HE 13/1992

1.Esityksen yhteiskunnallinen merkitys

Viime vuosina on yhdeksi tärkeäksi luonnonsuojelutehtäväksi tullut erämaiden ja erämaisten alueiden säilyttäminen maan eri puolilla. Luonnonsuojelualueverkkoa kehitettäessä erämaiden säilyttämistä silmällä pitäen on tarpeen perustaa erityisten lailla perustettujen erämaa-alueiden ohella sellaisia luonnonsuojelualueita, jotka säilytettäisiin mahdollisimman koskemattomina ja joiden alueelle ei erityisesti ohjattaisi kävijöitä siten kuin esimerkiksi kansallispuistoihin. Martinselkonen on viimeisiä Kainuun saloalueita, joten sen säilyttäminen on tärkeää. Säilyttäminen edellyttää, että perustetaan erityinen suojelualue, missä luontoa muuttavia toimintoja rajoitetaan suhteellisen tiukoin rauhoitussäännöksin. Alueeseen tutustuminen ja siellä liikkuminen olisi kuitenkin vapaata eikä siellä liioin rajoitettaisi paikallisten asukkaiden perinteistä luonnonkäyttöä, kuten poronhoitoa, metsästystä, kalastusta ja marjastusta.

Esityksessä tarkoitetulla luonnonsuojelualueella täydennettäisiin maamme luonnonsuojelualueverkkoa ja suojeltaisiin nimenomaan yhtä Kainuun arvokkainta saloaluetta Suomen ja Neuvostoliiton rajalla. Martinselkosen alue on ollut pitkään metsätaloustoiminnan ulkopuolella ja siitä on kehittynyt, monimuotoinen suo- ja metsäalue. Maisema on erämainen mäntyvaltaisine vaaroineen ja tummine korpikuusikoineen. Alueella on monenlaisia suotyyppejä karuista nevoista lettolaikkuihin ja jokiluhtiin. Purojen varsilla on hämyisiä korpia. Soiden reunoilla puusto on koskemattominta keloineen ja aihkipetäjineen.

Martinselkosen luonnonsuojelualueeseen kuuluisi noin 6 000 hehtaaria valtion omistamia alueita Suomussalmen kunnassa. Pinta-alasta on metsämaata noin 2 750 hehtaaria sekä kitu-ja joutomaata noin 3 100 hehtaaria. Valtion vesialueita on rauhoitettavalla alueella noin 150 hehtaaria.

2.Asian valmistelu

Kansallispuistokomitea ehdotti vuonna 1976 valmistuneessa mietinnössään (Komiteanmietintö 1976:88) Martinselkosen kansallispuiston perustamista. Kansallis- ja luonnonpuistojen perustamisesta 24 päivänä helmikuuta 1978 tehdyssä valtioneuvoston periaatepäätöksessä ei Martinselkosta mainittu. Periaatepäätöksen alueen soiden suojelemisesta valtioneuvosto sitä vastoin teki vuonna 1979. Maa- ja metsätalousministeriön asettama luonnonsuojelualueiden perustamistoimikunta, jonka tehtävänä oli laatia muun muassa mainitun vuoden 1979 valtioneuvoston periaatepäätökseen sisältyvien valtion omistamien alueiden rauhoittamiseksi tarvittavat säädösehdotukset, ehdotti vuonna 1983 valmistuneessa IV mietinnössään (Komiteanmietintö 1983:38) Martinselkosesta soidensuojelualuetta.

Varsinkin Suomussalmen kunta ja luonnonsuojelujärjestöt ovat jo vuosia vaatineet Martinselkosen alueesta soidensuojelualuetta tiukemmin rauhoitettua suojelualuetta. Kunta on muun muassa esittänyt kansallispuiston perustamista alueelle. Siksi alue mainitaan myös hallituksen ympäristönsuojelusta eduskunnalle vuonna 1984 antamassa selonteossa, jonka mukaan sen suojelutarve ja -tapa selvitetään.

