Vaasan HO 07.03.2017 88

Todistelu
Läheinen
Vaitiolo-oikeus
Hyödyntämiskielto

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Ratkaisussa päätettiin, että todistajana kuultavalla asianomistajalla ei vastaajaan olevasta läheisestä suhteesta huolimatta ole vaitiolo-oikeutta, koska asiassa esitettyä selvitystä koskevan kokonaisharkinnan perusteella on syytä epäillä, ettei hän ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä. Samasta syystä tallennetta asianomistajan soitosta hätäkeskukseen ei ollut asetettava hyödyntämiskieltoon.

Oikeudenkäymiskaari 17 luku 18 § 2 momentti ja 25 § 2 momentti.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätös (käsittelyratkaisu) 8.11.2016 nro 623

Selostus asiasta

Asianomistaja A ei ole vaatinut rangaistusta rikoksista, joissa hän on asianomistajana, eikä hänellä ole ollut asiassa yksityisoikeudellisia vaatimuksia.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 29 §:n 2 momentin mukaan asianomistajaa, jolla ei ole vaatimuksia, kuulustellaan rikosasiassa todistajana.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n mukaan asianosaisen nykyinen tai entinen aviopuoliso taikka nykyinen avopuoliso, sisarus, sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka se, jolla on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde asianosaiseen, saa kieltäytyä todistamasta.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus kieltäytyä todistamasta siltä osin kuin todistaminen saattaisi hänet tai häneen 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön syytteen vaaraan tai myötävaikuttaisi hänen tai häneen mainitussa suhteessa olevan henkilön syyllisyyden selvittämiseen. Sen estämättä, mitä 17 §:ssä ja edellä tässä pykälässä säädetään asianosaiseen 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön vaitiolo-oikeudesta, tuomioistuin voi rikosasiassa päättää, ettei todistajana kuultavalla asianomistajalla, jolla ei ole vaatimuksia, ole vaitiolo-oikeutta, jos on syytä epäillä, ettei hän ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 §:n 2 momentin mukaan tuomioistuin ei saa rikosasiassa hyödyntää 18 §:n vaitiolo-oikeuden vastaisesti hankittua todistetta.

Vaatimukset

A on ilmoittanut, ettei hänellä ole vaatimuksia asiassa eikä hän halua tulla kuulluksi.

Asianomistaja A on muuttanut yhteen vastaaja B:n kanssa, he ovat kihlautuneet viime kesänä ja heille on syntymässä maaliskuussa yhteinen lapsi, joten A on ilmoittanut istuntokäsittelyssä, että käyttää vaitiolo-oikeuttaan häntä kuultaessa todistajana ja että kieltäytyminen on hänestä lähtenyttä ja täysin vapaaehtoista.

B on vaatinut, että A:n soittoa hätäkeskukseen ja siitä taltioitua hätäkeskusnauhoitetta ei saa käyttää asiassa todisteena, koska A käyttää vaitiolo-oikeuttaan.

Päätös

Käräjäoikeus on päätynyt siihen, että todistajana, että todistajana kuultavalla asianomistaja A:lla ei ole vaitiolo-oikeutta, koska käräjäoikeudella on syytä epäillä, että todistajana kuultava asianomistaja A ei ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä.

Myöskään syyttäjän nimeämä kirjallinen todiste hätäkeskusnauhoite (syytekohdissa 1, 2 ja 3) ei ole siten hyödyntämiskiellon piirissä.

Perustelut

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 2 momentin esitöissä on todettu, että sääntelyn lähtökohtana olisi, että läheisellä on vaitiolo-oikeus, mutta tuomioistuin voisi momentissa säädetyin edellytyksin päättää, ettei vaitiolo-oikeutta asianomaisessa tapauksessa olekaan. Tarkoituksena nimenomaan on, että päätöksen tekee viranomainen, mikä voi ehkäistä läheiseen kohdistuvia kostotoimenpiteitä, kun asianomaisen läheisen mielipide ei sellaisenaan ratkaise kysymystä vaitiolo-oikeuden käyttämisestä (HE 46/2014).

