Itä-Suomen HO 2.3.2017 125

Lapsen tapaamisoikeus - Keinohedelmöitys - Ulkomailla asuminen - Turvakielto

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Aviopuolisot B ja D olivat saaneet lapsen keinohedelmöityksen avulla siten, että hedelmöitys oli tapahtunut käyttäen hyväksi D:n isän A:n sukusoluja. Lapsen C synnyttyä avioliitto oli purkautunut ja B oli hakenut D:n isyyden kumoamista. Isyyden kumoamisen jälkeen A:n kanteesta hänen isyytensä C:hen oli vahvistettu. A:n haettua yhteishuoltoa ja tapaamisoikeutta käräjäoikeus oli hylännyt hakemuksen, koska B:n ja C:n suojaksi oli annettu turvakielto ja he olivat muuttaneet pysyvästi ulkomaille, jonka vuoksi määräys tapaamisoikeudesta olisi ainakin toistaiseksi vaikutukseton. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että tapaamisoikeuden tosiasiallisena tarkoituksena oli säilyttää D:n suhteet lapseen. Hovioikeus katsoi, ettei edellytyksiä yhteishuollolle ollut, mutta vahvisti C:lle oikeuden tavata isäänsä A:ta.

KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 3.5.2016

A on käräjäoikeudelle toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että C määrätään vanhempiensa yhteishuoltoon ja että C:lle vahvistetaan oikeus tavata isäänsä A:ta.

Käräjäoikeus on 3.5.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan hakemuksen. Käräjäoikeus on perusteluissaan muun muassa lausunut, että A oli ollut lapselle alunperin isoisä. Lapselle asian käsittämistä ja käsittelemistä on muuttuneissa olosuhteissa pidettävä haasteellisena. B:n ja lapsen on ilmoitettu muuttaneen ulkomaille pysyvästi. Lapsella ja äidillä on voimassa oleva turvakielto. Käräjäoikeus on katsonut, että näissä olosuhteissa määräys lapsen tapaamisoikeudesta olisi ainakin toistaiseksi vaikutukseton. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon asianosaisten yhteistyökyvyttömyys ei ole edellytyksiä yhteishuoltoon tai kerrotuissa olosuhteissa tietojensaantioikeuteen lasta koskevissa asioissa.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 2.3.2017

Asian tausta

B on ollut naimisissa A:n pojan D:n kanssa. B ja D ovat kärsineet lapsettomuudesta, minkä vuoksi he ovat yhdessä D:n vanhempien kanssa sopineet, että he yrittävät saada yhteisen lapsen käyttämällä hedelmöitykseen A:n luovuttamia sukusoluja. Hedelmöittyminen on onnistunut ja C on tämän menettelyn seurauksena syntynyt. B, D ja D:n vanhemmat ovat sopineet, että lapsen isä tulee olemaan sosiaalisen vanhemmuuden mukaisesti D ja että he eivät paljasta ulkopuolisille lapsen biologista isää. Lapsen isäksi on näin ollen merkitty avioliiton perusteella D. B:n ja D:n avioliitto on kuitenkin noin kolmen kuukauden kuluttua lapsen syntymän jälkeen päättynyt avioeroon ja B on muuttanut pois puolisoiden yhteisestä kodista. Myöhemmin avioeron jälkeen D:n isyys on kumottu B:n ajamassa isyyden kumoamista koskevassa asiassa. Lapsen isäksi on biologisen isyyden perusteella vahvistettu A.

A on käräjäoikeudelle toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt, että C määrätään vanhempiensa yhteishuoltoon ja että C:lle vahvistetaan oikeus tavata isäänsä A:ta. Käräjäoikeus on 3.5.2016 antamallaan päätöksellä hylännyt A:n lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan hakemuksen.

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että hänen ja B:n yhteinen lapsi, C, määrätään vanhempiensa yhteishuoltoon. Sen varalta, että C:n huolto uskottaisiin yksin B:lle A on vaatinut, että hänelle annetaan oikeus saada C:tä koskevia tietoja terveydenhuollosta, koulusta ja päivähoidosta. Lisäksi A on vaatinut, että tapaamisoikeus tulee määrätä siten, että C tapaa isäänsä aluksi kuukauden ajan valvotusti kerran viikossa perjantaisin kaksi tuntia kerrallaan kello 12.00 alkaen lapsen asuinpaikkakunnalla, kuukauden kuluttua valvottujen tapaamisten alkamisesta joka toinen viikko perjantaista ja joka toinen viikko lauantaista kello 12.00 alkaen kello 18.00 saakka A:n tyttären E:n kotona Vaajakoskella sekä kuukauden kuluttua päivätapaamisten alkamisesta joka toinen parillinen viikonloppu torstaista kello 16.00 alkaen sunnuntaihin kello 18.00 saakka A:n kotona. A hoitaa C:n kuljetukset tapaamisiin ja palauttamisen kotiin. Vielä A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 5.590,04 eurolla korkoineen.

