Helsingin HO 2.3.2017 262

Kuluttajansuojalaki
Kuluttajaluottosopimuksen peruuttaminen

Asiassa on kysymys siitä, onko luotonsaaja peruuttanut luottosopimuksen pätevällä tavalla, kun hän on erillistä peruuttamisilmoitusta tekemättä palauttanut lainaksi saamansa pääoman luotonantajalle luottosopimuksen peruttamiselle säädetyn määräajan kuluessa.

TUUSULAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 30.6.2016

ASIAN KÄSITTELY TUUSULAN KÄRÄJÄOIKEUDESSA

Kantaja A Oy
Vastaaja B

Asia Velkasuhteeseen perustuva saatava

Vireille 13.4.2015 Viite: 183859

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

ASIAN RIIDATON TAUSTA

B on ottanut A Oy:ltä 9.5.2014 solmitulla lainasopimuksella 2000,00 euron lainan. Laina on maksettu vastaajan pankkitilille. A Oy:n järjestelmään on kirjautunut 2000,00 euron suoritus 19.5.2014 B:ltä. Laina olisi alkuperäisen sopimuksen mukaan pitänyt maksaa takaisin kuukausittain 9 erässä alkaen 8.6.2014.

Kanne

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle.

1. Pääoma: 560,07 euroa. Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava 05.03.2015 alkaen. Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan. Selite: Lainasopimus.

2. Korkosaatava: 19,82 euroa. Selite: Maksamattomia luottokorkoja.

3. Kulut: 86,46 euroa. Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava tiedoksiantopäivästä 23.7.2015 alkaen. Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan.
Selite: Maksamattomia järjestelypalkkioita.

4. Kulut: 30,00 euroa. Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava tiedoksiantopäivästä 23.7.2015 alkaen. Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan.
Selite: Maksamattomia tilinhoitomaksuja.

5. Kulut: 20,00 euroa. Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava tiedoksiantopäivästä 23.7.2015 alkaen. Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan.
Selite: Perintäkulut.

6. Oikeudenkäyntikulut: 80,00 euroa. Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä alkaen. Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan. Selite: Oikeudenkäyntikulut.

7. Oikeudenkäyntikulut: 65,00 euroa. Viivästyneelle määrälle on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, jonka määrä on kulloinkin voimassa oleva korkolain mukainen viitekorko lisättynä 7 prosenttiyksiköllä. Korkoa on maksettava kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä alkaen. Koron määräytymistapa: Korkolain 4 § 1 mom. mukaan. Selite: Oikeudenkäyntimaksu.

Perusteet

B on laiminlyönyt sopimusvelvoitteensa, eikä ole reagoinut toistuviin maksuhuomautuksiin. A Oy:llä on oikeus lainasopimuksen ehtojen mukaisesti irtisanoa sopimus ja vaatia koko lainasummaa maksettavaksi perintäkuluineen, kun vastaajan maksuviivästys oli erän tai sen osankin osalta enemmän kuin yksi kuukausi.

A Oy:n järjestelmään on kirjautunut 2000,00 euroa 19.5.2014, jonka jälkeen B:lle on 21.5.2014 lähetetty kirje, jonka mukaan kyseinen suoritus käytetään automaattisesti seuraaviin lainaeriin niiden eräännyttyä. B:tä on pyydetty ilmoittamaan, mikäli hän haluaa, että suoritus kohdistetaan luoton pääomaan. A Oy:lle ei ole saapunut luoton peruutusilmoitusta. B on ollut yhteydessä A Oy:n asiakaspalveluun ensimmäisen kerran 5.1.2015.

A Oy ei ole pyytänyt palauttamaan summaa kolmen päivän sisällä B:n väitteen mukaisesti, vaan laina pyydetään palauttamaan välittömästi ja viimeistään 30 päivän sisällä peruutusilmoituksen lähettämisestä.

Vastaus

Vaatimukset

Vastaaja on vastustanut kannetta ja pyytänyt, että käräjäoikeus hylkää kantajan vaatimukset.

