HE 31/2000

1.1.Lennonvarmistus

Lennonvarmistuksen tarkoitus on varmistaa lentämisen turvallisuus. Lisäksi sillä pyritään parantamaan liikenteen sujuvuutta. Lennonvarmistuksen osa-alueita ovat muun muassa ilmaliikenteen hallinta, lentopelastuspalvelu, ilmailuviesti- ja lentosääpalvelu, ilmailutiedotus, lennonvarmistuskoulutus sekä lennonvarmistustekniikkaan ja -järjestelmiin liittyvät asiat.

Lennonvarmistuspalvelua on kehitetty Suomessa 1930-luvulta lähtien pääasiallisesti ilmailuviranomaisten toimesta. Kehitystyöhön ovat omalta osaltaan vaikuttaneet myös ilmavoimat ja lentoyhtiöt.

Kokonaisvastuu lennonvarmistuspalvelun antamisesta on sekä siviili- että sotilasilmailun osalta Ilmailulaitoksella. Valvovana viranomaisena on siviili-ilmailun osalta Ilmailulaitoksen lentoturvallisuuteen liittyviä kysymyksiä käsittelevä viranomaisyksikkö Lentoturvallisuushallinto ja sotilasilmailun osalta ilmavoimien esikunta. Siviili- ja sotilasilmailu toimivat niin sanotun integroidun lennonvarmistusjärjestelmän puitteissa, jossa siviili- ja sotilasorganisaation yhteistyö on jatkuvaa. Lentotoimintaan käytetään yleensä samaa ilmatilaa. Sotilasilmailun harjoitusalueet varataan ilmatilasta tarpeen mukaan.

Suomessa lentoliikenne ei yleensä ruuhkaudu edes liikenteeltään vilkkaimmalla alueella, etelärannikolla. Lennonvarmistusjärjestelmän kapasiteetti on pyritty pitämään lentoliikenteen määrään nähden tasapainossa. Helsinki-Vantaan lentoasemalla on joskus ajoittaista lähtö- ja tuloaikojen sääntelyn tarvetta joinakin vuorokauden aikoina. Normaalitilanteessa lentoaseman kapasiteetti riittää myös vilkkaimpina aikoina. Poikkeuksellisen ankarat sääolosuhteet saattavat myös joskus aiheuttaa tarvetta liikenteen säätelyyn.

Keski-Euroopassa lentoliikenteen ruuhkautuminen on jatkuva ongelma. Eräs pääsyistä on se, että liikenteen määrä ylittää tarjolla olevan suorituskyvyn lentoasemilla tai ilmatilassa.

Keski-Euroopan lentoliikenteen ruuhkautuminen vaikeuttaa myös Suomeen tulevia ja Suomesta näille alueille lähteviä lentoja. Kapasiteetin puutteesta johtuvat lentojen viivästykset häiritsevät matkustusmukavuutta, vaikeuttavat jatkoyhteyksiä ja aiheuttavat suuria taloudellisia haittoja lentoyhtiöille.

1.2.Eurocontrol-järjestö

Liikenteen ohjausmenetelmillä on mahdollista tasata ruuhkia aiheuttavia kuormitushuippuja. Vuonna 1960 perustetun Eurocontrol-järjestön (European Organisation for the Safety of Air Navigation), jäljempänä Eurocontrol, tavoitteena on ilmatilan käytön tehokkuuden, liikenteen sujuvuuden ja lentämisen turvallisuuden lisääminen. Järjestön tehtävänä on kehittää ja yhdenmukaistaa lennonvarmistuksen standardeja, menetelmiä, laitteita ja järjestelmiä.

Eurocontrolin oikeudellisena perustana ovat lennonvarmistusalan yhteistyöstä Brysselissä 13 päivänä joulukuuta 1960 tehty kansainvälinen yleissopimus (EUROCONTROL), sellaisena kuin se on muutettuna 12 päivänä helmikuuta 1981 Brysselissä allekirjoitetulla pöytäkirjalla, navigaatiomaksuja koskeva monenvälinen sopimus, joka on allekirjoitettu Brysselissä 12 päivänä helmikuuta 1981 (jäljempänä navigaatiomaksusopimus) ja Brysselissä 27 päivänä kesäkuuta 1997 tehty pöytäkirja, jolla kootaan yhteen mainittu kansainvälinen yleissopimus (jäljempänä yhdistämispöytäkirja).

Eurocontrolin jäseninä ovat Suomea lukuun ottamatta kaikki muut EU:n jäsenvaltiot sekä lisäksi Bulgaria, Kroatia, Kypros, Makedonia, Malta, Moldova, Monaco, Norja, Romania, Slovakia, Slovenia, Sveitsi, Tsekki, Turkki ja Unkari. Eurocontrol on lisäksi hyväksynyt Puolan ja Suomen jäsenhakemukset.

Eurocontrolin toimintaa johtaa Brysselissä sijaitseva Eurocontrol-virasto. Jäsenvaltioilla ei ole siinä pysyvää edustusta. Eräänlaisena poikkeuksena ovat yhteysupseerit, jollaisen jäsenvaltio voi halutessaan nimittää. Eräät Keski-Euroopan valtiot ovat ajoittain käyttäneet pysyvää yhteysupseeria.

Eurocontrolilla on päämajan ohella muita toimipisteitä useissa valtioissa. Järjestön palveluksessa on noin 1 800 henkilöä.

Eurocontrolin tehtäviin kuuluu estää ruuhkia sovittamalla ilmaliikennevirrat yhteen eri valtioiden lentoreitistön ja lennonjohdollisen kapasiteetin kanssa säätelemällä liikenteen lähtölupia. Ilmatilan käyttöä tehostava ilmaliikennevirtojen ohjaus keskitettiin vaiheittain 1990-luvun kuluessa Belgiassa, Brysselissä toimivalle Eurocontrolin yksikölle (Central Flow Management Unit), joka on vastannut maaliskuusta 1996 alkaen Euroopan lentoliikenteen operatiivisesta säätelystä tarjolla olevan lennonjohtokapasiteetin mukaiseksi.

Eurocontrolin tehtäviin kuuluu myös koulutuksen ja tutkimuksen järjestäminen. Koulutuksessa pääpaikkana on Luxemburgissa sijaitseva lennonvarmistusopisto (Eurocontrol Institute of Air Navigation Services). Tutkimuksen kannalta keskeinen on Ranskassa, Br‚t¡gnyssä sijaitseva tutkimuskeskus (Eurocontrol Experimental Centre).

Lennonvarmistukseen liittyvän maksuliikenteen hoitaminen muodostaa keskeisen osan Eurocontrolin tehtävistä. Järjestö määrittelee yhdessä jäsenvaltioiden kanssa lennonvarmistuspalvelujen käyttömaksut kustannuksia vastaaviksi. Järjestön lennonvarmistusmaksukeskus (Central Route Charges Office) kerää maksut lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiltä. Eurocontrolin lennonvarmistusmaksutoiminnot koskevat vain siviili-ilmailua.

Eurocontrol voi myös huolehtia lennonvarmistuspalvelujen antamisesta jollakin alueella. Se edellyttää nimenomaista sopimusta aluevaltion kanssa. Toistaiseksi ainoa tällaista toimintaa harjoittava lennonvarmistuskeskus on Hollannissa, Maastrichtissa, jossa huolehditaan Belgian, Hollannin, Luxemburgin sekä Saksan pohjoisosien yläilmatilan lennonvarmistuksesta.

Eurocontrolin päätöksentekoelimenä on pysyvä komissio. Siinä valtiota edustaa tilanteesta riippuen joko liikenneministeri tai ilmailuhallinnon pääjohtaja.

Vuoden 1997 yhdistämispöytäkirjan voimaantullessa tulee ylimmäksi päätösvallan käyttäjäksi ja järjestön suuntaviivojen antajaksi yleiskokous. Siinä valtiota tulevat edustamaan yhtenä valtuuskuntana liikenneministeri ja puolustusministeri, joista valtuuskunnan johtaminen tullee pääsääntöisesti kuulumaan liikenneministerille. Yleiskokouksessa kullakin valtiolla on yksi ääni. Yleiskokouksen on tarkoitus kokoontua noin joka kolmas vuosi, mutta se voi kokoontua tarvittaessa useamminkin. Se voi myös kokoontua "kirjeenvaihdolla" eli valtioiden näkökannat voidaan selvittää kirjallisesti. Yleiskokouksen puheenjohtajuus tulee kiertämään vuosittain.

Vuoden 1997 yhdistämispöytäkirjan voimaantullessa tulee käytännön asioiden päätöksentekoelimeksi ilmailuhallinnon pääjohtajista koostuva neuvosto. Se on itse asiassa jo aloittanut toimintansa väliaikaisena neuvostona. Se kokoontuu useita kertoja vuodessa. Väliaikaisella neuvostolla on jo nyt suuri merkitys, koska se käytännössä valmistelee pysyvän komission päätökset. Väliaikaisen neuvoston kokouksen päätteeksi samat edustajat pitävät noin tunnin kestävän viralliset päätökset tekevän pysyvän komission kokouksen.