Asian poikkeuksellisesta luonteesta huolimatta C:lle tulee vahvistaa oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä A:ta. B on hänen ja D:n avioeron jälkeen halunnut katkaista kaiken yhteydenpidon entiseen puolisoonsa ja tämän sukulaisiin. Se, että B on samalla katkaissut alaikäisen lapsensa yhteyden isäänsä ja isän puolen sukulaisiin ei ole lapsen edun mukaista. B toimii asiassa omien henkilökohtaisten motiiviensa mukaisesti eikä ajattele lapsen etua. B haluaa erottaa ja vieraannuttaa C:n A:sta ja hänen sukulaisistaan.

A:n ensisijaisena tarkoituksena ei ole vastoin käräjäoikeuden toteamusta säilyttää D:n suhdetta C:hen, vaan mahdollistaa C:n yhteydenpito A:han. Tapaamisoikeuden vahvistaminen mahdollistaisi myös sen, että C voisi tavata A:n sukulaisia, joihin D kiistatta kuuluu. C tuntee entuudestaan A:n ja hänen lähisukulaisensa, koska hän on ollut heidän kanssaan tekemisissä syntymänsä jälkeen. Tapaamisoikeuden vahvistaminen vain pysyttäisi tämän suhteen eikä käräjäoikeuden toteamasta isän vaihtumiseen liittyvästä tilanteen haasteellisuudesta olisi siten kysymys. C:n kanssa ei ole tarpeen käydä läpi, keitä nämä henkilöt ovat juridisesti, biologisesti tai sosiaalisesti hänelle, koska tästä aiheutuisi vain hämmennystä.

B:n suojaksi annettu turvakielto ei ole esteenä tapaamisoikeuden vahvistamiselle, koska se on annettu väärien tietojen tai A:han liittymättömien seikkojen perusteella. A:ta tai hänen lähisukulaisiaan ei ole tuomittu mistään B:hen tai C:hen kohdistuneesta rikoksesta.

A:n käsityksen mukaan B ei ole muuttanut pysyvästi ulkomaille, vaan hän asuu edelleen Mikkelissä. Joka tapauksessa tapaamisoikeus tulee vahvistaa perustepäätöksellä. Esitetty tapaamismalli ei ole sellainen, jonka täytäntöönpano ei olisi mahdollinen. A kykenee yhteistyöhön B:n kanssa, mutta välien katkeaminen on johtunut yksin B:stä. Asiassa ei ole perusteita jättää vahvistamatta yhteishuoltajuutta, joka lain mukaan on pääsääntöinen huoltomuoto. Ainakin on vahvistettava, että A:lla on tietojensaantioikeus C:tä koskevissa asioissa.

Vastaus

B on vastustanut muutosvaatimuksia.

Huoltoa ei tule muuttaa eikä tapaamisoikeutta vahvistaa. Tapaamisoikeus olisi ristiriidassa lapsen edun kanssa. A ei ole ollut koskaan juridisessa tai sosiaalisessa merkityksessä C:n isä. Hän on ollut isoisän roolissa siihen asti, kunnes B:n ja A:n ja D:n välit olivat katkenneet. C ei ole koskaan mieltänyt A:ta isäkseen eikä se ole ollut missään vaiheessa tarkoituskaan. A oli toiminut asiassa ainoastaan sukusolujen luovuttajana eikä hänellä ollut ollut sosiaalista suhdetta C:hen.

A oli aiemmin ollut epäiltynä C:n omavaltaisesta huostaanotosta, minkä johdosta C oli ollut erossa B:stä lähes kaksi kuukautta. A:n toiminta asiassa osoitti, ettei hän ymmärrä pienen lapsen etua ja lapsen erityistä tarvetta äitiin. Tosiasiassa A ajaa poikansa D:n asiaa ja hänen tavoitteenaan on, että D:llä olisi tapaamisoikeus C:hen.

