Turun HO 22.02.2006 442

Yksityishenkilön velkajärjestely 35a §, Lisäsuoritusvelvollisuus

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

TURUN KÄRÄJÄOIKEUS PÄÄTÖS 6.10.2005

Hakijat

1) Intrum Cai Debt Finance AB, Intrum Justitia Debt Finance AG ja Turun Osuuskauppa

2) C&A Finland Oy

Velallinen

A

Asia

Maksuohjelman raukeaminen yksityishenkilön velkajärjestelyasiassa

Selostus asiasta

A:lle on 27.6.1996 vahvistettu maksuohjelma, joka on alkanut 1.8.1998 ja päättynyt 31.7.2003. Maksuohjelmassa A:n nettotuloina on huomioitu 381,85 EUR (2.270 mk) ja maksuvarana -70,12 EUR (-416,94 mk). Maksuohjelmassa on määräys, jonka mukaan velallinen on velvollinen maksuohjelman aikana ilmoittamaan velkojille, mikäli hänen maksukyvyssään tai muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on tapahtunut olennainen paraneminen. Ilmoitus on tehtävä kuukauden kuluessa muutoksesta.

Hakemukset

Intrum Cai Debt Finance AB, Intrum Justitia Debt Finance AG ja Turun Osuuskauppa ovat vaatineet, että A:lle vahvistettu maksuohjelma määrätään raukeamaan velallisen myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella ja että velallinen velvoitetaan suorittamaan veloille viivästyskorkoa maksuohjelman keston ajalta sekä että A velvoitetaan maksamaan hakijoiden oikeudenkäyntikulut asiassa korkolain 4.1 §:n mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisupäivästä lukien. Toissijaisesti hakijat ovat vaatineet mikäli käräjäoikeus pitää maksuohjelman raukeamista kohtuuttomana seuraamuksena, että velalliselle vahvistetaan maksuohjelman mukainen lisäsuoritusvelvollisuus hänen kasvaneista tuloistaan ja lisäsuorituksille määrätään maksettavaksi viivästyskorkoa korkolain 4.1 §:n mukaisine korkoineen päätöksen antamisesta alkaen.

C&A Finland Oy on vaatinut, että A:lle vahvistettu maksuohjelma määrätään raukeamaan velallisen myötävaikutusvelvollisuuden laiminlyönnin perusteella ja että A velvoitetaan maksamaan hakijan oikeudenkäyntikulut asiassa korkolain 4.1 §:n mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta.

Käräjäoikeus on varannut kaikille muille velkojille, joiden osuus lisäsuorituksen määrästä ylittää 17 EUR, mahdollisuuden vaatia lisäsuoritusta. Balancon Assets Oy on katsonut hakijoiden tavoin, että edellytykset ohjelman raukeamiselle täyttyvät, mutta mikäli velalliselle vahvistetaan lisäsuoritus raukeamisen sijaan, vaatinut osuutensa vahvistamista korkolain 4.1 §:n mukaisine korkoineen.

Velallisen vastaus

A on katsonut, että maksuohjelman raukeaminen olisi kohtuutonta. Hakijoiden vaatimukset vaatisivat uuden maksuohjelman vahvistamista, jotta A kykenisi suoriutumaan niistä. A:lla on ollut vain määräaikaisia työsopimuksia, joiden välillä on ollut eri pituisia työttömyysjaksoja. A on katsonut, että tilannetta ei voida katsoa olennaiseksi muutokseksi. A ei ole itse pyrkinyt eri pituisiin työsopimuksiin maksuohjelman muutoksen välttämiseksi.

Lisäksi lisäsuoritusvelvollisuutta koskevassa laskelmassa on jätetty huomioimatta, että asumistuki on jäänyt pois 1996 ensimmäisen työsuhteen alkaessa ja että asumiskustannukset sekä elinkustannukset ovat kasvaneet. Myös työssäkäynti on aiheuttanut kuluja, ei pelkästään tuloja. A on katsonut, että hänen maksuvaransa on tulojen kasvusta huolimatta edelleen negatiivinen eikä nettotulot ole todellisuudessa kasvaneet menojen lisäännyttyä vastaavasti. A:lla ei ole maksuvalmiutta, mikäli lisäsuoritusvelvollisuus määrätään.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Hakijat ovat jättäneet hakemuksensa käräjäoikeuteen noin puoli vuotta sen jälkeen kun velallisen viimeisen maksuohjelmavuoden verotustiedot ovat olleet velkojien käytössä. Käräjäoikeus katsoo, että hakemukset on tehty ilman viivytystä sen jälkeen, kun peruste on tullut velkojien tietoon.

