Vaasan HO 10.03.2006 359

Syyntakeisuus, Mielentila, Rangaistuksen määrääminen, Juoppohulluus

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

JÄMSÄN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 7.10.2005

VIRALLINEN SYYTTÄJÄ

VASTAAJA A

ASIANOMISTAJA B

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TÖRKEÄ PAHOINPITELY
(6170/R/0000046/05)
Rikoslaki 21 luku 6 §

16.1.2005 JÄMSÄNKOSKI

A on tahallaan tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle seuraavasti:
A on kuristanut B:tä, huitonut keittiöveitsellä kohti B:tä ja tämän jälkeen lyönyt tätä nyrkillä kasvoihin sekä lyönyt B:tä 5 kg painoisella käsipainolla kolme kertaa päähän.

Pahoinpitelystä on B:lle aiheutunut seuraavat vammat:
Kaulalle on aiheutunut nirhaumajäljet. Kasvoihin on aiheutunut turvotusta ja mustelmia. Päälaelle on aiheutunut haavoja ja B:lle on aiheutunut kallonmurtuma ja luun sisäänpainauma.

Pahoinpitelyä on pidettävä törkeänä pahoinpitelynä, koska se on tehty erityisen julmalla tavalla lyömällä useamman kerran käsipainolla päähän ja aiheutettu näin B:lle kallonmurtuma, joka saattaa aiheuttaa kallonsisäisen verenvuodon ja kuoleman. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

- - -

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

- - -

Käräjäoikeus katsoo, että syytteen teonkuvaus on tullut kokonaisuudessaan näytetyksi toteen. Teko täyttää selkeästi törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön ottaen huomioon A:n erityisen julmalla tavalla toteuttaman brutaalin ja voimakkaan väkivallan asianomistajaa kohtaan, minkä seurauksena asianomistajalle on aiheutunut hengenvaarallinen tila. Tekoa on myös kokonaisuutena arvioiden pidettävä törkeänä. Käräjäoikeus ei ota teon törkeysarvostelussa huomioon tekijän mielentilaa tapahtumahetkellä vaan tekotavan ja teon seuraukset. Tekijän subjektiivinen syyllisyys on erikseen harkittava asia, joka ratkaisee, voidaanko tekijä tuomita teostaan rangaistukseen.

A:n mielentila tekohetkellä
- - -
Ottaen huomioon asianomistaja B:n sekä vastaaja A:n yhdensuuntaisen kertomuksen A:n aikaisemmasta käytöksestä poikkeavasta käytöksestä välittömästi ennen tapahtumaa sekä A:ta koskevasta lääkärinlaunnosta ja mielentilatutkimuksesta ilmenevät seikat käräjäoikeus katsoo, että A on teon tehdessään kärsinyt harhaisesta deliriumista, joka on todennäköisesti vaikuttanut hänen kykyynsä säädellä käyttäytymistään. Käräjäoikeuden käsityksen mukaan kysymys on kuitenkin ollut rikoslain 3 luvun 4 §:n 4 momentin tarkoittamasta muusta tilapäisestä tajunnanhäiriöstä, johon tekijä on saattanut itsensä runsaalla ja pitkään jatkuneella alkoholinkäytöllä. Mainitun lainkohdan mukaan tällaista itse aiheutettua tajunnanhäiriötä ei oteta syyntakeisuutta arvioitaessa huomioon, ellei siihen ole erityisen painavia syitä. Käräjäoikeus katsoo, ettei tapauksessa ole tullut esiin sellaisia erityisen painavia syitä, jotka tulisi ottaa huomioon. Näin ollen myös käräjäoikeus pitää A:ta syyntakeisena kyseisen teon aikana.

- - -

Rangaistusseuraamus

Teossa kysymys on ollut erittäin vakavanlaatuisesta väkivallasta. Teon seurauksena asianomistaja on joutunut konkreettiseen hengenvaaraan saadessaan kallonmurtuman. Asianomistaja ei ole saanut kallon sisäänpainaumasta huolimatta aivovammaa, mutta hän kärsii edelleen teon seurauksena voimakkaista kiputiloista ja huimauksesta A:n syyllistymiseen tekoon ja hänen kykyynsä säädellä käyttäytymistään tekohetkellä on kuitenkin vaikuttanut pitkäaikaisesta alkoholin väärinkäytöstä ja käytön tilapäisestä lopettamisesta aiheutunut harhainen deliriumtila, joka on verrattavissa rikoksen tekemiseen vaikuttavaan painostukseen tai uhkaan. Käräjäoikeus ottaa rangaistusta mitatessaan tämän seikan rikoslain 6 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisena lieventämisperusteena huomioon.