B on sittemmin muuttanut yhdessä C:n kanssa pysyvästi ulkomaille eikä heillä ole aikomustakaan palata takaisin Suomeen. Tämä seikka sekä B:n suojaksi annettu turvakielto huomioon ottaen yhteishuollolle ei ole edellytyksiä eikä perusteita.

- - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko C määrättävä yksin B:n huoltoon vai B:n ja A:n yhteishuoltoon. Mikäli C määrätään yksin B:n huoltoon, kysymys on myös siitä, tulisiko A:lle vahvistaa tiedonsaantioikeus C:tä koskevissa asioissa.

Lisäksi asiassa on kysymys siitä, tulisiko C:lle vahvistaa oikeus tavata isäänsä A:ta.

Sovellettavat säännökset

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Pykälän 2 momentin mukaan lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito.

Saman lain 2 §:n 1 momentin mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen vanhempien tulee 2 momentin mukaan keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lain 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti.

Saman lain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuomioistuin voi päättää, että lapsen huolto uskotaan molemmille vanhemmille yhteisesti, 3 kohdan mukaan, että lapsen huolto uskotaan yksin toiselle vanhemmalle, ja 5 kohdan mukaan, että lapsella on oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Pykälän 3 momentin mukaan tuomioistuin voi tarvittaessa antaa määräyksiä huoltajan tehtävistä, oikeuksista ja velvollisuuksista sekä, jos lapsella on kaksi tai useampia huoltajia, päättää tehtävien jaosta huoltajien kesken. Tapaamisoikeudesta päättäessään tuomioistuimen tulee antaa tarkemmat määräykset tapaamisen ja luonapidon ehdoista.

Saman lain 10 §:n 1 momentin mukaan lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Tässä tarkoituksessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto ja tapaamisoikeus parhaiten toteutuvat vastaisuudessa.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus nauttia muun muassa yksityis- ja perhe-elämäänsä kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdan mukaan viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi kun laki sen sallii ja se on välttämätöntä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Valtion negatiivisen velvollisuuden lisäksi 8 artikla sisältää valtiolle kuuluvia positiivisia velvollisuuksia. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa näihin positiivisiin velvollisuuksiin kuuluu lapsen ja vanhempien välisen suhteen ylläpitäminen ja kehittäminen. Näiden positiivisten velvollisuuksien tarkemman sisällön osalta voidaan ottaa huomioon jäljempänä selostettavat lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen säännökset.

Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Saman sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaan lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.

Saman sopimuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltiot sitoutuvat kunnioittamaan lapsen oikeutta säilyttää muun muassa sukulaissuhteensa niin kuin lainsäädännössä niistä määrätään ilman, että niihin puututaan laittomasti.

Saman sopimuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaan sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.

Saman sopimuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaan lapsella, jonka vanhemmat asuvat eri valtioissa, on oikeus säännöllisesti ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä molempiin vanhempiinsa, paitsi poikkeuksellisissa tapauksissa.

Lapsen huolto ja tiedonsaantioikeus

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain yhtenä periaatteena on vanhempien yhteishuollon ensisijaisuus. Huoltomuotoa koskevan päätöksenteon keskeisenä kriteerinä on arvio siitä, voiko yhteishuolto toimia vanhempien ja lapsen arkielämässä. Arvioon yhteishuollon odotettavissa olevasta toimivuudesta vaikuttavat muun muassa vanhempien välisen konfliktin taso, sen syyt ja se, miten vanhemmat ovat aiemmin toimineet lapsen asioissa. Yhteishuoltoa tukee muun muassa se, että vanhemmat kykenevät riidoista huolimatta sopimaan ja keskustelemaan lapsen asioista, he ovat yhteiselämän aikana jakaneet huolto- ja hoitovastuuta lapsesta, vanhemmat ovat yhtä mieltä lapsen elämän isoista kysymyksistä kuten koulutuksesta, terveydenhuollosta ja muista vastaavista sekä että asiassa esitetty muu selvitys tukee sitä, että tilanteen rauhoituttua vanhemmat kykenevät yhteistyöhön lapsen asioissa. Päätöksenteon perusteena on aina lapsen etu. Yhteishuollon toimivuuden todennäköisyyttä heikentää esimerkiksi se, että vanhemmilla ei ole lainkaan keskusteluyhteyttä, vanhempien välinen konflikti on pitkäaikainen ja korjaamaton ja se, että vanhempien yhteistyölle on käytännöllisiä esteitä kuten se, että vanhemmat asuvat eri maissa (Anna-Kaisa Aaltonen: Lapsioikeus ja lapsen oikeus tuomioistuimissa, 2009, s. 28 - 32).