Perusteet

A Oy:n lainalla on ollut 14 vuorokauden peruutusoikeus. B on 14.5.2015 ilmoittanut haluavansa irtisanoa lainan. A Oy on pyytänyt B:tä palauttamaan lainan kolmen päivän kuluessa. B on palauttanut rahat 16.5.2014. Joulukuussa 2014/tammikuussa 2015 A Oy:ltä on tullut kirje, jonka mukaan seuraava lainaosuus on erääntynyt joulukuussa. B on ollut yhteydessä A Oy:öön, josta on ilmoitettu, ettei se ole vastaanottanut irtisanomisilmoitusta ja suoritus on otettu ennakkomaksuna. B on 19.5.2014 ilmoittanut A Oy.lle palauttaneensa rahat ja tiedustellut tuleeko tästä lisäkustannuksia. A Oy ei vastannut viestiin. Lainaehdoissa on lukenut, että A Oy voi veloittaa järjestelypalkkion 389,00 euroa, mikäli laina maksetaan ennenaikaisesti takaisin. B ei ole käsittänyt, että näin tosiasiassa tehdään.

Todistelu

Kirjalliset todisteet
Kantaja

1) A Oy:n lähettämä kirje B:lle 21.5.2014
2) Lista B:n kanssa käydystä sähköpostikeskustelusta

Vastaaja
1) Sähköpostiviestejä 5. - 8.1.2015
2) Pankkitiliote 1. - 31.5.2014
3) Lainasopimus 9.5.2014
4) A Oy:n sopimusehdot

Käräjäoikeuden ratkaisu

Perustelut

Asiassa on riidatonta, että B on ottanut A Oy:ltä 9.5.2014 solmitulla lainasopimuksella 2000,00 euron lainan, joka on maksettu vastaajan pankkitilille. A Oy:n järjestelmään on kirjautunut B:ltä 2000,00 euron suoritus 19.5.2014.

B:n kirjallisena todisteena 4 esittämien A Oy:n sopimusehtojen mukaan lainansaajan tulee suorittaa lainan lyhennyserät sopimuksen mukana tulevan lyhennysaikataulun mukaisesti. Lainansaajalla on oikeus peruuttaa laina ilmoittamalla siitä lainanantajalle 18 päivän kuluessa lainan siirtymisestä asiakkaan tilille, jolloin lainansaajan tulee palauttaa välittömästi ja viimeistään 30 päivän kuluessa peruuttamisilmoituksen lähettämisestä lainasopimuksen nojalla saamansa kaikki varat sen uhalla, että peruuttaminen muutoin raukeaa. Lainasopimus tulkitaan päättyneeksi, kun lainan pääoma on korkoineen kokonaisuudessaan maksettu.

B:n kirjallisesta todisteesta 3 ilmenee, että B on ottanut 9.5.2014 A Oy:ltä 2000 euron luoton, jonka laina-aika on ollut 9 kuukautta ja lyhennystapa tasalyhennys 8.6.2014 alkaen. Lainasopimuksen mukaan lyhennyksen lisäksi lainasta on peritty korko, järjestelypalkkio ja tilinhoitomaksut. Järjestelypalkkio on lainasopimuksen mukaan voitu veloittaa lainansaajalta kokonaisuudessaan myös silloin, kun järjestelypalkkio on jaettu lainaerien kesken, ja lainansaaja maksaa lainan ennenaikaisesti takaisin. B:n kirjallisesta todisteesta 2 käy ilmi hänen A Oy:lle 16.5.2014 tekemänsä 2000 euron suoritus.