Maksuohjelman raukeaminen

Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (myöhemmin VJL) 42 §:n 4 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä maksuohjelman raukeamaan, jos velallinen on olennaisesti laiminlyönyt maksuohjelman noudattamisen ilman hyväksyttävää syytä tai jos velallinen on vaarantanut maksuohjelman toteuttamisen velkaantumalla ilman välttämättömään toimeentuloonsa liittyvää tai siihen rinnastettavaa perustetta taikka laiminlyömällä muulla tavoin myötävaikutusvelvollisuutensa. Myötävaikutusvelvollisuuteen kuuluu mm. se, että velallinen on velvollinen maksuohjelman aikana ilmoittamaan velkojille tai heidän edustajalleen, mikäli hänen maksukyvyssään tai muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on tapahtunut olennainen paraneminen.

A:lle 27.6.1996 vahvistettu maksuohjelma on päättynyt 31.7.2003. Maksuohjelman mukaan velallinen on velvollinen ilmoittamaan velkojilleen mikäli hänen maksukyvyssään tai muissa velkajärjestelyn kannalta merkityksellisissä olosuhteissa on tapahtunut olennainen paraneminen. Täsmällisiä määräyksiä maksukyvyn olennaisesta paranemisesta ei ole annettu. Vahvistetun maksuohjelman mukaan A:n nettotulot ovat olleet 4.582,20 EUR vuodessa. Verotustietojen mukaan A:n nettotulot ovat olleet vuonna 1998 viiden kuukauden ajalta 3.113,09 EUR, vuonna 1999 9.802,50 EUR, vuonna 2000 9.573,26 EUR, vuonna 2001 10.539,67 EUR ja vuonna 2002 11.443,78 EUR sekä vuonna 2003 seitsemän kuukauden ajalta 6.964,42 EUR. A:n olosuhteissa on siten tapahtunut olennainen paraneminen, josta hän ei ole ilmoittanut velkojilleen. A ei ole myöskään hakenut maksuohjelman muutosta. A on jättämällä ilmoittamatta parantuneista olosuhteistaan laiminlyönyt velkajärjestelylain mukaisen myötävaikutusvelvollisuutensa. Laiminlyönti on sen kesto ja määrä huomioon ottaen olennainen ja muodostaa perusteen maksuohjelman raukeamiselle.

Lisäsuoritus

VJL 42 §:n 5 momentin mukaan maksuohjelman raukeamisen sijasta tuomioistuin voi vahvistaa velallisen vaatimuksen esittäneelle velkojalle maksettavan lisäsuorituksen ja määrätä sen maksettavaksi viivästyskorkoineen, jos ohjelman raukeamisperustetta olisi pidettävä kohtuuttomana seuraamuksena ottaen huomioon velkojalle maksuohjelman nojalla maksettava kertymä, lisäsuorituksen määrä, maksuohjelman laiminlyönnin syy ja muut olosuhteet. Käräjäoikeus katsoo, että A:n maksuohjelman raukeaminen johtaisi kohtuuttomuuteen huomioon ottaen, että A:n maksuohjelmassa ei ole ollut täsmällisiä määräyksiä lisäsuoritusvelvollisuudesta ja että vahvistetun maksuohjelman mukaan hänellä ei ole ollut maksuvaraa lainkaan sekä että A on ollut koko maksuohjelman ajan vain määräaikaisissa työsuhteissa.