Hovioikeus katsoo, että A on sinällään sopiva lapsensa huoltajaksi. Kysymys on siitä, onko yhteishuoltajuus toimiva ratkaisu. Ellei näin ole, yhteishuoltajuutta ei voida pitää myöskään lapsen edun mukaisena.

Hovioikeudessa esitetystä selvityksestä ilmenee, että vanhempien välillä ei ole lainkaan keskusteluyhteyttä eivätkä he yhdessä kykene päättämään lasta koskevista asioista. Vanhempien asuminen eri maissa aiheuttaa myös osaltaan käytännön hankaluuksia lapsen asioiden yhdessä tapahtuvaan hoitamiseen. Vanhemmat eivät ole koskaan asuneet yhdessä. B on aina huolehtinut ja päättänyt kaikista huoltajalle kuuluvista lapsen asioista. Edellä kerrottujen seikkojen vuoksi on varsin epätodennäköistä, että vanhemmat pystyisivät tulevaisuudessakaan yhteishuollon edellyttämällä tavalla yhdessä keskustelemaan ja päättämään lapsensa asioista. Tähän asti pitkään jatkuneen asiantilan, jossa B on huolehtinut ja päättänyt lapsen asioista koko ajan yksin, muuttaminen voi olla myös aihe uusille erimielisyyksille. Hovioikeus katsoo, että tässä tilanteessa vanhempien yhteishuollolle ei ole edellytyksiä eikä yhteishuolto siten ole myöskään lapsen edun mukaista. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen lapsen huollon osalta ei ole.

Oikeus saada lasta koskevia tietoja viranomaisilta antaa huollosta erotetulle vanhemmalle mahdollisuuden seurata lapsen elämää silloinkin, kun vanhempien välisen riitaisuuden vuoksi vanhemmilla ei ole keskusteluyhteyttä. Esimerkiksi opettajalta saadut tiedot lapsen koulunkäynnistä tukevat ei-huoltajan suhdetta lapseen. Hovioikeus katsoo, ettei tässä asiassa ole tullut esille seikkoja, joiden vuoksi tietojensaantioikeuden myöntäminen A:lle olisi vastoin lapsen etua.

Tapaamisoikeus

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöiden (HE 224/1982 vp s. 16) mukaan tapaamisoikeus on vahvistettava pääsääntöisesti, vaikka vanhemmat tai huoltajat eivät tästä olisikaan yksimieliset, jollei ole ilmeistä, että tapaamisoikeuden myöntäminen olisi ristiriidassa lapsen edun kanssa.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että tapaamisoikeus on perusteltua poistaa vain poikkeustapauksissa. Lähinnä tämä voisi tulla kysymykseen tilanteissa, joissa vanhemman väkivaltaisesta tai muuten sopimattomasta käyttäytymisestä aiheutuu vaaraa lapsen terveydelle tai tasapainoiselle kehitykselle. Tällöinkään ei tapaamisoikeuden täydellinen poistaminen ole ensisijainen vaihtoehto, vaan ongelmat on pyrittävä ratkaisemaan muulla tavoin, esimerkiksi järjestämällä tapaamiset valvottuina (KKO 2007:71).

Ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattu yksityiselämän suojaan kuuluva oikeus saada tietää biologiset vanhempansa kuuluu henkilön identiteetin tärkeisiin ja pysyviin perusteisiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään korostanut lapsen ja vanhemman välisen yhteydenpidon tärkeyttä siinäkin tapauksessa, vaikka nämä välit olisivat rikkoutuneet tai niitä ei olisi aikaisemmin ollut. Valtion positiivisiin velvollisuuksiin kuuluu vanhemman ja lapsen välisen suhteen uudelleen muodostaminen (Kacper Nowakowski v. Puola 10.1.2017 kohdat 70 ja 74). Myös lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7, 9 ja 10 artiklojen mukaan lapsella on oikeus, mikäli mahdollista, tuntea vanhempansa ja pitää heihin yhteyttä. Tähän nähden C:llä on asian poikkeuksellisesta luonteesta huolimatta oikeus tuntea A, joka on myöhemmin riidattomasti vahvistettu hänen isäkseen, sekä pitää häneen yhteyttä.