Vaikka Suomi ei tähän asti ole ollut Eurocontrolin jäsen, Ilmailulaitos on osallistunut täysipainoisesti moniin Eurocontrolin kehitysprojekteihin ja toimintoihin. Esimerkiksi ilmaliikennevirtojen ohjauskeskuksen (Central Flow Management Unit) toimintaan ja rahoitukseen Ilmailulaitos on osallistunut Eurocontrolin kanssa tekemänsä erityissopimuksen nojalla toukokuusta 1996 lähtien. Parhaillaan käynnissä oleva Suomen lennonvarmistusjärjestelmän uudistamishanke (FATMI) edustaa alan viimeisintä eurooppalaista kehitystä ja on täysin yhteensopiva Eurocontrolin järjestelmien kanssa.

2.1.Suomen jäsenyys Eurocontrolissa

Suomi on tällä hetkellä ainoa Euroopan Unionin jäsenvaltio, joka ei ole Eurocontrolin jäsen. EU:n neuvosto on 17 päivänä marraskuuta 1995 antamassaan ruuhkautumisen ja kriisitilanteiden aiheuttamia ongelmia Euroopan lentoliikenteessä koskevassa päätöslauselmassaan katsonut olevan tarkoituksenmukaista, että kaikki EU:n jäsenvaltiot olisivat jäseninä myös Eurocontrolissa. Lisäksi EU:n neuvosto on 20 päivänä heinäkuuta 1998 valtuuttanut komission käymään neuvotteluja yhteisön jäsenyydestä Eurocontrolissa. Ottaen huomioon nämä seikat sekä tarve Euroopan lennonvarmistusalan yhteistyön tiivistämiseen on päädytty siihen, että Suomen jäsenyys Eurocontrolissa on tarkoituksenmukaista.

Tasavallan presidentti antoi 23 päivänä lokakuuta 1998 valtuudet jäsenyyden hakemiseksi Eurocontrolissa. Hakemus esitettiin 28 päivänä lokakuuta 1998 ja Eurocontrol hyväksyi hakemuksen 2 päivänä helmikuuta 1999. Suomi allekirjoitti vuoden 1997 yhdistämispöytäkirjan 28 päivänä tammikuuta 2000.

Liittymismenettelyn aikana Suomi on oikeutettu osallistumaan järjestön toimielinten toimintaan tarkkailijana. Pysyvässä komissiossa ja vuoden 1997 yhdistämispöytäkirjan kansainväliseen voimaantuloon saakka toimivassa väliaikaisessa neuvostossa Suomea on toistaiseksi edustanut Ilmailulaitoksen pääjohtaja.

2.2.Jäsenyyden voimaantulo

Eurocontroliin liittyvän valtion on ratifioitava 13 päivänä joulukuuta 1960 tehty perussopimus sellaisena kuin se on muutettuna 12 päivänä helmikuuta 1981 hyväksytyllä pöytäkirjalla. Liittyjän on myös otettava huomioon se, että sopimuksen soveltamiseen vaikuttavat 6 päivänä heinäkuuta 1970 tehty lisäpöytäkirja ja 21 päivänä marraskuuta 1978 tehty pöytäkirja, vaikka niihin ei voi erikseen liittyä. Järjestöön liittyvän valtion on liityttävä myös lennonvarmistusmaksuja koskevaan 12 päivänä helmikuuta 1981 tehtyyn navigaatiomaksusopimukseen. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirjat Belgian hallitukselle. Liittyminen tulee voimaan tallettamista seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Liittymiskirjojen tallettamisen lisäksi liittyvän valtion on allekirjoitettava 27 päivänä kesäkuuta 1997 tehty edellä mainitut sopimukset korvaava yhdistämispöytäkirja. Siihen on yhdistetty kaikki aikaisemmat EUROCONTROL-yleissopimuksiin liittyvät sopimukset. Samalla sillä on uudistettu eräitä sopimusmääräyksiä ja selkeytetty järjestön päätöksentekojärjestelmää. Yhdistämispöytäkirja ei vielä ole tullut kansainvälisesti voimaan. Sen voimaantulo edellyttää kaikkien 27 päivänä kesäkuuta 1997 järjestön jäsenenä olleiden valtioiden liittymistä, minkä on arvioitu vievän vielä useita vuosia. Voimaantultuaan uusi sopimus syrjäyttää sen hyväksyneiden osalta aikaisemmat sopimukset.

Yhdistämispöytäkirjan 40 artikla mahdollistaa alueellisten taloudellisten järjestöjen liittymisen Eurocontroliin. Sopimusneuvottelut Euroopan yhteisön liittymiseksi Eurocontroliin ovat parhaillaan käynnissä ministerineuvoston hyväksymän mandaatin pohjalta.

2.3.Sotilasilmailu

Sotilasilmailun toimintavapautta liittyminen ei rajoittaisi. Eurocontrol saattaisi silti vaikuttaa sellaisiin sotilasilma-aluksilla tehtäviin matkalentoihin, jotka tapahtuvat lennonjohdon alaisena siviili-ilmailuun käytettävillä lentoreiteillä.

2.4.Lainsäädäntö

EUROCONTROL-yleissopimuksessa ja vuoden 1997 yhdistämispöytäkirjassa järjestölle annetaan laajempia erioikeuksia ja vapauksia kuin mihin laki antaa valtuuden suostua. Yleissopimuksen 19 artiklan ja yhdistämissopimuksen 22 artiklan 1 kappaleen mukaan järjestö on vapautettava perustamiseensa, purkamiseensa tai selvittämiseensä liittyvistä veroista ja maksuista. Kappaleen 2 mukaan järjestö on vapautettava tehtäviensä suorittamiseen tarvittavan kiinteän omaisuuden hankintaa koskevista veroista ja maksuista. Kappaleen 3 mukaan järjestö on vapautettava omaisuutta, varoja ja tuloja koskevista välittömistä veroista. Kappaleen 4 mukaan järjestö on vapautettu liikkeeseen laskemia lainojaan koskevista välillisistä veronluonteisista maksuista. Kappaleen 5 mukaan järjestö on vapautettu kaikista poikkeusveroista tai syrjivistä veroista. Yleissopimuksen 24 artiklan ja yhdistämispöytäkirjan 27 artiklan mukaan järjestöllä on oma sosiaaliturvajärjestelmä, minkä takia järjestö ja sen henkilökunta on vapautettava pakollisista sosiaaliturvamaksuista. Verotusta ja sosiaaliturvamaksuja koskevat säännökset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Navigaatiomaksuja koskeva vuoden 1981 sopimus ja vuoden 1997 yhdistämispöytäkirja rajoittaisivat tuomioistuinten toimivaltaa Suomessa. Erääntyneen lennonvarmistusmaksun perimismenettely voidaan navigaatiomaksusopimuksen 13 artiklan ja yhdistämispöytäkirjan IV liitteen 7 artiklan mukaan panna vireille sen sopimuspuolen alueella, jossa velallisen kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka sijaitsee taikka jossa velallisella on liikepaikka, jos velallisen kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka ei sijaitse jonkin sopimuspuolen alueella. Jollei tällaista paikkaa ole, perimismenettely voidaan panna vireille joko sen sopimuspuolen alueella, missä velallisella on omaisuutta, taikka Brysselissä.

Lainsäädäntömme ei sisällä yleistä säännöstöä siitä, milloin Suomessa voidaan ottaa tutkittavaksi riita-asia, jolla on liittymiä vieraaseen valtioon. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännösten mukaan määräytyy paikkakunta, jonka tuomioistuimessa asia on tutkittava, jos asian käsittely kuuluu Suomen tuomioistuimien toimivaltaan. Näistä säännöksistä saadaan johtoa siihen, milloin kansainvälisluontoinen asia voidaan käsitellä Suomessa. Navigaatiomaksusopimuksia koskevien asioiden oikeuspaikat sisältyvät oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 1 ja 2 momentissa mainittujen tuomioistuinten piiriin. Navigaatiomaksusopimus ja yhdistämispöytäkirja rajoittaisivat tuomioistuinten toimivaltaa tutkia sellaista asiaa, jossa velallisella on omaisuutta täällä mutta kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka toisen sopimuspuolen alueella. Tuomioistuinten toimivaltaa koskevat säännökset kuuluvat lainsäädännön alaan.

