Rovaniemen HO 20.12.2001 814

Petos

Pääkäsittely 12.11. - 15.11.2001

Diaarinumero R 00/560
Pääkäsittely 12.11. - 15.11.2001
Taltionumero 814
Antamispäivä 20.12.2001

LAPIN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 19.6.2000

Käräjäoikeus tuomitsi A:n muun muassa 24.3.1998 - 16.4.1998 tehdystä petoksen yrityksestä (syytekohta 2) sakkorangaistukseen sekä korvaamaan paliskunta B:lle asianosaiskuluina ja rikoksen selvittämisestä aiheutuneina kuluina yhteensä 27 880 markkaa ja oikeudenkäyntikuluina 51 339,45 markkaa korkoineen. Sen sijaan käräjäoikeus hylkäsi A:ta vastaan ajetun syytteen petoksesta touko - kesäkuussa 1997 (syytekohta 1).

Hylätyn syytteen osalta käräjäoikeus lausui, että poronhoitolain 30 §:ssä säädettiin miten poroluettelo oli laadittava ja mitkä porot siihen oli otettava. Poroluettelon laatiminen perustui ensisijaisesti poroerotuksissa luettuihin poroihin. Pykälän mukaan poroluetteloon piti ottaa myös porot, jotka omistajat erotusten ulkopuolella olivat ottaneet käyttöönsä. Pykälässä ei ollut mainintaa siitä, että erotuksen ulkopuolella hoitoon eli tarhaan otetut porot olisivat käyttöön otettuja ja että tällaiset porot pitäisi ottaa poroluetteloon. Poronhoitolaissa ja asetuksessa ei ollut tarkemmin säädetty siitä, mitä erotuksen ulkopuolella tapahtuvalla käyttöön ottamisella tarkoitettiin. Tulkintaohjetta ei myöskään löytynyt lain esitöistä tai aikaisemmista laeista ja asetuksista. Käräjäoikeus katsoi lain säännöksen ollessa epäselvä, että A, joka oli tarhannut poroja erotusten jälkeen ja ottanut aitaukseen sinne tulleita erotuksessa merkitsemättömiä ja lukematta jääneitä porojaan, ei ollut ottanut poroja poronhoitolain 30 §:n tarkoittamassa mielessä käyttöön eikä hän ollut myöskään poronhoitolain perusteella rangaistuksen uhalla velvollinen niitä poroisännälle ilmoittamaan poroluetteloon merkitsemistä varten. Porojen ilmoittamatta jättäminen ei siten tässä tapauksessa ollut rangaistava teko eikä A ollut syyllistynyt syytekohdan 1 mukaisesti petokseen.

Syytekohdan 2 petoksen yrityksen osalta käräjäoikeus lausui, että koska paliskunnan tehtävänä oli erotusten pitäminen ja poroluettelon laatiminen, sillä oli oikeus antaa määräyksiä porojen lukemisesta. Kun paliskunta oli tehnyt syksyllä 1997 päätöksen tarhassa olevien porojen lukemisesta, oli kysymyksessä tilanne, johon tuli soveltaa erotuksesta annettuja säännöksiä. Poronomistajan velvollisuudet määräytyivät siten erotusta koskevien säännösten mukaan. Poronomistaja oli näin ollen velvollinen ilmoittamaan paliskunnan lukumiehille tarhassa olevat lukemattomat poronsa. Poronhoitolain 47 §:n mukaan poronomistaja syyllistyi poronhoitorikkomukseen, jos hän säädetyllä tavalla jätti ilmoittamatta tai ilmoitti väärin poroluetteloon porojensa määrän. Tarhaluvussa rangaistavaa saattoi olla se, että paliskunnan edustajien tullessa pitämään tarhalle tarhalukua poronomistaja ilmoitti porolukunsa väärin. Koska A oli 24.3.1998 ilmoittanut lukumiehille väärin tarhassaan olleet erotuksessa lukemattomat porot, joiden oli täytynyt olla hänen tiedossaan, jättämällä ne ilmoittamatta sekä estämällä lukumiesten pääsyn lukemaan porot sekä vireillä pitänyt erehdystä 16.4.1998 pidettyyn erotukseen saakka ja pyrkinyt aiheuttamaan itselleen taloudellista hyötyä ja paliskunnalle taloudellista vahinkoa, A oli syyllistynyt petoksen yritykseen. Petos oli jäänyt yrityksen asteelle, koska porot oli paliskunnan toimesta luettu 16.4.1998.

