Helsingin HO 01.02.2007 291

Huumausainerikos - Kieltoerehdys - Postitse toisesta EU-jäsenvaltiosta tilattu lääke

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 10.2.2005

Rangaistusvaatimus

A on laittomasti postin välityksin 15.8.2004 tuonut ulkomailta Suomeen 120 kappaletta huumausaineeksi luokiteltavaa kodeiinia 50 mg/tabletti sisältävää Perduretas Codeina -merkkistä lääkevalmistetta. Menettelyllään A on syyllistynyt huumausainerikokseen.

Vastaus

A on, myöntäen teonkuvauksen oikeaksi kiistänyt syytteen, koska hän ei voinut tietää, että Espanjasta ilman reseptiä saatavaa lääkettä ei voi tuoda Suomeen. A on katsonut, että tuontiluvan epääminen häneltä on syrjivää ja että lääkkeiden tuontikielto on vastoin EU:ssa noudatettavaa tavaroiden vapaan liikkumisen periaatetta.

Perustelut ja syyksilukeminen

Lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen annetun valtioneuvoston asetuksen 5 §:n 4 momentin mukaan huumausainetta sisältävää lääkevalmistetta ei saa lainkaan hankkia eikä vastaanottaa postitse Suomen ulkopuolelta. Näin ollen se seikka, että A:lla kertomansa mukaan on Suomessa jatkuvasti resepti näihin lääkkeisiin, ei oikeuta tuomaan niitä postitse mistään maasta. Se, ettei asianosainen tunne lainsäädäntöä, ei pääsääntöisesti vapauta häntä rangaistusvastuusta. Tämän tyyppisiin tapauksiin, joita alioikeuskäytänössä on varsin runsaasti, ei yleensä ole sovellettu rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaista rangaistusvastuusta vapauttavaa kieltoerehdystä koskevaa säännöstä.

Lääkelain 2 §:n soveltamisalaa koskevasta säännöksestä ilmenee, että lakia säädettäessä on otettu huomioon Euroopan yhteisön säädökset ja toimivalta. Näin ollen ei myöskään ole syytä olettaa, että lääkelain 19 § ja sen nojalla annettu edellä mainittu valtioneuvoston asetus loukkaisivat yhteisössä noudatettavaa tavaroiden vapaan liikkumisen periaatetta.

A:n kertomaa siitä, että hän varsin säännöllisesti käyttää kyseistä lääkettä, ei ole syytä epäillä. Ilmeistä onkin, että A on hankkinut lääkkeet tarkoituksenaan säästää lääkekustannuksista.

Menettelyllään A on syyllistynyt huumausainerikokseen.

Käräjäoikeus harkitsee oikeaksi tuomita A:lle hyvin lievän sakkorangaistuksen.

Tuomiolauselma

1)

Huumausainerikos 15.8.2004

1)

5 päiväsakkoa a 6 euroa = 30 euroa

1)

Rikoslaki 50 luku 1 §

Valtioneuvoston asetus lääkevalmisteiden henkilökohtaisesta tuonnista Suomeen 5 § 4

Asian ovat ratkaisseet: Käräjätuomari Helena Vihriälä ja lautamiehet

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 1.2.2007

Vaatimukset

A on vaatinut, että syyte hylätään tai että hänet toissijaisesti jätetään rangaistukseen tuomitsematta. A on lisäksi vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen matka- ja muut kulunsa ja että lääke palautetaan hänelle.

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Sovellettavat säännökset

Rikoslain 50 luvun 1 §:n 2 kohdan (17.12.1993/1304) mukaan joka tuo tai yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Säännöstä on muutettu lailla 928/2006, joka on tullut voimaan 1.1.2007. Muutoksella ei ole vaikutusta nyt kysymyksessä olevaan tekoon eikä sen rangaistavuuteen.

Rikoslain 50 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan huumausaineena pidetään huumausainelaissa (1289/1993) tarkoitettua huumausainetta. Huumausainelain 2 §:n 1 momentin mukaan huumausaineena pidetään muun muassa vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa (SopS 43/65) tarkoitettuja aineita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksen (31.12.1993/1709) mukaan kodeiini on mainitussa sopimuksessa tarkoitettu huumausaineena pidettävä aine ja valmiste.

