen. Etäopetus ei lisää koulutuksesta aiheutuvia kokonaiskustannuksia. Tietoliikennekustannukset tosin kohoavat, mutta vastaavasti opetustuntimäärän väheneminen ja opiskelijoiden majoittamiskustannusten poisjääminen etäopiskelujaksojen aikana vähentävät kustannuksia.

8 §. Ammatillinen koulutus. Viidessä urheiluopistossa järjestetään nykyisin ammatillista peruskoulutusta. Tulevaisuudessa tämän koulutuksen määrä todennäköisesti painottuu edelleen oppilaitosten toiminnassa. Ammatillisen koulutuksen rakenne ja mitoitus on aikaisemmin määritelty kouluhallituksen alaisen ammatillisen koulutuksen kehittämisohjelmissa ja vuodesta 1991 lähtien koulutuksen ja korkeakoulussa harjoitettavan tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa ja opetusministeriön sen nojalla tekemissä päätöksissä. Urheiluopistossa järjestettävän ammatillisen koulutuksen järjestämisessä on sovellettu samoja periaatteita kuin ammatillisessa koulutuksessa muutenkin.

Pykälässä esitetään liikunnan koulutuskeskuksissa annettavan ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen sitomista ammatillisista oppilaitoksista annettuun lakiin (487/87) . Mainitun lain säännöksiä sovellettaisiin erityisesti, kun on kysymys opetuksen järjestämisen perusteista, koulutuspituuksista, opetussuunnitelman perusteiden vahvistamisesta, opiskelijaksi ottamisesta ja opiskelijoiden velvollisuuksista, ammatillisen koulutuksen mitoituksesta sekä korkeakoulukelpoisuudesta. Koulutuksen rahoitus määräytyisi kuitenkin edelleen liikunnan koulutuskeskuksia koskevien säännösten mukaisesti.

5luku. Käyttökustannusten valtionosuus

9 §. Valtionosuuden määrä. Pykälässä säädettäisiin liikunnan koulutuskeskuksen valtionosuuden määräytymisestä. Valtionosuuden määräksi muun kuin ammatillisen koulutuksen osalta ehdotetaan 65 prosenttia valtionosuuden perusteena olevasta laskennallisesta markkamäärästä. Nykyisten urheiluopistojen valtionapuprosentti alenisi 15 prosenttiyksiköllä menopohjan laajentamisen sekä harkinnanvaraisen lisäavustusjärjestelmän luomisen takia.

Ammatillisen koulutuksen valtionosuus määräytyisi soveltuvin osin ehdotetun opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain nojalla oppilaiden kotikuntien kantokykyluokan mukaan.

10 §. Opiskelijavuorokausi ja opiskelijapäivä. Valtionosuuteen oikeuttavan toiminnan laajuutta kuvaava suorite olisi valtakunnallisissa liikunnan koulutuskeskuksissa opiskelijavuorokausi, jolla tarkoitetaan yhden opiskelijan vuorokauden pituista opiskelua liikunnan koulutuskeskuksessa. Alueellisissa liikunnan koulutuskeskuksissa suorite olisi opiskelijapäivä. Etäopetuksen muuntamisesta laskennallisiksi opiskelijavuorokausiksi ja opiskelijapäiviksi määrättäisiin erikseen opetusministeriön päätöksellä.

Suurin osa nykyisten urheiluopistojen toiminnasta on esitettävissä opiskelijavuorokausina. Ulkopuolelle jää muun muassa se osa valmennuskeskusten toimintaa, jota ei toteuteta kurssitoimintana eli lähinnä huippu-urheilijoiden yksilöllinen valmennus sekä testaustoiminta. Tätä on tarkoitus tukea erikseen harkinnanvaraisista avustusmäärärahoista. Opiskelijavuorokausina ei myöskään voida esittää tilojen vuokrausta liikuntatoimintaan tai vaikkapa kuntosalitoimintaa, mutta näillä ei muutenkaan ole suurta merkitystä toiminnan kokonaisuuden kannalta.

Opetusministeriö määräisi kullekin liikunnan koulutuskeskukselle valtionosuuden laskentaperusteena käytettävän opiskelijavuorokausien tai opiskelijapäivien määrän. Opiskelijavuorokausimäärää määrättäessä voidaan lähtökohtana pitää koulutuskeskuksen edellisen vuoden toteutunutta opiskelijavuorokausi- tai opiskelijapäiväkertymää. Toiminnan määrällinen muutos otettaisiin huomioon siltä osin kuin se johtuu valtion talousarviossa päätetystä sekä lain, asetuksen tai hyväksytyn kehittämissuunnitelman tai valtion viranomaisen päätöksen johdosta suoritetuista toiminnan laajuuden tai laadun muutoksista.