Vahvistetun maksuohjelman mukaan A:n nettotulot ovat olleet 4.582,20 EUR vuodessa. Verotustietojen mukaan A:n nettotulot ovat olleet vuonna 1998 viiden kuukauden ajalta 3.113,09 EUR, 1999 9.802,50 EUR, 2000 9.573,26 EUR, 2001 10.539,67 EUR ja vuonna 2002 11.443,78 EUR sekä vuonna 2003 seitsemän kuukauden ajalta 6.964,42 EUR. Negatiivinen maksuvara huomioon ottaen A:n nettotulot ovat kuitenkin olleet 70,12 EUR kuukaudessa ja 841,49 EUR vuodessa edellä selostettua pienemmät. A:n mukaan perheen asumistuki on loppunut A:n mennessä töihin 1.9.1998. Asumistukena on huomioitu maksuohjelmassa 43,49 EUR (258,58 mk), mikä tekee viidessä kuukaudessa 217,45 EUR ja vuodessa 521,88 EUR. Oikeusministeriön velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelystä antaman asetuksen 322/2001 mukaan avioliitossa olevan velallisen välttämättömänä elinkustannuksena huomioon otettava määrä on 15.4.2001 lukien 370 EUR kuukaudessa. Lasten osalta huomioon otettava määrä on 277,50 EUR (1650 mk) ja 1.1.2002 lukien 280 EUR. Lasten menoina hyväksyttävästä määrästä vähennetään kuitenkin lapsilisä 90 EUR ensimmäisestä ja 110,50 EUR toisesta lapsesta. A:n osuus perheen yhteisistä menoista on maksuohjelman mukaan 29,79 %. A:n laskelmassa huomioon otettavat perheen elinkustannukset ovat siten nousseet vuonna 2001 9 kuukauden ajalta yhteensä 233,85 EUR (370+370+187,5+167=1.094,5 - 1.007,28 = 87,22 EUR x 29,79% x 9 kk) ja vuonna 2002 yhteensä 329,67 EUR. Edellä selostettu huomioon ottaen A:n tulot ovat lisääntyneet vuonna 1998 yhteensä 679,28 EUR (3.113,09-1.909,25-350,60-173,96), vuonna 1999 yhteensä 3.856,88 EUR (9.802,50-4.582,25-841,49-521,88), vuonna 2000 yhteensä 3.627,64 EUR (9.573,26-4.582,25-841,49-521,88), vuonna 2001 yhteensä 4.360,20 EUR (10.539,67-4.582,25-841,49-521,88-233,85), vuonna 2002 5.168,49 EUR (11.443,78-4.582,25-841,49-521,88-329,67) eli yhteensä 17.692,49 EUR, mistä velallisen olisi tullut suorittaa velkojilleen 3/4 eli yhteensä 13.269,37 EUR. Vuonna 2003 velallisen lisääntyneistä tuloista vähennetään 800 EUR, minkä jälkeen velallinen on velvollinen suorittamaan 2/3 velkojilleen. Velalliselle jäävällä osuudella on tarkoitettu kattaa velallisen menojen lisäys kyseisenä vuonna. Näin ollen vuonna 2003 A:lle on syntynyt 7 kuukauden ajalta lisäsuoritettavaa yhteensä 2.327,64 EUR (6.964,42 - 2.672,96 - 800 EUR = 3.491,46 x 2/3).

Käräjäoikeus on varannut kaikille niille maksuohjelman mukaisille velkojille, joille on tuleva suoritus ylittää 17 EUR, mahdollisuuden vaatia lisäsuoritusta. Hakijoiden lisäksi vaatimuksen on esittänyt vain Balancon Assets Oy.

Maksuohjelman laiminlyönti ja lisäsuoritusvelvollisuuden synty on seurausta A:n menettelystä, minkä vuoksi on olemassa erityinen syy ratkaista oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus soveltaen riita-asiain oikeudenkäyntikuluja koskevia säännöksiä.

Päätös

Käräjäoikeus vahvistaa A:n lisäsuorituksen määräksi 15.597,01 euroa.
A velvoitetaan suorittamaan Intrum Cai Debt Finance AB:lle 1.009,13 EUR (velka C(2)1), Intrum Justitia Debt Finance AG:lle 98,26 EUR (velka C(2)3) ja Turun Osuuskaupalle 180,93 EUR (velka C(2)2), C&A Finland Oy:lle 12.722,48 EUR (velat C(1)1 ja C (2)10) sekä Balancon Assets Oy:lle 290,10 EUR (velka C2(4)), joille kullekin on maksettava korkolain 4 § 1 momentin mukaista viivästyskorkoa tämän päätöksen antamisesta lukien.