Huumausainelain 1 §:n 2 momentin mukaan huumausaineista, jotka ovat lääkkeitä, on lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään. Tämä erikseen säätäminen on tehty lääkelaissa, jonka 19 §:ssä (9.8.2002/700) todetaan muun muassa, että lääkeaineiden tuonti ei ole sallittua ja että reseptilääkkeen hankinnan tulee perustua lääkemääräykseen. Edelleen saman pykälän mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää henkilökohtaisen tuonnin tarkemmista edellytyksistä sekä rajoituksista, jotka koskevat tuotavan lääkkeen hankintamaata, lääkkeen hankintatapaa ja maahan tuotavan lääkkeen enimmäismäärää. Säännöstä on muutettu lailla 13.1.2006, joka on tullut voimaan 1.2.2006. Muutoksella ei ole merkitystä käsiteltävään asiaan.

Lääkelain 19 §:n perusteella annetun valtioneuvoston asetuksen (11.12.2002/1088) 3 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan yksityishenkilö voi tuoda Suomeen lääkevalmisteita henkilökohtaiseen käyttöönsä, edellyttäen että henkilö pystyy tarvittaessa osoittamaan, että lääkevalmiste on tarkoitettu hänen omaan lääkitykseensä, reseptilääkkeestä lääkkeen määräämiseen oikeutetun henkilön asianmukaisesti antamalla lääkemääräyksellä tai lääkärintodistuksella. Saman pykälän 2 momentin mukaan lääkevalmistetta henkilökohtaisesti Suomeen tuovalla tai sitä postitse Euroopan talousalueeseen kuuluvasta maasta vastaanottavalla yksityishenkilöllä tulee olla tarvittavat asiakirjat mukanaan hänen tuodessaan valmisteen Suomeen ja postitse vastaanotettaessa ennen lääkevalmisteen vastaanottamista. Asetuksen 5 §:n 4 momentin mukaan huumausainetta sisältävää lääkevalmistetta ei saa hankkia eikä vastaanottaa postitse Suomen ulkopuolelta. Asetuksen 2 §:n 4 kohdan mukaan huumausaineella tarkoitetaan muun muassa vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa tarkoitettuja aineita ja valmisteita.

Rikoslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp. s. 29-33) mukaan rikoslain tulee olla sisällöltään täsmällinen ja tarkkarajainen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että niiden säännösten, joiden sisältö viime kädessä määrää rangaistavuuden alan, tulee olla kirjoitettu tavalla, joka vastaa rikoslainsäädännölle asetettavia täsmällisyysvaatimuksia. Rikosten määrittelyn on perustuttava lakiin. Pelkästään asetukseen taikka tätä alemmantasoisiin säännöksiin perustuvat kriminalisoinnit ovat laillisuusperiaatteen vastaisia. Tilanteissa, joissa rangaistavan käyttäytymisen kuvaus annetaan lakia alemmanasteisessa säännöksessä, tulee rangaistavuuden perustan ilmetä laista ja laissa on oltava selkeä viittaussäännös alemmanasteiseen säännökseen.

Rikoslain 4 luvun 2 §:n mukaan jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana muun muassa lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden tai muuhun tähän rinnastettavan seikan vuoksi. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp. s. 106-107) mukaan väärän käsityksen muodostanut tekijä saattaa olla perusteltua vapauttaa vastuusta, jos lain sisällön selvittäminen kohtaa ylivoimaisia tai kohtuuttomia vaikeuksia. Pelkkä säännösten tulkinnanvaraisuus ei riitä, sillä laki antaa yleensä aina mahdollisuuden erilaisiin tulkintoihin. Tekijä, joka tulkinnallisesti epäselvässä tilanteessa on vilpittömästi yrittänyt ottaa selvää lain sisällöstä tilanteessa, jossa ulkopuolista asiantuntija-apua ei kohtuudella ole ollut tarjolla, voi vapautua vastuusta. Kokonaisarvostelussa kysytään, onko erehtyminen ollut kokonaisuudessaan ilmeisen anteeksi annettavaa ja olisiko tekijältä kohtuudella voitu edellyttää, että hän olisi ottanut ja saanut asioista selvää.

A:n menettelyn arviointi

Huumausainerikoksia koskevan lainsäädännön ketjutus täyttää rikoslain 3 luvun 1 §:ssä asetetut vaatimukset, vaikkakin ketjutus tekee lain sisällön tässä tapauksessa vaikeaselkoiseksi. Arvioitaessa sitä, muodostaako lain sisällön vaikeaselkoisuus rikoslain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitetun vastuuvapausperusteen on kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin.