Koska A:ta ei ole aikaisemmin vankeudella rankaistu, hänelle nyt tuomittava vankeusrangaistus määrätään ehdollisena.

Tuomiolauselma

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Törkeä pahoinpitely 16.1.2005

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

VANKEUS
11 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 2 päivää.
Vapaudenmenetysaika 19.-20.1.2005
Vankeusrangaistus ehdollinen.
Koeaika päättyy 7.10.2007.

1) Rikoslaki 21 luku 6 1

- - -

Asian on ratkaissut:

Käräjätuomari Jarmo Uhlbäck

VAASAN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 10.3.2006

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimukset perusteineen

Virallinen syyttäjä on vaatinut, että A tuomitaan yli vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Käräjäoikeus on tuomiossaan rikoslain 3 luvun 4 §:n 4 momentin nojalla todennut, että A:ta ei voida tuomita alentuneesti syyntakeisena. Näin ollen käräjäoikeus ei ole voinut määrätä rangaistusta noudattaen mainitun luvun 8 §:n tarkoittamaa lievennettyä rangaistusasteikkoa. Törkeästä pahoinpitelystä säädettyä yhden vuoden vähimmäisrangaistusta ei siten ole voitu alittaa, minkä vuoksi rangaistusta on korotettava.

Vastaus

Vaatimukset perusteineen

A on vaatinut, että valitus hylätään.

A on tehnyt rikoksen alkoholideliriumista johtuneiden aistiharhojen vallassa ja siten kykenemättömänä säätelemään käyttäytymistään tekohetkellä. Käräjäoikeuden määräämää rangaistusta on tämän vuoksi pidettävä lopputulokseltaan oikeana. Lisäksi on rangaistuksen lieventämisperusteena otettava huomioon, että A on sopinut asian asianomistaja B:n kanssa niin, että seurustelusuhde on teon jälkeenkin jatkunut.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Käräjäoikeus on tuominnut A:n törkeästä pahoinpitelystä käräjäoikeuden tuomiossa selostetun syytteen mukaisesti. Tältä osin käräjäoikeuden tuomioon ei ole haettu muutosta.

Käräjäoikeus on tuomiossaan todennut, että A on teon tehdessään kärsinyt harhaisesta deliriumista, mikä on todennäköisesti vaikuttanut hänen kykyynsä säädellä käyttäytymistään. Käräjäoikeus on kuitenkin katsonut, että kysymyksessä on ollut rikoslain 3 luvun 4 §:n 4 momentin tarkoittama tilapäinen tajunnanhäiriö, johon tekijä on saattanut itsensä runsaalla ja pitkään jatkuneella alkoholinkäytöllä. Tämän vuoksi tajunnanhäiriötä ei ole otettu huomioon A:n n syyntakeisuutta arvioitaessa vaan hänet on todettu syyntakeiseksi. Rangaistusta määrätessään käräjäoikeus on kuitenkin ottanut huomioon mainitun tajunnanhäiriön rikoslain 6 luvun 6 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamana lieventämisperusteena ja on tuominnut A:n puheena olevasta rikoksesta säädetyn vähimmäisrangaistuksen alittavaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Syyttäjän edellä selostetun valituksen johdosta hovioikeuden on otettava kantaa ensiksi siihen, miten A:n tilapäinen tajunnanhäiriö on arvioitava syyntakeisuuden ja erityisesti rikoslain 3 luvun 4 §:n 4 momentin kannalta ja toiseksi siihen, miten tajunnanhäiriö vaikuttaa rangaistuksen määräämiseen.

A:n syyntakeisuus

Rikoslain 3 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan tekijä on syyntakeeton muun muassa silloin, kun hän ei tekohetkellä kykene tajunnan häiriön vuoksi ymmärtämään tekonsa tosiasiallista luonnetta tai oikeudenvastaisuutta taikka hänen kykynsä säädellä käyttäytymistään on sellaisesta syystä ratkaisevasti heikentynyt. Tekijä on 3 momentin mukaan alentuneesti syyntakeinen, jos hänen edellä kuvattu kykynsä on tekohetkellä merkittävästi alentunut. Pykälän 4 momentin mukaan päihtymystä tai muuta tilapäistä tajunnan häiriötä, johon tekijä on saattanut itsensä, ei oteta syyntakeisuusarvioinnissa huomioon, ellei siihen ole erityisen painavia syitä.

Asiassa on riidatonta, että A ei ole puheena olevan rikoksen tehdessään ollut päihtynyt. Hän oli muutamia päiviä aikaisemmin lopettanut useiden kuukausien ajan yhtämittaisesti jatkuneen alkoholin väärinkäytön. Alkoholinkäytön lopettaminen oli johtanut sekavuustilaan, jonka aikana A on tehnyt puheena olevan rikoksen. Selvänä voidaan pitää sitä, että tällainen alkoholin väärinkäyttöön ja sen lopettamiseen pohjautuva tajunnan häiriö on sinänsä itse aiheutettu. Ratkaistavaksi kuitenkin jää, onko viimeksi mainitussa lainkohdassa tarkoitettu jättää syyntakeisuusarvioinnissa pääsääntöisesti huomiotta myös tällaiset tajunnan häiriöt, vaikka itse tekoa ei ole tehty päihtymystilassa tai sitä vastaavassa itse aiheutetussa tilassa.

Tarkasteltavana olevan 4 §:n 4 momentin sanamuodon perusteella näyttäisi siltä, että päihtymyksen ohella syyntakeisuusarvioinnissa voitaisiin jättää huomiotta kaikki sellaiset tilapäiset tajunnan häiriöt, joihin tekijä on itsensä tavalla tai toisella saattanut. Toisaalta säännöstä koskevista lainvalmistelutöistä (HE 44/2002) kuitenkin ilmenee, että säännöksessä on tarkoitettu ennen kaikkea päihtymyksestä johtuvaa tai siihen verrattavissa olevaa tietoisuuden tai tajunnan häiriötä. Tähän on ollut syynä se, että suuri osa rikoksista tehdään päihteiden, erityisesti alkoholin, vaikutuksen alaisena, minkä vuoksi on lainsäädännössä haluttu asettaa tarkat rajat sille, missä tilanteissa päihtymys voi vaikuttaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Nyt voimassa olevaa rikoslain 3 luvun 4 §:n 4 momenttia vastaava säännös oli aikaisemmin rikoslain 3 luvun 4 §:n 2 momentissa. Siinä säädettiin, ettei "... päihtymystä taikka muuta senkaltaista mielenhäiriötä, johon rikoksentekijä on itsensä saattanut, yksinään pidettäkö syynä tällaiseen rangaistuksen vähentämiseen". Aikaisemmin voimassa olleen pykälän sanamuodosta ilmenee, että siinä on päihtymyksen ohella tarkoitettu vain sellaisia muita tajunnan häiriöitä, jotka ovat verrattavissa tekijän itse aiheuttamaan päihtymystilaan. Edellä mainitusta hallituksen esityksestä on pääteltävissä, että säännöksen soveltamisalaa ei tässä suhteessa ole tarkoitettu muuttaa, vaan kysymys on ollut pykälän sanamuodon ajanmukaistamisesta. Näin ollen hovioikeus tulkitsee voimassa olevaa säännöstä siten, että syyntakeisuusarvioinnissa on jätettävä pääsääntöisesti huomiotta päihtymys ja muu siihen verrattavissa oleva tajunnan häiriö, johon tekijä on itsensä saattanut. Säännös ei sen sijaan ole sovellettavissa tilanteissa, joissa tajunnan häiriö on tosin tekijän itse aiheuttama alkoholin väärinkäytöllä tai muulla moitittavalla elämäntavalla, mutta itse teko ei ole tehty päihtymystilassa tai muussa siihen verrattavassa tilassa, johon tekijä on itsensä ennen tekoa saattanut.

A:n tekohetken aikaisen tajunnan häiriön on aiheuttanut pitkäaikaisen alkoholin väärinkäytön lopettaminen muutama päivä ennen tekoa. Rikoslain 3 luvun 4 §:n 4 momentin säännös ei estä tuon tajunnan häiriön huomioon ottamista syyntakeisuutta arvioitaessa.

