Helsingin HO 09.03.2007 837

Oikeudenkäyntimenettely - Todistajan kieltäytymisoikeus - Esitutkinta

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 30.5.2006

Syyttäjä
kihlakunnansyyttäjä Jaana Kosamo
Vastaajat
C
B

Asianomistaja
C
A

Asia
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ym.

Vireille
24.2.2006

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Todistelun huomioon ottamista koskeva väite
C on vaatinut, ettei hänen kertomaansa esitutkinnassa 27.5.2003 tai 10.10.2005 oteta huomioon todisteluna. Perusteluna hän on esittänyt, että esitutkintakertomus 27.5.2003 oli saatu aikaan laittomalla tavalla. C asui tuolloin B:n kanssa yhdessä avoliitossa. Sen vuoksi hänellä oli. oikeus kieltäytyä kertomasta avopuolisoaan B:tä koskevista seikoista esitutkinnassa. Kuulustelija ei ilmoittanut hänelle hänen oikeudestaan kieltäytyä, vaan oli totuusvelvollisuudesta ja rangaistusuhasta huomauttamalla pakottanut hänet antamaan kertomuksensa. 10.10.2005 annettu kertomus koskee samaa teemaa, joten senkin huomioon ottaminen on kiellettyä. Kertomusta 27.5.2003 ei myöskään ole katsottava annetuksi viranomaismenettelyssä; räikeä toimivallan ylitys ei täytä laillisen esitutkinnan edellytyksiä. Tälläkin perusteella on katsottava, ettei C ole voinut syyllistyä vaitettyyn rikokseen. Kun kertomusta ei saa ottaa huomioon, ei myöskään saa esittää muuta selvitystä siitä, minka sisältöisen lausuman hän on antanut. Kaikki C:n kertoma on hyödyntämiskiellon alaista. Kieltoa ei ole sallittua kiertää kuulemalla kuulustelijaa todistajana.

Käräjäoikeus toteaa, että C on antanut kertomuksensa esitutkinnassa 27.5.2003 sen jälkeen kun kuulustellija oli ilmoittanut hänelle hänen asemansa esitutkinnassa ja selostanut totuudessapysymisvelvollisuuden sisällön. Tämä ilmenee niin pöytäkirjakirjamerkinnöistä kuin todistajana kuullun vanhemman konstaapeli D:n kertomuksesta. C on epäilemättä tuolloin asunut avoliitossa B:n kanssa, joskaan pariskunnalla ei vielä tuolloin liene ollut yhteisiä lapsia. Erilleen he ovat asettuneet viimeistään syksyllä 2005.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n mukaan todistaja saa kieltäytyä todistamasta, jos hän on tai on ollut jutun asianosaisen kanssa avioliitossa tai on kihloissa asianosaisen kanssa. Esitutkintalain 27 §:n 1 momentissa on vastaavansisältöinen säännös. Käräjäoikeus toteaa, ettei C:llä tämän säännöksen sanamuodon perusteella ole ollut oikeutta kieltäytyä todistamasta tai antamasta kertomusta esitutkinnassa.

C on katsonut, että avopuolison asema on rinnastettava aviopuolisoon tai kihlattuun, koska säännöksen tarkoituksena on suojata perheen sisäistä luottamusta. Nykyisessä yhteiskunnassa on avoliitossa elävien henkilöiden katsottava muodostavan perheen samalla lailla kuin avioliitossa. Lain säätämisen jälkeen arvostukset ovat muuttuneen niin huomattavasti, että laintulkinnalla on saatava aikaan nykyaikaista näkemystä vastaava lopputulos.

