Helsingin HO 13.3.2017 311

Vahingonkorvaus
Urakkasopimus
Oman pääoman menettäminen
Rekisteri-ilmoitus

A on tehnyt 13.10.2008 yhtiö Y Oy Ltd:n kanssa sopimuksen hirsitalon rakentamisesta 328.000 euron urakkahintaan. A on maksanut urakkasopimuksen piiriin kuulunteista töistä Y Oy Ltd:lle ja kahdelle muulle yhtiölle yhteensä 362.200 euroa sekä lisäksi erikseen tilaamistaan lisätöistä 142.468,34 euroa. Y Oy Ltd on asetettu konkurssiin 13.10.2010. B on ollut Y Oy Ltd:n hallituksen ainoa varsinainen jäsen.

A oli vaatinut B:tä osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla korvaamaan vahingon, jonka A oli väittänyt aiheutuneen hänelle sen johdosta, että B oli laiminlyönyt tehdä kaupparekisteriin osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n edellyttämän merkinnän Y Oy Ltd:n oman pääoman menettämisestä. Asiassa oli vahingonkorvausvelvollisuuden perusteen osalta kysymys siitä, milloin Y Oy Ltd oli menettänyt oman pääomansa ja milloin B oli sen havainnut, ja siitä, oliko A:n väittämä vahinko syy-yhteydessä B:n laiminlyöntiin. Lisäksi kysymys oli A:lle aiheutuneen vahingon määrästä.

ASIAN KÄSITTELY HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Asian riidatonta taustaa

A oli tehnyt Y Oy Ltd:n kanssa sopimuksen 150 neliömetrin suuruisen hirsitalon rakentamisesta "avaimet käteen" -periaatteella 13.10.2008. Sopimuksen mukainen urakkahinta oli ollut 328.000 euroa. A oli maksanut Y Oy Ltd:lle, Fv GmbH:lle ja VL Oy:lle urakkaan kuuluneista töistä yhteensä 362.200 euroa.

Urakkasopimuksessa sovitun kiinteähintaisen urakan lisäksi A oli tilannut lisätöitä. Lisätöihin oli kuulunut rakennusluvan hakeminen saunalle sekä pihatyöt, autotalli, porakaivo ja ulkoterassit perustuksineen. Näistä lisätöistä A oli maksanut 142.468,34 euroa.

Y Oy Ltd oli asetettu konkurssiin 13.10.2010. A oli purkanut urakkasopimuksen 26.11.2010. B oli Y Oy Ltd:n hallituksen ainoa varsinainen jäsen.

Kanne

A on vaatinut, että B velvoitetaan suorittamaan osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuneen vahingon korvauksena 200.742 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 31.1.2011 lukien.

Y Oy Ltd:n hallitus oli havaittuaan yhtiön pääoman olevan negatiivisen jättänyt tekemättä tahallaan tai huolimattomuudesta osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaisen rekisteri-ilmoituksen. Hallituksen laiminlyönnistä oli aiheutunut A:lle vahinkoa. B yhtiön hallituksen ainoana jäsenenä oli osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n perusteella vastuussa laiminlyönnistä A:lle aiheutuneesta vahingosta.

Y Oy Ltd oli asetettu konkurssiin 13.10.2010. Tilikauden 1.1.-31.12.2008 päättyessä oma pääoma oli ollut 12.107,04 euroa positiivinen. Seuraavan tilikauden 1.1.-31.12.2009 päättyessä yhtiön oma pääoma oli ollut 133.956,83 euroa negatiivinen. Yhtiön oma pääoma oli ollut negatiivinen jo 31.12.2008 päättyneen tilikauden aikana ennen urakkasopimuksen allekirjoittamista 13.10.2008. Viimeistään yhtiön omapääoma oli ollut negatiivinen keväällä 2009.

Y Oy Ltd:n hallitus ei ollut tehnyt yhtiön oman pääoman muuttumisesta negatiiviseksi osakeyhtiölain edellyttämää rekisteri-ilmoitusta eikä ollut myöskään ilmoittanut siitä A:lle suoraan. A oli luottaen yhtiön vakavaraisuuteen jatkanut urakkasopimukseen ja lisätöihin perustuvien, etupainotteisten maksujen suorittamista rekisteri-ilmoituksen laiminlyönnin jälkeen, mistä oli aiheutunut hänelle korvattavaksi vaadittu vahinko.

B oli velvollinen korvaamaan A:lle aiheutuneena vahinkona ilmoituksen laiminlyönnistä urakan ja lisätöiden loppuunsaattamisesta aiheutuvat menot ja / tai urakkasopimuksen purkuhetkellä liikaa maksettuna suorituksena 200.742 euroa. A oli maksanut suorituksia etupainotteisesti. Hirsitalo ei ollut ollut sopimuksen purkuhetkellä läheskään valmis.

Vastaus

B on vaatinut, että kanne hylätään.

Y Oy Ltd:n hallituksella ei ollut ollut osakeyhtiölakiin perustuvaa velvollisuutta 31.12.2009 vallinneessa tilanteessa tehdä kaupparekisteri-ilmoitusta yhtiön oman pääoman menettämisestä. Jos katsottiin, että ilmoitusvelvollisuus oli ollut, B ei ollut rikkonut osakeyhtiölakia tahallaan tai huolimattomuudesta.

Y Oy Ltd:n hallitus ei ollut havainnut oman pääoman negatiivisuutta kesken tilikauden. Y Oy Ltd:n vuotta 2009 koskeva tilikausi oli päättynyt 31.12.2009. Tilikautta koskeva tilinpäätös oli laadittu kesäkuussa 2010. Y Oy Ltd:lla oli vielä marraskuussa 2009 ollut tuloutettavia ennakkomaksuja suhteellisen runsaasti, joten sen oma pääoma ei ollut voinut muodostua tuolloin negatiiviseksi. Joulukuussa 2009 Y Oy Ltd oli palauttanut ennakkomaksuja 40.000 euroa ja vastaavasti tulouttanut niitä 36.000 euroa. Tilikausi oli muodostunut vastoin odotuksia tappiolliseksi.