Rikoksen selvittämiskulujen ja oikeudenkäyntikulujen osalta käräjäoikeus lausui, että koska osa vaadituista kustannuksista kohdistui myös syytekohdan 1 selvittämiseen, kustannusten peruste ja määrä jouduttiin arvioimaan. Osaa kustannuksista voitiin pitää aiheettomina ja kohtuuttomina. Koska suuri osa oikeudenkäyntikuluista oli kohdistunut hylättyyn syytekohtaan 1, käräjäoikeus katsoi kohtuulliseksi velvoittaa A korvaamaan puolet paliskunnan oikeudenkäyntikulujen määrästä.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Paliskunta B:n valitus

Paliskunta B on vaatinut, että A tuomitaan rangaistukseen petoksesta syyttäjän käräjäoikeudessa kohdassa 1 esittämän syytteen mukaisesti ja korvaamaan sille rikoksen selvittämisestä aiheutuneet kustannukset sekä asianosaiskulut ja oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa kokonaisuudessaan täysimääräisinä eli muun muassa oikeudenkäyntikulut 102 678,90 markalla. Paliskunta on myös vaatinut asianosais- ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista hovioikeudessa 10 450 ja 99 334,84 markalla.

Paliskunta on kohdan 1 osalta lausunut, että poronhoitolaissa käyttöönottamisella oli tarkoitettu myös sitä, että poronomistajan oli ilmoitettava kaikki hänelle erotuksessa ja erotuksen ulkopuolella tulevat porot samoin kuin tarhauksessa tarhan ympärille tulevat puhtaat porot. Myös tarhaan vasomaan tulevat porot oli ilmoitettava, vaikka ne päästettäisiinkin takaisin luontoon. Poronhoitolain tarkoituksena oli siten ollut, että kaikki tarhaporot oli ilmoitettava. Porojen ilmoittamatta jättäminen oli täyttänyt petoksen tunnusmerkistön.

Rikoksen selvittämiskulujen ja oikeudenkäyntikulujen osalta paliskunta on lausunut, että sen menetykset olivat olleet vaadittuja korvausmääriä suuremmat. Asian luonteesta oli johtunut, että valmistelu oli vaatinut huomattavan työmäärän esitutkinnan ja syyteharkinnan aikana.

A:n valitus

A on muun muassa vaatinut, että syyte petoksen yrityksestä kohdassa 2 sekä paliskunnan korvausvaatimukset hylätään kokonaisuudessaan. Toissijaisesti A on muun muassa vaatinut, että mikäli paliskunnan vaatimia korvauksia ei kokonaan perusteettomina hylätä, hänen korvausvelvollisuuttaan joka tapauksessa alennetaan rikoksen selvittämiskulujen ja oikeudenkäyntikulujen osalta.

A on lausunut kohdan 2 osalta muun muassa, että poronhoitolaissa ei ollut säännöstä, joka velvoittaisi poronomistajan tai hänen edustajansa henkilökohtaisesti osallistumaan poroerotuksiin tai porojen kokoamiseen erotusta varten. Kutakin erotustilaisuutta varten paliskunta määräsi valan tehneet lukumiehet. Pelkästään näiden lukumiesten velvollisuutena ja oikeutena oli tarkistaa, että porot kirjataan oikein. Koska poronomistajalla ei ollut velvollisuutta osallistua poroerotuksiin, poronomistajalla ei ollut myöskään velvollisuutta osallistua tarhaluvun toteuttamiseen, ellei sitä ollut nimenomaan paliskunnan päätöksessä näin sovittu. Paliskunnan tekemä tarhalukupäätös oli yksiselitteinen eli paliskunta suoritti tarhaluvun ja määräsi sitä varten lukumiehet. Käräjäoikeuden johtopäätös poronomistajan velvollisuudesta ilmoittaa paliskunnan lukumiehille tarhassa olevat poronsa oli sekä paliskunnan päätösten että poronhoitolain vastainen. Yhtä virheellinen oli käräjäoikeuden johtopäätös siitä, että poronomistaja, joka ei ilmoittanut paliskunnan lukumiehille tarhassa olevia poroja, syyllistyi poronhoitolain 47 §:n rikkomiseen.

Paliskunnan vaatimien korvausten osalta A on lausunut, että syyttäjän asiana oli valtion kustannuksella selvittää teonkuvaukseen liittyvät seikat. Määrällisesti paliskunnan vaatimukset olivat ylimitoitettuja ja poikkesivat siitä, mitä paliskunta oli itse päättänyt muun muassa työpäivän, auton ja moottorikelkan käyttökustannusten korvaamisesta.

Vastaukset

A on vaatinut, että paliskunnan valitus hylätään.