Lisäksi hallituksen esityksessä (HE 46/2014) todetaan siitä kuinka kynnys murtaa kieltäytymisoikeus tulee asettaa matalalle. Lain yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vaitiolo-oikeuden syrjäyttämiseen riittäisi, että on syytä epäillä, ettei läheinen ole itsenäisesti päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä. Kynnys "syytä epäillä" on varsin alhainen. Kynnys vastaa esimerkiksi pakkokeinolain 2 luvun 11 §:n 2 momentissa olevaa alempaa vangitsemiskynnystä. Kynnystä ei tule edellä esitettyjen seikkojen vuoksi asettaa korkealle. Lisäksi painostustoimista voi olla vaikeaa saada näyttöä, koska ne tehtäneen yleensä ulkopuolisten läsnä olematta ja painostettu henkilö on todennäköisesti usein vastahakoinen niistä kertomaan. Tuomioistuin joutuisi ilmeisesti yleensä turvautumaan esille tulleiden seikkojen perusteella tehtävään kokonaisharkintaan.

Vastaaja B:tä syytetään asianomistaja A:han kohdistuneesta kahdesta pahoinpitelystä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta, jotka ovat tapahtuneet parisuhteen aikana ja osittain silloin kun B ja A ovat olleet jo kihloissa. A on oma-aloitteisesti kertonut esitutkinnassa häneen kohdistuneista pahoinpitelyistä ja siitä ettei halua puhua B:n tekemisistä sen enempää, koska pelkää. Lisäksi A on todennut, että hänellä on kolme lasta ja myöskään heidän takia ei halua tästä puhua. Istuntokäsittelyssä A on kertonut kieltäytymisen olevan vapaaehtoista. Ottaen huomioon rikosten laatu, josta vastaaja B:tä syytetään ja sen, että asianomistaja on esitutkinnassa kertonut pelkäävänsä B:tä, käräjäoikeudella on kokonaisharkinnan perusteella syytä epäillä, ettei A ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä istunnossa.

Koska käräjäoikeuson katsonut, ettei A:lla ole asiassa vaitiolo-oikeutta, myöskään hätäkeskusnauhoitteen hyödyntämiskieltoon ei ole perustetta. Joka tapauksessa Lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 19/2014 s. 18) todetaan, että väärinkäsityksen välttämiseksi valiokunta toteaa, että itsekriminointisuojasäännös ei koske ennen esitutkinnan aloittamista tapahtuneessa alustavassa puhuttelussa vapaaehtoisesti annettuja raskauttavia lausuntoja tai poliisille vapaaehtoisesti luovutettua aineistoa (kuten kirjanpitoa), vaikka henkilölle ei olisi ilmoitettu ETL 7:10:n mukaisesti hänen oikeudestaan olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen. Myöhemmin lakivaliokunta toteaa yhteenvetona, että näin ollen vapaaehtoisesti luovutettua todistetta voidaan pykälän estämättä hyödyntää näyttönä.

- - -

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petteri Pitkäkoski

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

B on vaatinut, että käräjäoikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:lla katsotaan olevan vaitiolo-oikeus todistajana asiassa ja ettei kirjallisena todisteena esitettyä hätäkeskusnauhoitetta saa hyödyntää todisteena asiassa.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Pääkäsittely ja todistelu

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn 20.2.2017. Kirjallisina todisteina on kaksi otetta A:n kuulustelemisesta esitutkinnassa 14.5.2016 ja 14.7.2016. Hovioikeus on kuullut henkilökohtaisesti todistajana A:ta.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Vaitiolo-oikeus

