HE 164/1992

1.Nykyinen tilanne ja asian valmistelu

Suomen ja Romanian välillä on voimassa seuraavat kauppapoliittiset sopimukset: taloudellisesta, teollisesta ja teknologisesta yhteistyöstä tehty pitkäaikainen sopimus vuodelta 1976 (SopS 12/79), pitkäaikainen kauppasopimus vuodelta 1981 (SopS 80/81) sekä sopimus koskien eräiden tekstiilituotteiden vientiä Romaniasta tuontia varten Suomeen vuodelta 1990 (SopS 79/90).

Mainituista sopimusjärjestelyistä huolimatta maiden välinen kauppa ei kehittynyt 1980-luvulla toivotulla tavalla etenkään viennin osalta. Suomen ja Romanian välisen kaupan osuus on ollut ainoastaan vajaat 0,1 % Suomen ulkomaankaupasta. Kauppatase on ollut pitkään selvästi vajeellista Suomelle. Viime vuonna kauppatase osoitti Suomelle 6 mmk vajetta. Vuonna 1991 vienti Romaniaan oli arvoltaan 26 mmk ja tuonti Romaniasta 32 mmk. Tärkeimmät vientituotteet Romaniaan vuonna 1991 olivat tarkkuusmittalaitteet, muovituotteet, lääkkeet ja farmaseuttiset tuotteet sekä rauta- ja terästuotteet. Tärkeimpiä tuontituotteita olivat rauta ja teräs, huonekalut, hedelmät ja kasvikset sekä vaatteet.

Vuoden 1989 lopulla alkanut Itä-Euroopan muutosprosessi on vaikuttanut suuresti Romanian poliittiseen ja talouselämään. Asteittainen markkinatalouteen siirtyminen tarvittavine lainsäädäntömuutoksineen sekä kansainväliset luotot ja rahoitusapu ovat avanneet uusia mahdollisuuksia myös ulkomaisille yrityksille ja investoinneille.

Vuoden 1989 jälkeen Romania on solminut lukuisia talousalan sopimuksia Länsi-Euroopan maiden kanssa ja on tiivistänyt suhteitaan kansainvälisiin talous- ja rahoitusjärjestöihin. EY ja Romania solmivat yhteistyösopimuksen lokakuussa 1990. Assosiaatiosopimusneuvottelut EY:n ja Romanian kanssa ovat käynnissä. EFTAn ja Romanian välinen yhteistyöjulistus allekirjoitettiin joulukuussa 1991. Samassa yhteydessä perustettiin EFTA-Romania sekakomitea, joka on syyskuussa 1992 aloittamassa vapaakauppasopimusneuvottelut EFTAn ja Romanian välillä. Romania on mm. GATTin, Maailmanpankin, EBRD:n ja IMF:n jäsen ja sillä on yhteistyötä OECD:n kanssa. Romania on hyväksytty myös G-24 -rahoituksen piiriin.

Suomen ja Romanian välinen sopimus sijoitusten vastavuoroisesta edistämisestä ja suojelusta parafoitiin Bukarestissa 30.5.1991 ja allekirjoitettiin ETYKin ulkoministerikokouksen yhteydessä Helsingissä 26.3.1992. Suomen ehtona oli se, että Romanian valuutan (leu) tulee olla sisäisesti vaihdettava ennen kuin Suomi allekirjoittaa sopimusta. Pääoman ja voittojen kotiuttamisen mahdolliseksi tekevä leun sisäinen vaihdettavuus toteutui 9.11.1991.

2.Sopimuksen merkitys

Sopimuksen määräykset tarjoavat suomalaisille investoinneille suosituimmuusaseman, mahdollistavat voittojen ja pääoman kotiutuksen, antavat suojan kansallistamista vastaan sekä määrittelevät riitojen selvittelymekanismin. Näin ollen sopimus tarjoaa suotuisat edellytykset suomalaisten investointien lisäämiselle.

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja määräystensä sallimissa rajoissa toisen sopimuspuolen sijoittajille kohtuullisen ja oikeudenmukaisen kohtelun kaikissa tilanteissa. Kummankaan sopimuspuolen sijoittajien toisen sopimuspuolen alueella tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoon ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua kuin on myönnetty kolmansien maiden yritysten tai kansalaisten tekemille sijoituksille. Sopimuksen mukaiset sijoitukset saavat suojelua ja turvaa toisen sopimuspuolen alueella tämän sopimuspuolen asianomaisten oikeussääntöjen mukaisesti. Sopimuksella taataan myös sijoittajan oikeus palauttaa kotimaahansa sijoituksesta saadut voitot sekä omaisuuden myynnistä saatavat tulot.

Kumpikin sopimuspuoli voi pakkolunastaa, kansallistaa tai muutoin ottaa haltuun toisen sopimusmaan sijoittajien tekemät sijoitukset ainoastaan, mikäli toimenpiteisiin ryhdytään yleisen edun vuoksi ja asianmukaisin laillisin menettelyin kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Toimenpiteisiin liittyvät määräykset nopean, riittävän ja tehokkaan korvauksen suorittamisesta. Kummankin sopimuspuolen sijoittajia, joille koituu vahinkoa sijoitustensa menetyksistä toisen sopimuspuolen alueella, kohdellaan näistä menetyksistä aiheutuvien korvausten, hyvitysten tai muiden suoritusten osalta yhtä edullisesti kuin kolmannen valtion kansalaisia tai yhtiöitä.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten välillä syntyy sijoituksia koskevia riitoja, on sopimuksessa määräykset noudatettavasta välimies- ja muusta menettelystä.

