Helsingin HO 14.9.2005 2920

Vangitun kantelu - Tuomarin esteellisyys - Oikeudenmukainen oikeudenkäynti

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

VANTAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 16.8.2005

SELOSTUS ASIASTA

Syyttäjän rangaistusvaatimus

1. TÖRKEÄ HUUMAUSAINERIKOS
(6840/R/0000504/05)
Rikoslaki 50 luku 2 § (1304/93)
Rikoslaki 5 luku 3 §

13.1.2005 VANTAA

A, C ja B ovat yhdessä tuoneet laittomasti maahan levitystarkoituksessa 1919 grammaa amfetamiinia siten, että

  • C on tuonut vartaloonsa teipattuna huumausaineen maahan ja luovuttanut sen edelleen kuljetettavaksi B:lle ja
  • B on kuljettanut huumausaineen Tampereelle A:lle luovutettavaksi.

Huumausainerikoksen kohteena on suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta, sillä on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja sitä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

2. TÖRKEÄ AMPUMA-ASERIKOS
(6750/R/0000546/05)
Ampuma-aselaki 9 §, 18 §, 102 § (1/98)

1.6.2004 - 13.1.2005 TAMPERE

A on laittomasti pitänyt hallussaan pienikokoiseksi, sauvanmalliseksi taskulampuksi naamioitua kynäpistoolia ja siihen kuuluvia patruunoita. A on tällä menettelyllään pitänyt laittomasti hallussaan erityisen vaarallista ampuma-asetta.

Ampuma-aserikoksen kohteena on erityisen vaarallinen ampuma-ase ja sitä on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä.

Syyttäjän muut vaatimukset

Ampuma-aseen menettäminen syytekohdassa 2
A on tuomittava menettämään valtiolle laittomasti hallussapitämänsä ase ja patruunat.
(Takavarikkopöytäkirja nro6750/R/546/05/KEY/1, kohdat 4-5))
Ampuma-aselaki 104 §

Todistelukustannusten korvaaminen syytekohdassa 1
A on velvoitettava korvaamaan valtiolle mahdolliset todistelukustannukset.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

Vastaus

A kiistää syytekohdan 1. Hän ei ole tiennyt mitään huumausaineesta, jonka C on luovuttanut B:lle. A ei ole ollut vastaanottamassa B:ltä ainetta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMION PERUSTELUT

Syyksilukeminen

A on syyllistynyt siihen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syyksilukemisen perustelut

Syytekohta 1
Käräjäoikeus on tuomiollaan 30.5.2005 nro 1745 tuominnut C:n ja B:n rangaistukseen kysymyksessä olevaa amfetamiinierää koskevasta törkeästä huumausainerikoksesta. Lainvoimaa vailla olevassa tuomiossa katsotaan, että C on 13.1.2005 myöntämänsä mukaisesti tuonut erän Virosta Helsingiin ja jättänyt sen B:n kuljettamaan autoon ja B on tämän tieten kuljettanut erän autollaan Tampereelle. Syytteen mukaan B:n on ollut tarkoitus luovuttaa erä A:lle.

A on kertonut, että hänelle lähemmin tuntemattomaksi jäänyt mutta tuttavallisesti esiintynyt V oli soittanut hänelle Tampereella 13.1.2005 kello 14 aikoihin ja kysynyt, voisiko A soittajan ollessa reissussa opastaa ulkomailta tulevan työmiehen Pirkkalan ABC-huoltoasemalle, jos työmies A:lle soittaa. A oli suostunut tähän. Illalla kahdeksan aikoihin ulkomaalainen mies oli soittanut A:lle. A oli saanut sen verran miehen huonosta suomesta selvää, että mies oli Helsingistä Tampereelle tulevan moottorintien päässä Tampereen Viinikassa Essolla. A ajoi Essolle ja tankatessaan huomasi ulkomaan rekisterissä olleen pakettiauton. A ajoi pakettiauton eteen ja viittoi sen kuljettajan seuraamaan autollaan häntä. Ajettiin peräkkäin Pirkkalan ABC-huoltamolle ja pakettiauto ajoi A:n viereen parkkiin. A oli aikeissa nousta autosta ja mennä ostamaan tupakkaa. Poliisit tulivat paikalle ennenkuin kuljettajat ennättivät nousta autoistaan.