A Oy:n kirjallisesta todisteesta 1 ilmenee, että B:lle on lähetetty 21.5.2014 kirje, jossa on todettu, että B:n tekemä 2000 euron suoritus käytetään automaattisesti seuraavien lainaerien hyväksi niiden eräännyttyä. B:tä on pyydetty ilmoittamaan, mikäli hän haluaa, että suoritus kohdistetaan luoton pääomaan. A Oy:n kirjallisesta todisteesta 2 sekä B:n kirjallisesta todisteesta 1 käy ilmi, että B on ollut yhteydessä A Oy:n asiakaspalveluun lainasopimuksen solmimisen jälkeen ensimmäisen kerran vasta 5.1.2015. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että B olisi ottanut yhteyttä A Oy:n asiakaspalveluun edellä mainittujen ajankohtien välissä.

Koska B ei ole toimittanut A Oy:Ile luoton peruuttamisilmoitusta, on A Oy voinut lainasopimuksen ja sitä koskevien sopimusehtojen nojalla katsoa B:n 2000 euron suorituksen ennakkomaksuksi ja käyttää sen seuraavien lainaerien hyväksi niiden eräännyttyä. Tämän vuoksi B on velvollinen suorittamaan A Oy:lle sen vaatimat määrät.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei muualla laissa toisin säädetä. A Oy on voittanut asian, joten B on velvollinen korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut 145 euroa, jotka on määrältään kohtuulliset.

Tuomiolauselma

Vastaaja B velvoitetaan suorittamaan kantajalle A Oy:lle pääomaa 560,07 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 5.3.2015 alkaen, korkosaatavaa 19,82 euroa, maksamattomia järjestelypalkkioita ja tilinhoitomaksuja 116,46 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tiedoksiantopäivästä 23.7.2015 alkaen, perintäkuluja 20,00 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tiedoksiantopäivästä 23.7.2015 alkaen sekä oikeudenkäyntikuluja 145,00 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä.

Asian on ratkaissut:
käräjänotaari Vesa Manninen

Helsingin hovioikeudentuomio 2.3.2017

Asian käsittely hovioikeudessa

Valittaja B

Vastapuoli A Oy

B:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 26.9.2016.

Valitus

B on vaatinut, että A Oy:n kanne hylätään ja että A Oy velvoitetaan korvaamaan hänen kulunsa asiassa 900 eurolla ja suorittamaan hänelle korvausta vuoden kestäneestä asian hoitamisesta.

B oli tehnyt A Oy:n kanssa 2.000 euron lainasopimuksen 9.5.2014, minkä jälkeen raha oli siirretty B:n tilille. B oli tehnyt samaan aikaan lainahakemuksen erääseen pankkiin, josta lainapäätös oli tullut viiveellä. Pankin lainaehdot olivat olleet paremmat kuin Oy:n ehdot. B oli päättänyt peruuttaa A Oy:n lainasopimuksen ja maksaa lainan etuajassa takaisin. B oli ilmoittanut 14.5.2014 A Oy:lle, että hän halusi irtisanoa lainasopimuksen. B oli 16.5.2014 maksanut koko summan A Oy:n tilille ja ilmoittanut siitä sähköpostitse A Oy:lle.

Vastaus

A Oy on vaatinut, että valitus hylätään.

A Oy:n järjestelmään oli 19.5.2014 kirjautunut 2.000 euroa. A Oy oli lähettänyt B:lle 21.5.2014 postitse kirjeen, jossa yhtiö oli ilmoittanut, että kyseinen suoritus käytetään automaattisesti seuraaviin lainaeriin niiden eräännyttyä ja B:tä pyydettiin ottamaan yhteyttä, mikäli hänellä oli ollut tarkoitus käyttää suoritus luoton pääomaan. Edellä mainittu kirje oli lähtenyt järjestelmästä automaattisesti, mistä syystä B:n olisi ollut välttämätöntä ottaa yhteyttä, jotta yhtiön asiakaspalvelu olisi käsitellyt asian peruutuksena. Yhtiön järjestelmä oli käyttänyt B:n suorituksen automaattisesti lainaeriin niiden eräännyttyä. Yhtiölle ei ollut koskaan saapunut luoton peruutusilmoitusta. B oli ottanut yhteyttä yhtiön asiakaspalveluun ensimmäisen kerran vasta 5.1.2015. Yhtiön tietojärjestelmän mukaan B oli ottanut useita kertoja yhteyttä asiakaspalveluun tammikuussa 2015 vain sähköpostitse.