3.Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion tulo- ja menoarvioon ulottuvia vaikutuksia.

1.Sopimuksen sisältö

1. artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt seuraavat käsitteet: sijoitus, tuotto, sijoittaja, alue ja sopimuksessa tarkoitettu sijoitus tulkinnanvaraisessa tapauksessa.

2. artikla. Artiklassa määritellään ne sijoitukset, joihin sopimusta sovelletaan.

3. artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset tehtyjen sijoitusten kohtuullisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

4. artikla. Artiklan määräykset takaavat tehdyille sijoituksille suosituimmuuskohtelun. Samoin sopimuspuolten kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisoikeudellisten velvoitteiden sisältämät, nyt tehtyä sopimusta edullisemmat määräykset tulevat sopimuspuolten eduksi. Artiklan mukaan sopimuspuolta ei voida velvoittaa soveltamaan suosituimmuuskohtelua tilanteissa, jotka johtuvat tulliliitosta, vapaakauppa-alueen muodostamista koskevasta sopimuksesta tai muista alueellisen yhteistyön muodoista, joihin jompi kumpi sopimuspuoli on tullut tai tulee osapuoleksi. Suosituimmuuskohtelua ei myöskään voida soveltaa tilanteessa, joka johtuu kansainvälisestä sopimuksesta tai järjestelystä, joka liittyy verotukseen.

5. artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset sijoitusten pakkolunastukseen, kansallistamiseen tai haltuunottoon liittyvistä ehdoista.

6. artikla. Artiklassa määritellään sijoitusten suosituimmuuskohtelu sodan, aseellisen selkkauksen, hätätilan, kapinan tai mellakan vuoksi aiheutuvien menetysten osalta.

7. artikla. Sopimuspuolet sitoutuvat sallimaan vaihdettavina valuuttoina tapahtuvat investointien ja niiden tuottojen kotiutukset voimassaolevan lainsäädäntönsä mukaisesti. Sopimuspuolet soveltavat tältä osin suosituimmuuskohtelua.

8. artikla. Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat on alistettava valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyllä yleissopimuksella (SopS 3-4/69) perustetulle kansainväliselle ratkaisu- ja sovittelukeskukselle tai sellaiselle sopimuspuolen tuomioistuimelle, jolla on alueellinen tuomiovalta, ratkaistaviksi.

9. artikla. Sopimuspuolten väliset riidat sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta on mahdollisuuksien mukaan ratkaistava diplomaattiteitse. Jos riitaa ei näin voida ratkaista, se on saatettava jomman kumman sopimuspuolen pyynnöstä ad hoc-välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

10. artikla. Artiklaan sisältyvät määräykset sijaantulon osalta.

11. artikla. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimuspuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen lainsäädäntönsä mukaisten vaatimusten täyttämisestä. Sopimus on voimassa viisitoista vuotta. Tämän jälkeen se on voimassa kaksitoista kuukautta siitä päivästä, kun toinen sopimuspuolista on ilmoittanut kirjallisesti irtisanomisesta toiselle sopimuspuolelle. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen kuin sopimuksen irtisanominen tulee voimaan, 1-10 artiklan määräykset ovat edelleen voimassa viisitoista vuotta sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen ja sen jälkeen kansainvälisen oikeuden sääntöjen mukaisesti.

2.Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen mukaan kumpikaan sopimuspuoli ei sovella alueellaan tämän sopimuksen määräysten mukaisesti vastaanotettuihin toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoon epäedullisempaa kohtelua kuin se soveltaa minkään kolmannen valtion sijoittajien tekemiin sijoituksiin tai niiden tuottoon.

Sopimuksen 5 artiklan mukaan kumpikaan sopimuspuoli ei saa pakkolunastus- tai kansallistamistapauksissa kohdella alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajia epäedullisemmin kuin kolmannen valtion sijoittajia. Mikäli tällainen toimenpide yleisen edun vuoksi sekä muutoin laillisin edellytyksin suoritettaisiin, tulee sijoituksen markkina-arvo korvata sijoittajalle vapaasti siirrettävissä vaihdettavissa valuutoissa kuuden kuukauden kuluessa.

Sopimuksen 6 artiklan mukaan sopimuspuolen sijoittajiin, joiden sijoituksille aiheutuu menetyksiä toisen sopimuspuolen alueella sodan tai muun aseellisen selkkauksen, hätätilan tai vastaavanlaisen tapahtuman vuoksi, ei saa soveltaa ennalleen palauttamisen, korvauksen, hyvityksen tai muunlaisen järjestelyn osalta epäedullisempaa kohtelua, kuin sopimuspuoli soveltaa kolmannen valtion sijoittajiin. Tällaisessa tilanteessa mahdollisesti suoritettavien korvausten on oltava vapaasti siirrettävissä sopimuspuolten välillä.

Mainitut määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan, minkä vuoksi eduskunnan suostumus on näiltä osin tarpeen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 1992 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Romanian hallituksen välisen sijoitusten vastavuoroista edistämistä ja suojelua koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 1992 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Romanian hallituksen välisen sijoitusten vastavuoroista edistämistä ja suojelua koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.