Oikeuskirjallisuudessa todistajan kokonaiskieltäytymisoikeutta ovat käsitelleet Juha Lappalainen teoksessaan Siviiliprosessioikeus II (Helsinki 2001) Ja Antti Jokela teoksessaan Uudistuva rikosprosessi (Helsinki 2000). Lappalainen lausuu (s. 217-218): "Ottaen huomioon nykyinen avoliittojen runsas määrä niiden saama yleinen hyväksyntä olisi meilläkin aihetta tässä suhteessa tarkistaa OK 17:20 sanamuotoa Ruotsin. esimerkin mukaisesti. De lege lata kysymys avopuolison kieltäytymisoikeudestaon kieltämättä ongelmallinen. Säännöksiä, jotka vapauttavat todistamisvelvollisuudesta; olisi yhtäältä tulkittava ahtaasti. Toisaalta OK 17:20 suojeluajatus soveltuu myös avopuolisoihin." Teoksessa Rikosprosessin osalliset - Rikosprosessioikeus II , tekijät Jyrki Virolainen ja Pasi Pölönen (Porvoo 2004) Jyrki Virolainen katsoo sivun 216 alaviitteessä 208 nimenomaisesti Lappalaisen edellämainittuun kannanottoon viitaten, että kieltäytymisoikeus koskee myös asianosaisen avopuolisoa. Jokela tausuu (s. 338): "Nykyoloissa avopuolisot lienee rinnastettava lainkohdassa tarkoitettuihin kihlakumppaneihin." Käräjäoikeus katsoo, ettei näistä lainoppineiden mielipiteistä ole saatavissa riittävää tukea sille kannalle, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ssä tarkoitettu. todistajan kieltäytymisoikeus olisi voimassaolevan oikeuden mukaan laajennettavissa koskemaan asianosaisen avopuolisoa.

Edellä selostetut kirjoittajien näkemykset koskevat oikeudenkäyntiä tuomioistuimessa. Kysymyksellä avopuolison kieltäytymisoikeudesta on, ottaen huomioon avoliittojen yleisyys, kuitenkin erityisen suuri merkitys rikosasian esitutkinnassa. Esitutkintaa suorittavalla virkamiehellä on kuulustelua aloittaessaan oltava käytössään riittävän yksiselitteinen normisto jonka perusteella päättää, onko kuulusteltavalla oikeus kieltäytyä kertomasta toista henkilöä koskevasta seikasta. Nimenomainen lainsäännös on tarpeen tilanteen pitämiseksi selkeänä. Kieltäytymisoikeuden yllättävä laajentaminen tulkintaa käyttämällä saisi aikaan odottamattoman ja siten epätoivottavan tilanteen rikostutkinnassa. Tämä olisi, ottaen huomioon esitutkintalain ja pakkokeinolain oikeudenkäymiskaaren säännökseen nojaavat vastaavat säännökset, omiaan aiheuttamaan huomattavaa oikeusepävarmuutta.

On myös huomattava, ettei vastaajan esittämä kanta, jonka mukaan avopuolison kieltäytymisoikeus on voimassaolevaa oikeutta, toistaiseksi ole saanut tukea oikeuskäytännöstä.

Edellä selostetuin perustein käräjäoikeus katsoo, ettei C:llä ollut 27.5.2003 esitutkinnassa oikeutta kieltäytyä kertomasta rikoksesta epäiltynä ollutta B:tä koskevista tiedossaan olleita seikoista. 10.10.2005 kirjatun kertomuksen C on todistajana kuullun vanhemman konstaapeli E:n käräjäoikeudessa kertoman mukaan antanut kokonaan omasta aloitteestaan, vapaaehtoisesti sekä tietoisena hänelle kuulustelussa ilmoitetusta häneen sen johdosta kohdistuvasta rikosepäilystä ja ymmärtäen asian merkityksen. E on kertonut, ettei hänellä kuulustellessaan C:tä 10.10.2005 asianomistajana ollut tietoa B:hen kohdistuneesta rikosepäilystä vuonna 2003, vaan C oli ottanut sen itse puheeksi haluten oikaista aikaisemmin kertomansa.