A:lla oli ollut käytössään hänen veljensä ostama urheiluauto, jonka hän oli noutanut edellisenä päivänä 12.1.2005 Helsingistä. Poliisit tapasivat autosta 1,1 gramman erän amfetamiinia. A:n mukaan hänelle on poliisikuulustelujen jälkeen selvinnyt, että erän oli jättänyt autoon J ollessaan eräässä vaiheessa A:n kyydissä. Autossa olleen ampuma-aseen A oli kertomansa mukaan ottanut mukaansa näyttääkseen sitä eräälle kaverilleen. Autossa oli ollut lisäksi kaksi matkapuhelinta, joista oli irti akut ja liittymäkortit. Tämän selitti A:n mukaan se, että toisesta puhelimesta oli ollut ilmeisesti akku lopussa ja A oli ajaessaan tämän vuoksi sählännyt puhelimien kanssa.

A:n mukaan häntä on käytetty hänen oikeaa asianlaitaa tietämättä opastamaan B:tä, jolla on ollut autossaan huumausainetta. Huumausaineen edelleenluovutus ei ehtinyt tapahtua, joten selvittämättä jäi, miten ja kenelle aine oli tarkoitus luovuttaa. A:lle oli soitettu kuulustelujen jälkeen ilmeisesti V:n puolesta ja kysytty, mitä hän oli poliisille kertonut.

B on nyt pääkäsittelyssä kertonut, että hän oli tullut Suomeen neuvotellaakseen työtä itselleen ja tämän vuoksi saamansa neuvon mukaisesti mennyt 13.1.2005 klo 17 Helsingin Länsisatamaan. C, jota B ei tunne, oli tullut B:n kyytiin ja lyhyen ajelun aikana ilmeisesti jättänyt huumausaineen B:n auton takapenkille. Tätä B ei ollut tiennyt, vaan hän oli keskustellut C:n kanssa työstä Suomessa. C oli sanonut, ettei hän ehdi hoitaa B:n työnetsintää, vaan tämän tulisi ajaa Tampereelle ja soittaa C:n antamaan numeroon, jolloin hän saisi yösijan ja työasia etenisi. B oli ajanut Tampereelle ja pysähtynyt moottoritien päähän huoltoasemalle. Hän oli soittanut C:n antamaan numeroon ja kertonut vastanneelle henkilölle, missä oli. Jonkin ajan kuluttua hänen eteensä oli ajanut urheiluauto, jonka kuljettaja oli viittilöinyt hänet peräänsä. He olivat ajaneet peräkkäin Pirkkalan ABC-huoltamon pihaan. Tässä poliisivat olivat ottaneet heidät kiinni. B:lle oli vasta myöhemmin paljastunut, että hänen autossaan oli ollut huumausainetta.

Mainitussa tuomiossaan käräjäoikeus on katsonut, ettei B:n kertomus työnhausta Suomessa ole uskottava ja että C:n kertomuksesta ja muusta selvityksestä voidaan päätellä B:n olleen tietensä osallisena huumausainerikoksessa. Myös nyt käräjäoikeus katsoo, ettei B:n tänään antama edellä selostettu kertomus ole luotettava, vaan että hän on tiennyt kuljettavansa huumausainetta autossaan Helsingistä Tampereelle. B kertoo saaneensa C:ltä puhelinnumeron, johon soittaa Tampereella. Numero on ollut A:n käytössä olleeseen pre paid -liittymään. C on kiistänyt antaneensa B:lle mitään numeroa eikä olekaan uskottavaa, että C:lla olisi ollut B:n väittämään työnhakuasiaan liittyen numero A:lle, jolle kertomansa mukaan taas on samassa asiassa soittanut tuntemattomaksi jäänyt V.

