Vaasan HO 02.02.2006 155

Rikoksentekijän suojeleminen

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

PORIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 16.9.2005

SYYTTÄJÄ

VASTAAJA(T) A ja B

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

- - -

3. RIKOKSENTEKIJÄN SUOJELEMINEN
(6580/R/0001869/05)
Rikoslaki 15 luku 11 §

25.3.2005 HARJAVALTA

A on, saatuaan tietää B:n ottaneen C:n henkilöautoonsa matkustajaksi ja saatuaan tietää B:n suorittaneen C:n tappamisen ja tämän käyttämän tekotavan ja sen, että B on poistunut tekopaikalta samaisella henkilöautolla, hävittämällä todisteita yrittänyt estää B:n saattamista vastuuseen rikoksesta.

B:n auto on viety tielle, jossa se on sytytetty palamaan.

A on kiistänyt syytteen.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

A on vaatinut, että seuraavaa syyttäjän nimeämää todistelua ei hyväksytä käytettäväksi oikeudenkäynnissä:

  • CD-tallenne 25.3.2005

CD-tallenne on saatu poliisin suorittaman teknisen kuuntelun yhteydessä tutkittaessa toista rikosta, joten sitä ei voida käyttää oikeudenkäynnissä.

Kuuntelulupa on myönnetty vain törkeän huumausainerikoksen tutkintaan. Ylimääräisen tiedon käyttäminen oikeudenkäynnissä on kiellettyä.

A:n kuuntelulupaa ei olisi voitu myöntää tutkittaessa rikoksentekijän suojelemista.

Syyttäjän vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että todistelu sallitaan esitettäväksi.

Käräjäoikeuden ratkaisu

A:n vaatimus hyväksytään. Käräjäoikeus ei salli mainitun todistelun esittämistä syytekohdassa 3.

Perustelut

Pakkokeinolain 5a luvun 4 §:n 1 momentin mukaan teknistä kuuntelua saadaan kohdistaa "epäiltyyn". Lainkohdan 4 momentin mukaan kuuntelulaite voidaan sijoittaa kuuntelun kohteena oleviin "tiloihin", jos kuuntelun suorittaminen sitä edellyttää. - - -

Käräjäoikeuden päätöksessä 16.3.2005 on myönnetty lupa tekniseen kuunteluun eräässä kerhotilassa siten, että lupa koskee muun muassa A:n keskusteluja siellä. - - -

Laissa ei ole ratkaistu kysymystä siitä, voidaanko tuomioistuimessa käyttää todisteena teknisessä kuuntelussa saatua niin sanottua ylimääräistä tietoa muusta rikoksesta. Hallituksen esityksessä 52/2002 lausutaan, että tuomioistuin voisi ilman lain säännöstäkin yksittäistapauksessa asettaa tällaisen ylimääräisen tiedon käyttökiellon. Asia ratkaistaisiin arvioimalla ja punnitsemalla käyttökiellolla suojattavia etuuksia tai arvoja ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia sekä toisaalta todisteen merkitystä ja pyrkimystä aineellisen totuuden selvittämiseen.

Oikeuskäytännössä Kouvolan hovioikeus on ratkaisussaan 2004:5 hyväksynyt telekuuntelussa saadun ylimääräisen tiedon käytön todisteena.

Pakkokeinolain 5a luvun 13 §:n mukaan teknisellä kuuntelulla saatu ylimääräinen tieto, joka ei liity rikokseen tai joka koskee muuta rikosta kuin sitä, jonka tutkintaa varten lupa on annettu, on hävitettävä sen jälkeen, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä. Tieto saadaan kuitenkin säilyttää, jos se koskee sellaista rikosta, jonka tutkintaan saadaan käyttää teknistä kuuntelua.