Navigaatiomaksusopimus ja yhdistämispöytäkirja merkitsisivät myös sitoutumista nykyistä laajempaan ulkomaisten tuomioiden tunnustamiseen. Sopimuksen tarkoittamia lennonvarmistusmaksuja koskevia saatavia ei voitaisi periä tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan yleissopimuksen ja siihen liittyvien pöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain (612/1993) nojalla, koska siinä tarkoitetun Luganossa 16 päivänä syyskuuta 1988 tehdyn sopimuksen (SopS 44/1993) määräykset eivät koske julkisoikeudellisiksi katsottavien saatavien perimistä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on rinnastanut lennonvarmistusmaksut julkisoikeudellisiin maksuihin asioissa 9―10/77 Bavaria & Germanair v. Eurocontrol 14.7.1977. Keskeisenä perusteena oli palvelun tuottajan monopoliasema ja se, että palvelun vastaanottaminen oli pakollista. Tulkintaan ei vaikuttane se, että lennonvarmistusmaksuja pidetään Suomessa ja eräissä muissa valtioissa yksityisoikeudellisina saatavina. Navigaatiomaksusopimuksen ja yhdistämispöytäkirjan tarkoittamien tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano perustuisi sopimuksissa oleviin määräyksiin. Tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat säännökset kuuluvat lainsäädännön alaan.

1.1.EUROCONTROL-yleissopimus (1960), sellaisena kuin se on muutettuna pöytäkirjalla (1981)

1 artikla. Artiklan 1 kappaleessa sovitaan valtioiden välisen yhteistyön ja yhteistoiminnan lisäämisestä lennonvarmistuksen alalla. Toiminnassa tasapainotetaan maanpuolustuksen tarpeet, ilmatilan käytön vapaus ja korkea turvallisuustaso. Toimialana on muun muassa:

(a) laatia pitkän aikavälin lennonvarmistustavoitteet ja ottaa käyttöön keskipitkällä aikavälillä ilmaliikennepalveluita ja -laitteita koskeva ohjelma;

(b) laatia suunnitelmia jatkokoulutusta ja menettelytapoja sekä ilmaliikenteen turvallisuutta, tehokkuutta ja häiriötöntä kulkua koskevia tutkimus- ja kehitysohjelmia varten;

(c) tehdä tarvittavat toimenpiteet ilmaliikenteen turvallisen ja säännöllisen kulun takaamiseksi;

(d) kerätä yhteen lennonvarmistuksen toiminnallisia, teknisiä ja taloudellisia seikkoja koskeva kokemus;

(e) yhteensovittaa ilmaliikennevirtoja kansainvälisellä ohjausjärjestelmällä.

Sopimuksen 1 artiklan 2 kappaleen mukaan Eurocontrol toimii yhteistyössä kansallisten siviili- ja sotilasviranomaisten kanssa.

Suomessa tällaiset tehtävät kuuluvat Ilmailulaitoksen toimialaan. Ilmailulaitoksesta annetun lain (1123/1990) 2 §:n 3 momentin mukaan Ilmailulaitos huolehtii siviili-ilmailuun liittyvistä kansainvälisistä sopimuksista ja kansainvälisestä yhteistyöstä siltä osin kuin ne eivät kuulu muun viranomaisen toimivaltaan. Sotilasviranomaisten osalta kansainvälisen yhteistyön hoitaminen kuuluu puolustusministeriön hallinnonalan viranomaisille. Ilmailulaitoksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan Ilmailulaitos tuottaa lentokenttä- ja lennonvarmistuspalveluja sekä siviili- että sotilasilmailun tarpeita varten. Ilmailulain (281/1995) 52 §:n 1 momentin mukaan ilmaliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi ja liikenteen helpottamiseksi sekä siviili- ja sotilasilmailun tarpeiden yhteensovittamiseksi on järjestettävä lennonjohto- ja muu ilmaliikennepalvelu sekä ilmailutiedotus-, ilmailuviesti- ja lentosääpalvelu Ilmailulaitoksen määräämällä tavalla ja Ilmailulaitoksen määräämässä laajuudessa.

Järjestön toimieliminä ovat yleiset toimintaperiaatteet määrittävä pysyvä lennonvarmistuskomissio (komissio) ja yleissopimuksella määrättyjen tai komission antamien tehtävien suorittamisesta huolehtiva lennonvarmistusvirasto (virasto).

2 artikla. Artiklan 1 kappaleessa on luettelo järjestön tehtävistä. Näihin liittyvät kansalliset toimenpiteet kuuluvat Ilmailulaitokselle. Ilmailulaitoksesta annetun lain 2 §:n 2 momentin mukaan Ilmailulaitoksen tehtävänä on muun muassa antaa ilmailua koskevia määräyksiä ja ohjeita, käsitellä ilma-alusten lentotoimintaa koskevat asiat ja muutoinkin edistää ilmailua, huolehtia ilmailun kehittämisestä ja valvonnasta sekä muista siviili-ilmailuun liittyvistä viranomaistehtävistä. Lain 5 §:n mukaan Ilmailulaitoksen on huolehdittava tehtäviinsä kuuluvien palvelujen tarkoituksenmukaisesta tarjonnasta ja niiden ilmailua edistävästä kehittämisestä liiketoiminnan edellytysten mukaisesti ottaen huomioon asiakkaiden sekä koko yhteiskunnan alueelliset ja muut yleiset tarpeet.

Eurocontrol voi 2 artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaan avustaa sopimuspuolta tai muuta valtiota pyynnöstä lennonvarmistustehtävien suorittamisessa esimerkiksi auttamalla sitä ilmaliikennelaitteiden ja -palveluiden suunnittelussa tai luomisessa taikka tarjoamalla lennonjohtopalveluita tai -laitteita. Avustaminen edellyttää järjestön ja valtion välistä erityissopimusta. Toistaiseksi ainoa tällaista toimintaa harjoittava lennonvarmistuskeskus on Hollannin Maastrichtissa, jossa huolehditaan Belgian, Hollannin, Luxemburgin sekä Saksan pohjoisosien yläilmatilan lennonvarmistuksesta. Suomen osalta näköpiirissä ei ole tarvetta sopia tällaisesta palvelusta.

3 artikla. Kappaleen 1 mukaan yleissopimusta sovelletaan sopimuspuolen lentotiedotusalueiden lentoreiteillä annettaviin lennonvarmistuspalveluihin ja niihin liittyviin lähestymis- ja lentopaikkapalveluihin. Kappaleen 2 mukaan lentotiedotusalueiden rajoja voidaan muuttaa ilmoittamalla siitä järjestölle. Muutos vaatii komission yksimielisen suostumuksen, jos yleissopimuksen kattama ilmatila sen johdosta muuttuu. Lentotiedotusalueiden lukumäärä vaihtelee yhden ja yhdeksän välillä Eurocontrolin jäsenvaltioissa. Suomessa niitä on kaksi; Etelä-Suomen lennonvarmistuskeskus Tampereella ja Pohjois-Suomen lennonvarmistuskeskus Rovaniemellä. Lentotiedotusalueen rajoista päättää Ilmailulaitos, jonka tehtävänä ilmailulain 52 §:n 2 momentin nojalla on määrätä puolustusministeriön kanssa neuvoteltuaan lentoväylät ja muut alueet, joilla ilmaliikenne on erityisesti järjestettyä.

Yleissopimuksen 3 artiklan 3 kappaleessa määritellään yleissopimuksen piiriin kuuluva ilmaliikenne niin, että se kattaa siviili-ilma-alukset ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) menettelytapoja noudattavat sotilas-, tulli- ja poliisi-ilma-alukset. Ilmailulain 52 §:n 3 momentin mukaan tarvittavat määräykset ilmaliikenteen järjestelyistä antaa Ilmailulaitos. Mikäli järjestelyillä on vaikutusta sotilasilmailuun, Ilmailulaitoksen on kuultava puolustusministeriötä.

4 artikla. Järjestö määritellään oikeushenkilöksi, jolle kuuluu sopimuspuolten alueella kansallisen lain yhteisöille antama oikeustoimikelpoisuus. Pääasiallisesti järjestöä edustaa ja sen omaisuutta hoitaa virasto.

5 artikla. Komissio koostuu sopimuspuolten edustajista. Valtiolla voi olla useita edustajia, millä pyritään saamaan esiin muun muassa siviili- ja sotilasilmailun erilaiset näkökohdat. Kannanmuodostuksessa valtion on esiinnyttävä yhtenäisesti. Tarkoitus on, että Suomea edustaisi komissiossa Ilmailulaitoksen pääjohtaja, jollei komissio jostakin syystä kokoontuisi ministeritasolla.

6 artikla. Komission tehtävänä on ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin yleissopimuksen 2 artiklasta ilmenevien järjestön tehtävien toteuttamiseksi. Tehtävistä osa liittyy sopimuspuoliin ja osa viraston valvontaan ja ohjaukseen. Komission tehtävänä on muun muassa valtuuttaa virasto aloittamaan 2 artiklassa tarkoitettuja erityissopimuksia koskevat neuvottelut ja hyväksyä tällaiset sopimukset. Kappaleen 4 mukaan komissio voi panna vireille 31 artiklassa tarkoitetun välimiesmenettelyn.