A velvoitetaan suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvauksena Intrum Cai Debt Finance AB, Intrum Justitia Debt Finance AG ja Turun Osuuskaupalle yhteensä 300,00 EUR ja C&A Finland Oy:lle 220,00 EUR, joille kullekin on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua ratkaisun antamisesta lukien.

Lainkohdat

Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 42 § 4 ja 5 momentti sekä 61 §

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

käräjäviskaali Heli Sallinen

TURUN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 22.2.2006

RATKAISU, JOHON ON HAETTU MUUTOSTA

Turun käräjäoikeus 5. os. 6.10.2005 nro 6903
(liitteenä)

ASIA

Lisäsuoritusvelvollisuus velkajärjestelyssä

VALITTAJA

A

VASTAPUOLET

Balancon Assets Oy
C&A Finland Oy

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A on vaatinut, että hänet vapautetaan käräjäoikeuden tuomitsemasta lisäsuoritusvelvollisuudesta ja että häneen kohdistetut oikeudenkäyntikulujen korvausta koskevat vaatimukset hylätään.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Perusteinaan A on lausunut, että määrätty lisäsuoritusvelvollisuus on kohtuuton. Hän ei ollut tahallisesti rikkonut maksuohjelman määräyksiä. Maksuohjelman vahvistamisesta tulee pian, 27.6.2006 kuluneeksi 10 vuotta. Hänellä oli ollut vain määräaikaisia työsuhteita eikä hänen maksuvalmiutensa ollut parantunut. Työsuhteitten takia asumistuki oli jäänyt pois, työssäkäynti on aiheuttanut ylimääräisiä kuluja ja perheen menot lasten varttuessa olivat edelleen kasvaneet. A opiskelee vuoden 2006 ajan eikä hän saa tuolloin mitään taloudellista tukea. A:lla ei sen vuoksi ole mahdollisuuksia suoriutua lisäsuoritusvelvollisuudesta.

Vastaukset

Balancon Assets Oy on vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteinaan yhtiö on lausunut, että lisäsuoritusvelvollisuuden kohtuullistamiselle ei ole perusteita, koska velallinen ei ole osoittanut, etteikö hän olisi maksuohjelman aikana pystynyt suorittamaan velkojilleen todellisuudessa parantuneella maksuvarallaan koko lisäsuoritusvelvollisuutensa.

C&A Finland Oy on vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteinaan yhtiö on lausunut, että koska A on rikkonut velkajärjestelylain 7 §:n mukaisen ilmoitusvelvollisuutensa, on ollut peruste määrätä hänen velkajärjestelynsä raukeamaan ja sen sijasta määrätä hänelle lisäsuoritusvelvollisuus. Asumistuen pois jääminen ja välttämättömien elinkustannusten nousu on käräjäoikeuden päätöksessä otettu huomioon A:n menojen lisäyksinä. Muiden menojen muuttumisesta ei ole esitetty selvitystä. A:n tämänhetkisellä taloudellisella tilanteella ei ole merkitystä lisäsuoritusvelvollisuuden määrään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Kysymys on maksuohjelmasta, joka on vahvistettu ennen 1.2.1997. Velkajärjestelylakiin on lisätty 1.1.2003 voimaan tulleella lailla (1273/2002) lisäsuoritusvelvollisuutta koskeva 35a §. Jollei velalliselle ennen 1.2.1997 vahvistettuun maksuohjelmaan sisälly lisätilitysvelvollisuutta koskevia määräyksiä ja velallisen maksukyky olennaisesti paranee, maksuohjelmaa voidaan lain voimaantulosäännöksen 7 kohdan mukaan muuttaa lain voimaantullessa voimassa olleiden 44 §:n säännösten mukaisesti ja velalliselle voidaan tällöin määrätä lain 35a §:ssä tarkoitettu lisäsuoritusvelvollisuus.