Televalvontatiedoista havaitaan, että V on A:n mukaan soittanut hänelle liittymään, johon tätä ennen on soitettu vain kolme kertaa (6.1., 7.1. ja 13.1.). V:n puhelu olisi tullut puhelinkioskista Tampereen Koskikeskuksen tienoilta klo 14.07. On epäuskottavaa, että A:lle tuntemattomaksi jäävä henkilö osaisi soittaa hänelle juuri näin vähällä käytöllä olleeseen pre paid -liittymään. A:n kertomus puhelun sisällöstä on myös epäuskottava. Ajatus, että A:ta olisi tällä tavalla käytetty hyväksi arvokasta huumausaine-erää kuljettaneen henkilön opastamiseen, on varsin kaukaa haettu tällaisen toiminnan ollessa tyypillisesti niin suunniteltua, ettei siihen sotketa sattumanvaraisesti ulkopuolisia henkilöitä. Sekin, että A olisi tuntemattoman henkilön pyynnöstä ollut valmis opastamaan tämän työmiestä jollekin huoltoasemalle, on varsin outoa. Epätavallista on sekin, että A on vain viittilöinyt B:n peräänsä varmistumatta tämän asiasta, jos hän on tuskin saanut puhelimessa selvää, missä B on ja miksi.

A:n autosta tavattu 1,1 gramman erä amfetamiinia on todistetusti samaa valmistuserää kuin B:n autosta tavattu aine. A:n vasta tänään esittämä selitys aineen löytymiselle autosta ei ole uskottava. Vakuuttava ei ole myöskään A:n selitys aseen mukana ololle. Tällaiset seikat sopivat sen sijaan hyvin päätelmään, että A on ollut liikkeellä huumausainerikoksen merkeissä. Tähän sopii myös se, että A:lla on ollut autossa mukanaan kaksi matkapuhelinta, joista on ollut irti akut ja kaksi pre paid -liittymäkorttia, sillä huumausainerikoksiin liittyy yleensä ns. puhelimilla pelaaminen.

A ja B ovat ajaneet peräkkäin Pirkkalan ABC:lle ja parkkeeranneet vähän syrjemmälle huoltamorakennuksesta vierekkäin siten, että B:n auton takapenkin, jolla huumausaine on ollut, kohdalla oleva auton sivuovi on ollut A:n autoon päin. On luonnollista, että poliisi on tuolloin, kuten todistaja on kertonut, päätellyt huumausaineen luovutuksen olevan välittömästi käsillä.

Edellä olevia seikkoja kokonaisuutena arvioiden käräjäoikeus katsoo, ettei jää järkevää epäilystä siitä, etteikö A olisi ollut tietensä mukana B:n autossa olleen huumausaineen maahantuonnissa siten, että B:n oli tarkoitus luovuttaa aine A:lle.

Huumausainerikoksen kohteena on ollut suuri määrä (1919 g) erittäin vaarallista huumausainetta (amfetamiinia). Amfetamiinin pitoisuus on ollut 30 painoprosenttia, joten se on ollut sellaisenaan katukauppaan kelpaavaa. Arvioituna aineen hinnaksi katukaupassa 20 euroa grammalta maahantuodun erän arvoksi saadaan yli 38 000 euroa. Rikoksen on täytynyt olla suunnitelmallinen ja se on myös kokonaisuutena törkeä.

Syytekohta 2
Kysymyksessä on ollut taskulampuksi naamioitu eli siis erityisen vaarallinen ampuma-ase. A on ottanut sen mukaansa autoon, missä se on ollut hänen saatavillaan piilossa viereisen etupenkin alla ampumavalmiina. Pesässä olleen patruunan lisäksi A:lla on ollut mukana 30 patruunaa samassa paikassa autossa. Tämä ei olisi ollut tarpeen, jos tarkoitus on ollut vain näyttää asetta jollekulle. Todennäköisesti aseen ja patruunoiden mukana olo liittyy A:n syyksi edellä todettuun törkeään huumausainerikokseen. Näissä olosuhteissa ampuma-aserikos on kokonaisuutenakin arvostellen törkeä.

Menettämisseuraamusta A ei vastusta.