Mielentilalausunnon mukaan A on puheena olevan teon aikaan ollut syyntakeinen. Tämä johtopäätös perustuu kuitenkin siihen jo lausunnossa omaksuttuun oikeudelliseen arvioon, ettei tällaista itse aiheutettua tajunnan häiriötä tule ottaa huomioon syyntakeisuutta arvioitaessa. Toisaalta lausunnosta ilmenee, että A on teon aikoihin ollut alkoholin pitkäaikaisen käytön lopettamisen aiheuttamassa sekavuustilassa ja häneltä on näin ollen puuttunut subjektiivinen halu vahingoittaa naisystäväänsä B:tä.

Mielentilalausunnon ohella sekavuustila ilmenee asianomistaja B:n ja A:n yhtäpitävistä kertomuksista tekoa edeltäneistä tapahtumista. Sitä osoittaa myös se, että A on pidätyksen jälkeen jouduttu toimittamaan sekavuuden vuoksi sairaalaan hoidettavaksi.

Sekavuustila ilmenee myös tältä ajalta annetusta lääkärintodistuksesta.

Esitetty näyttö osoittaa, että A:n kyky säännellä käyttäytymistään on edellä selostetusta syystä ollut rikoksen tekoaikaan merkittävästi alentunut, joten hän on tehnyt tekonsa rikoslain 3 luvun 4 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla alentuneesti syyntakeisena.

Rangaistuksen määrääminen

Määrättäessä rangaistusta rikoksen alentuneesti syyntakeisena tehneelle noudatetaan rikoslain 6 luvun 8 §:ssä säädettyä lievennettyä rangaistusasteikkoa. Alentunut syyntakeisuus ei kuitenkaan vaikuta käytettävissä olevaan enimmäisrangaistukseen.

A:n teko on ollut erittäin törkeä. Hän on viiden kilon painoisella käsipainolla kolme kertaa B:tä päähän lyödessään aiheuttanut tälle hengenvaarallisen kallonmurtuman.

Normaalirangaistus teosta olisi huomattavasti yli kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus.

A:n kykyyn säädellä käyttäytymistään on alentavasti vaikuttanut edellä selostettu tajunnan häiriö, minkä vuoksi tuomittavan rangaistuksen tulee olla selvästi normaalirangaistusta lievempi. Toisaalta on rangaistusta mitattaessa otettava huomioon se, että A on aikaisemminkin lopetettuaan pitkään jatkuneen alkoholin väärinkäytön joutunut vastaavaan sekavuustilaan. Hänen on siten pitänyt ottaa huomioon tällainen mahdollisuus.

Rangaistusta mitattaessa voidaan rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan lieventämisperusteena ottaa huomioon muun muassa tekijän ja asianomistajan välillä saavutettu sovinto. A on vastauksessaan vedonnut tähän lieventämisperusteeseen.

Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenee, että asianomistaja B on yhtynyt syyttäjän A:han kohdistamaan rangaistusvaatimukseen, minkä lisäksi hän on vaatinut tältä huomattavia vahingonkorvauksia. Rikoksen tekijä ja asianomistaja eivät siis ole tehneet sovintoa näissä keskeisissä kysymyksissä. Sillä seikalla, että he ovat mahdollisesti jatkaneet seurustelua vielä teon jälkeen, ei sen vuoksi ole olennaista merkitystä rangaistuksen
mittaamisen kannalta.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että A:lle tuomittua rangaistusta on korotettava.

Rikosrekisteriotteen mukaan A:ta ei ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että hän on tehnyt teon alentuneesti syyntakeisena, hovioikeus katsoo kuten virallinen syyttäjäkin, että rangaistus voidaan tuomita ehdollisena.

Tuomiolauselma

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

Alentuneesti syyntakeisena tehty
1) törkeä pahoinpitely 16.1.2005

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

VANKEUS
Syyksi luettu rikos 1)
1 vuosi 10 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 2 päivää.
Vapaudenmenetysaika 19.-20.1.2005
Vankeusrangaistus ehdollinen.
- - -

LAINKOHDAT
1) Rikoslaki 21 luku 6 §
Rikoslaki 3 luku 4 §
Rikoslaki 6 luku 8 §
- - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenlaamanni Robert Liljenfeldt sekä hovioikeudenneuvokset Jorma Latvala (vj.) ja Jorma Rudanko.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.