Virallinen syyttäjä ja paliskunta ovat vaatineet, että A:n valitus hylätään.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Poronomistajan velvollisuus ilmoittaa omassa tarhassa hoidetut porot

Poronhoitolain 28 §:n 1 momentin mukaan paliskunnan on vuosittain pidettävä tarpeellinen määrä poroerotuksia, joissa muun muassa selvitetään teurastettavien ja eloporojen lukumäärät eli luetaan erotuksessa mukana olevat porot. Lisäksi erotuksessa mukana olevat eloporot varustetaan lukemista osoittavalla merkillä eli lukumerkillä. Lain 30 §:n 1 momentin mukaan paliskunnan tehtävänä on laatia poroerotusten perusteella luettelo paliskunnan osakkaiden omistamista poroista eli poroluettelo. Saman lainkohdan mukaan poroluetteloon on otettava myös muut paliskunnan alueella hoidossa olevat porot samoin kuin porot, jotka omistajat erotusten ulkopuolella ovat ottaneet käyttöönsä. Poronhoitolain 47 §:n 2 kohdan nojalla henkilö, joka tahallaan jättää säädetyllä tavalla ilmoittamatta tai ilmoittaa väärin poroluetteloon porojensa lukumäärän, on tuomittava poronhoitorikkomuksesta, ellei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta.

Tässä rikosasiassa keskeisenä kysymyksenä on se, onko A:lla ollut edellä kerrottujen poronhoitolain 30 ja 47 §:n nojalla rangaistuksella uhattu velvollisuus ilmoittaa paliskunnalle poroluetteloon merkitsemistä varten ne porot, jotka hän oli erotusten ulkopuolella ottanut hoidettavakseen omassa tarhassaan.

Poronhoitolain esitöissä 30 §:n sääntelyn on todettu vastaavan tuolloin voimassaolleiden poronhoitolain ja poronhoitolain täytäntöönpanosta annetun asetuksen säännöksiä (HE 244/1989 s.15). Poronhoitolain täytäntöönpanosta vuonna 1948 annetun asetuksen 13 §:n 3 momentin mukaan poroluetteloihin oli otettava nekin porot, jotka erotustilaisuuksien ulkopuolella olivat joutuneet omistajainsa käyttöön. Poronhoitolain täytäntöönpanosta vuonna 1932 annetun asetuksen 16 §:n 3 momentin mukaan poroluetteloon oli otettava nekin porot, mitkä ennen lukemista joko erotuksissa tai muulloin oli omistajan haltuun jätetty tai mitkä omistaja oli myynyt tai käyttänyt omiin tarpeisiinsa.

Todistajana kuultu porotalousneuvoja on kertonut näkemyksenään, että jos tarhan ympärille tulee niin sanottu puhdas poro eli lukematon poro ja jos se otetaan siihen tarhaan, saman paliskunnan toiseen tarhaan, saman paliskunnan paimennustokkaan tai viedään naapuripaliskuntaan, tällainen poro on otettu käyttöön, jolloin se pitää ilmoittaa ja ottaa poroluetteloon. Porotalousneuvojan mukaan poroja oli tarhattu jo lähes 30 vuotta eli aiemmankin poronhoitolain aikaan ja jo silloin oli muodostunut edellä mainittu nykyisin jatkuva käytäntö. Porotalousneuvoja on myös katsonut, että velvollisuus ilmoittaa omaan tarhaan hoitoon otetut porot oli johdettavissa myös poronhoitolain 7 ja 41 §:istä. Lain 41 §:n mukaan poronomistaja, joka otti poronsa hoidettavikseen, oli velvollinen huolehtimaan paliskunnalle 7 §:n 1 momentissa määrätyistä tehtävistä, joita oli myös porojen lukeminen. Porotalousneuvoja oli ollut kuultavana maa- ja metsätalousministeriössä, kun voimassa olevaa poronhoitolakia oli säädetty. Porotalousneuvojan tehtäviin kuului muun muassa poronhoitolain säännösten opettaminen ja niistä tehtävien tulkintojen ilmoittaminen paliskunnille.

Poronhoitovuonna 1996-1997 paliskunnassa poroisäntänä toiminut C (nykyinen varaporoisäntä) on kertonut, että hän oli tuona vuonna pyytänyt tarhanomistajilta ilmoituksen puhtaista eli lukematta olevista poroista ja että A oli ilmoituksen antanut kuten muutkin. Myös poroisäntä C:n kirjauksista syksyltä 1996 ilmenee, että A on ilmoittanut tarhassaan olleita puhtaita poroja.

Hovioikeus katsoo poroisäntä C:n kirjausten ja kertomuksen perusteella, että paliskunnassa on poronhoitovuonna 1996-1997 katsottu käyttöön otetuiksi poroiksi myös niin sanotut puhtaat porot eli lukematta olleet porot, jotka ovat olleet poronomistajan pitämässä porotarhassa.