Rangaistuksen mittaaminen

Rangaistusta mitattaessa on lähdetty siitä, että A:n osuus syytekohdassa 1 tarkoitetussa huumausaineen maahantuonnin kokonaisuudessa on rangaistusarvoltaan samantasoinen kuin siitä viiden vuoden vankeuteen jo aiemmin jutussa tuomittujen C:n ja B:n. Rikoksen 1 kohteena on ollut 1919 grammaa amfetamiinia, jonka pitoisuus on ollut 30 painoprosenttia. A:n on täytynyt tietää olevansa mukana suunnitelmallisessa toiminnassa. Kun hän lisäksi on syyllistynyt vakavaan törkeään ampuma-aserikokseen oikeudenmukainen yhteinen vankeusrangaistus teoista on viisi vuotta kaksi kuukautta

Vangitseminen

A määrätään vangittavaksi, kun hänet on tuomittu vankeuteen viideksi vuodeksi kahdeksi kuukaudeksi eikä vangitseminen asian olosuhteissa ole kohtuutonta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

TUOMIOLAUSELMA

SYYKSI LUETUT RIKOKSET

1) Törkeä huumausainerikos 13.1.2005
2) Törkeä ampuma-aserikos 1.6.2004-13.1.2005

RANGAISTUSSEURAAMUKSET

YHTEINEN VANKEUSRANGAISTUS
5 vuotta 2 kuukautta vankeutta
Rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla tehtävä vähennys 8 päivää.
Vapaudenmenetysaika 13.-20.1.2005

LAINKOHDAT

1) Rikoslaki 50 luku 2 §

Rikoslaki 5 luku 3 §

2) Ampuma-aselaki 9 §, 18 § ja 102 §

MUUT RIKOSOIKEUDELLISET SEURAAMUKSET

Takavarikoidut ase ja patruunat tuomitaan valtiolle menetetyiksi (6750/R/546/05/KEY/1, kohdat4-5)

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

MUUT LAUSUNNOT

A määrätään vangittavaksi. Hänet passitetaan Vantaan poliisivankilaan/Vantaan vankilaan toimitettavaksi rangaistusta suorittamaan, jos tyytyy ratkaisuun, muutoin säilytettäväksi, kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai asiasta toisin määrätään.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Jyrki Rinnemaa

HELSINGIN HOVIOIKEUS PÄÄTÖS 14.9.2005

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

Aikaisempi vangitun kantelu
Hovioikeus on A:n erikseen tekemää vangitun kantelua koskevassa päätöksessään 26.8.2005 hylätessään kantelun todennut, että hovioikeus ottaa A:n pääasiaa koskevan valituksen saapumisen jälkeen välittömästi kantaa käräjätuomarin väitettyyn esteellisyyteen ja väitetyn esteellisyyden vaikutukseen A:n vangittuna pitämiseen.

Pääasiavalitus sekä sen yhteydessä tehty kantelu vangitsemisesta ja väite esteellisyydestä
A on 6.9.2005 hovioikeuteen saapuneessa valituksessaan vaatinut, että vangitsemispäätös kumotaan ja hänet määrätään heti päästettäväksi kysymyksessä olevan asian vuoksi vapaaksi hänen ollessa muussa asiassa vankeusvankina sekä että asia palautetaan käräjäoikeuteen käsiteltäväksi esteettömässä kokoonpanossa. Pääasiassa oli joka tapauksessa toimitettava hovioikeudessa pääkäsittely ja syyte törkeästä huumausainerikoksesta oli hylättävä ja A oli tuomittava ampuma-aserikoksesta sakkorangaistukseen.

Perusteina esteellisyysväitteen ja vangitsemista koskevan kantelun osalta A on todennut, että oikeudenkäynti ja A:n vangitseminen Vantaan käräjäoikeudessa 16.8.2005 eivät olleet tapahtuneet laillisessa järjestyksessä, koska ainakin käräjätuomarilla oli ollut ennakkokäsitys A:n syyllisyydestä. Käräjätuomari oli jo 30.5.2005 toiminut puheenjohtajana asiassa, jossa syyttäjä oli vaatinut C:lle ja B:lle rangaistusta yhdessä A:n kanssa tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan B oli toimittanut huumausaine-erän A:lle Tampereelle. Syytteen mukainen yhdessä A:n kanssa tehty teko oli sanotussa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä luettu 30.5.2005 C:n ja B:n syyksi ja tuomion perusteluissa oli otettu kantaa A:n kuljettaman auton liikkeisiin. Lisäksi A:n autosta löydettyjen puhelimien ja SIM-korttien oli katsottu osoittavan, että kysymyksessä oli ollut suunnitelmallinen huumausainerikoksiin liittyvä rikollinen toiminta.