Ympäristöministeriö valmisteli vuonna 1989 ehdotuksen hallituksen esitykseksi Martinselkosen luonnonsuojelualueen perustamisesta siten, että rajoitetut hakkuut olisivat olleet mahdollisia alueen eräissä osissa. Ehdotus koski myös kahden muun luonnonsuojelualueen, Haapasuon ja Syysniemen luonnonsuojelualueen sekä Ruunaan luonnonsuojelualueen, perustamista ja perustui metsähallituksen kanssa käytyihin neuvotteluihin. Siitä pyydettiin lausunnot maa- ja metsätalousministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, kauppa- ja teollisuusministeriöltä, metsähallitukselta, maanmittaushallitukselta, asianomaisilta lääninhallituksilta, Geologian tutkimuskeskukselta, asianomaisilta seutukaavaliitoilta ja kunnilta sekä Suomen luonnonsuojeluliitolta.

Lausunnoissa kannatettiin Martinselkosen luonnonsuojelualueen perustamista, mutta varsin monet kainuulaiset lausunnonantajat, Suomussalmen kunta etunenässä, vastustivat hakkuita Martinselkosessa. Hakkuiden katsottiin pirstovan yhtenäisen saloalueen ja tuhoavan alueen luonnonarvoja. Martinselkosta pidettiin erittäin tärkeänä myös paikalliselle väestölle.

Lausuntojen perusteella Martinselkosen rauhoitussäännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että metsätaloutta ei sallita. Alue pyritään siis säilyttämään mahdollisimman koskemattomana.

3.Esityksen organisatoriset ja henkilöstövaikutukset

Esityksessä tarkoitettu Martinselkosen luonnonsuojelualue olisi, kuten nytkin, metsähallituksen hallinnassa ja hoidossa. Luonnonsuojelualueen perustamisella ei siis olisi välittömiä organisatorisia vaikutuksia.

Vaikka Martinselkosen luonnonsuojelualuetta ei olekaan tarkoitus erityisemmin kehittää palvelemaan matkailua ja retkeilyä, sen perustaminen lisää luonnonsuojelualueiden hoitoon ja käyttöön liittyviä tehtäviä ja töitä metsähallituksessa. Esimerkiksi palveluja retkeilijöitä varten tarvitaan jonkin verran lisää ja alueen valvontaa täytyy tehostaa. Henkilökunnan sekä hoidon ja käytön rahoituksen lisäämistarve otetaan huomioon ehdottamalla vuosittain määrärahoja valtion tulo- ja menoarvioon.

4.Esityksen taloudelliset ja muut vaikutukset

Esityksessä tarkoitetun luonnonsuojelualueen kokonaispinta-ala on noin 6 000 hehtaaria, mistä metsämaata on noin 2 750 hehtaaria sekä kitu- ja joutomaata noin 3 100 hehtaaria. Alue on ollut pitkään metsätalouden ulkopuolella tutkimussopimusmetsänä.

Martinselkosen luonnonsuojelualueen kivennäismailla ja soilla ei sallita metsätaloustoimia. Taloustoiminnan ulkopuolelle jäävien metsien pinta-ala on siten yhteensä noin 2 750 hehtaaria. Alueen vuotuinen keskimääräinen tuotto on arvioitu noin 4 000 m3:ksi ja tämän rahallinen arvo noin puoleksi miljoonaksi markaksi. Vaikka Martinselkosen alue jää metsätalouden ulkopuolelle, ei ehdotetun lain säätäminen vaikuta merkityksellisesti valtiontalouteen.

Lailla toteutettaisiin jo pitkään vireillä ollut luonnonsuojeluhanke, joka on suurelta osin otettu huomioon valtion metsätalouden suunnittelussa.

Luonnonsuojelualueen metsien käytön kieltäminen vähentää metsätyöpaikkoja Suomussalmella. Toisaalta luonnonsuojelualueen hoito vaatii jonkin verran nykyistä enemmän työtä. Martinselkosen luonnonsuojelualueen perustamisesta aiheutuu Suomussalmen kunnalle noin viiden pysyvän metsätyöpaikan laskennallinen menetys.