C ei käräjäoikeudessa ole halunnut tulla kuulluksi asianosaisena eikä todistajana. Käräjäoikeus toteaa, että hänellä olisi todistajana ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentin nojalla oikeus kieltäytyä kertomasta seikoista, jotka voisivat saattaa hänet syytteen vaaraan, tai tässä tapauksessa johtaa siihen, että jo nostettu syyte voitaisiin näyttää toteen.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n 2 momentin säännöksen mukaan voidaan kirjallinen todistajankertomus lukea tuomioistuimessa silloin, kun todistaja ei halua lausua mitään asiasta. C:llä on asiassa sekä asianomistajan, vastaajan että alunperin myös syyttäjän kutsuman todistajan asema. Käräjäoikeus katsoo, ettei ole estettä hänen esitutkintakertomustensa lukemiselle eikä niiden sisällön käyttämiselle todisteena asiassa hänen vaietessaan. Samoin on sallittua kuulla kuulustelijaa todistajana kertomusten sisällöstä. Mitään estettä ei myöskään ole kuulustelijan kuulemiselle todistajana esitutkinnan yhteydessä muutoin tehdyistä havainnoista.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselmat

Syytetty
B

Tuomiolauselma

Syyksi luetut rikokset
1) Pahoinpitely 3.-4.5.2003
2) Seksuaalinen hyväksikäyttö 3.-4.5.2003
3) Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 3.-4.5.2003

Rangaistusvaatimukset

Yhteinen vankeusrangaistus
Syyksi luetut rikokset 1-3
1 vuosi vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 30.5.2008.

Lainkohdat
1) Rikoslaki 21 luku 5 § 1
2) Rikoslaki 20 luku 5 § 2
3) Rikoslaki 20 luku 6 § 1

Hylätyt syytteet
5) Yllytys perättömään lausuntoon viranomaismenettelyssä 4.-27.5.2003.

Korvausvelvollisuus
B velvoitetaan korvaamaan valtiolle asianomistajan oikeudenkäyntikulut 1.684,82 euroa.

Muut lausunnot
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Syytetty
C

Tuomiolauselma

Syyksi luetut rikokset
4) Perätön lausuma viranomaismenettelyssä 27.5.2003

Rangaistusseuraamukset
Vankeus
Syyksi luettu rikos 4
60 päivää vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen
Koeaika päättyy 31.12.2007.

Lainkohdat
4) Rikoslaki 15 luku 2 §

Muut lausunnot
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä täytäntöönpantavaksi, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Julkisuusratkaisu

Jutun asiakirjat on tuomiolauselmaa ja sovellettuja lainkohtia lukuunottamatta pidettävä salassa 1.6.2031 saakka.

Yksityisoikeudellinen korvausvelvollisuus
B velvoitetaan suorittamaan,
A:lle vahingonkorvauksena 6.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 4.5.2003 lukien.

B velvoitetaan suorittamaan hänen oikeudenkäyntiavustajakseen määrätylle oikeustieteen kandidaatti Juhani Dysterille 321,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30.6.2006 lukien.

Korvausvelvollisuus valtiolle

Valtion varoista maksetut todistelukustannukset jäävät vastaajien heikon taloudellisen aseman vuoksi valtion menoksi.

Ratkaisutieto
Tuomiosta ei äänestetty

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:
Käräjätuomari Helena Salo-Pankakoski
Lautamiehet

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 9.3.2007

Asian käsittely hovioikeudessa

Salassapito
Käräjäoikeus on oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain nojalla 30.5.2006 määrännyt, että käräjäoikeuskäsittelyyn liittyvät asiakirjat on tuomiolauselmaa ja sovellettuja lainkohtia lukuunottamatta pidettävä salassa 1.6.2031 saakka. Hovioikeus on vastaavalla tavalla ja käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla määrännyt 19.1.2007 hovioikeuskäsittelyyn liittyvät asiakirjat pidettäväksi salassa 1.6.2031 saakka. Samalla hovioikeus on määrännyt, ettei tuomion julkisessa osassa saa mainita asianomistaja A:n nimeä. Niiltä osin kuin käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa on otettu kantaa asioissa esitettyihin todistelun huomioon ottamista koskeviin väitteisiin, hovioikeus on kuitenkin oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984) perusteella määrännyt käräjäoikeuden ja hovioikeuden perustelut julkisiksi niin, että julkisissa perusteluissa ei saanut mainita asianomistaja A:n nimeä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