Jos velallisen tulot kasvavat maksuohjelmaan merkittyihin tuloihin verrattuna kalenterivuoden aikana vähintään 800 euroa, velallisen on sanotun 35a §:n 3 momentin mukaan käytettävä velkojensa suoritukseksi kaksi kolmasosaa 800 euroa ylittävästä osasta, ei kuitenkaan sitä määrää, jonka velallinen on välttämättä tarvinnut tulojen hankkimisesta aiheutuneisiin tai muihin menoihinsa.

Asiassa on kysymys myös siitä, voidaanko lisäsuoritusvelvollisuus vahvistaa maksettavaksi siten, että sen perusteena ovat ennen edellä mainitun lain voimaantuloa 1.1.2003 tapahtuneet laiminlyönnit sekä se, millä periaatteella lisäsuoritusvelvollisuus lasketaan.

Jos A olisi velvollisuuksiensa mukaisesti ilmoittanut maksukykynsä olennaisen parantumisen, maksuohjelmaa olisi oletettavasti muutettu ja hänelle olisi vahvistettu uusi maksuvara ja sisällytetty maksuohjelmaan lisäsuoritusvelvollisuutta koskevat määräykset. Tähän nähden on perusteltua, että lisäsuoritusvelvollisuus voidaan vahvistaa taannehtivasti, vaikka A:n maksuohjelma onkin vahvistettu ennen 1.2.1997.

Edellä mainitussa voimaantulosäännöksessä ei ole määräystä siitä, onko yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 35a §:n säännöksiä lisäsuoritusvelvollisuuden määrästä sovellettava myös velallisen ennen säännöksen voimaantuloa kasvaneeseen maksuvaraan vai onko määrän osalta sovellettava niitä säännöksiä, joita olisi sovellettu, jos maksuohjelmaa olisi muutettu silloin, kun velalliselle syntyi velvollisuus ilmoittaa parantuneesta maksukyvystään. Kun tuollaista määräystä ei ole, voimaantulosäännöstä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti niin, että 35a §:n säännöksiä sovelletaan myös ennen säännösten voimaantuloa kasvaneeseen maksuvaraan.

Mainittua 35a §:ä koskevasta hallituksen esityksestä (HE 98/2002) ilmenee, että kukin lisäsuoritusta vaatinut velkoja saa maksuohjelmassa vahvistettua prosentuaalista jako-osuuttaan velallisen kaikista veloista vastaavan osuuden sanotussa säännöksessä tarkoitetusta lisäsuoritusmäärästä ja että niiden velkojien osuus, jotka eivät esitä vaatimuksia lisäsuoritusten vahvistamista koskevassa asiassa, jää velallisen hyväksi.

A ei ole riitauttanut käräjäoikeuden tekemää laskelmaa hänen maksuvaransa parantumisesta vuosilta 1998-2003, joten hovioikeus on sen perusteella laskenut A:n lisäsuoritusvelvollisuuden.

Selostetuilla perusteilla A:lla ei ole lisäsuoritusvelvollisuutta vuodelta 1998, koska hänen maksuvaransa ei ole sanotun vuoden aikana parantunut 800 euroa, ja vuosilta 1999-2003 lisäsuorituksen määrä ilmenee seuraavasta:

vuosi / parantunut maksuvara euroina / vähennettynä 800 eurolla, / josta kaksi kolmasosaa eli lisäsuorituksen määrä euroina

1999 3.856,88 3.056,88 2.037,92
2000 3.627,64 2.827,64 1.885,09
2001 4.360,20 3.560,20 2.373,47
2002 5.168,49 4.368,49 2.912,33
2003 4.291,46 3.491,46 2.327,64

Laskennallinen lisäsuoritusvelvollisuus kokonaisuudessaan on siten yhteensä 11.536,45 euroa.

Niiden velkojien, jotka ovat vaatineet asiassa A:lta lisäsuoritusta, osuudet hänen kaikista veloistaan ovat vahvistetussa maksuohjelmassa olleet, Balancon Assets Oy:n 1,86, C&A Finland Oy:n 81,57, Intrum CAI Debt Finance AB:n 6,47, Intrum Justitia Dept Finance AG:n 0,63 ja Turun Osuuskaupan 1,16 prosenttia.