7 artikla. Komissio tekee 1 kappaleen mukaan päätöksensä yksimielisesti. Päätökset sitovat sopimuspuolia, mutta niistä voidaan pakottavien kansallisten syiden takia poiketa eräissä tapauksissa. Kappaleen 2 mukaan viraston ohjaamista koskevista asioista komissio päättää annettujen äänten yksimielisyydellä. Kappaleen 3 mukaan viraston valvontaa ja välimiesmenettelyjen aloittamista koskevista asioista komissio päättää painotettujen äänten enemmistöllä. Kappaleen 4 mukaan valvontalautakunnan nimittämiseen tarvitaan 70 % annetuista 8 artiklan mukaisesti painotetuista äänistä. Kappaleen 5 mukaan komission suosituksiin tarvitaan sopimuspuolten enemmistön äänet.

8 artikla. Äänimäärien vuosittain määriteltävään painotukseen vaikuttaa muun muassa sopimuspuolen vuotuinen maksuosuus prosentteina kaikkien sopimuspuolten maksuosuuksista.

9 artikla. Komissio päättää yksimielisesti työjärjestyksestään, joka sisältää määräyksiä muun muassa puheenjohtajan virasta, työryhmien asettamisesta ja komission työkielistä.

10 artikla. Virasto järjestää komissiolle sen tarvitsemat resurssit.

11 artikla. Kappaleen 1 mukaan komission on huolehdittava järjestön ulkoisista suhteista. Kappaleen 2 mukaan komissiolla on oikeus tehdä järjestön tehtävien kannalta tarpeelliset sopimukset kansainvälisten järjestöjen, sopimuspuolten ja muiden valtioiden kanssa. Tällaisissa sopimuksissa on 12 artiklan mukaan määrättävä sopimuspuolten tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä taloudellisista seikoista. Komissio voi 11 artiklan 3 kappaleen mukaan valtuuttaa viraston neuvottelemaan ja tekemään tällaisia sopimuksia.

13 artikla. Komission antamien ohjeiden rajoissa järjestö voi pitää yhteyksiä sopimuspuolten, muiden valtioiden, kansainvälisten järjestöjen taikka julkisten tai yksityisten teknisten laitosten kanssa. Virasto voi järjestön nimissä tehdä toimintansa kannalta tarpeelliset hallinnolliset, tekniset tai taloudelliset sopimukset.

14 artiklassa määrätään sopimuspuolen velvollisuuksista edistää alueellaan järjestön toimintaa ja siinä tarvittavan kiinteän omaisuuden hankintaa. Kappaleen 1 mukaan järjestön laitteiden sijoittamiseen tarvittavan kiinteän omaisuuden hankkimiseen voidaan tarvittaessa ja valtion suostuessa soveltaa kansallista yleiseen tarpeeseen tapahtuvaa pakkolunastusoikeutta. Jollei tarvittavaa omaisuutta saada hankituksi vapaaehtoisella kaupalla, toimivaltaisten viranomaisten tulee voida panna vireille yleiseen tarpeeseen tapahtuvaa pakkolunastusta koskeva menettely. Yleiseen tarpeeseen soveltuvan lunastusmenettelyn puuttuessa järjestön on voitava 2 kappaleen mukaan turvautua niihin pakko-ostomenettelyihin, joita voidaan käyttää siviili-ilmailun ja teletoiminnan turvaamiseksi. Kappaleen 3 mukaan järjestön puolesta sopimuspuolen alueelle sijoitettuihin rakennelmiin ja palveluihin on voitava soveltaa niitä kansallisia säännöksiä, joilla voidaan yleisen edun nimissä asettaa rasitteita tai rajoittaa muiden kiinteän omaisuuden omistajien oikeutta. Lunastus- ja rajoitustoimista maksettavat korvaukset määräytyvät 4 kappaleen mukaan omaisuuden sijaintimaan lain mukaisesti.

Sopimuksen 14 artiklan velvoitteiden täyttämiseen tarvittavat säännökset ovat kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977) . Lain 4 §:n 1 momentti mahdollistaa lunastamisen yleiseen tarpeeseen. Lain 4 §:n 2 momentin mukaan hakijana voi olla yksityisoikeudellinen yhteisö. Lain 5 §:n 1 momentin mukaan lunastusluvan antaa valtioneuvosto.

15 artikla. Eurocontrolin viraston on sovellettava sopimuspuolen normeja avustaessaan sitä 2 artiklan 2 kappaleen nojalla lennonvarmistustehtävien suorittamisessa tai lennonjohtopalveluja antamalla.

16 artikla. Silloin kun lennonvarmistustehtävien hoitaminen kuuluu järjestölle, virasto antaa tarvittavat ohjeet ilma-aluksille. Ilmailulain 52 §:n 1 momentin mukaan lennonvarmistuspalvelu on järjestettävä Ilmailulaitoksen määräämällä tavalla ja laajuudessa, mikä mahdollistaa tätä koskevien toimintojen hankkimisen kansainväliseltä järjestöltä. Lennonvarmistuspalvelujen antamista koskevat standardit on annettu kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteissä. Tärkeimmät tätä asiaa koskevat ICAOn määräykset sisältyvät lentosääntöihin, joiden antamisesta ja julkaisemisesta huolehtii ilmailulain 2 §:n nojalla Ilmailulaitos.

Ilma-aluksen päällikön on 16 artiklan mukaan noudatettava lennonvarmistuksen antamia ohjeita, jollei ylivoimainen este sitä estä. Velvoitteen täyttämistä voitaisiin valvoa ilmailulain 27 §:n 2 momentissa säädetyin lupakirjoja koskevin hallinnollisin keinoin. Lennonvarmistuspalvelun eri osa-alueista lennonjohtopalvelun tarkoitus on estää ilma-alusten törmäykset toisiinsa ja lentopaikan liikennealueella oleviin esteisiin. Lennonjohtoselvitys on ilma-alukselle annettu lupa liikkua lennonjohtoelimen määrittelemin ehdoin. Se ei ole käsky tai määräys.

17 artikla. Lennonvarmistusmääräysten rikkominen sellaisessa ilmatilassa, jossa ilmaliikennepalveluiden hoito on uskottu virastolle, kirjataan viraston raportteihin. Raporteille on annettava kansallisissa tuomioistuimissa kansallisten viranomaisten vastaavista rikkomuksista laatimia raportteja vastaava asema. Suomessa ei ole säännöksiä siitä, mikä asema tuomioistuimissa tulisi antaa lennonvarmistusmääräysten rikkomista koskeville ilmailuviranomaisten kertomuksille. Ilmailulain 90 §:n mukaan syyttäjän on ennen syyteratkaisua varattava kuitenkin Ilmailulaitokselle tilaisuus lausunnon antamiseen ja tuomioistuimen on asiaa käsitellessään varattava Ilmailulaitokselle tilaisuus tulla kuulluksi. Lausunnonanto- ja kuulemisoikeutta ei tarvitse ulottaa Eurocontroliin, koska ne eivät vaikuta viranomaisen kertomusten arvoon tuomioistuimissa.

Sopimuksen 18―26 artikloissa määrätään järjestön ja sen toimintaan osallistuvien erioikeuksista ja vapauksista kansainvälisille järjestöille tavanomaisella tavalla. Erioikeudet ja vapaudet on rajoitettu virkatehtäviin ja ne koskevat vain Eurocontrolia ja sen henkilökunnan jäseniä. Sopimusmääräykset mahtuvat niihin puitteisiin, joista säädetään Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen samoin kuin Yhdistyneiden Kansakuntien erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen eräiden säännösten hyväksymisestä sekä eräille muillekin kansainvälisille elimille myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista annetussa laissa (386/1958) .

18 artiklassa kielletään rajoittamasta järjestön lähettämien tai sille lähetettyjen julkaisujen ja muiden tiedotteiden julkistamista.

19 artiklan 1 kappaleen mukaan järjestö on vapautettava perustamiseensa, purkamiseensa tai selvittämiseensä liittyvistä veroista ja maksuista. Kappaleen 2 mukaan järjestö on vapautettava tehtäviensä suorittamiseen tarvittavan kiinteän omaisuuden hankintaa koskevista veroista ja maksuista. Kappaleen 3 mukaan järjestö on vapautettava omaisuutta, varoja ja tuloja koskevista välittömistä veroista. Kappaleen 4 mukaan järjestö on vapautettu liikkeeseen laskemia lainojaan koskevista välillisistä veronluonteisista maksuista. Kappaleen 5 mukaan järjestö on vapautettu kaikista poikkeusveroista tai syrjivistä veroista. Kappaleen 6 mukaan tässä artiklassa määrätyt vapautukset eivät koske julkisten palveluiden käyttämisestä perittäviä veroja tai maksuja. Erioikeudet ja vapaudet ovat toteutettavissa harmonisoituja yhteisöveroja eli arvonlisäveroa ja valmisteveroa koskevien normien puitteissa. Suomen voimassa olevasta lainsäädännöstä kappaleissa 1 1―5 mainitut erioikeudet ja vapaudet poikkeavat, joten niiden voimaansaattamisesta on säädettävä lailla.