Luottokorko ajalta 9.5.2014 - 19.5.2014 on 10,90 euroa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Kysymyksenasettelu

B on saanut A Oy:ltä 9.5.2014 solmitulla lainasopimuksella 2.000 euron suuruisen luoton, joka on siirretty hänen pankkitililleen 12.5.2014. Lainasopimuksen liitteenä olevan lyhennysaikataulun mukaan luotto oli tarkoitus maksaa takaisin yhdeksässä erässä siten, että ensimmäinen maksuerä olisi ollut 30 päivän kuluttua sopimuksen solmimisesta. B on kuitenkin maksanut luoton pääoman kokonaisuudessaan takaisin A Oy:lle jo 16.5.2014, mikä suoritus on kirjautunut A Oy:n järjestelmään 19.5.2014. Kuluttajansuojalain mukaan kuluttajalla on laissa lähemmin säädetyin tavoin oikeus peruuttaa kuluttajaluottosopimus vielä sen jälkeen, kun lainaksi saadut varat on luovutettu kuluttajalle. A Oy on käsitellyt B:n tekemää maksusuoritusta luoton ennakkomaksuna ja kohdistanut sen luottosopimuksen mukaisiin lainaeriin niiden eräännyttyä. Tämän johdosta luotosta on A Oy:n mukaan edelleen maksamatta pääomaa 560,07 euroa ja luottokorkoa 19,82 euroa. Asiassa on kysymys siitä, onko B peruuttanut luottosopimuksen pätevällä tavalla.

Sovellettavat säännökset ja A Oy:n luottoehdot

Kuluttajansuojalain 7 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan kuluttajalla on oikeus peruuttaa kuluttajaluottosopimus ilmoittamalla siitä luotonantajalle pysyvällä tavalla 14 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä tai siitä myöhäisemmästä ajankohdasta, jona kuluttaja on saanut 17 tai 45 §:n mukaiset tiedot sisältävän kappaleen luottosopimuksesta kirjallisesti tai sähköisesti. Pykälän 2 momentin mukaan, jos kuluttaja peruuttaa sopimuksen, häneltä saa vaatia korvauksena luoton koron ajalta, jonka luotto on ollut hänen käytettävissään. Pykälän 3 momentin mukaan kuluttajan on viivytyksettä ja viimeistään 30 päivän kuluttua peruuttamisilmoituksen lähettämisestä palautettava luotonantajalle luottosopimuksen nojalla saamansa varat sekä suoritettava 2 momentin mukaiset korvaukset uhalla, että peruuttaminen muutoin raukeaa. Kuluttaja saa kuitenkin pidättäytyä täyttämästä omaa maksuvelvollisuuttaan, kunnes luotonantaja täyttää oman vastaavan velvollisuutensa.

A Oy:n yleisten lainaehtojen mukaan lainansaajalla on oikeus peruuttaa laina ilmoittamalla siitä lainanantajalle 18 päivän kuluessa lainan siirtymisestä asiakkaan tilille, jolloin lainansaajan tulee palauttaa välittömästi ja viimeistään 30 päivän kuluessa peruuttamisilmoituksen lähettämisestä lainasopimuksen nojalla saamansa kaikki varat sen uhalla, että peruuttaminen muutoin raukeaa. Lisäksi todisteena on esitetty "vakiomuotoiset eurooppalaiset kuluttajaluottotiedot", joiden kohdassa "Rahoituspalvelujen etämyynnin yhteydessä annettavat lisätiedot" alakohdassa 6 on todettu peruuttamisoikeuden käytöstä seuraavaa: "Luotto voidaan peruuttaa 18 vuorokauden sisällä. Peruuttamisilmoitus tulee tehdä kirjallisesti yksilöiden se omalla nimellä ja sopimusnumerolla tai henkilötunnuksella. Luotosta peritään korko ajalta, jolla se on ollut kuluttajan käytettävissä. Peruutus tulee lähettää kohdassa 1. ilmoitettuun luotonantajan osoitteeseen."