A:lla ei ollut mainitut seikat huomioon ottaen ollut enää mahdollisuutta puolustautua oikeudenkäynnissä 16.8.2005, koska käräjätuomari oli jo aikaisemmassa tuomiossa 30.5.2005 ottanut kantaa A:n syyllisyyteen, vaikka A:lla ei tuolloin ollut ollut tilaisuutta puolustautua eikä häntä ollut edes haastettu käräjäoikeuden istuntoon. A oli nyt kysymyksessä olevassa oikeudenkäynnissä käräjäoikeudessa 16.8.2005 kiistänyt syytteen yksilöidysti niiltäkin osin kuin hänen toimintaansa oli otettu kantaa käräjäoikeuden aikaisemmassa tuomiossa 30.5.2005.

Käräjätuomari oli ollut esteellinen ratkaisemaan A:ta koskevan rikosasian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ja myös Vantaan käräjäoikeuden eräässä toisessa asiassa 2.7.2004 tekemä ratkaisu numero 1809 huomioon ottaen. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa oli kysymys oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla samasta asiasta ja saman asian osasta kuin viimeksi mainitussa käräjäoikeuden ratkaisussa. A:n tapaus poikkesi korkeimman oikeuden ratkaisusta 2005:90, jossa aikaisempaan tuomioon ei ollut katsottu sisältyvän sellaisia lausumia, joissa olisi ennakolta otettu kantaa syytteessä olevien syyllisyyteen.

Vastaus
Virallinen syyttäjä on vangitsemista koskevaan kanteluun ja esteellisyysväitteeseen antamassaan vastauksessaan vaatinut, että väite ja kantelu hylätään ja että A pidetään edelleen vangittuna asiaa käräjäoikeuteen palauttamatta.

A:n kantelu oli perusteeton. A oli saanut täysin puolueettoman oikeudenkäynnin. Käräjäoikeudessa ei ollut 30.5.2005 käsitelty A:n tekoa eikä käräjätuomari ollut 30.5.2005 antamassaan tuomiossa ottanut kantaa A:n syyllisyyteen. Sanottu tuomio ei näin ollen ollut tehnyt häntä esteelliseksi käsittelemään A:n asiaa 16.8.2005. Tuomiossa 30.5.2005 A:han viittaavilla seikoilla oli perusteltu B:n syyllisyyttä eikä A:n osallisuutta asiaan. Tilanne olisi täysin kestämätön, jos jutun pilkkominen ja muiden vastaajien oikeusturvan huomioon ottaminen johtaisivat käräjätuomarin esteellisyyteen käsitellä myöhemmin yhden vastaajan syyteasia.

Käräjätuomarin lausuma
Käräjätuomari on lausumassaan katsonut, ettei hän ollut ollut esteellinen käsittelemään A:n asiaa.

Aikaisemmassa 30.5.2005 annetussa tuomiossa ei ollut otettu kantaa A:n syyllisyyteen eikä tuomio voinut antaa perusteltua aihetta epäillä käräjätuomarilla olleen ennakkoasenne asiassa A:n osalta. A itsekään ei ollut tehnyt esteellisyysväitettä pääkäsittelyssä 16.8.2005, vaikka aikaisempi 30.5.2005 annettu tuomio oli ollut antopäivästään lukien hänen saatavillaan.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Taustaa

Hovioikeudessa B:n ja C:n valitusten johdosta käsiteltävänä olevan rikosasian R 05/2190 asiakirjoista ilmenee, että Vantaan käräjäoikeudessa on 30.5.2005 ollut esillä törkeää huumausainerikosta ynnä muuta koskeva rikosasia, jossa virallinen syyttäjä on käräjäoikeuden tuomioon jäljennetyn haastehakemuksen 1. kohdan mukaan ilmoittanut vaativansa B:lle, C:lle ja A:lle rangaistusta 13.1.2005 Vantaalla tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta, koska A, C ja B olivat yhdessä tuoneet laittomasti maahan levitystarkoituksessa 1.919 grammaa amfetamiinia siten, että C oli tuonut vartaloonsa teipattuna huumausaineen maahan ja luovuttanut sen edelleen kuljetettavaksi B:lle, ja B oli kuljettanut huumausaineen Tampereelle A:lle luovutettavaksi. Haastehakemuksen 2. kohdan mukaan A oli syyllistynyt törkeään ampuma-aserikokseen, koska hän oli pitänyt hallussaan syytteessä tarkoitetussa tilanteessa kynäpistoolia ja siihen kuuluvia patruunoita.