Hovioikeudessa esitetystä selvityksestä ilmenee, että A:ta on aiemmin epäilty C:n omavaltaisesta huostaanotosta. Syyte on kuitenkin sittemmin hylätty. Asiassa ei ole tullut esille muitakaan A:han liittyviä seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että tapaamisoikeuden vahvistaminen olisi vastoin lapsen etua.

Tapaamisoikeus ei voi kuitenkaan käytännössä toteutua A:n vaatimalla tavalla, koska asiassa esitetyn selvityksen perusteella B ja C asuvat nykyisin ulkomailla. Tämän vuoksi hovioikeus vahvistaa tapaamisoikeuden päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Siltä osin kuin asiassa on vedottu siihen, että tapaamisoikeus on vaikutukseton äidin ja lapsen asuessa ulkomailla, hovioikeus toteaa, että tapaamisoikeutta koskeva päätös voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön toisessa valtiossa Bryssel IIa -asetuksessa säädetyllä tavalla.

Oikeudenkäynnin kustannukset

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:n mukaan asiassa, jossa sovinto ei ole sallittu, asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan, jollei ole erityistä syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan osaksi tai kokonaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut.

Oikeusapulain 22 §:n mukaan, jos oikeusavun saajan vastapuoli olisi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun nojalla velvollinen korvaamaan oikeusavun saajan oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osittain, hänet on velvoitettava korvaamaan vastaavasti valtiolle sen varoista asiassa maksettavaksi määrätyt kustannukset ja julkisen oikeusavustajan arvioitu palkkio.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen hovioikeus katsoo, ettei asiassa ole erityisiä syitä velvoittaa B:tä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa eikä A:ta korvaamaan B:n avustamisesta hovioikeudessa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja valtiolle.

Pääkäsittely hovioikeudessa on kestänyt yhden tunnin ja 20 minuuttia. Muilta osin asianajaja F:n lasku on hyväksytty vaaditun mukaisena. Palkkio pyöristetään oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n 2 momentin mukaisesti lähimpään puoleen tuntiin.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan tapaamisoikeuden ja tiedonsaantioikeuden osalta.

Tiedonsaantioikeus

A:lle vahvistetaan huoltajalle kuuluva oikeus saada C:tä koskevia tietoja terveydenhuollosta, koulusta ja päivähoidosta. Osoittaakseen oikeutensa A:n tulee tarvittaessa esittää tämä päätös viranomaiselle.

Tapaamisoikeus

C:llä on oikeus tavata A:ta vuosittain kesä-elokuun aikana kahden viikon ajan vanhempien sopimalla tavalla. Ellei sopimusta synny 1.6. mennessä, C:llä on oikeus tavata A:ta kesä-elokuun aikana A:n tarkemmin määräämänä ajankohtana seuraavasti:

- vuonna 2017 kahden viikon ajan 2 tuntia päivittäin A:n määräämässä paikassa

- vuonna 2018 kahden viikon ajan 2 tuntia päivittäin A:n määräämässä paikassa siten, että kahden viikon ajanjaksoon sisältyy myös yksi viikonlopputapaaminen perjantaista kello 12.00 alkaen sunnuntaihin kello 12.00 saakka

- vuonna 2019 ja siitä eteenpäin vuosittain kaksi viikkoa A:n määräämässä paikassa.

B vastaa ja huolehtii C:n tuomisesta Suomeen ja A vastaa ja huolehtii C:n kuljetuksista Suomessa.

B:n on ilmoitettava väestötietojärjestelmään sellainen väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen varmennepalveluista annetun lain 36 §:n 1 momentissa tarkoitettu yhteysosoite, jota kautta A voi saada yhteyden B:hen ja sopia tapaamisoikeuden käytännön järjestetyistä.

Muilta osin käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Oikeudenkäyntikulut ja avustajan palkkio

A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeudessa hylätään.

Valtion varoista maksetaan asianajaja F:lle palkkioksi B:n avustamisesta hovioikeudessa 3.190 euroa, korvaukseksi kuluista 287 euroa ja arvonlisäveron määrä 834,48 euroa eli yhteensä 4.311,48 euroa, mikä määrä jää valtion vahingoksi.

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juha Halijoki
hovioikeudenneuvos Tanja Makkonen
hovioikeudenneuvos Tero Vauhkonen

Valmistelija: hovioikeuden esittelijä Hanna-Kaisa Meriläinen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 19.5.2017 : Ei valituslupaa

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.