A:lle ei ollut syntynyt vahinkoa B:n väitetyn laiminlyönnin seurauksena. Urakan kohde oli ollut täysin valmis siinä vaiheessa, kun urakkasopimus oli purettu. Joka tapauksessa A oli tehnyt kaikki urakkasopimukseen ja lisätöihin perustuvat suoritukset Y Oy Ltd:lle aikana, jolloin yhtiön talous oli ollut kunnossa tai yhtiön hallitus ei ollut ainakaan voinut havaita oman pääoman olevan negatiivinen ennen tilinpäätöksen 31.12.2009 valmistumista vuoden 2010 puolella. Syy-yhteyttä väitetyn vahingon ja B:n menettelyn välillä ei ollut.

A hankki palveluita myös kahdelta muulta yritykseltä, Fv GmbH:lta ja VL Oy:ltä. A:n suorituksilla Fv GmbH:lle ja VL Oy:lle ei ollut oikeudellista merkitystä tämän asian arvioinnissa. Asiassa oli kyse yksinomaan Y Oy Ltd:n ja A:n välisestä sopimuksesta.

Korvausvaatimus oli määrältään liiallinen. Urakan kohdetta oli laajennettu alunperin sovitusta. Sen loppuunsaattamisesta ei ollut aiheutunut korvauksena vaaditun määrän suuruisia kustannuksia. A ei ollut yksilöinyt tekemättä jääneiksi väitettyjä töitä.

HELSINGIN KÄRÄOIKEUDEN TUOMIO 5.11.2015

Sovellettavat säännökset ja riidan kohde

Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaan hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus, jos yhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen.

Osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentin hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään osakeyhtiölakia rikkomalla tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Saman pykälän 3 momentin mukaan vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti.

Asiassa on riidatonta, että yhtiön oma pääoma on menetetty viimeistään vuonna 2010, minkä jälkeen yhtiö on asetettu konkurssiin 13.10.2010.

Asiassa on siten ratkaistava ensinnäkin kysymys siitä, milloin yhtiön oma pääoma on tosiasiassa menetetty ja milloin yhtiön hallituksen ainoan jäsenen B:n oli tullut havaita tämä seikka. Mikäli katsotaan, että B on laiminlyönyt tehdä ilmoituksen oman pääoman menettämisestä, tulee arvioitavaksi onko tästä B:n menettelystä aiheutunut kantajalle vahinkoa. Mikäli B:n menettelyn ja A:lle aiheutuneen vahingon välillä katsotaan olevan syy-yhteys, tulee arvioitavaksi tämän vahingon määrä.

Käräjäoikeus on selostettuaan asiassa annettua näyttöä katsonut selvitetyksi seuraavan.

Oman pääoman menettäminen ja B:n vastuu

B ja A ovat kertoneet yhdenmukaisesti siitä, että kysymyksessä olevan rakennusurakan työt ovat käynnistyneet varsinaisesti vasta kesällä 2009. B ei ole esittänyt asiassa selvitystä siitä, miksi A:n urakkaan liittyvä 150.000 euron suoritus on tästä huolimatta kirjattu yhtiön kirjanpidossa yhtiön tuloksi vuodelle 2008. Asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi, että kyseinen suoritus on kirjattu kantajan väittämin tavoin väärin yhtiön kirjanpitoon. Tämä seikka huomioon ottaen yhtiön oma pääoma on ollut tosiasiassa vuonna 2008 negatiivinen.

Tilinpäätös vuodelta 2008 on valmistunut keväällä 2009. Käräjäoikeus totesi, että B:n olisi tullut yhtiön hallituksen jäsenenä viimeistään tuolloin havaita edellä mainittu virheellinen kirjaus ja se seikka, että yhtiön oma pääoma oli tosiasiassa menetetty. B:n olisi tuolloin tullut tehdä osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n mukainen rekisteri-ilmoitus oman pääoman menettämisestä.

Asiassa on jäänyt tarkemmin selvittämättä, milloin yhtiön oma pääoma on menetetty. Käräjäoikeus totesi, ettei asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että B olisi tiennyt tai että hänen olisi pitänyt tietää yhtiön oman pääoman menettämisestä kesken vuoden 2008 tilikauden. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ole näytetty B:n tienneen tai että hänen olisi pitänytkään tietää, että oma pääoma oli menetetty siinä vaiheessa, kun hän oli tehnyt yhtiön puolesta kysymyksessä olevaa urakkasopimusta tai muutenkaan aikaisemmin kuin tilinpäätös vuodelta 2008 oli valmistunut.

B on osakeyhtiölain 23 luvun 1 §:n mukaan vastuussa tahallisesta tai huolimattomasta osakeyhtiölain vastaisesta menettelystään, ellei hän osoita menetelleensä huolellisesti.

Käräjäoikeus totesi, ettei asiassa ole näytetty B:n tahallisesti jättäneen ilmoittamatta yhtiön oman pääoman menettämistä. B ei ole kuitenkaan myöskään osoittanut menetelleensä asiassa huolellisesti. Hänen on siten katsottava olevan vastuussa siitä vahingosta, joka hänen osakeyhtiölain vastaisesta menettelystään on aiheutunut.

A:lle aiheutunut vahinko ja syy-yhteys

Vastaaja on kiistänyt kanteen myös sillä perusteella, että kantajalle mahdollisesti aiheutunut vahinko ei ole ollut syy-yhteydessä vastaajan menettelyyn.

B:n vahingonkorvausvastuuta asiassa on arvioitava tavanomaisin vahingonkorvausoikeudellisin kriteerein. Hallituksen esityksen 109/2005 mukaan vahingonkorvauksen tuomitsemisen edellytyksenä on vahingon aiheutumisen lisäksi syy-yhteyden osoittaminen johdon lainvastaisen menettelyn ja aiheutuneen vahingon välillä.