Vaikka A:ta ei ollut saatu haastettua käräjäoikeuden istuntoon 30.5.2005, syyttäjä oli pääkäsittelystä tuolloin laaditun pöytäkirjan mukaan katsonut, että asia voitiin käsitellä A:n poissaolosta huolimatta. Tämän jälkeen syyttäjä oli esittänyt haastehakemuksen mukaisen syytteen ja muut vaatimukset kohdistaen ne vangittuna olleeseen B:hen ja Ruotsissa vankeusrangaistusta suorittaneeseen ja käräjäoikeuteen tuotuun C:hen. C oli käräjäoikeudessa myöntänyt syytteen, mutta B oli kiistänyt sen. A:n osalta pääkäsittely oli poissaolon vuoksi peruuntunut ja uudeksi pääkäsittelypäiväksi oli hänen osaltaan määrätty 16.8.2005.

Käräjäoikeus on tuomiossaan 30.5.2005 katsonut B:n ja C:n syyllistyneen siihen, mistä heille oli rangaistusta vaadittu. Perustellessaan syyksilukemista B:n osalta käräjäoikeus on todennut, että B:n kertomus työnhakuasiasta Suomessa oli epäuskottava. Ja edelleen "B:tä vastassa on ollut Tampereella henkilö, jonka käyttämästä autosta on tavattu taskulampuksi naamioitu ampuma-ase ampumavalmiina ja 1,1 grammaa amfetamiinia, joka on poliisin tutkimusten mukaan peräisin samasta valmistuserästä kuin B:n autossa hänen takkinsa alla penkillä ollut aine. Tämä yhdessä B:ltä ja häntä vastaan tulleelta henkilöltä tavattujen puhelinten ja simkorttien määrän kanssa viittaa vahvasti siihen, että kysymys on ollut suunnitelmallisesta huumausaineisiin liittyvästä rikollisesta toiminnasta."

Käräjäoikeus oli ennen mainittujen johtopäätösten tekemistä selostanut ratkaisunsa perusteluissa myös erään todistajan kertomusta B:n auton ja sitä vastaan Tampereella tulleen toisen auton ja tuon toisen auton kuljettajan liikkeistä Tampereella.

Yhteenvetona esitetystä näytöstä käräjäoikeus oli katsonut luotettavasti selvitetyksi sen, että B oli tiennyt C:n jättävän hänen autoonsa huumausainetta ja kuljettanut sen Tampereelle toimittaakseen sen edelleen eteenpäin.

Käräjätuomarin esteellisyys

A on edellä selostetulla tavalla katsonut, että käräjätuomari oli ollut A:n kantelussa ja valituksessa tarkoitetulla tavalla mainittujen käräjäoikeuden tuomiostakin 30.5.2005 ilmenevien seikkojen vuoksi esteellinen käsittelemään kysymyksessä olevan rikosasian A:n osalta Vantaan käräjäoikeudessa 16.8.2005.

Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa tai sen osaa uudelleen samassa tuomioistuimessa, jos on perusteltua aihetta epäillä hänellä olevan asiaan ennakkoasenne hänen asiassa aikaisemmin tekemänsä ratkaisun tai muun erityisen syyn vuoksi. Mainitun säännöksen 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n mukaan eri vastaajien tekemää samaa rikosta koskevat syytteet käsitellään yhdessä, jollei niiden erikseen käsittelemistä pidetä soveliaampana. Lähtökohtaisesti useita vastaajia koskeva rikosasia tulisi käsitellä samassa oikeudenkäynnissä.

Tässä tapauksessa A:n asia on alun alkaen pitänyt käsitellä samassa oikeudenkäynnissä kuin C:n ja B:n asia. Kun A:ta ei ollut saatu haastettua asian ensimmäiseen käsittelyyn 30.5.2005, oli asia ratkaistu vangittuna olleen B:n ja ja vankeusrangaistusta Ruotsissa suorittaneen käräjäoikeuteen tuodun C:n osalta 30.5.2005 ja A:n osalta asia oli määrätty käsiteltäväksi erikseen 16.8.2005. Hovioikeus katsoo, että juuri selostetuissa olosuhteissa asian ratkaiseminen erikseen ensin B:n ja C:n osalta on ollut oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n nojalla tarkoituksenmukaista eikä käräjätuomari lähtökohtaisesti ole ollut esteellinen käsittelemään asiaa myöhemmin myöskään A:n osalta.