Kunnan metsäverotuloihin lain hyväksyminen ei vaikuttaisi, sillä Martinselkosen tultua luonnonsuojelualueeksi valtio korvaa luonnonsuojelulain 5 a §:n nojalla Suomussalmen kunnalle alueen metsän tuottoa vastaavan metsäverotulon vähentymisen.

Martinselkosen luonnonsuojelualueen perustaminen ei estä alueen virkistys- ja retkeilykäyttöä eikä rajoita paikallisten asukkaiden perinteisiä oikeuksia, kuten metsästystä ja kalastusta. Luonnonsuojelualueen perustaminen tukee poronhoitoa turvaamalla porojen tärkeiden elinalueiden säilymisen mahdollisimman luonnontilaisina. Metsähallitus laatii luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelman, jossa riittävän yksityiskohtaisesti säännellään alueen käyttöä ja hoitoa sekä turvataan paikallisen väestön asianmukaiset edut.

1.Lakiehdotuksen perustelut

1 §. Pykälässä säädetään, että Martinselkosen alueen valtionmaille perustetaan luonnonsuojelualue, joka on luonnonsuojelulain (71/23) mukainen erityinen suojelualue. Samalla säädetään suojelualueen perustamistarkoituksesta.

2 §. Luonnonsuojelualueen rajat on merkitty hallituksen esityksen liitteessä olevaan karttaan.

Pykälässä on myös luonnonsuojelualueen rajan käymistä ja merkitsemistä koskeva säännös, joka on samansisältöinen kuin vastaava säännös muiden luonnonsuojelualueiden perustamista koskevissa laeissa. Maa- ja metsätalousministeriö on 15 päivänä kesäkuuta 1982 tehnyt päätöksen eräiden valtion omistamille alueille perustettujen luonnonsuojelualueiden rajojen merkitsemisestä (449/82) . Tarkoitus on, että myös Martinselkosen luonnonsuojelualueen rajat merkittäisiin noudattamalla soveltuvin osin tätä päätöstä.

3 §. Pykälään on otettu säännös luonnonsuojelua valvovan viranomaisen haltuunotto-oikeudesta. Säännös on samansisältöinen kuin vastaava säännös muiden luonnonsuojelualueiden perustamista koskevissa laeissa.

4 §. Pykälä on yhdenmukainen muiden jo perustettujen luonnonsuojelualueiden vastaavien säännösten kanssa. Lisäksi pykälän 2 momentin säännöksen mukaan voitaisiin myös luonnonsuojelualueeseen välittömästi rajoittuva, valtion omistukseen siirtynyt alue liittää ympäristöministeriön päätöksellä luonnonsuojelualueeseen. Yksityisten omistamia alueita on tarkoitus hankkia valtiolle, jos ne sopivat luonnonsuojelualueeseen liitettäväksi.

5 §. Martinselkosen luonnonsuojelualueen perustamisen tarkoitus on turvata alueen luonnonnarvot. Luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräykset annetaan luonnonsuojelulain 2 §:n 2 momentin nojalla asetuksella. Tämän lisäksi on tarpeen säätää eräistä muistakin alueen käytön ja muun hoidon järjestämistä koskevista seikoista.

2.Yksityiskohtaiset säännökset ja määräykset

Asetuksella, jonka luonnos on esityksen liitteenä, säädetään tarkemmin Martinselkosen luonnonsuojelualueen rauhoittamisesta. Luonnonsuojelualueella on tarkoitus kieltää sellaiset toimet, jotka saattavat muuttaa alueen luonnonoloja tai vaikuttaa epäedullisesti sen kasvillisuuden tai eläimistön säilymiseen. Luonnonsuojelualueella ei saisi hakata puustoa eikä ojittaa metsää tai suota.