Edellä mainitusta johtuen osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n mukainen rekisteri-ilmoituksen tekemisvelvollisuus voidaan nähdä erityisen tärkeäksi uusille sopimuskumppaneille, jotka voivat sen perusteella tehdä päätöksiä siitä kannattaako kyseisen yhtiön kanssa tehdä sopimusta. Sen sijaan säännöksen merkitys voidaan nähdä vähäisemmäksi olemassa olevien sopimuskumppanien kannalta. Nämä sopimuskumppanit ovat lähtökohtaisesti sidottuja aikaisemmin laadittuun sopimukseen riippumatta yhtiön taloudellisen tilanteen muuttumisesta.

Mikäli sopimus on tehty tilanteessa, jossa ilmoitusvelvollisuus on laiminlyöty, voi hallituksen jäsen olla vastuussa sopimuksen tekemisestä sopimuskumppanille aiheutuneesta vahingosta. Tällaisen vahingon voidaan katsoa olevan syy-yhteydessä ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin.

Edellä mainituin perustein käräjäoikeus on katsonut tässä asiassa, ettei ilmoitusvelvollisuutta ollut laiminlyöty ennen urakkasopimuksen tekemistä, vaan vasta urakkasopimuksen voimassaolon aikana. Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti ei ole siten vaikuttanut urakkasopimuksen tekemiseen.

Kanteen mukaan kantaja ei olisi suorittanut urakkasopimukseen tai lisätöihin perustuneita suorituksia vastaajalle enää lainkaan, jos kantaja olisi saanut tietää oman pääoman menettämisestä. Käräjäoikeus totesi, ettei urakkasopimuksesta ilmene eikä kantaja ole edes väittänyt, että kantajalla olisi ollut oikeutta purkaa urakkasopimusta vastaajan taloudellisen tilanteen perusteella. Käräjäoikeus totesi, että kantaja olisi ollut sidottu urakkasopimukseen siitä huolimatta, että vastaaja olisi täyttänyt ilmoitusvelvollisuutensa vuonna 2009 urakkasopimuksen laatimisen jälkeen. Kantajalle urakkasopimuksesta mahdollisesti aiheutunut vahinko ei siten ole syy-yhteydessä vastaajan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiin eikä vastaaja siten ole vastuussa kantajalle siitä vahingosta, joka on aiheutunut kantajan maksettua Y Oy Ltd:lle urakkasopimukseen perustuvia maksuja töistä, jotka ovat mahdollisesti jääneet joiltain osin tekemättä tai jotka on tehty virheellisesti.

Asiassa on otettava kuitenkin huomioon, että kantaja on tilannut Y Oy Ltd:lta huomattavan määrän lisätöitä urakkasopimuksen laatimisen jälkeen. Asiassa on selvitetty, että kantaja on maksanut lisätöistä Y Oy Ltd:lle 25.4.2009 5.000 euroa, 11.5.2009 6.100 euroa, 31.8.2009 noin 36.000 euroa, 11.9.2009 noin 40.000 euroa ja 28.6.2010 noin 49.000 euroa. A on kertonut, että urakkasopimuksen ulkopuolisia töitä oli tehty ja hän oli maksanut näistä lisätöistä Y Oy Ltd :lle aina, kun Y Oy Ltd oli toimittanut niitä koskevia laskuja.

Asiassa on riidatonta, että urakkasopimukseen kuuluneina lisätöinä oli sovittu rakennusluvan hakemisesta saunalle ja pihatöistä sekä autotallin, porakaivon ja ulkoterassien rakentamisesta. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty selvitystä siitä, milloin kantaja on tilannut kyseessä olevat lisätyöt vastaajalta.

Edellä mainituin tavoin B ja A ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että rakennustyöt ovat käynnistyneet varsinaisesti vasta kesällä 2009. A:n mukaan lisätöistä on sovittu vaiheittain urakan etenemisen mukaan. Näin ollen edellä mainituista lisätöistä ainakin suurimmilta osin on katsottava sovitun vasta sen jälkeen, kun B:n olisi jo tullut tehdä ilmoitus oman pääoman menettämisestä keväällä 2009 vuoden 2008 tilinpäätöksen valmistuttua.

Todistaja Y on kertonut, että autotallia koskevia töitä ei ollut saatettu loppuun Y Oy Ltd:n toimesta. Sen sijaan ulkoterassit olivat suurimmilta osin valmiita. Autotallin osalta valmiina oli ulkokehikko ja lattia. Työt olivat tältä osin kuitenkin viimeistelemättömiä ja esimerkiksi autotallin ovi puuttui kokonaan. Myös autotallin tekniset laitteet olivat puutteellisesti asennettu. Autotallin osalta töitä oli siten merkittäviltä osin Y:n mukaan vielä tekemättä. Muiltakin osin sovittuja lisätöitä oli joiltain osin vielä tekemättä.

B on kertonut, että kaikki tilatut lisätyöt oli tehty ja maksettu.

Käräjäoikeus totesi asiassa tulleen näytetyksi, että sovituista lisätöistä oli ollut osa vielä tekemättä siinä vaiheessa, kun urakkasopimus on purettu. Lisätöistä on myös sovittu sen jälkeen, kun B:n olisi tullut tehdä ilmoitus oman pääoman menettämisestä. B:n korvausvastuu edellyttää kuitenkin lisäksi, että ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöminen on ollut syy-yhteydessä A:lle maksetuista ja tekemättä jääneistä lisätöistä aiheutuneeseen vahinkoon.

A:n mukaan hän olisi lopettanut yhteistyön välittömästi, jos hän olisi saanut tietää, että yhtiö oli menettänyt oman pääomansa. Käräjäoikeus totesi, ettei A:lla ole ollut mitään velvollisuutta ilmoittaa oman pääoman menettämisestä B:lle. Asiassa on siten ratkaisevaa, olisiko A saanut tietää osakepääoman menettämistä kesken urakan, jos B olisi tehnyt osakeyhtiölain edellyttämän rekisteri-ilmoituksen. Käräjäoikeus totesi, ettei tästä seikasta ole esitetty asiassa selvitystä eikä A ole edes väittänyt, että hän olisi saanut tietää osakepääoman menettämisestä pelkän rekisteri-ilmoituksen perusteella.