Hovioikeus toteaa edelleen, että A:n syyllistymistä kysymyksessä oleviin rikoksiin ei ole käsitelty käräjäoikeudessa 30.5.2005 eikä sanottuna päivänä annetussa C:tä ja B:tä koskevassa tuomiossa ole otettu kantaa A:n syyllisyyteen. Edellä selostetut käräjäoikeuden tuomion 30.5.2005 perusteluissa olevat lausumat ovat B:n syyllisyyttä koskevan näytön arviointia ja siitä tehtäviä johtopäätöksiä eikä lausumissa mainita A:n nimeä. Tuomioon 30.5.2005 ei sisälly sellaisia lausumia, joissa olisi ennakolta ja myöhemmässä oikeudenkäynnissä sitovalla tavalla otettu kantaa A:n syyllisyyteen eikä käräjätuomarille selostettujen lausumien johdosta voida katsoa syntyneen ennakkoasennetta siihen, miten A:ta koskeva rikosasia on tullut ratkaista. Lausumat eivät osoita, että käräjätuomari ei pystyisi arvioimaan ilman ennakkoasennetta myös A:n puolelta esitettyä todistelua ja että A:lla ei tämän vuoksi olisi todellista mahdollisuutta vaikuttaa itseään koskevan rikosasian lopputulokseen.

Asiassa ei ole muutenkaan tullut ilmi mitään sellaista, joka tukisi väitettä siitä, että käräjätuomarilla olisi perusteltua aihetta epäillä olleen A:ta koskevassa rikosasiassa ennakkoasenne hänen B:n ja C:n osalta 30.5.2005 tekemänsä ratkaisun tai muun syyn vuoksi. Koska ei voida katsoa olevan perusteltua epäilyä käräjätuomarin henkilökohtaisesta eikä myöskään objektiivisesta puolueettomuudesta, ei pelkästään A:n käsitys asiasta ole ratkaiseva.

Hovioikeus toteaa vielä korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2005:90 ilmenevällä tavalla tuomarilta edellytettävään yleiseen ammattitaitoon ja moraaliin kuuluvan, että hän uudessa oikeudenkäynnissä kykenee arvioimaan siinä esitettyä oikeudenkäyntiaineistoa ennakkokäsityksistä vapaana, vaikka hän aikaisemman asian perusteella tuntee etukäteen myös uuden jutun aineistoa. Myöskään tässä suhteessa käräjätuomarin osalta ei ole tullut ilmi minkäänlaista epäilystä.

Yhteenveto esteellisyysväittestä ja vangitsemista koskevasta kantelusta

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että käräjätuomari ei ole ollut oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 tai 3 momentin nojalla esteellinen käsittelemään A:ta koskevaa rikosasiaa 16.8.2005 ja määräämään A:n vangitsemisesta. Tämän vuoksi ei ole perusteita kumota käräjäoikeuden tuomiota 16.8.2005 käräjätuomarin väitetyn esteellisyyden vuoksi ja määrätä asiaa palautettavaksi käräjäoikeuteen eikä myöskään A:n vangittuna pitämistä koskeva käräjätuomarin väitettyyn esteellisyyteen perustuva kantelu anna aihetta toimenpiteisiin.

Pääasian jatkokäsittelystä

Hovioikeus toteaa vielä, että B ja C ovat valittaneet käräjäoikeuden tuomiosta 30.5.2005 ja että B:n valituksen johdosta on jo aikaisemmin päätetty toimittaa hovioikeudessa pääkäsittely myöhemmin erikseen määrättävänä ajankohtana. A:n nyt kysymyksessä oleva käräjäoikeuden tuomiosta 16.8.2005 tekemä valitus, jonka johdosta on myös päätetty toimittaa pääkäsittely myöhemmin erikseen määrättävänä ajankohtana, ja sanotut aikaisemmat valitukset voidaan mahdollisuuksien mukaan käsitellä hovioikeudessa yhdessä niin, että asiassa esitetty näyttö voidaan arvioida yhtä aikaa sekä B:n että A:n osalta.