C:n esitutkintakertomusten hyödynnettävyys

Näiltä osin on kysymys siitä, voidaanko C:n esitutkintakertomuksia 27.5.2003 ja 10.10.2005 käyttää todistusaineistona asiassa.

C on kohdan 1 rikoksen asianomistaja, kohtien 2-3 rikosten todistaja ja kohdan 4 rikoksen vastaaja. Hän on sekä käräjä- että hovioikeudessa kieltäytynyt kertomasta syytekohtiin 1 - 4 liittyvistä tapahtumista mitään. Asianomistajana hänellä ei olisi ollut velvollisuutta todistelutarkoituksessa oikeudessa kuultaessa kertoa kohdan 1 tapahtumista. Kohdat 2 - 4 liittyvät erittäin läheisesti toisiinsa. Kohdan 4 rikoksen vastaajana C:llä on oikeus kieltäytyä myötävaikuttamasta rikoksensa selvittämiseen ja vastaamasta tuota rikosta koskeviin kysymyksiin. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n nojalla C voisi todistajana kohdista 2 - 3 kuultaessa kieltäytyä kertomasta seikoista, jotka voisivat saattaa hänet syytteen vaaraan kohdan 4 teosta tai tukea mainittua syytettä. Mainitut seikat huomioon ottaen C:tä ei ole ollut syytä vaatia erikseen todistamaan kohtien 2 - 3 teoista.

C:n puolelta on vedottu siihen, että hänellä olisi esitutkinnassa 27.5.2003 vastaaja B:n avopuolisona ollut oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n nojalla oikeus kieltäytyä todistamasta. Asiassa on riidatonta, että Cja B elivät sanottuna ajankohtana avoliitossa ja asuivat yhdessä. Heille on myöhemmin syntynyt kaksi yhteistä lasta. Avoliitto on päättynyt välien rikkoutumisen vuoksi lopullisesti viimeistään syyskuussa 2005. Riidatonta on myös, että C:tä oli esitutkinnassa 27.5.2003 kuultu todistajana syytekohtien 2 ja 3 rikoksista, joiden tekijäksi B:tä tuolloin epäiltiin, ja että C:lle ei ollut ilmoitettu oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n mukaisesta kieltäytymisoikeudesta, joka on esitutkintalain 27 ja 29 §:n mukaisesti voimassa ja siitä on ilmoitettava kuultavalle myös esitutkinnassa.

Käräjäoikeus on liitteenä olevasta tuomiostaan ilmenevällä tavalla päätynyt katsomaan, ettei C:llä ollut ollut esitutkinnassa 27.5.2003 oikeutta kieltäytyä todistamasta asiassa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n nojalla sillä perusteella, että hän oli tuolloin elänyt avoliitossa B:n kanssa. Hovioikeus toteaa, että oikeuskäytäntö avopuolison tuomioistuimessa todistajana kuulemisen osalta on ilmeisesti epäyhtenäinen. Tiettävästi joissakin tapauksissa avopuolisolle on tuomioistuimissa annettu samanlainen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n mukainen kieltäytymisoikeus kuin kihlakumppanille siinä tapauksessa, että kihlaus on edelleen voimassa. Lainkäytön yhtenäisyyden turvaamiseksi tälläinen käytäntö on saanut tukea myös Helsingin hovioikeudessa käydyissä keskusteluissa. Korkeimman oikeuden ratkaisuja asiasta ei ole.