Muut velkojat eivät ole vaatineet lisäsuoritusta, eikä heillä sen vuoksi ole enää oikeutta saada sitä.

Edellä olevan perusteella A on velvoitettava suorittamaan lisäsuorituksena Balancon Assets Oy:lle 214,58 euroa, C&A Finland Oy:lle 9.410,28 euroa, Intrum CAI Debt Finance AB:lle 746,41 euroa, Intrum Justitia Debt Finance AG:lle 72,68 euroa ja Turun Osuuskaupalle 133,82 euroa.

Lisäsuoritusvelvollisuuden kohtuuttomuus

A on lisäksi vaatinut, että lisäsuoritusvelvollisuus poistetaan, koska se on kohtuuton. Laissa ei ole kuitenkaan määräystä, joka oikeuttaisi tuomioistuimen ilman velkojien suostumusta kohtuullistamaan lisäsuoritusvelvollisuutta. Näin ollen ja kun A:n velkojat eivät ole siihen suostuneet, A:n tätä koskeva vaatimus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa

A:n maksuvara on edeltä ilmenevin tavoin parantunut maksuohjelman aikana huomattavasti. Siihen nähden hänen käräjäoikeuden tuomiossa selostettu ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntinsä on merkittävästi loukannut hänen velkojiensa etua. Sen vuoksi asiassa on yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 62 §:ssä tarkoitettu erityinen syy soveltaa A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuteen niitä sännöksiä, joita sovelletaan riita-asiain oikeudenkäynneissä.

A:n velvollisuus suorittaa Balancon Assets Oy:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa on edellä lausuttu huomioon ottaen ratkaistava oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten perusteella.

Balancon Assets Oy:n asiassa esittämistä vaatimuksista hyväksytään lisäsuoritusvelvollisuutta koskeva vaatimus osittain ja velkajärjestelyn raukeamista koskeva vaatimus hylätään kokonaan. Näin ollen yhtiö voittaa asian oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin osaksi. Sen vuoksi A on mainitun pykälän nojalla velvollinen korvaamaan yhtiön 220 euron määräisistä oikeudenkäyntikuluista vain osan eli hovioikeuden harkinnan mukaan 100 euroa.

C&A Finland Oy, Intrum CAI Debt Finance AB, Intrum Justitia Debt Finance AG ja Turun Osuuskauppa ovat käräjäoikeudessa vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista vain siinä tapauksessa, että niiden ensisijainen, A:n velkajärjestelyn raukeamista koskeva vaatimus hyväksytään. Sen vuoksi ja koska käräjäoikeus on tältä osin lainvoiman saaneella päätöksellään hylännyt viimeksi mainitun vaatimuksen, myös yhtiöiden oikeudenkäyntikuluja koskeva vaatimus on hylättävä.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä muutetaan.

A:n lisäsuorituksen määräksi vahvistetaan käräjäoikeuden vahvistaman määrän asemesta 11.536,45 euroa. Käräjäoikeuden A:n lisäsuorituksina maksettavaksi tuomitsemat määrät alennetaan, Balancon Assets Oy:n osalta 214,58 euroon, C&A Finland Oy:n osalta 9.410,28 euroon, Intrum CAI Debt Finance AB:n osalta 746,41 euroon, Intrum Justitia Debt Finance AG:n osalta 72,68 euroon ja Turun Osuuskaupan osalta 133,82 euroon, joille määrille on maksettava käräjäoikeuden päätöksessä mainituin tavoin viivästyskorkoa. A:n Balancon Assets Oy:lle maksettavaksi tuomittu korvaus oikeudenkäyntikuluista alennetaan 100 euroon käräjäoikeuden päätöksessä mainituin tavoin laskettavine viivästyskorkoineen. Muut asiassa esitetyt vaatimukset hylätään ja A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa oikeudenkäyntikulujen korvausta muille edellä mainituille yhtiöille paitsi Balancon Assets Oy:lle.

Asian ratkaiseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Juhani Saarinen
hovioikeudenneuvos Pentti Mäkinen
viskaali Mika Herhi (HOL 9 §)

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 21.11.2006 : Ei valituslupaa

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.