- - -

Rikoksentekijän suojelemisesta enimmäisrangaistus on yksi vuosi vankeutta, joten sen tutkinnassa ei voida saada lupaa tekniseen kuunteluun. Pakkokeinolain 5a luvun 13 §:n mukaan tällaista rikosta koskeva ylimääräinen tieto on hävitettävä pääasian lainvoimaiseksi tulon jälkeen. On sattumanvaraista, missä järjestyksessä teknisen kuuntelun perusteena oleva rikos ja kuuntelun yhteydessä saatu tieto muusta rikoksesta tulisivat tuomioistuimen käsiteltäväksi. Mahdollista olisi se, että kuuntelun perusteena oleva rikos olisi jo lainvoimaisesti ratkaistu ennen tällaisen muun rikoksen käsittelyä. Sellaisessa tilanteessa ylimääräinen tieto olisi pitänyt jo hävittää. Tämä seikka puoltaa vahvasti sitä tulkintaa, että ylimääräistä tietoa ei voitaisi käyttää todisteena käsiteltäessä rikoksentekijän suojelemisasiaa.

- - -

Käräjäoikeus katsoo tässä tapauksessa, että teknisellä kuuntelulla saatua ylimääräistä tietoa ei voida käyttää todisteena käsiteltäessä syytettä rikoksentekijän suojelemisesta A:ta vastaan. - - -

Syytteen hylkääminen

3) Syyte rikoksentekijän suojelemisesta A:a vastaan hylätään.

TUOMIOLAUSELMA

HYLÄTYT SYYTTEET

3) Rikoksentekijän suojeleminen 25.3.2005.

Asian ovat ratkaisseet:

Käräjätuomari Topi Kilpeläinen sekä lautamiehet.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Virallisen syyttäjän valitus

Vaatimukset perusteineen

Virallinen syyttäjä on vaatinut, että kohdassa 3 hänen sallitaan esittää todisteena myös teknisessä kuuntelussa kertynyt äänitallenne, cd-tallenne 25.3.2005, ja että A tuomitaan rangaistukseen rikoksentekijän suojelemisesta.

Todistelu on tarpeen rikoksentekijän suojelemista koskevan vakavan teon selvittämiseksi. A on yrittänyt estää henkirikoksesta epäillyn henkilön saattamista vastuuseen teostaan.

A:n vastaus

Vaatimukset perusteineen

A on vaatinut, että virallisen syyttäjän valitus hylätään. - - -

Rikoksentekijän suojeleminen on teko, jonka tutkinnassa ei saa käyttää teknistä kuuntelua. Muun asian tutkinnassa kertynyt ylimääräinen tieto on hävitettävä. Kuunteluluvalle kerhotilaan ei ole ollut laillisia edellytyksiä.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Teknisellä kuuntelulla tallennetun ylimääräisen tiedon käyttäminen todisteena

Hallituksen esityksessä laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 52/2002, vp. s. 27-28) on pohdittu ylimääräisen tiedon käyttöä todisteena oikeudenkäynnissä. Siinä on todettu, että kun ylimääräisen tiedon käyttöä ei ole nimenomaisella yleisellä säännöksellä kielletty, on käyttö lähtökohtaisesti sallittu. Tämä on lainsäätäjän tietoinen ratkaisu, jota on perusteltu pakkokeinolain 5a luvun 13 §:n esitöissä (HE 22/1994). Sääntelyä ei ole ehdotettu muutettavaksi. Edelleen hallituksen esityksessä (HE 52/2002) on lausuttu, että pelkästään se, että todiste on syntynyt sinänsä laillisen kuuntelun sivutuotteena ei kuunteluun oikeuttamattomankaan rikoksen osalta, esityksessä sanotuista syistä, riitä perusteeksi syytettyä suojaavalle käyttökiellolle. Esityksen mukaan tarkoitusta suojata rikoksesta epäiltyjä tai kansalaisia yleensäkin liian laajalta kuuntelun käytöltä ei voida toteuttaa enää jälkikäteen rajoittamalla jo tapahtuneella kuuntelulla saatujen tietojen käyttöä. Ylimääräisen tiedon käyttöön tulisikin esityksen mukaan suhtautua samalla tavalla kuin muuhunkin sattumalta poliisin tietoon tulleeseen tietoon riippumatta siitä, koskeeko ylimääräinen tieto sellaista rikosta, jonka tutkintaan olisi voitu saada kuuntelulupa vai ei. Lisäksi hallituksen esityksessä on todettu, että todistusoikeutemme peruslähtökohtana on vapaan todistelun ja todistusharkinnan periaate, jonka yleisesti katsotaan luovan parhaat edellytykset totuuden selvittämiseen oikeudenkäynnissä. Ylimääräistä tietoa koskeva käyttökielto tarkoittaisi merkittävää poikkeusta kyseisestä periaatteesta ja olisi oikeusjärjestelmällemme muutoinkin vieras. Se, että lakiin ei ehdoteta otettavaksi ylimääräisen tiedon käyttöä koskevaa yleistä kieltoa, ei lain esitöiden mukaan tarkoita sitä, että ylimääräisen tiedon käyttö todisteena oikeudenkäynnissä olisi aina sallittua. Hallituksen esityksen mukaan käytännössä asia ratkaistaan arvioimalla ja punnitsemalla yhtäältä harkittavana olevalla käyttökiellolla suojattavia etuuksia tai arvoja ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia sekä toisaalta todisteen merkitystä ja pyrkimystä aineellisen totuuden selvittämiseen. Ylimääräisen tiedon käyttö jäisi täten tuomioistuimen tapauskohtaiseen harkintaan.