Hovioikeuden nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kuitenkin kysymys C:n oikeudesta B:n avopuolisona kieltäytyä todistamasta esitutkinnassa 27.5.2003. Käräjäoikeuden tuomion perusteluissa mainitut C:n kieltäytymisoikeutta vastaan näiltä osin puhuvat seikat ovat kuitenkin niin painavia, että ainakaan nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole perusteita ulottaa C:n kieltäytymisoikeutta esitutkintaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n ja esitutkintalain 27 §:n tulkinnalla. Näin ollen 27.5.2003 suoritettua esitutkintaa ei ole näytetty suoritetun C:n väittämällä tavalla siten virheellisesti, että kysymyksessä ei olisi ollut todistajan kieltäytymisoikeudesta ilmoittamisen laiminlyönnin vuoksi esitutkintalaissa ja rikoslain 15 luvun 2 §:ssä tarkoitettu esitutkinta, jossa C on voinut syyllistyä perättömään lausumaan. Esitutkinnassa 10.10.2005 C:llä ei olisi ollut sanottua lähisukulaisen kieltäytymisoikeutta senkään vuoksi, että hänen ja B:n avoliitto oli tuolloin jo päättynyt. Tilanne on näiltä osin ollut vastaava myös käräjäoikeuden ja hovioikeuden pääkäsittelyissä 15.5.2006 ja 19.1.2007.

C:tä koskevaan esitutkintaan 10.10.2005 liittyen hovioikeudessa on kuultu todistajina esitutkinnan suorittanutta E:tä ja siinä todistajana toiminutta F:ää.

Todistaja E on hovioikeudessa kertonut olennaisilta ja asiaan vaikuttavilta osin samalla tavalla kuin käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu hänen kertomakseen. C oli todistajan mukaan esitutkinnassa 10.10.2005 tietoisena asemastaan rikoksesta epäiltynä kertonut aikaisemmassa esitutkinnassa 27.5.2003 antamastaan perättömästä lausumasta. C:lle oli jo ennen kertomuksensa kirjaamista tehty selväksi, että hän on mahdollisesti syyllistynyt perättömään lausumaan. C oli ilmoittanut 10.10.2005 haluavansa tuoda totuuden esille. Todistajan käsityksen mukaan C oli kertonut B:n rikoksesta totuusvelvollisuuden alaisena, vaikka C oli samalla kertonut seikoista, jotka olivat johtaneet häntä itseään vastaan perättömästä lausumasta nostettuun syytteeseen.

Todistaja F:än mukaan C:tä oli kuultu ensin asianomistajana ja sen jälkeen todistajana sekä vielä erikseen rikoksesta epäiltynä. C itse oli sopinut etukäteen kuulustelusta ja ilmoittanut halustaan muuttaa aikaisempaa kertomustaan. C:lle oli kerrottu hänen oikeutensa ja velvollisuutensa ja hänelle oli myös kerrottu oikeudesta kieltäytyä todistamasta sellaisista seikoista, jotka saattoivat johtaa hänet itse syytteen vaaraan. C:ltä oli kysytty, haluaako hän todistaa siitä huolimatta, että häntä epäillään myös rikoksesta. C oli ilmoittanut haluavansa kertoa totuuden, vaikka hänelle oli tehty selväksi, että hänen ei ollut pakko puhua, jos hän ei halua.

Hovioikeus katsoo F:n ja E:n kertomuksilla asiassa selvitetyksi, että C:lle oli kerrottu hänen asemastaan esitutkinnassa 10.10.2005 ja hänen oikeudestaan kieltäytyä todistamasta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §:n 1 momentin nojalla sekä että C oli kieltäytymis- ja vaitiolo-oikeudestaan huolimatta halunnut kertoa sekä B:n menettelystä 3.- 4.5.2003 että omasta perättömästä lausumastaan 27.5.2003.

Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, ettei myöskään C:tä koskevassa 10.10.2005 toimitetussa esitutkinnassa ollut menetelty asiaan vaikuttavalla ja C:n esitutkintakertomuksen hyödyntämiseen vaikuttavalla tavalla virheellisesti. Vaikka C:tä oli esitutkintapöytäkirjan 10.10.2005 merkintöjen mukaan kuultu ensin asianomistajana ja sitten todistajana totuusvelvollisuuksin kohtien 1-3 rikoksista, hänelle on kuitenkin selvästi syytekohtaa 4 koskevien seikkojen osalta ilmoitettu rikoksesta epäillyn asemastaan ja oikeudesta halutessaan olla kertomatta tapahtumista. C on mainituista seikoista tietoisena halunnut 10.10.2005 muuttaa esitutkinnassa 27.5.2003 antamaansa kertomusta.

C:n esitutkintakertomusten hyödyntämisen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut ja toteaa lisäksi, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n ja 24 §:n itse- ja läheiskriminointisuojaa koskevat säännökset voivat estää todistajan esitutkintakertomuksen lukemisen ja hyödyntämisen pääkäsittelyssä, vaikka oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 § näyttäisi muuten antavan siihen mahdollisuuden. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n säännös todistajan kieltäytymisoikeudesta on ehdoton. Vaikka lähiomainen olisi suostunut todistamaan esitutkinnassa, hänellä on vielä oikeus kieltäytyä todistamasta pääkäsittelyssä. Sen sijaan syytettyyn lähiomaissuhteessa olevaan asianomistajaan ja asianomistaja-asemassa olevaan muutenkaan ei korkeimman oikeuden mukaan sovelleta oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ää, joten asianomistajalla ei ole mainittuun säännökseen perustuvaa kieltäytymisoikeutta. Asianomistaja voi kuitenkin häntä todistelutarkoituksessa kuultaessa kieltäytyä kertomasta asiasta, mutta tällöin hänen esitutkintakertomuksensa voidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n nojalla lukea oikeudessa (kts. KKO 2000:71).

Hovioikeus toteaa vielä, ettei oikeuskäymiskaaren 17 luvun 24 §:ssä säädelty itsekriminointisuoja ole yhtä ehdoton kuin 17 luvun 20 §:ssä säädelty lähiomaissuoja. Todistajan esitutkintakertomus voidaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 32 §:n mukaisten edellytysten täyttyessä asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä hyödyntää, mikäli henkilölle on esitutkinnassa asianmukaisesti ilmoitettu tämän vaitiolo-oikeuksista (ks. Pasi Pölönen: Henkilötodistelu Rikosprosessissa s. 263). Myös vastaajan esitutkintakertomusta voidaan hyödyntää, jos hän ei halua kertoa asiasta tuomioistuimessa

Yhteenvetona C:n esitutkintakertomusten hyödyntämisen osalta hovioikeus kuten käräjäoikeuskin toteaa, että C:n kieltäytyessä kertomasta asiasta mitään käräjä- ja hovioikeuden pääkäsittelyissä, hänen esitutkinnassa 27.5.2003 ja 10.10.2005 kertomaansa on voitu vedota oikeudenkäyntiaineistona asiassa ja esitutkintakertomuksia on voitu käyttää todisteina. Hovioikeus ottaa jäljempänä erikseen kantaa esitutkintakertomusten merkitykseen todisteina.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma
Hovioikeuden ratkaisu ilmenee tuomiolauselmasta.

Vastaaja
B

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vastaaja
C

Tuomiolauselma

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

Rangaistusseuraamukset
Sakko
Syyksi luettu rikos 4
50 päiväsakkoa á 6 euroa = 300 euroa
Rangaistusta on lievennetty

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
hovioikeudenlaamanni Raija Karppinen
hovioikeudenneuvos Matti Rintala
hovioikeudenneuvos Helena Sunila
viskaali Pasi Lilja

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.