Asian arviointi

B on väittänyt, että hän oli ennen lainan maksamista takaisin peruuttanut lainasopimuksen sähköpostin välityksellä. B ei kuitenkaan ole esittänyt näyttöä väittämänsä peruuttamisilmoituksen lähettämisestä. Siten asiassa on arvioitava yksinomaan sitä, onko B peruuttanut luottosopimuksen pätevällä tavalla, kun hän on peruuttamiselle säädetyn määräajan kuluessa palauttanut lainaksi saamansa pääoman luotonantajalle.

Kuluttajansuojalain 7 luvussa ei ole täsmennetty sitä, mitä 20 §:n 1 momentissa tarkoitetaan ilmoittamisella "pysyvällä tavalla". Kyseisellä lainkohdalla on pantu täytäntöön direktiivin 14 artiklan 1 kohta ja 3 kohdan a alakohta. Direktiivin 14 a artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan jos kuluttaja käyttää peruuttamisen oikeuttaan, hänen on peruuttamisen voimaansaattamiseksi ilmoitettava siitä ennen 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä luotonantajalle niiden tietojen mukaisesti, jotka luotonantaja on toimittanut 10 artiklan 2 kohdan p alakohdan mukaisesti, tavalla, joka voidaan todentaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Määräaikaa katsotaan noudatetun, jos tämä ilmoitus on lähetetty ennen määräajan päättymistä kirjallisena tai luotonantajan saatavilla ja käytettävissä olevalla muulla pysyvällä välineellä. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että aikaisemmin voimassa olleessa laissa peruuttamiselle ei ollut asetettu mitään muotovaatimuksia eli peruuttamisen oli voinut tehdä esimerkiksi puhelimella, mutta jatkossa peruuttamisesta olisi ilmoitettava luotonantajalle pysyvällä tavalla eli esimerkiksi kirjeellä tai sähköpostilla. Sen sijaan kuluttajan ei tarvitsisi edelleenkään perustella peruuttamisoikeuden käyttämistä (HE 24/2010 vp).

Kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 7 kohtaan sisältyy määritelmä siitä, mitä 7 luvussa tarkoitetaan tietojen antamisella pysyvällä tavalla. Sillä tarkoitetaan tietojen antamista kuluttajalle henkilökohtaisesti kirjallisesti tai sähköisesti siten, että kuluttaja voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomina. Tämä määritelmä koskee siten vain elinkeinonharjoittajan kuluttajalle antamia tietoja ja se on säädetty turvaamaan kuluttajan asemaa. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaankin, että tarkoituksena on turvata se, että kuluttaja saa annettavat tiedot siten, että hän voi säilyttää tiedot ja tarvittaessa vedota niihin (HE 24/2010 vp).

