Helsingin HO 21.3.2017 354

Maksuohjelman vahvistaminen - Maksuohjelman alkamisajankohta

Helsingin käräjäoikeuden päätös 16.11.2016

….....................................................................

Selostus asiasta

Velallista koskeva velkajärjestely on aloitettu Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä 20.11.2015 Nro 50688. Selvittäjä on toimittanut 14.10.2016 ehdotuksen maksuohjelmaksi.

Ratkaisu

Käräjäoikeus vahvistaa liitteenä olevan maksuohjelmaehdotuksen sellaisenaan velallisen maksuohjelmaksi.

Maksuohjelman kesto

Maksuohjelman kesto on 5 vuotta 4 kuukautta. Maksuohjelma alkaa 1.12.2016 ja se päättyy 31.3.2022.

Menettelyajan kesto

Velallinen on vaatinut, että tavanomaista pidemmän menettelyajan vuoksi maksuohjelmaa lyhennetään 60 kuukaudesta 2 kuukautta eli 58 kuukaudeksi. Velkajärjestelyn aloituspäätös oli tehty 20.11.2015. Selvittäjän toisen maksuohjelmaehdotuksen mukaan maksuohjelma alkaa 1.12.2016. Menettelyaika on ollut poikkeuksellisen pitkä, 12 kuukautta.

Velkajärjestelylain 66 §:n mukaan selvittäjän tehtävänä on laatia ehdotus maksuohjelmaksi tuomioistuimen asettamassa määräajassa sekä suorittaa muut tuomioistuimen selvittäjälle määräämät tehtävät. Maksuohjelmaehdotusta laatiessaan selvittäjän on neuvoteltava velallisen ja velkojien kanssa ja annettava heille tarpeelliset tiedot velkajärjestelyn kannalta merkityksellisistä seikoista sekä varattava heille tilaisuus lausua hakemuksesta ja ehdotuksesta.

Käräjäoikeus on jo edellä todennut, että sillä seikalla, että velalliselle ei ole tosiasiallisesti annettu mahdollisuutta lausua ensimmäisestä maksuohjelmaehdotuksesta, ei ole merkitystä tämän asian ratkaisun kannalta, koska selvittäjä olisi joka tapauksessa joutunut laatimaan asiassa toisen maksuohjelmaehdotuksen velallisesta johtuvasta, jäljempänä perustellusta syystä.

Asiassa on riidatonta, että menettelyaika tässä velkajärjestelyasiassa on ollut poikkeuksellisen pitkä.

Asiassa on, kuten selvittäjä on kertonut tiivistelmässään, tavanomaista suurempi määrä yksityisvelkoja, joista kolme on vaatinut maksuohjelman pidentämistä hyväkseen kahdella vuodella. Lisäksi yhden yksityisvelkojan saatava, yksi velallisen suurimmista veloista, on kokonaan puuttunut velkajärjestelyhakemuksesta. Käräjäoikeus harkitsee näillä perusteilla oikeaksi hyväksyä selvittäjän tiivistelmässään esittämät perustelut menettelyajan kestoon johtaneista syistä.

Maksuohjelman alkamisajankohta

Velallinen on vaatinut, että maksuohjelma tulee määrätä alkamaan taannehtivasti 1.8.2016 tai 1.10.2016.

Velkajärjestelylain 22 §:n mukaan velkajärjestelyn alkamisen oikeusvaikutukset ovat voimassa, kunnes maksuohjelma vahvistetaan.

Velkajärjestelylain 40 §:n 1 momentin mukaan maksuohjelman oikeusvaikutuksista on säädetty muun ohella seuraavaa. Kun maksuohjelma on vahvistettu, velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen ja muiden maksuohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti.

Oikeuskäytännössä velkajärjestelymenettelyn aikaa ei ainakaan pääsääntöisesti lasketa maksuohjelman kestoon. Käräjäoikeus viittaa Vaasan hovioikeuden ratkaisusta 1.12.2015 Nro 574 (S 14/1911) ilmenevään oikeusohjeeseen.

Käräjäoikeus toteaa, että korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2000:48 tarkoitetussa asiassa käräjäoikeus oli 9.12.1994 päättänyt velkajärjestelyn aloittamisesta ja käräjäoikeus oli 27.3.1997 antamallaan päätöksellä vahvistanut maksuohjelmat. Maksuohjelmat oli määrätty alkamaan taannehtivasti 1.1.1997. Menettelyajan kesto oli ollut yli 2vuotta 3 kuukautta.