Luonnonsuojelualueella ei saisi myöskään vahingoittaa maa- tai kallioperää eikä sieltä saisi ottaa maa-aineksia. Alueelle ei saisi rakentaa rakennuksia, rakennelmia eikä teitä eikä siellä saisi tappaa, pyydystää tai hätyyttää eläimiä taikka ottaa tai vahingoittaa kasveja tahi näiden osia. Näistä säännöksistä säädettäisiin kuitenkin lähinnä luonnonsuojelualueen asianmukaisen hoidon ja käytön edellyttämiä poikkeuksia.

Siten ei paikallisten asukkaiden harjoittamaa metsästystä ja kalastusta ole tarkoitus rajoittaa tähänastista enempää. Asetusluonnoksen mukaan myös ulkopaikkakuntalaisella olisi mahdollisuus metsästää Martinselkosen alueella, mikäli metsähallitus antaa siihen luvan. Luvan edellytyksenä on, että metsästys tapahtuu kestävän käytön periaatteen mukaisesti, siis riistakantojen sallimissa rajoissa. Asetusluonnoksen säännös merkitsee, että myös paikkakuntalaiset joutuvat hakemaan metsästysluvan metsähallitukselta. Asia on kuitenkin hoidettavissa joustavasti esimerkiksi pitkäaikaisia lupia myöntämällä. Tällöin metsähallituksella on tiedossa kaikki alueella metsästävät ja käsitys metsästyksen laajuudesta.

Myöskään jokamiehenoikeuteen perustuvaa liikkumista ei rajoitettaisi. Aluetta koskevat määräykset otetaan luonnonsuojelualueen järjestyssääntöön, johon kuuluvat yhtäältä edellä tarkoitetussa asetuksessa annetut rauhoitusmääräykset ja toisaalta sellaiset määräykset, jotka valtio maanomistajana muutoinkin on oikeutettu ja velvollinen antamaan luonnonsuojelualueidensa käytöstä.

Tarkoitus on laatia hoito- ja käyttösuunnitelma Martinselkosen luonnonsuojelualueen käytön ohjaamista varten.

3.Lain voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan heti, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Pohjois-Kainuun luonnontilaisena ja erämaisena säilyneen metsä-, suo- ja pienvesistöluonnon suojelemiseksi ja säilyttämiseksi mahdollisimman luonnontilaisina sekä ympäristöntutkimusta ja luonnonharrastusta varten muodostetaan Suomussalmen kuntaan valtion omistamalle alueelle luonnonsuojelulain (71/23) mukaiseksi erityiseksi suojelualueeksi Martinselkosen luonnonsuojelualue.

Martinselkosen luonnonsuojelualueen pinta-ala on noin 6 000 hehtaaria ja sen rajat on merkitty punaisella katkoviivalla tämän lain liitteenä olevaan karttaan.

Luonnonsuojelualueen rajat on määrättävä noudattamalla soveltuvin osin, mitä jakolaissa (604/51) on säädetty rajankäynnistä.

Luonnonsuojelualue on merkittävä maastoon siten, että riittävä määrä aluetta osoittavia tunnusmerkkejä sijoitetaan luonnonsuojelualueelle.

Luonnonsuojelua valvovalla viranomaisella ja luonnonsuojelualueiden vartijoilla on oikeus ottaa haltuunsa metsästys-, keräily- tai muut välineet, joita on käytetty tai aiotaan käyttää vastoin luonnonsuojelualueella noudatettavia säännöksiä tai määräyksiä. Sama haltuunotto-oikeus koskee myös alueelta luvattomasti pyydettyjä eläimiä ja luvattomasti otettuja kasveja sekä kaikkea muuta sellaista, mitä luonnonsuojelualueelta on kielletty ottamasta tai siellä käyttämästä.

Jos alue, joka ei ole valtion omistuksessa, mutta on luonnonsuojelualueen rajojen sisällä, siirtyy valtion omistukseen, se luetaan kuuluvaksi luonnonsuojelualueeseen.

Jos luonnonsuojelualueeseen rajoittuva alue siirtyy valtion omistukseen, se voidaan liittää luonnonsuojelualueeseen ympäristöministeriön päätöksellä.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .