Itä-Suomen HO 29.09.2005 1123

Naapuruussuhde - Rakennuksen siirtäminen pois toisen maalta

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

JOENSUUN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 21.10.2004

KANNE

Vaatimukset

Kantajat Olavi ja Marja-Leena A ovat vaatineet, että

1) vastaaja Aune B velvoitetaan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun tässä asiassa annettu tuomio on saanut lainvoiman, siirtämään omistamansa osittain kantajien tilalla sijaitsevan rakennuksen pois kantajien maalta,

2) ellei edellä mainittua toimenpidettä ole tehty sanotussa määräajassa, kantajilla on oikeus ulosottolain 6a luvun 12 §:n mukaisesti teettää rakennuksen siirtäminen vastaajan kustannuksella,

3) B velvoitetaan korvaamaan A:n puolisoiden oikeudenkäyntikulut korkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

VASTAUS

Vaatimukset

Vastaaja on vastustanut kannetta ja pyytänyt sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista yhteisvastuullisesti korkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Rakennuksen ikä ja rakentaminen

Todistaja K on kertonut inventoineensa kysymyksessä olevan rakennuksen vuoden 2002 heinäkuussa. Tuolloin hän oli todennut, että rakennuksen seinähirsissä olevien merkintöjen perusteella rakennus on tuotu jostakin muualta ja pystytetty nykyiselle paikalleen.

Todistaja V on arvellut rakennuksen olevan 1900-luvun alkupuolelta ja todistaja T on pitänyt mahdollisena, että rakennus olisi rakennettu 1920-luvulla.

Edellä mainitun todistaja K:n kertomuksesta käräjäoikeus tekee sen johtopäätöksen, että kysymyksessä olevaa rakennusta ei ole alunperin rakennettu nykyiselle paikalleen vaan rakennukseen on käytetty muualta siirrettyjä hirsiä. Todistajien kertomusten perusteella on myös mahdollista, että rakennus olisi rakennettu 1900-luvun alkupuolella mahdollisesti 1920. Tätä käsitystä tukee todistaja T:n mainitsemat vuodelta 1920 löydetyt ensimmäiset rekisterimerkinnät tästä rakennuksesta. Todistajana kuullun J:n mukaan rakennus on ollut paikallaan jo 1934, jolloin siinä ei ole ollut maakellaria eikä portaita ullakolle.

Vastaajan tietoisuus rakennuksen sijainnista osittain kantajien tilan puolella

Todistajana kuultu Esa B on kertonut, että kun hän ja vastaaja olivat 1975 ostaneet tilan vastaajan tädiltä, tämän kaupan teon yhteydessä oli tullut ilmi, että rakennus sijaitsi osittain naapurin puolella. Tämä seikka oli tullut myös vastaajan tietoon.

Käräjäoikeus pitää Esa B:n kertomusta uskottavana ja sen perusteella on tullut selvitetyksi vastaajan tienneen jo kiinteistön ostaessaan rakennuksen sijaitsevan osittain naapurien puolella eli nykyisin kantajien omistamalla tilalla.

Rakennuksen sijaintipaikan hyväksyminen

Olavi A on kertonut, että hän oli ostanut P tilan vuonna 1974. Seuraavana kesänä tilan rajoja tarkastellessaan hän oli havainnut B:n puolisoiden rakennuksen sijaitsevan osittain heidän puolellaan. Tuolloin Esa B oli pyytänyt, että heidän rakennuksensa saisi olla paikallaan vuoden tai kaksi. Tämän jälkeen Esa B oli tinkinyt lisää aikaa eikä rakennusta oltu siirretty.

Vaikka vastaaja on ilmoittanut, etteivät kantajat ole aikaisemmin esittäneet rakennuksen siirtovaatimuksia ja Esa B on ilmoittanut, ettei hän muista tällaisia vaatimuksia esitetyn, käräjäoikeus pitää kuitenkin mahdollisena, että kantajat ovat Olavi A:n esittämällä tavalla vaatineet rakennuksen siirtämistä pois heidän tilaltaan. Joka tapauksessa käräjäoikeus pitää selvitettynä, etteivät kantajat ole antaneet suostumustaan siihen, että rakennus pysyvästi jää osittain heidän tilan puolelle. Näin ollen kantajilla on edelleen oikeus vaatia rakennuksen siirtämistä pois heidän maaltaan.

Rakennuksen siirtäminen

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 14 §:n mukaan jos rakennus on niin rakennettu, että se osaksi on toisen maalla, olkoon naapuri velvollinen sallimaan rakennuksen jäämisen paikoilleen, milloin sen purkaminen, toisenlaiseksi rakentaminen taikka muuttaminen aiheuttaisi naapurille johtuvaan haittaan ja rakennuksen arvoon nähden suhteettoman suurta vahinkoa.

Olavi A on kertonut, että rakennuksesta on aiheutunut hänelle kaikennäköistä haittaa muun muassa katolta lumet ovat tulleet hänen puolelleen ja naapurien läheisyys häiritsee ja rajoittaa kiinteistön käyttöä.

Aune B on kertonut, että hän käyttää mökkiä ja muita rakennuksia kesäasuntona ja käyttöä on myös jonkin verran talvella. Rakennuksen siirtäminen ei onnistu ja siirron yhteydessä uuni ja kellari tuhoutuisivat. Rakennuksen siirron jälkeen ympäristökään ei olisi samanlainen.

Todistaja K on kertonut, että jossakin vaiheessa rakennuksen perustusta on tuettu betonivalulla ja rakennusta on korotettu kahdella hirsivarvilla. Todistajan mukaan rakennuksen siirtämisen yhteydessä rakennuksen miljöö muuttuu ja kokonaisuus kärsii.

Todistaja V on ilmoittanut rakennuksen edustavan mökkiläisasutusta ja sillä on kulttuurihistoriallista arvoa. Rakennuksen siirtämisen yhteydessä nämä arvot menetettäisiin.

Todistaja T on ilmoittanut rakennuksen sijaitsevan Viinijärven asemakaava-alueella S1 suojavyöhykkeellä. Tämä suojavyöhyke sijaitsee molemmin puolin jokea. Suojavyöhykkeellä alueen puusto ja muu olennainen jokimaisemaan liittyvä on määrätty säilytettäväksi. Todistajan käsityksen mukaan määräys koskee myös vanhoja rakennuksia. T:n mukaan rakennuksen siirtäminen on hyvin hankalaa ja myös kallista.

Aikaisemmin esitetyn ja edellä selostettujen kertomusten sekä katselmuksessa havaitsemansa perusteella käräjäoikeus tekee seuraavat johtopäätökset:

Kysymyksessä olevaa rakennusta ei ole alunperin rakennettu nykyiselle paikalleen vaan rakennuksen hirret ovat peräisin jostakin toisesta rakennuksesta. Rakennus on kooltaan melko pieni.

Rakennus ei ole enää alkuperäisessä rakennustyylissään. Päreen sijasta vesikatteena on käytetty tiiltä ja perustuksia on tuettu sementtivalulla.

Viranomaisten toimesta rakennusta ei ole määrätty suojeltavaksi.

Edellä mainituista syistä käräjäoikeus katsoo, että rakennuksella ei ole sellaista merkittävää arvoa, mikä estäisi sen siirtämisen.

Rakennuksen pihapiirissä on huomattavasti myöhemmin rakennettu aittarakennus ja vanhaan rakennusmaisemaan sopimaton sähkölinja.

Rakennuksen siirtäminen ei ole mahdotonta ja vastaajan tilalta löytyy sille paikka.

Vastoin todistajien esittämää käräjäoikeus katsoo, että rakennuksen siirtäminen ei enää huomattavasti rikkoisi pihapiirin mahdollisia kulttuurihistoriallisia arvoja. Näin ollen käräjäoikeuden mielestä myöskään maisemalliset arvot eivät ole esteenä rakennuksen siirtämiselle.

Rakennuksen nykyisestä sijainnista on haittaa kummallekin osapuolelle. Tilojen täysimääräinen hyödyntäminen on tällä hetkellä estynyt. Erityisesti tämä tulee esiin mahdollisesssa tilan myynnissä kauppahintaa alentavana seikkana.

Kantajille rakennuksen sijainnista aiheutuu muutakin heidän ilmoittamaansa haittaa.

Kokonaisarvostelussa käräjäoikeus päätyy siihen, että rakennuksen siirtäminen sen ikä, koko ja kunto sekä varustus huomioon ottaen ei aiheuta vastaajalle suhteettoman suurta vahinkoa. Tilan ostaessaan vastaajan on tullut myös varautua rakennuksen mahdolliseen siirtämiseen.

Edellä esitetyn perusteella käräjäoikeus katsoo, että kantajien ei tarvitse sallia rakennuksen jäämistä paikoilleen ja hyväksyy kanteen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA

Aune B velvoitetaan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun tämä tuomio on saanut lainvoiman, ryhtymään toimenpiteisiin ja siirtämään omistamansa osittain Olavi ja Marja-Leena A:n omistamalla Liperin kunnan Taipaleen kylässä sijaitsevalla P-nimisellä tilalla olevan rakennuksen pois kantajien maalta uhalla, että kantajilla on oikeus ulosottolain 6 a luvun 12 §:n mukaisesti teettää rakennuksen siirtäminen vastaajan kustannuksella.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Pormestari Onni Naakka

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUS TUOMIO 29.9.2005

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDEN PÄÄKÄSITTELYSSÄ

Aune B on käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta vastauksestaan ilmenevillä perusteilla vaatinut, että Marja-Leena ja Olavi A:n kanne hylättäisiin ja että A:t velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen. Toissijaisesti B on vaatinut, että A:t määrättäisiin vastaamaan itse oikeudenkäyntikuluistaan asiassa.

A:t ovat käräjäoikeuden tuomiossa selostetusta kanteestaan ilmenevillä perusteilla vastustaneet muutosvaatimuksia ja vaatineet, että valitus hylättäisiin ja että Aune B velvoitettaisiin korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan, jos rakennus on niin rakennettu, että se osaksi on toisen maalla taikka lähempänä sitä, kuin lain, asetuksen tai rakennusjärjestyksen taikka asema- tai rakennuskaavan mukaan on sallittu, eikä rakentaminen ole tapahtunut vastoin parempaa tietoa taikka törkeästä huolimattomuudesta, olkoon naapuri, joka ei, sen jälkeen kun on alettu rakentaa rajan yli taikka lähemmäksi kuin edellä on mainittu, viipymättä sitä vastaan ole tehnyt huomautusta, velvollinen sallimaan rakennuksen jäämisen paikoilleen, milloin sen purkaminen, toisenlaiseksi rakentaminen taikka muuttaminen aiheuttaisi naapurille johtuvaan haittaan ja rakennuksen arvoon nähden suhteettoman suurta vahinkoa.

A:t ovat ostaneet P:n tilan vuonna 1974 ja Aune B yhdessä silloisen puolisonsa kanssa saanut S:n tilan omistukseensa vuonna 1975. Nyt kysymyksessä oleva rakennus on ollut kanteessa kerrotuin tavoin osaksi P:n tilan puolella. Sillä seikalla, onko B tiennyt ennen vuoden 2001 rajankäyntitoimitusta rakennuksen sijaitsemisesta osaksi naapurin puolella, ei ole asiassa merkitystä.

A:t eivät ole antaneet suostumustaan rakennuksen jäämiseen paikoilleen.

A:t ovat mahdollisesti jo vuonna 1975 tai 1976 ja joka tapauksessa viimeistään vuonna 1982 saaneet tietää, että rakennus sijaitsi osaksi heidän tilallaan. A:t ovat esittäneet rakennuksen sijainnista huomautuksen Aune B:lle 1990-luvun loppupuolella. A:t ovat edellä mainitun lainsäännöksen mukaisesti velvolliset sallimaan rakennuksen jäämisen paikoilleen, mikäli rakennuksen siirtäminen aiheuttaisi A:n puolisoille johtuvaan haittaan ja rakennuksen arvoon nähden suhteettoman suurta vahinkoa.