Käräjäoikeus totesi, että asiassa on sinänsä näytetty, että kantajalle on aiheutunut vahinkoa siitä, että maksetut lisätyöt ovat osittain jääneet tekemättä. Uskottavana on sinänsä myös pidettävä sitä kantajan väitettä, että hän olisi lopettanut yhteistyön välittömästi, jos olisi ollut tietoinen yhtiön todellisesta taloudellisesta tilanteesta vuonna 2009. Ottaen huomioon, ettei B:llä ole ollut lakiin tai sopimukseen perustuvaa velvollisuutta ilmoittaa oman pääoman menettämisestä A:lle eikä asiassa ole esitetty selvitystä siitä, miten A olisi saanut tiedon oman pääoman menettämisestä rekisteri-ilmoituksen perusteella, käräjäoikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että rekisteri-ilmoituksen tekemättä jättämisellä olisi ollut vaikutusta siihen, että A on tehnyt lisätöitä koskevia maksusuorituksia vuosina 2009 ja 2010 Y Oy Ltd:lle. Kantajalle aiheutunut vahinko ei siten ole syy-yhteydessä vastaajan menettelyyn, minkä vuoksi vastaaja ei ole vahingonkorvausvastuussa kantajalle aiheutuneesta vahingosta.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juha Hartikainen

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

A:lle myönnettiin jatkokäsittelylupa.

A on kuollut käräjäoikeuden tuomion jälkeen. A:n kuolinpesä jatkoi kanteen ajamista.

Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn.

Valitus

A vaati, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja B velvoitetaan maksamaan sille vahingonkorvauksena 200.724 euroa korkoineen 31.1.2011 lukien.

B oli yhtiö Y Oy Ltd:n omistajana ja hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä laiminlyönyt ilmoittaa Y Oy Ltd:n oman pääoman muuttumisesta negatiiviseksi osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Säännöksen tavoitteena oli yhtiön taloudellista tilaa koskevan informaation välittäminen yhtiön intressitahoille. A oli Y Oy Ltd:n oman pääoman negatiivisuudesta tietämättömänä tehnyt 13.10.2008 Y Oy Ltd:n kanssa urakkasopimuksen hirsitalon rakentamisesta ja lisätyötilauksia sekä maksanut Y Oy Ltd:lle ja B:n pyynnöstä Y Oy Ltd:n aliurakoitsijoille Fv GmbH:lle ja VL Oy:lle urakkasopimukseen perustuen yhteensä 362.200 euroa sekä sopimukseen kuulumattomista lisätöistä 142.468,34 euroa.

Y Oy Ltd:n oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi ennen urakkasopimuksen tekemistä 13.10.2008 ja joka tapauksessa 31.12.2008 päättyneen tilikauden aikana. Tilinpäätösten mukaan Y Oy Ltd:n oma pääoma oli ollut 31.12.2008 päättyneellä tilikaudella 12.107,04 euroa positiivinen ja 31.12.2009 päättyneellä tilikaudella 133.956,83 euroa negatiivinen. Y Oy Ltd:n kirjanpito oli 31.12.2008 päättyneellä tilikaudella tehty virheellisesti kirjaamalla totuuden vastaisesti 40.000 euron varastokirjaus ja kirjaamalla A:n maksama 150.000 euron ennakkomaksu yhtiön tuloksi 21.10.2008, vaikka ennakkomaksun mukaiset rakennustyöt oli aloitettu vasta vuonna 2009. Y Oy Ltd:n oma pääoma oli siten todellisuudessa ollut 150.842,96 euroa negatiivinen.

Y Oy Ltd:n liiketoiminnan koko ja sen tappiollisuus huomioon ottaen B oli ollut tietoinen yhtiön taloudellisesta tilanteesta koko ajan ja ennen urakkasopimuksen tekemistä 13.10.2008. Hän oli myös ollut velvollinen seuraamaan yhtiön taloudellista tilannetta. Y Oy Ltd:lla oli ollut käynnissä vain muutama kohde eikä yhtiöllä ollut ollut rahavaroja. Urakkasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen yhtiön taloudessa ei ollut tapahtunut mitään sellaista, joka olisi aiheuttanut oman pääoman menettämisen 13.10. - 31.12.2008 välisenä aikana. A ei olisi allekirjoittanut urakkasopimusta, mikäli hän olisi tiennyt Y Oy Ltd:n oman pääoman olevan negatiivinen. B oli tullut tietoiseksi oman pääoman muuttumisesta negatiiviseksi viimeistään vuoden 2008 tilinpäätöksen allekirjoittamishetkellä 30.4.2009. A:n 30.4.2009 jälkeen suorittamat maksut ylittivät vaaditun vahingonkorvauksen määrän.

Y Oy Ltd oli laskuttanut ja A oli maksanut Y Oy Ltd:lle 200.724 euroa enemmän kuin työsuorituksen arvo oli ollut urakkasopimuksen purkamishetkellä 26.11.2010, mikä vastasi rakennustyön valmiiksi saattamisen vaatiman työn arvoa. B oli laiminlyönyt tehdä rekisteri-ilmoituksen oman pääoman menettämisestä ennen 13.10.2008 tai viimeistään 30.4.2009. Laiminlyönti oli sen ajankohdasta riippumatta aiheuttanut A:lle 200.724 euron suuruisen vahingon.