A on kertonut, että hän on kihloissa B:n kanssa ja heidän on tarkoitus muuttaa asumaan yhdessä. Heille on syntymässä kuluvan vuoden maaliskuussa yhteinen lapsi. He ovat päivittäin yhdessä. Yhteenmuutto on siirtynyt A:n omien perheasioiden vuoksi. A:lla ei ole edelleenkään vaatimuksia asiassa. A:lle ei ole kuulustelutilaisuuksissa kerrottu vaitiolo-oikeudesta todistajana eikä selostettu kieltäytymisoikeuden tarkoitusta. Vasta käräjäoikeudessa A:n avustaja oli selvittänyt hänelle vaitiolo-oikeuden todistajana. A oli liioitellut ja "sepittänyt" tapahtumat hätäkeskukseen. A:n mentyä kuulustelutilaisuuksiin B ei ollut millään tavalla ohjeistanut häntä.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen nykyinen tai entinen aviopuoliso, sisarus, sukulainen suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa taikka sen, jolla on vastaavanlainen parisuhteeseen tai sukulaisuuteen rinnastuva läheinen suhde asianosaiseen, saa kieltäytyä todistamasta. Lain esitöiden mukaan avoliittoon rinnastuvan suhteen olemassaoloa arvioitaessa tilanteessa, jossa kumppanit asuvat erillään, voidaan ottaa huomioon muun muassa se, onko heillä yhteisiä lapsia tai onko sellaisia tulossa (HE 46/2014 vp., s. 76).

Kun otetaan huomioon A:n kertomus hänen ja B:n välisen suhteen laadusta ja siitä, että heille on syntymässä yhteinen lapsi, voidaan A:n ja B:n välillä katsoa olevan edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettu parisuhteeseen rinnastuva suhde. A:lla on sen vuoksi oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaisesti lähtökohtaisesti ollut oikeus kieltäytyä todistamasta käräjäoikeudessa siltä osin, kuin todistaminen myötävaikuttaisi B:n syyllisyyden selvittämiseen. Tämän jälkeen kysymys on siitä, onko asiassa mainitun pykälän 2 momentin mukaisesti syytä epäillä, ettei A ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä, jolloin tuomioistuin voi käräjäoikeuden asiassa menettelemällä tavalla päättää, ettei hänellä tästä johtuen ole vaitiolo-oikeutta.

Kuulustelupöytäkirjoista 14.5.2016 ja 14.7.2016 ilmenee, että A:lle on ennen kumpanakin päivänä suoritettua kuulustelua ilmoitettu vaitiolo-oikeudesta läheisten osalta. A:n kertomusta siitä, että näin ei olisi tapahtunut, ei voida pitää uskottavana.

Hovioikeus hyväksyy mainitulla lisäyksellä käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen siitä, ettei A:lla ole vaitiolo-oikeutta, koska asiassa esitetystä selvityksestä saadun kokonaisharkinnan perusteella on syytä epäillä, että A ei ole itse päättänyt vaitiolo-oikeuden käyttämisestä.

Hätäkeskusnauhoitteen hyödyntäminen

Vaasan hovioikeus on ratkaisussaan 30.8.2013 nro 948 (Finlexissä VaaHO:2013:1) sallinut avopuolison kieltäytyä todistamasta ja todennut, että kun syyttäjän todisteeksi nimeämä tallenne avopuolison hätäkeskukseen soittamasta puhelusta sisältää tietoja seikoista, jotka kuuluvat avopuolison vaitiolo-oikeuden piiriin, tallenteen todisteena käyttämisen salliminen merkitsisi avopuolison vaitiolo-oikeuden sellaista murtamista, jota ei voida pitää hyväksyttävänä. Hovioikeus ei ole sallinut syyttäjän esittää todisteena tallennetta avopuolison puhelusta hätäkeskukseen.

Käräjäoikeuden toteamassa lakiasiainvaliokunnan kananotoissa (LaVM 19/2014 s.18 ) on ollut kysymys vastaajan itsekriminointisuojaan liittyvästä sääntelystä eikä läheisen vaitiolo-oikeuden laajuudesta.

Koska A:lla ei tässä asiassa ole vaitiolo-oikeutta, myöskään hätäkeskusnauhoitteen hyödyntämiskieltoon ei sen vuoksi ole perustetta.

Avustajan palkkio

- - -

Päätöslauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

- - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Juhani Palmu, Pasi Vihla ja Maija Hakkarainen-Ylänkö.

Lainvoimainen. Korkein oikeus on hylännyt B:n valituslupahakemuksen ratkaisullaan 16.8.2017 nro 1521.

+

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.