Edellä kerrotusti kuluttajansuojalaissa luoton peruuttamistoimi on jaettu kahteen vaiheeseen. Kuluttajan on määräajassa ilmoitettava luotonantajalle peruuttamisoikeutensa käyttämisestä, minkä jälkeen kuluttajalla on vielä 30 päivää aikaa palauttaa luotonantajalle luottosopimuksen nojalla saamansa varat. Tässä tapauksessa B on ilmoittamiselle säädetyssä määräajassa palauttanut saamansa varat. Hovioikeus katsoo, että peruuttamisen muotovaatimuksen tarkoituksena on ennen kaikkea se, että tahdonilmaisu on jälkikäteen todennettavissa. Varojen palauttaminen on sinänsä tällainen jälkikäteen todennettavissa oleva toimi. Varat ovat palautuneet A Oy:lle viikon kuluttua siitä, kun B on saanut ne käyttöönsä ja noin kolme viikkoa ennen kuin ensimmäinen maksuerä olisi luottosopimuksen mukaan erääntynyt maksettavaksi. Koska A Oy on käsitellyt B:n maksusuoritusta luoton ennakkosuorituksena, A Oy:n mukaan luotosta on edelleen maksamatta pääomaa 560,07 euroa ja luottokorkoa 19,82 euroa. Sen sijaan jos A Oy olisi käsitellyt maksua sopimuksen peruuttamisena, B olisi velvollinen maksamaan ainoastaan koron niiltä päiviltä, jolloin luotto on ollut hänen käytettävissään. B ei sinänsä ole tehnyt erikseen peruuttamisilmoitusta. Näissä olosuhteissa A Oy ei kuitenkaan ole voinut olla siinä käsityksessä, ettei B ollut tarkoittanut peruuttaa luottosopimusta. Näin ollen A Oy ei voi vedota siihen, että sen luottoehtojen mukaan maksusuoritusta olisi pidettävä luoton ennakkomaksuna erillisen peruuttamisilmoituksen puuttumisen johdosta. Hovioikeus viittaa varallisuusoikeudellista oikeustoimista annetun lain 32 §:n 1 momentin säännökseen. Sen mukaan jos jonkun tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen sisällyksen, kuin on tarkoitettu, ei tahdonilmaisu sellaisena sido sen antajaa, jos se, johon tahdonilmaisu on kohdistettu, tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksestä.

Edellä lausutuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A Oy:llä olisi ainoastaan oikeus saada korko siltä ajalta, jonka luotto on olut B:n käytettävissä, mistä tässä asiassa ei ole kysymys. Siten A Oy:n kanne on hylättävä ja B on vapautettava kaikesta maksu- ja korvausvelvollisuudesta yhtiölle.

Asianosaiskulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset. Korvausta suoritetaan myös oikeudenkäynnin asianosaiselle aiheuttamasta työstä ja oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvästä menetyksestä.

Lainkohdan säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 107/1998 vp s. 19) on todettu, että mainitun lainkohdan nojalla asianosaiselle itselleen suoritettavan oikeudenkäyntikulujen korvauksen tulee olla poikkeuksellista eikä korvausta voida tuomita oikeudenkäyntiin osallistumisesta tai siihen valmistautumisesta aiheutuvasta tavanomaisesta vaivannäöstä. Asianosaiselle itselleen määrättävä korvaus rajoittuukin lähinnä tilanteisiin, joissa asianosainen itse on ammattitaitonsa tai erityisosaamisensa perusteella tehnyt sellaisia oikeudenkäynnin kannalta välttämättömiä paljon aikaa vaatineita toimenpiteitä, jotka muun suorittamina olisivat myös asiamiehen tai avustajan laskuttamia kulueriä. Oikeudenkäyntiin suoraan liittyvä menetys voi olla oikeudenkäyntimenettelystä asianosaiselle henkilökohtaisesti aiheutuva kustannus tai muu rahallinen tappio. Hovioikeus katsoo, että B:ltä hovioikeuden osalta perittävä oikeudenkäyntimaksu 500 euroa on sellainen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu oikeudenkäyntiin välittömästi liittyvä kustannus, jonka A Oy on velvollinen korvaamaan B:lle. Muilta osin B:llä ei ole oikeutta saada korvausta kuluistaan hovioikeudessa. B ei ole vaatinut korvausta asianosaiskuluistaan käräjäoikeudessa, joten hänellä ei ole oikeutta vaatia korvausta niiden osalta enää hovioikeudessa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään ja käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

B vapautetaan kaikesta maksu- ja korvausvelvollisuudesta A Oy:lle.

A Oy velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi asianosaiskuluista hovioikeudessa 500 euroa.

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen
hovioikeudenneuvos Terhi Mattila
Hovioikeudenneuvos Arja Mäki

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.