11 §. Valtionosuuden laskennallinen peruste. Kunkin liikunnan koulutuskeskuksen valtionosuuteen oikeuttavat laskennalliset kustannukset saadaan kertomalla ammatillisen koulutuksen ja muun koulutuksen valtionosuuden perusteena olevien suoritteiden määrillä suoritteille vahvistetut yksikköhinnat. Valtionosuus laskettaisiin näin saaduista kustannuksista.

12 §. Yksikköhintojen määrääminen. Opiskelijavuorokauden yksikköhinnat seuraavaa vuotta varten määrättäisiin joka neljäs vuosi määräämistä edeltävän vuoden kustannusten perusteella jakamalla käyttökustannukset toteutuneiden opiskelijavuorokausien lukumäärällä ja ottamalla lisäksi huomioon sekä kuluvan että seuraavan vuoden arvioidut kustannustason ja toiminnan laadun ja laajuuden muutokset. Muina vuosina opiskelijavuorokauden yksikköhinnoiksi määrättäisiin edelliselle vuodelle määrätyt yksikköhinnat tarkistettuina kuluvan ja seuraavan vuoden arvioidulla kustannustason sekä toiminnan laadun ja laajuuden muutoksella. Toiminnan laadun ja laajuuden muutokset otettaisiin huomioon siltä osin kuin ne aiheutuvat laista, asetuksesta, valtion viranomaisen määräyksestä tai valtion talousarviosta.

Opiskelijavuorokauden yksikköhinnat vahvistettaisiin erikseen ammatilliselle koulutukselle ja muulle koulutukselle. Ammatillisesta koulutuksesta on todettu aiheutuvan enemmän kustannuksia kuin muusta koulutuksesta. Lisäkustannukset aiheutuvat etupäässä opintososiaalisista etuuksista sekä opetuksesta. Muun muassa pienemmät opetusryhmät ja oppituntien suhteellisesti suurempi osuus verrattuna muuhun opetukseen lisäävät ammatillisen koulutuksen kustannuksia. Koska ammatillisen koulutuksen todellisia kustannuksia on oppilaitoksissa vaikea erottaa muun koulutuksen kustannuksista, ehdotetaan, että suoritteelle laskettua perushintaa korjattaisiin ammatillisen ja muun koulutuksen osalta sovituilla kertoimilla. Ammatillisen koulutuksen yksikköhinnat voidaan tarvittaessa määrätä oppilaitoskohtaisesti ottaen huomioon oppilaitosten kustannusrakenteen ja siihen vaikuttavat erikoisolosuhteet. Tällaisia tekijöitä olisivat esimerkiksi oppilaitoksen koko, kielisuhteet taikka syrjäinen sijainti.

Opiskelijapäivän yksikköhinta määrättäisiin vuosittain valtion talousarviossa olevan määrärahan rajoissa. Opiskelijapäivän yksikköhinta olisi kuitenkin enintään 50 prosenttia muun kuin ammatillisen koulutuksen opiskelijavuorokauden yksikköhinnasta.

13 §. Yksikköhintoja määrättäessä huomiotta jätettävät menot. Ehdotetun laskennallisen valtionosuusjärjestelmän laajennettuun menopohjaan sisältyisivät kaikki valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten toimintaan liittyvät kustannukset paitsi perustamiskustannukset, lainojen hoitomenot ja laskennalliset menoerät sekä menot, joihin annetaan valtionapua muun lain nojalla samoin kuin maksullisesta palvelutoiminnasta aiheutuvat erilliskustannukset. Oppilaitoksen saamia korvauksia tai toiminnan tuloja ei otettaisi vähennyksenä huomioon.

14 §. Yksikköhintojen tarkistaminen. Pykälässä säädettäisiin mahdollisuudesta yksikköhintojen tarkistamiseen tilanteessa, jossa kustannusten nousu on ollut huomattavasti suurempaa kuin yksikköhintoja määrättäessä on arvioitu.