A:t ovat väittäneet, että rakennuksen katolta tippuva vesi ja lumi, rakennuksen aiheuttama varjo, rakennuksen viereisen maan käytön estyminen tehokkaaseen puutarhaviljelyyn ja A:n puolisoiden kulkemisen vaikeutuminen rantasaunalle aiheuttivat heille tuntuvaa haittaa. Hovioikeus on katselmuksessa voinut havaita, että A:n puolisoille aiheutui rakennuksen sijainnista osaksi heidän tilallaan heidän ilmoittamaansa haittaa lukuunottamatta kulkemisen vaikeutumista. Hovioikeus arvioi aiheutuvan haitan kokonaisuutena arvostellen vähäiseksi.

Kysymyksessä on vuoraamaton yhden huoneen hirsirakennus, jonka eteisosa on rakennettu pystylomalaudoituksella. Rakennuksessa on tiilikatto ja sen alla pärekatto. Rakennuksen sisällä on liuskekivistä muurattu uuni. Rakennuksen perusta on tehty luonnonkivistä ja perustaa on myöhemmin tuettu betonilla. Rakennuksen alla on maakellari.

Rakennus on vanhin Liperin kunnan Viinijärven Taipaleenjoen rannassa säilynyt talo. Rakennus edustaa pohjoiskarjalalaisen pieneläjän mökkiasumista. Rakennuksessa on nähtävissä monenlaisia rakennustyylejä ja tämä ajallinen kerroksellisuus lisää rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa. Rakennuksen tekninen arvo on vähäinen mutta sen kulttuurihistoriallinen arvo on merkittävä.

Taipaleenjoen varsi on asemakaavassa luokiteltu S 1 suojavyöhykealueeksi. Luokitus merkitsee sitä, että alueen puusto ja muut ominaispiirteet on säilytettävä. Katselmuksessa tehtyjen havaintojen perusteella S:n tilan pihapiiri on ehjä kokonaisuus rakennuksineen ja vanhoine puineen. Tämä kokonaisuus rikkoutuisi, mikäli rakennusta siirrettäisiin. Samoin voidaan arvioida, että osa rakennuksen rakennusteknisistä yksityiskohdista rikkoutuisi ja häviäisi rakennusta purettaessa ja pystytettäessä uudelleen. Näin ollen rakennuksen siirtäminen saattaisi vähentää sen kulttuurihistoriallista arvoa.

Hovioikeus arvioi, että rakennuksen poissiirtämisestä ja uudelleen rakentamisesta aiheutuvat kustannukset ovat huomattavat. Lisäksi rakennuksen siirtämisestä aiheutuisi Aune B:lle pihapiirin kauneusarvon menettämisenä tuntuva vahinko.

Edellä on todettu, että A:n puolisoille rakennuksen sijainnista osaksi heidän tilallaan johtuva haitta on vähäinen. Tähän haittaan nähden rakennuksen poissiirtäminen aiheuttaisi rakennuksen arvoon nähden suhteettoman suurta vahinkoa. Sen vuoksi hovioikeus päätyy siihen, että Aune B:tä ei voida velvoittaa siirtämään rakennusta pois A:n puolisoiden tilalta, vaan A:t ovat velvolliset sallimaan rakennuksen jäämisen paikoilleen B:n häiriöttömään hallintaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja Marja-Leena ja Olavi A:n kanne hylätään.

Aune B vapautetaan velvollisuudesta ryhtyä toimenpiteisiin omistamansa rakennuksen poissiirtämiseksi A:n puolisoiden maalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Markku Arponen, Olavi Snellman ja Heikki Laakso
Valmistelija: Eija Pitkänen

Lainvoimaisuustiedot:

Korkeimman oikeuden ratkaisu 15.2.2006: Ei valituslupaa

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.