Käräjäoikeus oli perustanut tuomionsa seikkoihin, joihin B ei ollut vedonnut vastustamisensa tueksi. B ei ollut vedonnut siihen, että A ei olisi saanut urakkasopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tapahtuneen oman pääoman menettämisen seurauksena pidättäytyä maksuista ennen kuin urakkasuoritus vastasi suoritettuja maksuja tai purkaa urakkasopimusta eikä siihen, että A ei olisi saanut tietoa oman pääoman menettämisestä rekisteri-ilmoituksen perusteella. Sen sijaan toisin kuin käräjäoikeus on lausunut, A oli kanteen 10.5.2011 perusteluissa esittänyt väitteen oikeudestaan pidättäytyä maksuista tai purkaa urakkasopimus oman pääoman menettämisen seurauksena. B oli myöntänyt oman pääoman olleen negatiivinen 31.12.2009 päättyneellä tilikaudella, mutta vedonnut siihen, ettei hän ollut voinut huomata sitä ennen tilinpäätöksen valmistumista 17.6.2010, minkä jälkeen A ei ollut enää maksanut Y Oy Ltd:lle, vaan suorassa sopimussuhteessa olleille Fv GmbH:lle ja VL Oy:lle ja siitä syystä syy-yhteys B:n laiminlyönnin ja vahingon välillä puuttui.

Vastaus

B on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea. B on vedonnut käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin vastausperusteisiinsa.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Kysymyksenasettelu sekä sovellettavat säännökset ja muut oikeusohjeet

A on tehnyt 13.10.2008 yhtiö Y Oy Ltd:n kanssa sopimuksen hirsitalon rakentamisesta 328.000 euron urakkahintaan. A on maksanut urakkasopimuksen piiriin kuuluneista töistä Y Oy Ltd:lle ja kahdelle muulle yhtiölle yhteensä 362.200 euroa sekä lisäksi erikseen tilaamistaan lisätöistä 142.468,34 euroa.

Y Oy Ltd on asetettu konkurssiin 13.10.2010. B on ollut Y Oy Ltd:n hallituksen ainoa varsinainen jäsen.

A on väittänyt, että Y Oy Ltd:n oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi jo ennen edellä mainitun urakkasopimuksen solmimista. B ei kuitenkaan ollut tehnyt oman pääoman negatiivisuudesta ilmoitusta kaupparekisteriin eikä A ollut siitä muutoinkaan tietoinen. A:n mukaan hän olisi oman pääoman negatiivisuudesta tietoisena purkanut urakkasopimuksen tai ainakin pidättäytynyt ennakkomaksuista. A on vaatinut, että B velvoitetaan korvaamaan hänelle vahinko, joka hänelle oli aiheutunut B:n laiminlyönnistä tehdä kaupparekisteriin merkintä oman pääoman menettämisestä.

Osakeyhtiön hallitukselle kuuluvasta velvollisuudesta tilanteessa, jossa yhtiön oman pääoma on negatiivinen, säädetään osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentissa. Sen mukaan yhtiön hallituksen on, jos se havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus. Hallituksen jäsenen vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentissa. Sen mukaan hallituksen jäsenen, hallintoneuvoston jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään muuten tätä lakia tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle. Pykälän 3 momentin mukaan vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti.

Osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:ää koskevien esitöiden (HE 109/2005 vp) mukaan säännöksen vastaisen menettelyn seuraamukset ratkaistaan osakeyhtiölain vahingonkorvausta koskevien periaatteiden mukaan. Vahingonkorvauksen tuomitsemisen edellytyksenä on vahingon aiheutumisen lisäksi syy-yhteyden osoittaminen yhtiön johdon lainvastaisen menettelyn ja aiheutuneen vahingon välillä. Yhtiön hallitus voi havaita oman pääoman menettämisen joko tilinpäätöstä laatiessaan tai yhtiön toiminnan aikana esimerkiksi tavanomaisesta talousraportoinnista. Oman pääoman menettämistä koskevan ilmoituksen tarkoitus on julkistaa erityisesti yhtiön sidosryhmille yhtiön taloudellinen tilanne.

A on edellä todetusti väittänyt, että siinä tapauksessa, että hän olisi ollut tietoinen oman pääoman menettämisestä, hän olisi kieltäytynyt urakkahinnan maksamisesta ennakkosuorituksina tai purkanut urakkasopimuksen. Oikeudesta pidättyä täyttämästä sopimusta tai purkaa sopimus toisen sopijapuolen ennakoidun sopimusrikkomuksen johdosta säädetään kauppalaissa. Kauppalain 61 §:n 1 momentin mukaan jos sopijapuolen toiminta tai hänen taloudelliset olonsa osoittautuvat kaupanteon jälkeen sellaisiksi, että on painavia syitä olettaa hänen sopimusvelvoitteidensa jäävän olennaisilta osin täyttämättä, vastapuoli saa omalta osaltaan keskeyttää sopimuksen täyttämisen ja pidättyä suorituksestaan. Kauppalain 62 §:n mukaan jos on käynyt selväksi, että kaupan purkamiseen oikeuttava sopimusrikkomus tulee tapahtumaan, sopijapuoli saa purkaa kaupan jo ennen kuin sopimuksen täyttämisen aika on käsillä. Kaupan purku jää kuitenkin vaille vaikutusta, jos vastapuoli heti asettaa hyväksyttävän vakuuden sopimuksen täyttämisestä.

Oman pääoman menettäminen ja sen havaitseminen

Asiassa on ratkaistava ensinnä se, milloin Y Oy Ltd:n oma pääoma on muuttunut negatiiviseksi ja milloin B on tämän havainnut.