20 artikla. Kappaleen 1 mukaan järjestö on vapautettava tulleista, veroista ja vastaavista maksuista, ei kuitenkaan palvelumaksuista. Järjestö on myös vapautettava järjestön virkakäyttöön ja järjestön rakennuksiin tai laitteisiin taikka niiden toimintaan tarkoitettuja raaka-aineita, laitteita, tarvikkeita ja muita tuotteita koskevista tuonti- tai vientikielloista tai -rajoituksista. Kappaleen 2 mukaan näitä hyödykkeitä ei saa myydä, lainata eikä siirtää vastikkeellisesti eikä vastikkeettomasti muuten kuin tuontivaltion luvalla. Kappaleen 3 mukaan valtio voi valvoa, että hyödykkeet todella toimitetaan järjestölle ja käytetään sen rakennuksiin, laitteisiin tai toimintaan. Kappaleen 4 mukaan järjestön julkaisuihin ei saa kohdistaa tulleja eikä tuonti- tai vientirajoituksia. Erioikeudet ja vapaudet ovat toteutettavissa arvonlisäveroa ja valmisteveroa sekä tulleja koskevien yhteisönormien puitteissa.

21 artikla. Jäsenvaltion on sallittava järjestön toiminnan kannalta tarpeellinen rahaliikenne. Lainojen liikkeelle laskemiseen järjestö tarvitsee valtion luvan.

22 artikla. Järjestön henkilökunnalle ja heidän perheenjäsenilleen on annettava maahan tuloon ja maasta poistumiseen liittyvissä asioissa tavanomaiset kansainvälisten järjestöjen etuudet. Kappaleen 5 mukaan henkilökunta voi toimikautensa alussa tai päättyessä verovapaasti tuoda maahan tai viedä maasta henkilökohtaisia tavaroitaan, irtainta omaisuutta ja muuta koti-irtaimistoa. Auton tuonnille ja viennille voidaan asettaa tarkempia ehtoja. Tulli- ja verovapautta ei tarvitse myöntää valtion omille kansalaisille. Kappaleen 7 mukaan komission pääjohtajalle on myönnettävä koskemattomuus virkatehtäviensä suorittamisessa tehtyjen tointen ja lausumien osalta. Immuniteetti ei koske tieliikennelain (267/1981) rikkomista eikä moottoriajoneuvon aiheuttaman vahingon korvaamista koskevaa asiaa.

23 artiklan mukaan sopimuspuolten edustajien viralliset asiakirjat ovat loukkaamattomia.

24 artikla. Järjestöllä on oma sosiaaliturvajärjestelmä, minkä takia järjestö ja sen henkilökunta eivät maksa kansallisia sosiaaliturvamaksuja. Määräys poikkeaa voimassa olevasta lainsäädännöstä, joten sen voimaansaattamisesta on säädettävä lailla.

25 artikla. Järjestö vastaa toimielintensä ja henkilöstönsä virkatoimiensa yhteydessä aiheuttamista vahingoista. Järjestön sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki määräytyy kansainvälisen yksityisoikeuden periaatteiden mukaisesti. Suomessa vahingonkärsijän asema ja oikeus korvaukseen määräytyvät vahingonkorvauslain (412/1974) nojalla.

26 artikla. Järjestön laitteita ei saa takavarikoida eikä ulosmitata. Järjestön tiloihin sekä arkistoihin ja asiakirjoihin ei saa puuttua muuten kuin tuomioistuimen päätösten yhteydessä. Järjestön omaisuuteen tai varoihin ei saa kohdistaa täytäntöönpano- tai menettämisseuraamuksia. Tuomioistuimen päätökseen perustuva ulosmittaus on kuitenkin mahdollista.

27 artikla velvoittaa järjestön yhteistyöhön jäsenvaltioiden kanssa etuoikeuksien väärinkäytön estämiseksi.

28―29 artikla määrää järjestön velvollisuuksista sen varalta että jokin valtio hankkisi lennonjohtopalveluja järjestöltä. Järjestön on tällöin noudatettava aluevaltion kansainvälisiä velvoitteita ja kansallisia säädöksiä alueelle pääsyä, ylilentoja ja turvallisuutta koskevissa asioissa. Järjestön on tällöin annettava muille sopimuspuolille tiedot, joiden avulla ne voivat valvoa ilma-alusten noudattaneen kansainvälisiä sopimuksia ja kansallisia säädöksiä.

30 artikla koskee jäsenmaksuvelvoitetta. Jäsenmaksun suuruudesta päättää vuosittain komissio.

31 artikla sisältää tavanomaisen pakollisen välimiesmenettelylausekkeen sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevien riitaisuuksien varalta. Suomi on perinteisesti kannattanut tällaisten riitojenratkaisulausekkeiden sisällyttämistä yleissopimuksiin. Tavanomaisten riitojenratkaisumääräysten ei ole yleensä katsottu kuuluvan lainsäädännön alaan eikä edellyttävän muutoinkaan eduskunnan suostumusta.

32 artikla. Sopimuspuolten on tunnustettava viraston perussääntö voimassaolevaksi. Kappaleen 2 mukaan perussäännön muuttaminen edellyttää komission yksimielistä hyväksyntää. Eräitä viraston perussäännön määräyksiä komissiolla ei ole valtuutta muuttaa.

33 artikla. Sopimuksen määräykset eivät rajoita sopimuspuolten toimintavapautta hätätilan tai sotatilan aikana.

34 artikla. Sopimuspuolten on sisällytettävä virasto julkisten palveluiden jatkuvuuden turvaamiseksi annettavien määräysten piiriin. Liikennepalvelujen turvaamisesta poikkeusoloissa säädetään valmiuslain (1080/1991) 18 §:ssä.

35 artikla. Sopimus on voimassa voimaantulostaan lähtien 20 vuotta, minkä jälkeen voimassaoloaika jatkuu viiden vuoden jaksoissa, jollei sopimuspuoli irtisano sopimusta kahta vuotta ennen jakson päättymistä. Pöytäkirja tuli voimaan 1986, joten mikään jäsenvaltio ei voi irtisanoutua sopimuksesta ennen vuotta 2006.

36 artikla. Uuden sopimuspuolen liittyminen sopimukseen edellyttää komission yksimielistä suostumusta. Sen lisäksi liittyjän on talletettava Belgian hallituksen huostaan liittymiskirjansa Eurocontrol-yleissopimukseen ja Brysselissä vuonna 1981 allekirjoituksia varten avattuun monenkeskiseen navigaatiomaksuja koskevaan sopimukseen. Liittyminen tulee voimaan tallettamista seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Eurocontrol-yleissopimus 13 päivänä joulukuuta 1960 ja sitä muuttava 12 päivänä helmikuuta 1981 tehty pöytäkirja on laadittu englannin, hollannin, portugalin, ranskan ja saksan kielellä. Ristiriitatilanteessa ratkaiseva on ranskankielinen teksti.

1.2.Navigaatiomaksusopimus (1981)

Navigaatiomaksuja koskevan 12.2.1981 allekirjoituksia varten avatun monenvälisen sopimuksen mukaan Eurocontrol kerää maksut lennonvarmistuspalvelujen ja niihin liittyvien lähestymis- ja lentopaikkapalvelujen käyttäjiltä. Sopimus koskee vain siviili-ilmailua.

1 artiklassa sovitaan yhteisen järjestelmän perustamisesta navigaatiomaksujen määräämiseksi ja perimiseksi. Kappaleessa 2 osapuolet sopivat antavansa lentotiedotusalueitaan koskevien maksujen perinnän Eurocontrolin täytäntöönpanevan komission ja hallintokomitean tehtäväksi. Kappaleen 3 mukaan pysyvää komissiota ja hallintokomiteaa laajennetaan sellaisten sopimusvaltioiden edustajilla, jotka eivät ole Eurocontrolin jäseniä. Laajennetuista toimielimistä käytetään nimityksiä "laajennettu komissio" ja "laajennettu komitea". Kappaleen 4 mukaan lentotiedotusalueiden muutoksista on ilmoitettava Eurocontrolille. Sopimuksen kattaman ilmatilan rajojen muuttaminen vaatii laajennetun komission yksimielisen suostumuksen.

2 artikla. Jokaisella sopimusvaltiolla on laajennetussa komissiossa yksi ääni. Järjestön ja ulkopuolisen valtion välisestä palvelusopimuksesta ja laajennetun komitean talousarviosta voidaan 6 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaan päättää määräenemmistöllä, jonka laskemiseen vaikuttaa sopimuksessa määritelty äänimäärän painotus.

3 artikla. Eurocontrol perii lennonvarmistuspalvelumaksun lentokohtaisesti. Maksun suuruuden määrää kullakin lennonvarmistusalueella lennetty matka. Lennonvarmistuspalvelun alueellinen hinta määräytyy yhtäältä palvelujen tuottamiskustannusten ja toisaalta järjestelmän hoitamisesta sopimusvaltioille ja Eurocontrolille aiheutuvien kustannusten perusteella. Maksukaavion määrittelee laajennettu komissio.