A on tiennyt, että Suomessa lääkkeen hankkiminen edellyttää lääkärin määräystä. Havaittuaan lääkkeen hintaerot ja mahdollisuuden tilata lääkettä edullisesti Espanjasta postin kautta toimitettavaksi A:n olisi tullut ennen tilausta selvittää, onko hänellä oikeus ilman lääkärin määräystä ostaa lääkettä Espanjasta Suomeen tuotavaksi. A olisi voinut helposti tiedustella menettelynsä lainmukaisuutta joko häntä hoitaneelta lääkäriltä tai esimerkiksi maahantuontia valvovalta tullilta taikka apteekista. Koska mainituilta tahoilta olisi ollut helposti saatavissa selvitystä asiaan, A:ta ei vapauta vastuusta se, että hän on internetin kautta yrittänyt selvittää tuonnin sallittavuutta. A on siten laiminlyödessään selvitysvelvollisuutensa ottanut tietoisen riskin siitä, että hänen menettelynsä ei mahdollisesti olisi sallittua. A:n syyllisyyden arvioinnissa ei ole merkitystä myöskään sillä, että hän on hankkinut lääkkeet omaa lääkinnällistä käyttöään varten. A:n ei voida esitetyn selvityksen perusteella katsoa rikoslain 4 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen anteeksiannettavalla tavalla erehtyneen menettelynsä lainvastaisuudesta.

Euroopan yhteisön oikeus

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 28 artiklan mukaan jäsenvaltioiden väliset tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet ovat kiellettyjä. Sopimuksen 30 artiklan mukaan 28 artiklan määräys ei estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja muun muassa yleisen järjestyksen tai turvallisuuden kannalta tai ihmisten terveyden ja elämän suojelemiseksi. Nämä kiellot ja rajoitukset eivät kuitenkaan saa olla keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 11.12.2003 ottanut kantaa lääkkeiden postimyyntiä koskevaan kansalliseen kieltoon tavaroiden vapaan liikkuvuuden kannalta ratkaisussaan C-322/01, Deutscher Apothekerverband eV. Tuomiossa todetaan, että lääkkeiden postimyynnin kieltävä lainsäädäntö on perustamissopimuksen mukainen vain sikäli kuin se on tarpeen ihmisten terveyden ja elämän tehokkaan suojelemisen kannalta. Lääkemääräystä edellyttävien lääkkeiden toimittaminen yleisölle edellyttää tiukempaa valvontaa. Lääkkeiden luokituksessa olevat erot jäsenvaltioiden välillä eivät poista jäsenvaltiolta oikeutta toimia tiukemmin lääkemääräystä edellyttävän lääkkeen suhteen. Lääkemääräystä edellyttävien lääkkeiden käyttöön liittyvät riskit aiheuttavat tarvetta tehokkaasti todentaa lääkemääräysten aitous sekä turvata lääkkeiden toimitus, mikä on omiaan tekemään postimyyntikiellon perustelluksi. Tuomiossa päädytään siihen, että perustamissopimuksen 30 artiklaan voidaan vedota kansallisen kiellon, joka koskee sellaisten lääkkeiden postimyyntiä, joita saa asianomaisessa jäsenvaltiossa myydä ainoastaan apteekeissa, oikeuttamiseksi, mikäli kielto koskee lääkemääräystä edellyttäviä lääkkeitä.

Mainittu ratkaisu huomioon ottaen nyt kysymyksessä olevat Suomen lain säännökset eivät ole yhteisöoikeuden vastaisia eivätkä A:ta kohtaan syrjiviä.

Rangaistuksen määrääminen

A:lle syyksi luettua rikosta ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä eikä anteeksiannettavaan tekoon rinnastuvana. Käräjäoikeuden tuomitsema rangaistus ei myöskään ole kohtuuton seuraamus A:n menettelystä. Asiassa ei ole riittäviä perusteita jättää A:ta rangaistukseen tuomitsematta.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

A:n vaatimukset lääkkeen palauttamisesta sekä hänellä olleiden kulujen korvaamisesta hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Hovioikeudenneuvos Aino Virkkunen, hovioikeudenneuvos Merja Söderström, viskaali Olli Haapanen

Lainvoimaisuustiedot:
Vailla lainvoimaa

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.