Käräjäoikeus toteaa, että nyt kysymyksessä olevassa asiassa velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välillä on kulunut aikaa alle yksi vuosi. Käräjäoikeus harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä velallisen vaatimuksen siitä, että maksuohjelma olisi määrättävä alkamaan taannehtivasti 1.8.2016 tai 1.10.2016 lukien.

Asian on ratkaissut
käräjätuomari Riitta Mutanen

Vailla lainvoimaa

….............................................................

Helsingin hovioikeuden päätös 21.3.2017

Asian käsittely hovioikeudessa

Velalliselle on myönnetty jatkokäsittelylupa 23.1.2017.

Valitus

Velallinen on vaatinut, että käräjäoikeuden päätöstä muutetaan siten, että häntä koskeva maksuohjelma määrätään alkamaan ensisijaisesti 1.8.2016 ja toissijaisesti 1.10.2016.

Velkajärjestelymenettelyn kesto oli ollut noin 11 kuukautta, vaikka asia ei ollut millään tavoin tavanomaisesta poikkeava. Velkajärjestelymenettely oli kestänyt seitsemän kuukautta tavanomaista kauemmin, mikä tosiasiassa johti siihen, että maksuohjelma oli pidentynyt vastaavalla ajalla. Menettelyn pitkä kesto oli johtunut selvittäjästä. Selvittäjä oli pyytänyt neljä kertaa pidennystä maksuohjelman laatimiselle asetettuun määräaikaan. Velkajärjestelyhakemuksen tekemisen jälkeen tapahtuneet muutokset velkojissa ja niiden saatavissa olivat kuitenkin olleet tavanomaisia eikä selvittäjän tehtäviin kuulunut avustaa yksityishenkilövelkojia selvittämällä niiden taloudellista asemaa. Menettelyaika oli osin pidentynyt sen vuoksi, ettei selvittäjä ollut varannut velalliselle tilaisuutta lausua muutetusta maksuohjelmaehdotuksesta.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Espoon käräjäoikeus on 23.11.2011 antamallaan päätöksellä hylännyt velallisen velkajärjestelyhakemuksen sillä perusteella, että velkajärjestelylle oli yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (velkajärjestelylaki) 10 §:n 7 kohdassa tarkoitettu este. Velallinen on hakenut uudelleen velkajärjestelyä Helsingin käräjäoikeuteen 7.8.2015 toimittamallaan hakemuksella. Käräjäoikeus on 20.11.2015 antamallaan päätöksellä aloittanut velallista koskevan velkajärjestelylain mukaisen menettelyn. Käräjäoikeus on katsonut, että velkajärjestelyn myöntämiselle esteestä huolimatta oli velkajärjestelylain 10 a §:ssä tarkoitettuja painavia syitä. Päätöksen mukaan selvittäjän tuli toimittaa maksuohjelmaehdotus käräjäoikeudelle viimeistään 19.2.2016. Sittemmin tätä määräaikaa on selvittäjän pyynnöstä useaan otteeseen pidennetty. Selvittäjä on toimittanut 14.10.2016 ehdotuksen maksuohjelmaksi. Käräjäoikeus on vahvistanut päätöksellään 16.11.2016 velallista koskevan maksuohjelman ajalle 1.12.2016-31.3.2022.

Asiassa on hovioikeudessa velallisen valituksen johdosta kysymys muun ohella siitä, tulisiko maksuohjelma menettelyn pitkän keston vuoksi määrätä alkamaan taannehtivasti.

Maksuohjelman alkamisajankohta

Yksityishenkilön velkajärjestely jakautuu velkajärjestelyn hakemisen, velkajärjestelymenettelyn ja maksuohjelman toteuttamisen aikaan. Velkajärjestelyä haettuaan velallisen myötävaikutusvelvollisuuteen kuuluu velkajärjestelylain 7 §:n 1 momentin mukaan se, että ennen maksuohjelman vahvistamista velallinen saa käyttää varojaan vain välttämättömiin elinkustannuksiinsa ja niihin menoihinsa, jotka hän on oikeutettu suorittamaan 12 §:n 2 momentin nojalla. Jos velalliselle tämän myötävaikutusvelvollisuutensa perusteella kertyy varoja, velallinen on velvollinen käyttämään ne velkajärjestelyssä velkojensa suoritukseksi. Myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönti voi olla lain 10 §:n 8 kohdan nojalla velkajärjestelyn este.