Eurocontrolin toimesta tapahtuvaan maksuista päättämiseen suostuminen ja maksujen keräämisen antaminen järjestön tehtäväksi on toteutettavissa nykyisen lainsäädännön nojalla. Ilmailulain 82 §:n 1 momentin mukaan palvelun antaja voi periä maksuja ilmailua varten annetun palvelun käytöstä. Kaupallisia lennonvarmistuspalveluja tarjoaa tällä hetkellä vain Ilmailulaitos. Ilmailulaitoksesta annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan asetuksella voidaan määrätä ne Ilmailulaitoksen palvelut, joiden hinnoista tai hintojen yleisestä tasosta määrää valtioneuvosto. Lennonvarmistuspalvelut eivät kuulu näihin vaan niiden hinnoista päättää Ilmailulaitos liikelaitoksena kaupallisin perustein. Lennonvarmistusmaksujen periminenkin tapahtuu Ilmailulaitoksen toimesta. Ilmailulaitoksesta annetun asetuksen (1124/1990) 12 §:n mukaan Ilmailulaitoksen päätökseen perustuva erääntynyt maksu voidaan periä ulosottoteitse ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään.

Eurocontroliin liittymisen jälkeen Ilmailulaitos määrittelisi ja perisi lennonvarmistusmaksunsa yhteistyössä Eurocontrolin kanssa. Siirtymäajoista ja muista käytännön järjestelyistä Ilmailulaitos ja Eurocontrolin lennonvarmistusmaksukeskus sopisivat keskenään. Suomessa sovellettaviksi voisivat tulla vain täältä annettuihin lähtötietoihin ja Suomen suostumukseen perustuvat lennonvarmistusmaksut. Ilmailulaitos palvelun tuottajana ilmoittaisi hintojen määrittelyyn tarvittavat tiedot Eurocontrolille. Maksuista päättämiseen tarvitaan laajennetun komission yksimielinen päätös yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaan.

4 artikla. Laajennetussa komiteassa kullakin sopimusvaltiolla on yksi ääni. Lennonvarmistusmaksujärjestelmän hoitamista koskeva kertomus ja talousarvio voidaan 6 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaan hyväksyä määräenemmistöllä.

5 artikla. Laajennetun komitean tehtävänä on valvoa navigaatiomaksujärjestelmän hoitamista. Lisäksi se valmistelee laajennetun komission päätökset ja huolehtii komission sille antamista tehtävistä. Sen on muun muassa ryhdyttävä laajennetun komission päätösten mukaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin navigaatiomaksujen perimiseksi.

6 artikla. Laajennettu komissio tekee useimmat päätöksensä yksimielisesti. Jollei yksimielisyyttä saavuteta, laajennettu komissio tekee päätöksensä kahdella kolmasosalla annetuista äänistä. Jäsenvaltion on ilmoitettava laajennetulle komissiolle, jos se ei pakottavista kansallisista syistä johtuen voi soveltaa enemmistöpäätöstä.

Järjestön ja ulkopuolisen valtion välisestä palvelusopimuksesta ja laajennetun komitean talousarviosta voidaan 1 kappaleen b kohdan mukaan päättää sellaisella kahden kolmasosan määräenemmistöllä, johon sisältyy järjestön jäsenvaltioiden enemmistö sopimuksen liitteen 2 mukaisella äänten painottamistavalla laskettuna. Tällaisten järjestön sisäisiä asioita koskevien enemmistöpäätösten hyväksyminen ei merkitse suostumista ylikansalliseen päätöksentekoon.

7―8 artikla. Eurocontrol vahvistaa kustakin lennosta maksettavat navigaatiomaksut ja kerää ne. Määräys on yhteensopiva ilmailulain 82 §:n 1 momentin kanssa, jonka mukaan palvelun antaja voi periä maksuja lentopaikan tai ilmailua varten annetun palvelun käytöstä.

9―10 artiklassa määritellään maksuvelvolliseksi ilma-aluksen käyttäjä eli lennon suorituksen aikainen operaattori. Jollei käyttäjää tiedetä, ilma-aluksen omistajaa pidetään käyttäjänä, ellei tämä todista, että käyttäjä oli joku muu. Tämä rajoittaa ilmailulain 82 §:n 2 momentin soveltamista, koska sen mukaan ilma-aluksen omistaja, haltija ja käyttäjä ovat yhteisvastuussa ilmailua varten annettujen palvelujen maksamisesta.

11―12 artikla. Erääntyneen maksun saamiseksi voidaan ryhtyä toimenpiteisiin maksun perimiseksi. Perimismenettelyn panee vireille Eurocontrol tai sen pyynnöstä sopimusvaltio. Perintä toteututetaan joko oikeudellisena tai hallinnollisena menettelynä. Sopimusvaltion on ilmoitettava alueellaan sovellettavat menettelytavat ja toimivaltaiset viranomaiset järjestölle.

13 artikla. Perimismenettely voidaan panna vireille sen sopimusvaltion alueella, jossa velallisen kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka sijaitsee taikka jossa velallisella on liikepaikka, jos velallisen kotipaikka tai rekisteröity toimipaikka ei sijaitse jonkin sopimusvaltion alueella. Jollei tällaista paikkaa ole, perimismenettely voidaan panna vireille joko siinä sopimusvaltiossa, missä velallisella on omaisuutta tai Brysselissä. Tämä rajoittaisi Suomessa tuomioistuinten toimivaltaa tutkia ulkomaisen liittymän sisältävää asiaa.

14 artikla. Eurocontrol voi panna perintämenettelyn vireille myös sopimuksen ulkopuolisessa valtiossa.

15 artikla. Sopimusvaltion on tunnustettava ja pantava täytäntöön muissa sopimusvaltioissa tehdyt tuomioistuimen tai muun asianomaisen toimielimen lainvoimaiset päätökset. Tämä merkitsisi sitoutumista nykyistä laajempaan ulkomaisten tuomioiden tunnustamiseen.

16 artikla. Poikkeuksen tuomion tunnustamis- ja täytäntöönpanovelvollisuuteen muodostaa päätös, jonka antajalla ei ole ollut sopimuksen 13 artiklan mukaista alueellista toimivaltaa. Toisen poikkeuksen muodostaa päätös, jonka tunnustaminen on selvästi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public) siinä valtiossa, jossa tuomioon vedotaan. Kolmannen poikkeuksen muodostaa hallinnollisessa menettelyssä ratkaistu asia, jos velallisen puolustautumis- tai valitusoikeuksia ei ole otettu asianmukaisesti huomioon. Neljännen poikkeuksen muodostaa valtion omien viranomaisten käsiteltävänä oleva, samaa navigaatiomaksua koskeva aikaisemmin vireille pantu menettely. Viidennen poikkeuksen muodostaa sellaisen johdosta annettu tunnustettavan ratkaisun kanssa ristiriitainen ratkaisu. Kuudennen poikkeuksen muodostaa se, jos päätös rakentuu erilaiseen tulkintaan luonnollisen henkilön oikeusasemasta kuin mihin tunnustavan valtion kansainvälinen yksityisoikeus antaa mahdollisuuden.

17 artikla. Viranomaisten on pyynnöstä annettava tarvittavat täytäntöönpanomääräykset sellaisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi, joka on annettu 15 artiklan mukaisesti ja on täytäntöönpantavissa päätöksen antaneessa valtiossa. Suomessa ulkomaisen tuomion täytäntöönpanomääräyksen antaa hakemuksesta yleinen alioikeus yksityisoikeudellista vaatimusta koskevien pohjoismaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta annetun lain (588/1977) 11 § alioikeusuudistuksen siirtymäsäännöksistä annetun lain (591/1993) 9 §:n 3 momentti.

18 artiklassa määrätään täytäntöönpanopyyntöön liitettävistä asiakirjoista. Tällaisia ovat muun muassa jäljennös täytäntöönpantavasta päätöksestä, selvitys päätöksen lainvoimaisuudesta ja siitä, että päätökseen liittyvät tiedoksiannot on toimitettu oikein. Täytäntöönpanovaltio voi lisäksi vaatia asiakirjojen käännöksiä. Muita edellytyksiä ei voida asettaa.

19 artikla. Täytäntöönpaneva valtio ei saa tutkia pääasiaa. Pyyntö voidaan evätä vain 16 artiklassa mainitusta syystä. Pyynnön saanut valtio ei saa tutkia pääasiaa. Menettelyyn sovelletaan täytäntöönpanevan valtion lakia, jollei sopimuksesta muuta johdu.

20―21 artikla. Eurocontrol maksaa perimänsä määrät sopimusvaltioille laajennetun komission päätösten mukaisesti. Sopimusvaltion perimä saatava on tilitettävä Eurocontrolille. Perintäkulut voidaan veloittaa Eurocontrolilta.

22 artikla. Viranomaisten on oltava yhteistyössä Eurocontrolin kanssa navigaatiomaksujen määräämisessä ja perimisessä.

23 artikla. Laajennettu komitea voi yksimielisyyspäätöksellä luopua maksun perimisestä ja näin ohittaa saatavan perintää ja tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat sopimusmääräykset. Päätös ei aiheuta velvoitteita sopimusvaltiolle.