Hovioikeus toteaa, että ylimääräisen tiedon käyttäminen todisteena oikeudenkäynnissä on lähtökohtaisesti sallittu.

Kuten käräjäoikeus on todennut, kyseisen cd-tallenteen sisältämä tieto on kertynyt Kokemäen käräjäoikeuden 16.3.2005 antaman päätöksen ja luvan (156, PK 04/518) perusteella laillisessa kuuntelussa. Kyseessä on esitutkintaviranomaiselle sattumalta tullut tieto, joka koskee kuunteluluvan kohdehenkilöiden, muun muassa A:n väitettyä keskustelua kyseisessä kerhotilassa luvan voimassaoloaikana. Tieto koskee muuta rikosta kuin sitä, jonka tutkintaa varten teknistä kuuntelua koskeva lupa on annettu.

Virallinen syyttäjä on nimennyt tallenteen todisteeksi kohdassa 3, jossa on kysymys A:n osallisuudesta henkirikosta koskevien todisteiden hävittämiseen. Todistelun teemana on kerhotiloissa käyty keskustelu ja sen sisältö. Oikeudenkäynnissä henkilökohtaisesti läsnä olevalla vastaajalla on mahdollisuus kiistää tallenteen oikeellisuus ja kuulustuttaa todistajia asiasta.

Edellä sanotuilla perusteilla hovioikeus tässä tapauksessa, ottaen erityisesti huomioon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset ja vapaan todistelun periaate sekä tallenteen merkitys ja pyrkimys aineellisen totuuden selvittämiseen, sallii kysymyksessä olevan äänitallenteen käytön todisteena.

Käräjäoikeuden lausumalla seikalla siitä, missä järjestyksessä teknisen kuuntelun perusteena oleva rikos ja kuuntelun yhteydessä saatu tieto muusta rikoksesta tulisivat tuomioistuimen käsiteltäviksi, ei sinänsä ole ratkaisevaa merkitystä punnittaessa ylimääräisen tiedon käyttöä todisteena oikeudenkäynnissä.

Kun käräjäoikeus ei ole hyväksynyt tallennetta todisteeksi eikä sen vuoksi muutakaan todistelua ole otettu vastaan tältä osin, kohdan 3 syytettä ei ole käsitelty asiallisesti käräjäoikeudessa. Hovioikeus katsoo, että asia on syytetyn muutoksenhakumahdollisuutta koskevan oikeusturvan vuoksi tarkoituksenmukaista käsitellä käräjäoikeudessa.

VAASAN HOVIOIKEUDEN OSAPÄÄTÖS 2.2.2006

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan kohdan 3 osalta.

Asia palautetaan Porin käräjäoikeuteen kohdan 3 osalta. Käräjäoikeuden tulee tämän ratkaisun saatua lainvoiman omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ottaen huomioon myös virallisen syyttäjän vetoama todistelu.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenlaamanni Leena Korkalainen sekä hovioikeudenneuvokset Raija Liljenfeldt (vastaava jäsen) ja Osmo Hänninen. Esittelijä viskaali Tapio Kaarniemi.

Lainvoimaisuustiedot:

A on pyytänyt valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta.

Korkeimman oikeuden ratkaisu 19.6.2007 nro 1336, KKO:2007:58: Hovioikeuden osapäätöksen lopputulosta ei muuteta (Ään.).

+

+

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.