Tasekirjan mukaan Y Oy Ltd:n oma pääoma on ollut 12.107,04 euroa positiivinen tilikauden 2008 päättyessä 31.12.2008. Hovioikeus katsoo selvitetyksi, että tase 31.12.2008 antaa väärän kuvan yhtiön oman pääoman tilanteesta. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että A:n tositepäiväkirjan mukaan 21.10.2008 Y Oy Ltd:lle maksama 150.000 euroa on kirjattu yhtiön kirjanpitoon arvonlisäverollisena myyntinä, jolloin sen vaikutus yhtiön tulokseen on ollut 122.950 euroa. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että Y Oy Ltd oli aloittanut A:n kohteen rakennustyöt vasta vuonna 2009, joten A:n maksama ennakkomaksu ei ole vastannut rakennushankkeeseen tehdyn työn määrää, eikä maksua olisi siten tullut kirjata tuloksi yhtiön kirjanpitoon vuodelle 2008. Tämän lisäksi tositepäiväkirjasta ilmenee, että toisesta keskeneräisestä rakennushankkeesta on tehty 40.000 euron varastokirjaus, joka ilmenee yhtiön taseesta vaihto-omaisuutena, eikä tälle kirjaukselle ole osoitettu olleen kirjanpitolain mukaista perustetta. Näin ollen Y Oy Ltd:n oma pääoma on tosiasiassa ollut tilikauden 1.1. - 31.12.2008 päättyessä 150.842,96 euroa negatiivinen.

Tasekirjasta ilmenee, että Y Oy Ltd:n oma pääoma oli ollut 12.540,07 euroa edellisen tilikauden päättyessä 31.12.2007. Todistaja X on kertonut, että hänen laskelmiensa mukaan yhtiön toiminnan tappiollisuuden vuoksi oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi viimeistään toukokuussa 2008, jonka lopussa oma pääoma oli ollut 8.400 euroa negatiivinen. Heinäkuussa 2008 yhtiön oma pääoma oli ollut 94.054 euroa negatiivinen ja syyskuussa 2008 puolestaan 36.493 euroa negatiivinen. Oma pääoman negatiivisuus oli syyskuussa pienentynyt sen vuoksi, että ennakkomaksuja oli kirjattu yhtiön tuloksi elokuussa 2008. Hovioikeus katsoo ottaen huomioon Y Oy Ltd:n oman pääoman suuruuden vuoden 2007 lopussa sekä todistaja X:n kertomuksesta ilmenevät seikat, että Y Oy Ltd:n oma pääoma oli muuttunut negatiiviseksi toukokuussa 2008.

B on väittänyt, että hän oli havainnut oman pääoman negatiivisuuden vasta, kun vuoden 2009 tilinpäätös oli laadittu kesäkuussa 2010. B on kertonut, että hän oli arvioinut Y Oy Ltd:n taloudellisen tilanteen positiiviseksi vuonna 2008, eikä hän muistanut oliko yhtiön oma pääoma ollut negatiivinen lokakuussa 2008. Yhtiöllä oli ollut vuonna 2008 käynnissä viisi rakennushanketta ja riittävästi rahavaroja käytössään. B oli toimittanut yhtiön asiakirjat kuukausittain kirjanpitäjälle, mutta ei muistanut kuinka usein yhtiön tilasta oli raportoitu hänelle. Hän ei ollut antanut kirjanpitäjälle mitään ohjeita kirjanpidon laatimista varten.

Hovioikeus toteaa, että B:llä on ollut Y Oy Ltd:n hallituksen ainoana jäsenenä yleinen ja jatkuva velvollisuus seurata yhtiön taloudellisen tilanteen kehittymistä. B:n kertoman perusteella on ilmeistä, että hänen oma käsityksensä yhtiön taloudellisesta tilanteesta oli perustunut siihen, että yhtiöllä oli ollut käytettävissään varoja juoksevien menojensa hoitamiseen. Tämä on kuitenkin perustunut pääasiassa yhtiön saamiin huomattaviin ennakkomaksuihin. B:n on täytynyt tulla tietoiseksi oman pääoman suuruudesta vuoden 2007 tilikauden päättyessä viimeistään tilinpäätöstä laadittaessa. Koska oma pääoma on ollut tilikauden 2007 lopussa vain 12.540,07 euroa, yhtiöllä on ollut B:nkin kertoman mukaan vain viisi rakennushanketta ja sen toiminta on tosiasiassa ollut ollut tappiollista, hovioikeus katsoo, että B:n on täytynyt havaita oman pääoman negatiivisuus viimeistään kesällä 2008 eli ennen urakkasopimuksen tekemistä 13.10.2008.

Onko B:n menettelystä aiheutunut vahinkoa ja onko hän toiminut huolellisesti?

B on laiminlyönyt osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n 1 momentin mukaisen velvollisuutensa tehdä rekisteri-ilmoitus oman pääoman menettämisestä. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää syy-yhteyttä B:n osakeyhtiölain vastaisen menettelyn ja A:lle aiheutuneen vahingon välillä. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää siten sitä, että A:lle urakkasopimuksen laiminlyönnistä aiheutunut vahinko olisi jäänyt ainakin toteutunutta pienemmäksi, jos B olisi tehnyt rekisteri-ilmoituksen.

Käräjäoikeus on tuomionsa perusteluissa todennut, ettei A ollut edes väittänyt, että hänellä olisi ollut oikeus purkaa urakkasopimus Y Oy Ltd:n taloudellisen tilanteen perusteella. A on kuitenkin kanteensa 10.5.2011 perusteissa väittänyt, että B:n laiminlyötyä rekisteri-ilmoituksen tekemisen, hän ei ollut saanut tietoa yhtiön oman pääoman menettämisestä, ja mikäli rekisteri-ilmoitus olisi tehty asianmukaisesti, hän olisi purkanut sopimuksen tai ainakin suorittanut maksuja tehdyn työn mukaisesti. A on myös haastehakemuksen täydennyksessä nimenomaisesti vedonnut siihen, että hänellä olisi ennakoidun sopimusrikkomuksen vuoksi ollut oikeus pidättyä omasta suorituksestaan, purkaa sopimus tai vaatia turvaava vakuus omalle suoritukselleen. Hovioikeus toteaa, että vaikka edellä mainittuja seikkoja ei ollut kirjattu käräjäoikeuden yhteenvetoon, ei A ollut nimenomaisesti luopunut näistä väitteistään. Näin ollen A:n kuolinpesä on voinut vedota näihin seikkoihin myös hovioikeudessa.

