Rovaniemen HO 24.08.2005 640

Poronhoitolaki - aitaaminen

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

A vaati, että arvioimislautakunnan päätös 14.10.2003 paliskunnan ja maanomistajan aitaamisvelvollisuuden osalta kumotaan ja B:n paliskunta velvoitetaan rakentamaan kustannuksellaan esteettisesti asianmukainen, maanomistajan omat käyttötarpeet huomioon ottava ja hyvän rakennustavan mukainen aita A:n kiinteistölle sakon uhalla kolmen kuukauden kuluttua tuomion lainvoimaisuudesta A:n omistaman alueen ympärille maastoon merkittävään paikkaan ja että paliskunta velvoitetaan pitämään aita kustannuksellaan kunnossa. Paliskunta vaati, että kanne hylätään perusteettomana.

Käräjäoikeus kumosi arvioimislautakunnan päätöksen siltä osin kuin siinä oli määrätty paliskunta toimittamaan maanomistajalle asialliset aitatarpeet ja määrätty maanomistaja tekemään aidan rakennustyö. Käräjäoikeus velvoitti paliskunnan sakon uhalla rakentamaan kustannuksellaan A:n kiinteistölle hyvän rakennustavan ja ainakin vastaavan aidan kuin paliskunta oli rakentanut Sodankylän kirkonkylässä olevan erään toisen kiinteistön ympärille. Aita tuli rakentaa kiinteistön rajoja myöten ja siihen tuli rakentaa käyttöä varten tarvittavat portit. Käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimuksen paliskunnan velvoittamisesta pitämään aita kustannuksellaan kunnossa lakiin perustumattomana.

Paliskunta valitti hovioikeuteen.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Paliskunta on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja A:n kanne hylätään. Lisäksi paliskunta on vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen. Paliskunta on vaatinut, että hovioikeus toimittaa asiassa pääkäsittelyn.

Paliskunta on lausunut, että se ei ollut velvollinen aitaamaan A:n omistamaa kiinteistöä, koska kysymyksessä ei ollut poronhoitolain 32 §:n tarkoittama puutarha. Lainkohdassa puutarhalla tarkoitettiin niin sanottua hyötypuutarhaa, jonka pitoa tuli harjoittaa ammattimaisesti ja jolla tuli olla omistajalleen taloudellista merkitystä. Kysymyksessä ei ollut myöskään lainkohdan tarkoittama muu erityiseen käyttöön tarkoitettu alue, kuten viljelty pelto tai taimikko. Paliskunta oli aikaisemmin vapaaehtoisesti aidannut A:n kiinteistön kaksi kertaa. Näillä toimilla paliskunta ei kuitenkaan ollut tunnustanut aitaamisvelvollisuuttaan. A oli purkanut aikaisemmin tehdyt aidat. Oli selvää, että paliskunnalla ei ollut enää velvollisuutta aidata kiinteistöä.

Vastaus

A on vaatinut, että valitus hylätään ja että paliskunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäynti- ja asianosaiskulunsa hovioikeudessa korkoineen.

A on lausunut, että hänen puutarhansa oli niin sanottu hyötypuutarha, jolla oli hänelle myyntitulojen muodossa taloudellista merkitystä. Lisäksi puutarhalla oli hänelle myös muuta kuin taloudellista merkitystä. Sinänsä poronhoitolaissa ei edes käytetty käsitettä hyötypuutarha. Paliskunta oli aitaamalla kiinteistön aikaisemmin kaksi kertaa tunnustanut aitaamisvelvollisuutensa. Lisäksi paliskunta oli tyytynyt arvioimislautakunnan päätökseen, jolla sen aitaamisvelvollisuus oli vahvistettu. Paliskunta ei enää voinut oikeudellisesti merkityksellisellä tavalla riitauttaa sitä, oliko se aitaamisvelvollinen vai ei. A:n oli ollut pakko välillä purkaa paliskunnan rakentama aita pois, koska se oli estänyt kiinteistön käyttöä. Myöhemmin hän oli siirtänyt saman aidan takaisin paikalleen.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Poronhoitolain 31 §:n 1 momentin mukaan muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella poroja on hoidettava siten, etteivät ne pääse puutarhoihin, vakinaisten asuntojen pihoihin tai muille erityiseen käyttöön otetuille alueille. Lain 32 §:n 1 momentin mukaan paliskunta on velvollinen rakentamaan aidan, muun laitteen tai rakennelman (aitaaminen) muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella puutarhojen, vakinaisten asuntojen pihojen ja muiden erityiseen käyttöön otettujen alueiden suojaamiseksi poroilta. Aitaamisvelvollisuuden edellytyksenä on, että aitaaminen on tarpeen vahinkojen estämiseksi ja että rakentamiskustannukset ovat kohtuulliset aitaamisesta todennäköisesti saatavaan hyötyyn verrattuna.

Asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko A:n kiinteistöä pidettävä poronhoitolain tarkoittamana puutarhana.

Paliskunta on väittänyt, että poronhoitolaissa puutarhalla tarkoitettiin niin sanottua hyötypuutarhaa, joka tuotti omistajalleen taloudellista hyötyä ja jonka pitoa tuli harjoittaa ammattimaisesti. Poronhoitolaissa tai sen esitöissä ei ole määritelmää siitä, mitä käsite puutarha tarkoittaa. Puutarhan merkityssisältöä on siten tulkittava sen yleiskielisen merkityksen perusteella. Yleiskielessä puutarha tarkoittaa hyöty- ja/tai koristekasvien viljelyaluetta. Hovioikeus toteaa, että viljelyalueen katsominen poronhoitolain tarkoittamaksi puutarhaksi ei edellytä sitä, että alue tuottaisi taloudellista hyötyä.

Hovioikeus on A:n kiinteistöllä toimittamassaan katselmuksessa todennut, että kiinteistöllä oli perunamaa, mansikkamaa ja kasvimaa, marjapensaita sekä runsaasti monivuotisia ja yksivuotisia koristekasveja. Suuri osa kiinteistön alueesta oli viljeltyä. Hovioikeus toteaa toimittamansa katselmuksen perusteella, että A:n kiinteistöllä on poronhoitolaissa tarkoitettu puutarha.

Paliskunnan aitaamisvelvollisuus edellyttää lisäksi, että aitaaminen on tarpeen vahinkojen estämiseksi ja että rakentamiskustannukset ovat kohtuulliset aitaamisesta todennäköisesti saatavaan hyötyyn verrattuna.

Asiassa on riidatonta, että porot ovat aiheuttaneet A:n kiinteistöllä oleville viljelmille useampaan otteeseen vahinkoja.

A on kertonut, että puutarhan laittaminen nykyiseen kuntoonsa oli vaatinut aikaa yli kymmenen vuotta. Hän ja hänen lastensa perheet saivat hyötykasvien viljelystä satoa koko vuoden tarpeisiin. Hän oli myös vuosittain myynyt mansikoita ja saanut niistä myyntituloa noin 840 euroa vuodessa. Lisäksi hän oli saanut puutarhastaan runsaasti henkistä mielihyvää. Paliskunnan poroisäntä on kertonut aidan rakentamiskustannuksista, että paliskunnan eräälle toiselle kiinteistölle rakentaman aidan rakentamiskustannukset olivat olleet noin 1,5 euroa metriltä, mutta tarvikkeiden hinnat olivat tämän jälkeen nousseet. A:n kiinteistön aitaamiseksi tulisi rakentaa aitaa noin 200 metriä. Todistajana kuultu H on kertonut, että aidan rakentamisen veroton kokonaiskustannus oli 2,31 euroa metriltä.

A:n kiinteistön aitaaminen on porojen sillä oleville viljelmille jo useampaan kertaan aiheuttamien vahinkojen vuoksi tarpeen uusien vahinkojen estämiseksi. Poroisännän ja H:n kertomuksista ilmenee, että uuden kunnollisen suoja-aidan rakentaminen A:n kiinteistölle tulisi maksamaan paliskunnalle korkeintaan 500 euroa. Aidan rakentamisella pystytään suojaamaan A:n kiinteistöllä olevat aiempana tarkemmin selostetut suhteellisen laajat hyöty- ja koristekasviviljelmät porojen aiheuttamilta vahingoilta. Hovioikeus katsoo edellä mainituilla perusteilla aidan rakentamiskustannusten olevan kohtuulliset aitaamisesta todennäköisesti saatavaan hyötyyn verrattuna. Hovioikeus toteaa lisäksi, että myös arvioimislautakunnan ratkaisu siitä, että paliskunta oli velvoitettu toimittamaan A:lle asialliset aitatarpeet, tukee sitä käsitystä, että paliskunta on kysymyksessä olevassa tapauksessa aitaamisvelvollinen.

Hovioikeus katsoo kuten käräjäoikeuskin, että A:n kiinteistöllä nyt oleva aita ei täytä niitä vaatimuksia, joita kunnolliselle aidalle on asetettava.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että paliskunta on velvollinen aitaamaan A:n kiinteistön.

Käräjäoikeus on hylännyt A:n vaatimuksen paliskunnan velvoittamisesta pitämään aita kustannuksellaan kunnossa. Tältä osin hovioikeus toteaa, että tästä ei ole ollut hovioikeudessa kysymys.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiota ei muutettu.

B:n paliskunta velvoitettiin maksamaan A:n oikeudenkäynti-ja asianosaiskulut hovioikeudessa korkoineen.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Heikki Supponen, Marianne Wagner-Prenner, Tapio Alkula
Esittelijä Kaarina Ollikainen

Lanvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Etusivulle

Päivitetty 11.11.2005

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.