24 artikla. Sopimuksen määräykset eivät rajoita sopimuspuolten toimintavapautta hätätilan tai sotatilan aikana.

25―30 artiklassa on välimiesmenettelyä koskeva lauseke ja loppumääräykset. Sopimuksen viralliset kielet ovat saksa, englanti, espanja, hollanti, portugali ja ranska, joista ristiriitatilanteissa ratkaiseva on ranska. Sopimukseen liittyminen tulee voimaan liittymisasiakirjan Belgialle tallettamista seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä. Sopimus on voimassa niin kauan kuin Eurocontrol-yleissopimuskin.

1.3.Yhdistämispöytäkirja (1997)

Eurocontrol-yleissopimus ja navigaatiomaksusopimus yhdistettiin ja samalla niitä molempia muutettiin 27 päivänä kesäkuuta 1997 tehdyllä yhdistämispöytäkirjalla. Seuraavassa mainitaan tärkeimmät muutokset:

Uuden sopimuksen 1 artiklan 1 kappaleessa osapuolet sopivat muun muassa laativansa ilmaliikenteen hallintaa koskevan yleiseurooppalaisen politiikan ja asettamaan täsmälliset tavoitteet ilmaliikenteen hallinnan tehokkuudelle. Osapuolet sopivat myös laativansa ja soveltavansa yhteisiä normeja (1 artikla, 1 kappale, e kohta), mikä ei silti tarkoita jäsenvaltioita velvoittavan norminantovallan antamista järjestölle. Määräyksessä ei sitouduta mihinkään suoranaiseen velvoitteeseen vaan kysymys on järjestön toimialan määrittelystä. Eräs tähän liittyvistä muutoksista koskee järjestön toimialan laajentamista lennonvarmistusasioista "portilta portille" palveluun (1 artikla, 1 kappale, m kohta). Artiklan 2 kappaleessa määritellään Eurocontrolin uusiksi toimielimiksi yleiskokous, neuvosto ja virasto.

Sopimuksen 2 artiklassa määritellään järjestön tehtävät. Keskeisiä tehtäviä ovat ilmaliikenteen ohjausjärjestelmien yhdenmukaistaminen ja yhteensovittaminen ja tehokkuuden parantaminen. Eurocontrolin tehtäväksi määritellään artiklassa myös navigaatiomaksujen periminen sopimuspuolten puolesta.

Ilmailulain 52 §:n mukaan ilmaliikenteen ohjaus on hoidettava Ilmailulaitoksen määräämällä tavalla. Ilmailulaitoksesta annetun lain 2 §:n 3 momentti velvoittaa Ilmailulaitoksen huolehtimaan siviili-ilmailuun liittyvistä kansainvälisistä sopimuksista ja kansainvälisestä yhteistyöstä, sikäli kuin asia ei kuulu muun viranomaisen toimivaltaan. Sotilasviranomaisten osalta nämä asiat kuuluvat puolustusministeriön hallinnonalan viranomaisille, siten kuin puolustusministeriö siitä määrää.

Sopimuksen 3 artiklaa laajennetaan niin, että se kattaa myös lähestymis- ja lähilennonjohtopalvelut.

Uudessa 5 artiklan 1 kappaleessa määritellään yleiskokouksen ja neuvoston kokoonpano. Yleiskokouksen muodostavat ministeritason edustajat. Äänioikeuksia on siinä yksi. Edustajia voi olla useampia, millä pyritään varmistamaan sekä siviili-ilmailun että maanpuolustuksen näkemysten esiin saaminen. Samat äänioikeus- ja osanottoperiaatteet koskevat 5 artiklan 2 kappaleen mukaan myös neuvostoa. Neuvoston muodostavat sopimuspuolten ilmailuhallintojen pääjohtajatason edustajat. Navigaatiomaksuja koskevissa asioissa yleiskokouksen ja neuvoston muodostavat yhteiseen navigaatiomaksujärjestelmään osallistuvien valtioiden edustajat.

Vanhan sopimuksen 7 artikla siirretään artiklaksi 8. Samalla sitä muutetaan niin, että yleiskokous ja neuvosto voivat eräissä asioissa tehdä enemmistöpäätöksiä. Enemmistöpäätösten käyttäminen riippuu päätöksen perusteena olevasta sopimusmääräyksestä. Tarvittavat enemmistöt on määritelty 8 artiklan 1 ja 2 kappaleessa. Yksimielisyyttä vaativiksi jäävät 3 kappaleen mukaan muun muassa päätökset jäsenhakemuksen sekä jäseneksi tuloon tai jäsenyydestä vapautumiseen liittyvien ehtojen hyväksymisestä, lentotiedotusalueen sellaisesta muuttamisesta, mikä johtaisi Eurocontrolin toiminta-alueen muuttumiseen sekä navigaatiojärjestelmän muuttamisesta. Artiklan 4 kappaleen mukaan yleiskokouksen ja neuvoston päätökset sitovat sopimuspuolia ja Eurocontrol-virastoa. Valtio voi tämän johdosta joutua toteuttamaan sellaisenkin päätöksen, jota se on vastustanut. Se ei kuitenkaan tarkoita toimivallan luovuttamista kansainväliselle järjestölle. Toimivallan kannalta merkittävää enemmistöpäätöstä navigaatiomaksuista rajoittaa se, että niiden hyväksyminen on jätetty riippumaan valtion omasta suostumuksesta yleissopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen 3 kohdassa. Suomessa lennonvarmistuspalvelujen myyminen on keskeinen osa Ilmailulaitoksen liikelaitostoimintaa. Lennonvarmistuspalvelut hinnoitellaan kaupallisin perustein.

Sopimukseen on lisätty uusi 7 artikla, jossa määrätään neuvoston tehtävistä ja päätösvallasta. Neuvoston tehtävänä on muun muassa valvoa viraston toimintaa.

Äänten painottamista koskeva vanha 8 artikla siirretään 11 artiklaksi. Äänimäärän määrää valtion maksuosuus järjestön talousarviosta. Ääniä on vähintään yksi ja enintään 16. Suomen maksuosuus ja äänimäärä olisivat hyvin pienet.

Uuden 9 artiklan mukaan sopimuspuoli voi poiketa yleiskokouksen tai neuvoston enemmistöpäätöksestä maanpuolustukseen tai turvallisuuteen liittyvien pakottavien syiden sitä vaatiessa. Sopimuspuoli voi tällöin olla soveltamatta päätöstä alueellaan tai vastustaa sen täytäntöön panemista muidenkin valtioiden alueella. Viimeksi mainitussa tapauksessa täytäntöönpanoa lykätään ja asia annetaan yleiskokouksen ratkaistavaksi. Jos yleiskokous päättäisi asiasta aikaisemman päätöksen mukaisella tavalla, sopimuspuoli ei voisi estää muita valtiota täytäntöönpanemasta päätöstä. Itse se voisi edelleenkin olla soveltamatta sitä alueellaan. Valtion toimivaltaa sopimusmääräys ei siis rajoita.

Sopimuksen 10 artikla muutetaan maksuosuusjärjestelmää koskevaksi. Sopimuspuolen maksuosuudesta 30 % määräytyy sen bruttokansantuotteen perusteella ja 70 % valtion navigaatiojärjestelmäkustannusten perusteella. Maksuosuusjärjestelmän hyväksymiselle ei ole lainsäädännöllistä estettä.

Vanhan sopimuksen 11 artikla siirtyy 13 artiklaksi ja samalla yleiskokous valtuutetaan antamaan neuvostolle oikeus tehdä sopimuksen tarkoittamia erityissopimuksia. Sopimuksen 12 artikla siirtyy 14 artiklaksi ja samalla virasto valtuutetaan neuvottelemaan eräistä sopimuksen tarkoittamista erityissopimuksista. Sopimuksen 13 artikla siirtyy 15 artiklaksi ja samalla virasto valtuutetaan tekemään neuvoston antamien ohjeiden mukaisesti järjestön toiminnan edellyttämiä sopimuksia. Järjestön toimielinten valtuuttaminen sopimusten tekoon ei vaadi lainsäädännöllisiä toimia, koska tässä tarkoitetuista järjestön ja muiden tahojen välisistä sopimuksista ei seuraa suoria velvoitteita jäsenvaltioille.

Uuden 19 artiklan mukaan sopimuspuolten on varmistettava, että lentotoiminnan harjoittajat, ilma-alusten päälliköt ja ilmaliikennepalveluelimet noudattavat ilmaliikenteen ohjausjärjestelmää koskevia järjestön sääntöjä. Näiden sääntöjen toteuttaminen kuuluisi Ilmailulaitoksesta annetun lain 2 §:n 3 momentin mukaisesti Ilmailulaitokselle, jonka on ilmailulain 2 §:n 1 momentin nojalla annettava tarpeelliset määräykset, joita on noudatettava Suomen alueella yhteentörmäyksen taikka muun onnettomuuden, haitan tai vahingon ehkäisemiksi. Sopimusmääräys edellyttää, että ilmaliikenteen ohjausjärjestelmän sääntöjen vastaisesti menettelevää lentotoiminnan harjoittajaa tai ilma-aluksen päällikköä vastaan on voitava ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin. Velvoite olisi täytettävissä ilmailulain 86 ja 89 §:ssä säädettyjen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja ilmailurikkomuksesta annettujen rangaistussäännösten puitteissa.