Arvioitaessa sitä, onko A:lle aiheutunut vahinkoa siitä, ettei hän ollut pidättäytynyt ennakkosuorituksista tai purkanut sopimusta, koska ei ollut tiennyt Y Oy Ltd:n oman pääoman menettämisestä, hovioikeus toteaa seuraavan. A on väittänyt maksaneensa rakennustöiden tekemisestä Y Oy Ltd:lle sekä B:n pyynnöstä Y Oy Ltd:n aliurakoitsijoille Fv GmbH:lle ja VL Oy:lle urakkasopimukseen perustuen ja lisätöistä yhteensä 504.668,34 euroa. Käräjäoikeuden tuomion antamisen jälkeen menehtyneen A:n kuulemisesta käräjäoikeudessa tehty tallenne on esitetty hovioikeuden pääkäsittelyssä. Hän on kertonut tehneensä maksusuoritukset ennakkoon, koska hän oli luottanut Y Oy Ltd:n vakavaraisuuteen ja kykyyn huolehtia velvoitteistaan. Y Oy Ltd:n ajauduttua konkurssiin rakennustyöt olivat kuitenkin jääneet keskeneräisiksi ja A:n mukaan töiden loppuunsaattamisesta oli aiheutunut hänelle vahinkona vaaditut 200.724 euroa. Jos hän olisi tiennyt oman pääoman menettämisestä keväällä 2009, hän ei olisi enää maksanut Y Oy Ltd:lle ennakkoon, vaan vasta jälkikäteen tehdyn työn mukaan taikka olisi purkanut sopimuksen. Hänellä ei ollut ollut sopimuksia Fv GmbH:n ja VL Oy:n kanssa ja hän oli maksanut näille yhtiöille B:n pyynnöstä.

B on väittänyt, että rakennustyöt olivat tulleet valmiiksi ennen Y Oy Ltd:n konkurssia 13.10.2010 eikä hän ollut vastuussa Fv GmbH:lle ja VL Oy:lle suoritetuista maksuista.

Todistaja Y on kertonut käyneensä rakennuskohteessa ensimmäisen kerran 21.12.2010. Rakennus ei tuolloin ollut valmis, sillä muun muassa sähkö- ja lvi-asennuksia, lattiaa, ulkoportaita, autotallia, pihatöitä ja katon varustelua ei ollut tehty loppuun. Hovioikeus katsoo asiassa erityisesti A:n ja Y:n kertomuksilla sekä rakennuskohteesta esitettyjen valokuvien perusteella selvitetyksi, että rakennustyöt eivät olleet B:n väittämällä tavalla valmistuneet ennen Y Oy Ltd:n konkurssia vaan olivat jääneet keskeneräisiksi.

B:n laiminlyönnin ja A:lle aiheutuneen vahingon välillä ei kuitenkaan voi olla syy-yhteyttä, jos A ei olisi saanut tietoa oman pääoman menettämistä koskevasta kaupparekisterimerkinnästä, vaikka B olisi tehnyt siitä ilmoituksen.

A on kertonut käräjäoikeudessa tallennetussa kuulustelussaan selvittäneensä Y Oy Ltd:n tiedot kaupparekisteristä ennen sopimuksen tekemistä Y Oy Ltd:n kanssa ja katsoneensa rekisteritietoja ajoittain sen jälkeenkin. Sen sijaan B:n mukaan A ei ollut ollut kiinnostunut Y Oy Ltd:n taloudellisesta tilanteesta, mutta hän oli käynyt rakennustyömaalla seuraamassa työn edistymistä ja maksanut yhtiölle työn edistymisen mukaan.

Hovioikeus pitää tältä osin uskottavana A:n kertomusta. Sen puolesta puhuu ensinnäkin se, että urakkasopimus on ollut taloudellisesti merkittävä hanke ja A on maksanut urakkamaksuja huomattavia määriä ennakkoon, mihin nähden A:lla on ollut aihetta selvittää urakoitsijaa koskevat tiedot. Tämän tarkoituksen toteuttamiseksi kaupparekisteritietojen selvittämistä voidaan pitää ilmeisenä keinona ottaen huomioon myös A:n ammatti asianajajana.

Edellä lausutun perusteella hovioikeus katsoo selvitetyksi, että A oli seurannut Y Oy Ltd:n kaupparekisteritietoja, mutta ei ollut saanut tietää Y Oy Ltd:n oman pääoman menettämisestä, koska B ei ollut tehnyt siitä rekisteri-ilmoitusta. A oli Y Oy Ltd:n taloudellisesta tilanteesta tietämättömänä maksanut ennakkoon Y Oy Ltd:lle ja B:n pyynnöstä Y Oy Ltd:n aliurakoitsijoille rakennustöiden suorittamisesta loppuun. Hovioikeus pitää jo lähtökohtaisesti ilmeisenä, ettei A olisi tehnyt ennakkomaksusuorituksia, jos hän olisi ollut tietoinen Y Oy Ltd:n taloudellisesta tilanteesta. Näin ollen B:n laiminlyönti tehdä rekisteri-ilmoitus on syy-yhteydessä A:lle aiheutuneeseen vahinkoon.

Edellä todetusti jos hallituksen jäsen osakeyhtiölain vastaisella menettelyllään on aiheuttanut vahingon muulle henkilölle, vahinko katsotaan aiheutetuksi huolimattomuudesta, jollei menettelystä vastuussa oleva osoita menetelleensä huolellisesti. B ei ole osoittanut menetelleensä huolellisesti.

Edellä lausutuilla perusteilla B:n on korvattava A:lle keskeneräisten rakennustöiden loppuunsaattamista koskeva vahinko, joka on aiheutunut siitä, että B oli laiminlyönyt tehdä Y Oy Ltd:n oman pääoman menettämistä koskevan ilmoituksen kaupparekisteriin.

Vahingon määrä

A on vaatinut vahingonkorvauksena kaikkiaan 200.724 euroa. Vahingonkorvauksen määrä on laskettu sen perusteella, paljonko rakennuksen valmiiksi saattaminen on maksanut.