6luku. Harkinnanvaraiset avustukset

15 §. Lisäavustus. Laskennallisessa järjestelmässä niissä urheiluopistojen valtionavusta annetun lain alaisissa opistoissa, joissa tuotettujen suoritteiden todellinen yksikköhinta on huomattavasti suurempi kuin suoritteen keskimääräinen yksikköhinta, valtion rahoitus pienenisi siinä määrin, että oppilaitosten toiminnan voidaan olettaa muutoksen johdosta vaarantuvan. Tämän vuoksi on aiheellista, että laskennallisen valtionosuusjärjestelmän vaikutuksia tasataan näissä oppilaitoksissa harkinnanvaraisella lisäavustusjärjestelmällä. Lisäavustusta laskennalliseen valtionosuusjärjestelmään sopeuttamiseksi voitaisiin myöntää voimassa olevan lain alaisille oppilaitoksille viiden vuoden siirtymäkauden aikana eli vuoteen 1997 saakka.

Sen jälkeen harkinnanvaraisilla lisäavustuksilla voitaisiin tukea oppilaitoksia ottaen huomioon niiden erikoispiirteet kuten esimerkiksi valmennuskeskustoiminta.

16 §. Kokeilu- ja kehittämisavustus. Ehdotuksen mukaan liikunnan koulutuskeskukselle voitaisiin myöntää valtionavustusta kokeilua ja kehittämistoimintaa varten valtion talousarvion rajoissa. Kokeilu- ja kehittämisavustuksilla tuettaisiin toiminnan kehittämistä. Kokeilussa tulee olla mahdollisuus poiketa lain ja sen nojalla annetun asetuksen säännöksistä. Opetusministeriö antaisi kokeilu- ja kehittämistoiminnasta tarkemmat ohjeet.

17 §. Avustus perustamishankkeeseen. Esityksessä ehdotetaan siirryttäväksi järjestelmään, jossa valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten perustamishankkeita voidaan tukea harkinnanvaraisella avustuksella, joka laajennetaan toiminnalle tarpeellisten tilojen rakentamisen, hankkimisen, laajentamisen ja peruskorjaamisen lisäksi koskemaan myös ensikertaista kalustamista sekä muuta opetusministeriön määräämän markkamäärän ylittävää, toiminnallisen kokonaisuuden muodostavaa kaluste- ja opetusvälinehankintaa. Tällaisten kustannusten sisällyttäminen suoritteen yksikköhinnan menopohjaan saattaisi vääristää kohtuuttomasti yksikköhintaa.

Perustamishankkeiden valtionavun määräksi ehdotetaan enintään 80 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

7luku. Muut valtionapua koskevat säännökset

18 §. Valtionapuviranomainen. Valtionapuviranomaisena liikunnan koulutuskeskuksia koskevissa asioissa olisi opetusministeriö, jolle säädettäisiin oikeus saada tarpeelliset selvitykset koulutuskeskusten toiminnasta ja taloudesta.

19 §. Valtionosuuden maksaminen. Valtionosuus liikunnan koulutuskeskuksen käyttökustannuksiin kutakin vuotta varten maksettaisiin ehdotuksen mukaan kuukausittain viimeistään kuukauden 11 päivänä. Nykyisenkaltaista lopputilitystä ja valtionosuuden loppuerän maksamista ei laskennallisessa järjestelmässä enää olisi.

20 §. Opintososiaaliset etuudet. Pykälässä säädettäisiin, että valtakunnallisissa liikunnan koulutuskeskuksissa järjestettävän ammatillisen koulutuksen opintososiaalisista eduista olisivat voimassa ammatillisten oppilaitosten opintososiaalisista eduista annetun lain säännökset soveltuvin osin.

21 §. Kotikunnan maksuosuus. Pykälässä säädettäisiin opiskelijan kotikunnan maksuvelvollisuudesta ammatilliseen peruskoulutukseen ja jatkolinjakoulutukseen osallistuvista opiskelijoista aiheutuvista käyttökustannuksista sekä vailla suomalaista kotikuntaa olevien opiskelijoiden kotikunnan maksuosuuden suorittamisesta valtion varoista.

22 §. Valtionavun maksun keskeytys ja palautusvelvollisuus. Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa valtionosuuden maksaminen voitaisiin keskeyttää joko toistaiseksi tai kokonaan ja joissa tulisi kysymykseen valtionosuuden palautus.

23 §. Muutoksenhaku. Ehdotuksen mukaan valtionosuutta koskevasta viranomaisen päätöksestä ei olisi valitusoikeutta. Päätökseen tyytymätön voisi sen sijaan vaatia päätökseen oikaisua kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Oikaisuvaatimusta koskevasta viranomaisen päätöksestä olisi valitusoikeus siten kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.

24 §. Liikaa maksetun valtionosuuden palautus. Pykälässä säädettäisiin liikaa maksetun valtionavun palauttamisesta. Käyttökustannusten valtionosuuden palautus tulisi kysymykseen, jos valtionosuutta ja -avustusta on maksettu aiheettomasti.