Päätöslauselma
A:n väite käräjätuomarin esteellisyydestä ja kantelu vangittuna pitämisestään hylätään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Raija Karppinen, Matti Rintala, Antti Miettinen
Esittelijä Marika Siiki

Lainvoimaisuustiedot:
Lainvoimainen

ESITTELIJÄN MIETINTÖ ASIASSA R 05/2634

Viskaali Marika Siiki:

Käräjätuomarin esteellisyyden osalta hovioikeus lausunee seuraavaa:

Asian pilkkomisen edellytyksenä on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 5 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan, että syytteiden erikseen käsittelemistä pidetään soveliaampana kuin niiden käsittelemistä yhdessä. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa A:ta ei ollut saatu haastettua oikeudenkäyntiin 30.5.2005. Kun oikeudenkäynnin muista vastaajista B oli ollut osaltaan vangittuna häntä koskevan asian vuoksi ja kun vankeusrangaistusta Ruotsissa suorittava C oli tuotu käräjäoikeuteen, on asian pilkkomista pidettävä sinänsä tarkoituksenmukaisena.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:90 todetuin tavoin asian pilkkominen ei kuitenkaan saa huonontaa jälkijutun syytetyn oikeusturvaa. Jälkijutun syytetyn ei pidä joutua toteamaan, että hänen syytettään koskevat merkittävät tosiasia- ja oikeuskysymykset olisi sitovasti ratkaistu aikaisemmassa oikeudenkäynnissä, jossa hän ei ole ollut asianosaisena eikä sen vuoksi voinut vaikuttaa sen lopputulokseen.

Kun käräjätuomari oli ollut oikeudenkäynnissä 30.5.2005 tuomarina, jossa C ja B oli tuomittu yhdessä tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta rangaistuksiin on tämä jo lähtökohtaisesti omiaan herättämään epäilyksiä hänen puolueettomuuttaan kohtaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä on tuomarin puolueettomuutta ratkaistaessa tutkittu, onko jokin seikka ollut omiaan heikentämään tuomarin henkilökohtaista puolueettomuutta ja oikeuttivatko tietyt todennettavissa olevat seikat epäilyn tuomarin puolueettomuudesta. Ratkaisuissa oli otettu huomioon myös syytetyn näkemys, vaikka sille ei olekaan annettu ratkaisevaa merkitystä.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa mikään ei viittaa siihen, että käräjätuomarin henkilökohtainen puolueettomuus olisi ollut kyseenalainen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Rojas Morales -tapauksessa oli otettu huomioon aikaisemmassa tuomiossa olleet viittaukset jälkimmäisessä tapauksessa syytettyyn. Lisäksi jälkimmäisessä tapauksessa oli ollut ainakin osaksi samat tosiseikat kuin aikaisemmassa tapauksessa. Ratkaisussa valittajan epäilyjä aikaisemmin käsitellyttä tuomaria kohtaan oli pidetty objektiivisesti oikeutettuina ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaa oli katsottu rikotun.

Tuomiossa 30.5.2005 oli viitattu Tampereella vastassa olleeseen henkilöön ja tältä henkilöltä tavattuihin taskulampuksi naamioituun ampuma-aseeseen, huumausaine-erään ja puhelimiin sekä SIM-kortteihin. Rangaistusvaatimuksen perusteella edellä mainittu henkilö oli yhdistettävissä rangaistusvaatimuksessa mainittuun A:han. Nämä seikat erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Rojas Morales -tapaus huomioon ottaen antavat ulkopuolisellekin perustellun aiheen epäillä käräjätuomarin objektiivista puolueettomuutta.

Näillä perusteilla hovioikeus hyväksynee käräjätuomaria koskevan esteellisyysväitteen ja katsonee hänet oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 2 momentin nojalla esteelliseksi käsittelemään A:ta koskevaa asiaa sekä palauttaa asian käräjäoikeuteen laillisessa kokoonpanossa uudelleen käsiteltäväksi.

A:ta ei ole käsiteltävän asian vuoksi pidettävä enää vangittuna ja hänet on päästettävä heti vapaaksi ellei muuta syytä hänen kiinnipitämiseen ole.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.