A on tehnyt Y Oy Ltd:n kanssa sopimuksen hirsitalon rakentamisesta avaimet käteen -periaatteen mukaisesti urakkahintaan 328.000 euroa. A oli tilannut Y Oy Ltd:lta lisätöinä muun muassa rakennusluvan saunalle, pihatyöt, autotallin, porakaivon ja ulkoterassit. A on maksanut Y Oy Ltd:lle, Fv GmbH:lle ja VL Oy:lle urakkasopimukseen perustuen yhteensä 362.200 euroa sekä lisätöistä 142.468,34 euroa, yhteensä 504.668,34 euroa.

Hovioikeus katsoo todistaja Y:n arvioimalla tavalla, että jo suoritetulla määrällä 504.668,34 euroa sopimuksen mukainen rakennus lisätöineen olisi pitänyt tulla valmiiksi. Nyt näin ei ole tapahtunut ja korvattavan vahingon määränä voidaan pitää rakennuksen urakkasopimuksen ja sovittujen lisätöiden loppuunsaattamisesta aiheutunutta ylimääräistä kustannusta. A:lla on näyttövelvollisuus vahingon määrästä ja siitä, että hänen vaatimuksensa vastaa suoritusta, jonka tekemisestä hän on sopinut Y Oy Ltd:n kanssa.

A on väittänyt rakennustöiden loppuunsaattaminen maksaneen 200.724 euroa ja esittänyt kustannuksista tositteita. Hän ei ole kuitenkaan eritellyt tarkemmin, mitä rakennustöitä loppuunsaattamisen yhteydessä oli tehty. Todistaja Y on laatinut rakennustöiden loppuunsaattamisesta kustannusarvion, jonka mukaan loppuunsaattamiskustannusten määrä olisi 187.000 euroa. Y:llä ei ollut kustannusarviota laatiessaan ollut käytettävissään urakkasopimusta ja hän on kustannusarviossaan käyttänyt rakennustöistä osin eri nimikkeitä kuin urakkasopimuksessa on käytetty. Y:n arvion mukaan kyseisen hirsitalon rakentamiskustannukset olisivat 350.000 euroa. Hän on laskenut kustannusarviossa työn hinnaksi 30 euroa tunnilta. Takan kustannusta ei ollut laskettu arvioon mukaan. Y ei ole myöskään ottanut huomioon parven rakentamisen osuutta kustannusarviossaan. Hovioikeus katsoo, että Y:n tekemä arvio voidaan ottaa vahingonkorvauksen suuruutta arvioitaessa lähtökohdaksi. Y:n kustannusarviosta tulee kuitenkin ensin vähentää sellaiset kustannusarvioon sisältyvät rakennustyöt, joiden tekemisestä ei ollut sovittu urakkasopimuksessa tai muutoin lisätöinä.

Urakkasopimuksen liitteessä 1 on eritelty tarkemmin mitä materiaaleja rakennustyössä tuli käyttää ja todettu, että saunan kiuas, kaivo, viemäri, sadevesiviemäri, tie rakennuspaikalle, räjäytystyöt, tontin tasaus, takka, savupiippu, kiinteät kalusteet ja kodinkoneet, rakennusjätteen vienti pois tontilta, loppusiivous, maisemointityöt ja muu pihavarustus eivät kuuluneet avaimet käteen -toimitukseen. A on kertonut, että muun muassa keittiön rakentaminen ei ollut kuulunut urakkasopimukseen, eikä siitä ole väitettykään sovitun erikseen. Y:n tekemästä kustannusarviosta on keittiön lisäksi samasta syystä vähennettävä pintavesikourut, alustatilan puhdistus, pysäköintipaikkojen teko, purkujätteen poisvienti, salaojat ja salaojakaivot, puut ja pensaat, ulkovarusteet, loppusiivous, sähkökiuas ja pesutilojen kiinteät kalusteet, joiden osuus kustannusarviossa on yhteensä noin 24.000 euroa.

B ei ole kiistänyt, etteikö lisätöinä ollut sovittu pihatöiden, autotallin, porakaivon ja ulkoterassin rakentamisesta. Hovioikeus katsoo, että B on vastuussa näiden töiden loppuunsaattamiskustannuksista. A on väittänyt, että parven rakentaminen oli kuulunut urakkasopimukseen. B:n mukaan parven rakentamiselle ei ollut ollut rakennuslupaa. Urakkasopimuksen mukaan rakennus on kuitenkin kaksikerroksinen, eikä siitä muutoinkaan ilmene, että parven rakentaminen ei olisi ollut osa sopimusta. Hovioikeus katsoo, että parven rakentaminen on kuulunut urakkasopimukseen.

Todistaja Y:n laatimasta kustannusarviosta ilmenee, mitä toimenpiteitä rakennuksen loppuunsaattaminen edellyttää. Kustannusarviosta puuttuu parvitilan rakentamisen kustannukset, joiden osuus 10.000 euroa tulee lisätä arvioon. Kustannusarvio sisältää kuitenkin myös sellaisia toimenpiteitä, joita ei ole sisältynyt alkuperäiseen urakkasopimukseen tai tilattuihin lisätöihin. Nämä kustannukset on vähennettävä korvattavan vahingon määrästä ja enemmän selvityksen puuttuessa hovioikeus arvioi vähennettävien kustannusten määräksi noin 25.000 euroa. Hovioikeus arvioi korvattavan vahingon määräksi 175.000 euroa.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

B velvoitetaan suorittamaan A:n kuolinpesälle vahingonkorvauksena 175.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.1.2011 lukien. Vahingonkorvauksen määrästä tulee vähentää A:lle Y Oy Ltd:n konkurssissa mahdollisesti maksettava jako-osuus.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvos Timo Ojala, hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen ja määräaikainen hovioikeudenneuvos Juha Kärkölä

Lainvoimainen. (Ei valituslupaa 2.10.2017)

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.