25 §. Suoritusvelvollisuuden raukeaminen. Velvollisuus suorittaa saamatta jäänyt etuus tai palauttaa perusteetta saatu etuus raukeasi ehdotuksen mukaan viiden vuoden kuluessa siitä, kun etuus olisi tullut suorittaa tai on suoritettu.

8luku. Erinäiset säännökset

26 §. Veikkausvoittovarat. Pykälässä säädettäisiin, että liikunnan koulutuskeskusten valtionapu voidaan rahoittaa arpajaislaissa (491/65) tarkoitetuista veikkausvoittovaroista.

27 §. Tarkemmat säännökset. Tarkemmat säännökset annettaisiin asetuksella.

9luku. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

28 §. Voimaantulo. Pykälässä säädettäisiin lain voimaantulosta ja kumottaisiin urheiluopistojen valtionavusta annettu laki siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Lisäksi säädettäisiin oikeudesta ryhtyä lain valmistelun edellyttämiin toimenpiteisiin ennen lain voimaantuloa.

29 §. Käyttökustannukset. Pykälässä säädettäisiin, että ennen tämän lain voimaantuloa syntyneiden kustannusten valtionapuun sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

30 §. Ylläpitämislupa. Pykälässä säädettäisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan nykyisten urheiluopistojen perustamislupa olisi voimassa valtakunnallisen liikunnan koulutuskeskuksen ylläpitämislupana uuden lain voimaan tullessa. Ylläpitämisluvan peruuttamista ja muuttamista koskevat säännökset koskisivat myös perustamislupaa.

31 §. Vuokra-arvon pääomakorvauksen maksaminen. Pykälässä olisi siirtymäsäännös, jonka mukaan ennen lain voimaantuloa tehdyn päätöksen nojalla vuokra-arvon pääomakorvaukseen oikeutetusta tilasta maksettaisiin valtionosuutta edelleen nykyisten säännösten mukaisesti hankintaa tai perusparannusta seuraavien kymmenen vuoden ajan. Tämä koskisi myös niitä hankkeita, joiden rakennusohjelma ja piirustukset hyväksytään opetushallituksessa ja jonka rakennustyöt aloitetaan ennen lain voimaantuloa.

32 §. Eläketurva. Urheiluopiston palveluksessa olevan henkilön oikeus eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavaan perhe-eläkkeeseen on 1 päivänä heinäkuuta 1969 järjestetty eräistä valtion varoista suoritettavista eläkkeistä annetun lain (382/69) säännösten edellyttämällä tavalla. Lain mukaan valtio kustantaa soveltuvin osin valtion eläkelain (280/66) mukaisen eläketurvan lain piirissä olevien valtionapulaitosten valtionapuun oikeuttavalle henkilökunnalle. Urheiluopistojen valtionavun ulkopuolinen henkilökunta kuuluu työntekijäin eläkelain (395/61) mukaisen eläkejärjestelmän piiriin. Eräistä valtion varoista suoritettavista eläkkeistä annetun lain voimaantulon jälkeen lakkasi sen piiriin kuuluvien valtionapulaitosten oikeus saada valtionapua eläketurvan järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin.

Laskennallisessa valtionosuusjärjestelmässä ei voida erotella valtionosuuteen oikeuttavaa ja muuta henkilökuntaa. Näin ollen myöskään henkilökunnan eläkeoikeutta ei voida enää määritellä tällä perusteella.

Pykälässä ehdotetaan, että urheiluopistojen valtionavusta annetun lain piiriin kuuluvan urheiluopiston nykyinen valtionavun alainen henkilökunta säilyttäisi nykyisen eläkeoikeutensa. Muun henkilökunnan samoin kuin uusien työntekijöiden eläketurva ehdotetaan järjestettäväksi työntekijäin eläkelain (395/61) mukaan.

Lakiin otettaisiin siirtymäsäännös, jonka mukaan sellaisella liikunnan koulutuskeskuksen palveluksessa olevalla henkilöllä, jonka hoitama toimi on voimassa olevan lain nojalla hyväksytty valtionosuuteen oikeuttavaksi ja jonka työsuhde liikunnan koulutuskeskukseen uuden lain voimaantultua jatkuu, on oikeus eläkkeeseen samojen säännösten mukaan kuin valtion palveluksessa olevalla henkilöllä. Liikunnan koulutuskeskus suorittaisi valtiokonttorille neljännesvuosittain eläkemaksuina 25 prosenttia eläketurvan piiriin kuuluvien henkilöiden palkkasummasta.