Velkajärjestelylaissa ei ole säännöksiä, joiden nojalla maksuohjelma voitaisiin määrätä alkamaan taannehtivasti. Tällainen mahdollisuus olisi ristiriidassa sen kanssa, että yhtäältä rauhoitusajaksi kutsuttua velkajärjestelymenettelyn aikaa ja toisaalta maksuohjelman toteuttamisen aikaa koskevat oikeusvaikutukset ovat erilaiset.

Velkajärjestelyn aloittamisen ja maksuohjelman vahvistamisen välisenä rauhoitusaikana velallinen ei muun muassa eräin poikkeuksin saa maksaa velkajärjestelyn piiriin kuuluvia velkojaan eikä niitä myöskään voida periä. Nämä velkajärjestelyn alkamisen oikeusvaikutukset ovat velkajärjestelylain 22 §:n 1 momentissa säädetyin tavoin voimassa, kunnes maksuohjelma vahvistetaan. Velkajärjestelylain 40 §:n 1 momentin mukaan kun maksuohjelma on vahvistettu, velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen ja muiden maksuohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti.

Velallisen asema maksuohjelman aikana on erilainen kuin menettelyn aikana myös siltä osin kuin on kysymys velallisen perusturvaan kuulumattomista varoista. Edellä todetusti velallinen on rauhoitusaikana velvollinen säilyttämään maksuvaransa ylittävät varansa ja ne voidaan määrätä tilitettäviksi velkojille velkajärjestelylain 5 §:n nojalla. Maksuohjelman aikana maksuvaran ylittävien tulojen ja velallisen saamien varojen tilitysvelvollisuus määräytyy puolestaan velkajärjestelylain 35 a §:n lisäsuoritusvelvollisuutta koskevan säännöksen nojalla.

Sen puolesta, ettei maksuohjelmaa voida määrätä alkamaan taannehtivasti, puhuu myös maksuohjelman kestoa koskeva sääntely. Jos maksuohjelma määrättäisiin alkamaan taannehtivasti, se merkitsisi tosiasiallisesti sitä, että maksuohjelman kesto lyhenisi vastaavalla ajalla. Ennen 1.8.2010 voimassa olleen 30 §:n 1 momentin (63/1997) mukaan maksuohjelman kesto voitiin tavallisten velkojen osalta määrätä kohtuuharkinnan perusteella tuolloin voimassa olevan säännöksen mukaista viiden vuoden kestoa lyhyemmäksi. Tässä harkinnassa huomioon otettavia perusteita olivat velallisen olosuhteet, velkaantumisesta kulunut aika sekä se, miten ja missä määrin velallinen oli suorittanut velkojaan ennen maksuohjelman vahvistamista tai suoritti niitä omaisuuden rahaksimuutosta saatavilla varoilla. Lailla 632/2010 maksuohjelman kestoa koskevia säännöksiä muutettiin siten, että maksuohjelman kesto on tavallisten velkojen osalta pääsäännön mukaan kolme vuotta. Jos kuitenkin velkajärjestely on myönnetty 10 a §:n nojalla 10 §:ssä säädetystä esteestä huolimatta, kesto on viisi vuotta. Maksuohjelma on kolmea tai viittä vuotta pitempi, jos velallisella on velvollisuus suorittaa selvittäjän saatava, ja sitä voidaan pidentää myös yksityisvelkojien saatavien suoritukseksi. Jos velalliselle on myönnetty velkajärjestely esteestä huolimatta, jolloin maksuohjelman kesto on lähtökohtaisesti viisi vuotta, se voidaan määrätä viittä vuotta lyhyemmäksi, jos velallinen on saanut velkajärjestelyn esteestä huolimatta ja velalliselta puuttuu pysyvästi maksuvara esimerkiksi iän tai sairauden vuoksi. Velkajärjestelylaissa ei ole säännöksiä, joiden mukaan maksuohjelman kestoa voitaisiin lyhentää muissa tilanteissa ja esimerkiksi sen vuoksi, että asian käsittely on kestänyt tuomioistuimessa tavanomaista kauemmin.

Edellä lausutuilla perustella hovioikeus katsoo, että vaatimus maksuohjelman keston taannehtivasta alkamisesta on lakiin perustumaton.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Petri Leskinen
hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen
hovioikeudenneuvos Terhi Mattila

Ratkaisu on yksimielinen

Vailla lainvoimaa.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.