Sopimuksen 26 artiklan 2 kappaletta on täydennetty määräyksellä, jonka mukaan tuomioistuin ei saa määrätä järjestöön kohdistuvasta ulosmittauksesta tai järjestön tiloihin sekä arkistoihin ja asiakirjoihin puuttumisesta ilman, että järjestölle olisi sitä ennen annettu asiasta asianmukainen tieto ja mahdollisuus päätöksen vastustamiseen. Sopimusmääräys mahtuu niihin puitteisiin, joista säädetään Yhdistyneiden Kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen samoin kuin Yhdistyneiden Kansakuntien erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen eräiden säännösten hyväksymisestä sekä eräille muillekin kansainvälisille elimille myönnettävistä erioikeuksista ja vapauksista annetussa laissa.

Riitojen ratkaisemista koskeva 31 artikla on muutettu artiklaksi 34. Samalla ratkaisumenettelyn viimeiseksi oikeuspaikaksi on määrätty Pysyvä välitystuomioistuin.

Julkisten palvelujen turvaamisvelvoitetta koskeva 34 artikla on muutettu artiklaksi 37. Samalla velvoitetta on täsmennetty niin, että sopimuspuolten on sisällytettävä virasto toiminnallisten julkisten palveluiden jatkuvuuden turvaamiseksi annettavien määräysten piiriin. Määräyksen toteuttamisen mahdollistaisi valmiuslain 18 §.

Uusi sopimus on 38 artiklan mukaan vastedes voimassa rajoittamattoman ajan. Sopimuspuoli voi 2 kappaleen mukaan irtisanoutua sopimuksesta kun 1997 tehty sopimusmuutos on ollut voimassa 20 vuotta. Irtisanomisaika on yksi vuosi. Irtisanoutuvan valtion ja järjestön väliset oikeudet ja velvoitteet on 3 kappaleen mukaan sovittava erikseen. Järjestön puolelta sopimuksen hyväksyminen vaatii yleiskokouksen yksimielisyyspäätöksen.

Uuden 35 artiklan mukaan järjestön ja luonnollisen tai oikeushenkilön väliset kiistat järjestön sääntöjen soveltamisesta määrätään sopimuspuolten tuomioistuinten käsiteltäväksi. Toimivaltaisen tuomioistuimen määrää vastaajan kotipaikka. Jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa minkään sopimuspuolen alueella, tuomiovallan voi perustaa vastaajan toimipaikka tai omaisuuden sijaintipaikka. Oikeuspaikkana on Bryssel, jollei mikään mainituista edellytyksistä täyty.

Sopimuksen muutoksia koskevan uuden 36 artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolten on toteutettava ne muutokset, jotka sopimuksen mukaisia menettelyjä noudattaen tehdään sopimuksen liitteessä I olevaan viraston perussääntöön. Sama koskee liitteessä IV olevaa navigaatiomaksujärjestelmää sen 16 artiklasta lähtien. Kappaleen 2 mukaan yleiskokouksella ei ole toimivaltaa muuttaa navigaatiomaksujärjestelmän 1―15 artikloita eikä liitteessä III olevaa verojärjestelmää. Kappaleen 3 mukaan navigaatiomaksujärjestelmään sitoutuminen tapahtuu toistuvissa viiden vuoden jaksoissa. Irtisanoutumisen on tapahduttava kaksi vuotta ennen jakson päättymistä.

Sopimukseen on lisätty Euroopan yhteisön liittymisen mahdollistava uusi 40 artikla. Liittymistä koskevat sopimusneuvottelut ovat parhaillaan käynnissä Euroopan yhteisön ja Eurocontrolin välillä. Liittymisneuvotteluja Euroopan yhteisöjen puolesta käyvän komission pyrkimyksenä on saada yhteisö sopimuspuoleksi heti yhdistämispöytäkirjan voimaantulosta alkaen.

Yhdistämispöytäkirjan liite I sisältää viraston perussäännön. Sen 2 artiklan 1 kappaleen mukaan virastoa johtaa pääjohtaja, jolla on laajat valtuudet päättää viraston voimavarojen käytöstä.

Yhdistämispöytäkirjan liite II sisältää luettelon Eurocontrolin piiriin kuuluvista lentotiedotusalueista.

Yhdistämispöytäkirjan liite III sisältää veromääräyksiä. Liitteen 1 artiklan mukaan sopimusvaltion on palautettava järjestön tekemiin huomattaviin hankintoihin sisältyvät välilliset verot. Artikla 3 sisältää määräyksiä järjestön pääjohtajan ja henkilökunnan verokohtelusta. Artiklan 5 mukaan liite korvaa 6 päivänä heinäkuuta 1970 tehdyn lisäpöytäkirjan siihen 21 päivänä marraskuuta 1978 ja 12 päivänä helmikuuta 1981 tehtyine muutoksineen.

Yhdistämispöytäkirjan liite IV sisältää yhteistä navigaatiomaksujärjestelmää koskevat määräykset. Liitteen 1 artiklassa sovitaan Eurocontrolin järjestelmän käyttämisestä navigaatiomaksujen määrittämiseksi, laskuttamiseksi ja perimiseksi yhtenä maksuna lentoa kohti. Maksut määritellään 2 artiklan mukaan sopimuspuolten esityksestä. Navigaatiomaksujen laskentayksikköjen, maksuehtojen ja tariffien määrittäminen kuuluu 3 artiklan mukaan neuvoston tehtäviin.

Maksusta on 5 artiklan mukaan vastuussa ilma-aluksen käyttäjä tai omistaja, jollei ensiksi mainittua tiedetä. Maksuvelvolliset mahtuvat ilmailulain 82 §:n 2 momentin piiriin, jonka mukaan ilma-aluksen omistaja, haltija ja käyttäjä ovat yhteisvastuussa ilmailua varten annettujen palvelujen maksamisesta.

Erääntyneen maksun pakkoperinnässä on 6 artiklan mukaan mahdollista turvautua ilma-aluksen haltuunottoon ja myyntiin tai ilmailuun liittyvän luvan harkittavaksi ottamiseen, jos valtion oikeusjärjestys sallii tällaiset keinot. Ilma-aluksen haltuunotosta ja myymisestä on määräyksiä myös 9 artiklassa. Suomessa omaisuuden haltuunotosta ja myymisestä säädetään ulosottolaissa (37/1895) . Ilmailulain 84 §:n 2 momentissa säädetään ilma-aluksen lähdön estämisestä maksamattomien maksujen vuoksi. Yleisen lentopaikan pitäjä voi estää ilma-aluksen lähdön, jollei laskeutumismaksuja tai muun ilmailua varten annetun palvelun käyttämisestä perittäviä maksuja ole maksettu tai vakuutta maksujen suorittamisesta ole asetettu. Kansainvälisessä säännöllisessä liikenteessä olevan ilma-aluksen lähtöä ei kuitenkaan voida estää. Ilmailuun liittyvän lupakirjan, kelpoisuustodistuksen ja kelpuutuksen peruuttamisesta säädetään ilmailulain 27 §:ssä.

Erääntyneen saatavan perinnän saattaa vireille 7 artiklan mukaan Eurocontrol taikka sen pyynnöstä sopimuspuolen asianomainen toimielin. Perintä pannaan vireille 8 artiklan mukaan sen sopimuspuolen alueella, jossa velallisella on kotipaikka. Jos velallisella ei ole kotipaikkaa minkään sopimuspuolen alueella, perintä voidaan tehdä siellä missä velallisella on toimipaikka tai omaisuutta. Käsittelypaikkana on Bryssel, jos mikään näistä edellytyksistä ei täyty.

Sopimuspuolen on 11 artiklan mukaan tunnustettava ja pantava täytäntöön muun sopimuspuolen alueella tehty lainvoimainen päätös, jonka on tehnyt joko tuomioistuin tai sellainen hallintoviranomainen, jonka päätöksestä on mahdollista valittaa tuomioistuimeen. Määräys vastaa navigaatiomaksusopimuksen 15 artiklaa.

Liitteessä olevat perintää koskevat määräykset vastaavat muiltakin osin navigaatiomaksusopimuksen vastaavia määräyksiä. Tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanovelvollisuuden poikkeuksia, täytäntöönpanomääräyksen antamista, täytäntöönpanopyyntöön liitettäviä asiakirjoja, pyynnön epäämistä, rahojen tilittämistä ja viranomaisten yhteistyötä koskevat määräykset liitteen 12―18 artiklassa ovat vastaavat kuin navigaatiomaksusopimuksen 16―22 artiklassa. Maksujen perimisestä luopumista koskeva liitteen 19 artikla vastaa muuten navigaatiomaksusopimuksen 23 artiklaa paitsi, että luopumisesta päättävä toimielin on neuvosto.