Poronhoitolain sääntelyn tarkoituksena porojen lukemisen osalta on ollut, että kaikki poronomistajan porot tulisivat luetuiksi. Porojen lukemisella on keskeinen merkitys sen vuoksi, että poronomistajan oikeudet ja velvollisuudet paliskuntaan nähden määräytyvät hänen porojensa lukumäärän perusteella. Lähtökohtana laissa on ollut, että porot tulevat luetuiksi poroerotuksissa. Poronhoitolain 30 §:ssä on tämän lisäksi säädetty, että myös erotusten ulkopuolella käyttöön otetut porot on otettava luetteloon. Edellä kerrottujen nykyistä poronhoitolakia edeltäneiden säännösten ja erityisesti poronhoitolain täytäntöönpanosta vuonna 1932 annetun asetuksen 16 §:n 3 momentin pohjalta voidaan tulkita omistajan käyttöön ottamisella erotusten ulkopuolella tarkoitetun kaikkea sellaista puhtaiden porojen omistajahallintaan ottamista, minkä seurauksena porot eivät tule erotuksissa luetuiksi. Tällaisena käyttöön ottamisena on pidettävä ainakin puhtaan poron myymistä, tappamista, syömäporoksi ottamista tai omaan tarhaan hoidettavaksi ottamista. Tätä tulkintaa tukee myös paliskunta B:ssä vallinnut käytäntö ja porotalousneuvojan kertomus. Myös A on käsittänyt tarhassaan olleet puhtaat porot käyttöön otetuiksi, koska hän on ilmoittanut paliskunnalle tarhastaan puhtaita poroja muun muassa syksyllä 1996 kirjallisesta todisteesta no 3 ilmenevän määrän.

Poronhoitolain 30 §:ssä tai sen esitöissä ei nimenomaisesti säädetä mitään siitä, miten poroerotusten ulkopuolella omistajain käyttöön ottamat porot otetaan poroluetteloon. Tuossa säännöksessä kuten ei muuallakaan poronhoitolaissa ole nimenomaisia säännöksiä ilmoittamisvelvollisuudesta vaikkakin poronhoitolain 47 §:n 2 kohta viittaa säädetyllä tavalla ilmoittamatta jättämiseen. Näin ollen ollakseen rangaistava teko, kysymys on vielä siitä, voidaanko poronhoitolain 30 §:n katsoa täyttävän myös sen rangaistavuudelle asetettavat yksilöinti- ja ennustettavuusvaatimuksen eli sisältääkö se riittävän täsmällisellä tavalla määriteltävän ilmoittamisvelvollisuuden. Säännöksen sanamuoto ei sinänsä aseta poronomistajalle nimenomaista ilmoittamisvelvollisuutta. Sitä on kuitenkin tulkittava järkevästi poronhoitokäytäntöön ja poroluettelon tarkoitukseen nojautuen niin, että omaan käyttöön ottamiseen sisältyy myös velvollisuus saattaa siitä tieto tavalla tai toisella paliskunnalle poroluetteloon ottamista varten. A:n on esitetyn selvityksen mukaan täytynyt käsittää olevansa vastuussa siitä, että hänen tarhaamansa porot ovat oikein poroluetteloissa joko niin, että hänen on ilmoittava ne itse tai että ne luetaan paliskunnan toimesta kulloisenkin käytännön mukaisesti.

Paliskunnissa on tarhassa olleiden puhtaiden porojen lukemisen eli poroluetteloon ottamisen osalta ollut erilaisia käytäntöjä eli joissakin paliskunnissa ei ole tarvinnut ilmoittaa tarhassa olleita puhtaita poroja eikä tarhoissa ole suoritettu tarhalukua. Joissakin paliskunnissa määrätyt lukumiehet ovat suorittaneet tarhaluvun. Paliskunnat ovat tietenkin voineet sopia ilmoitusvelvollisuuden poistavista käytännöistä, mikä oikeuttamisperusteena poistaa ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisen oikeudenvastaisuuden.

Kohta 1

A:n omista muistiinpanoista ilmenee, että hän on pitänyt tarkkaa kirjanpitoa tarhassaan olleista ja muista omistamistaan poroista. Paliskunta B:n poroisäntä D ja varaporoisäntä C ovat kertoneet käyneensä läpi A:n kirjanpidon ja he ovat osoittaneet kirjanpidosta, että A:lla on ollut tarhassaan touko-kesäkuussa 1997 ainakin 34 naarasporoa, jotka ovat olleet hänen tiedossaan ja jotka hän on jättänyt ilmoittamatta paliskunnalle. Kirjanpidosta ilmenee, että kysymyksessä olevat 34 naarasporoa ovat olleet A:n porotarhassa poronhoitovuonna 1996-1997 ja että niitä ei ole luettu paliskunnan poroerotuksissa. Kirjanpidon lisäksi A:n tietoisuutta hänen tarhassaan olleista poroista vahvistaa myös se, että tarhan aita on ollut tiivis. A on myös kertonut vasottavansa porojaan aidassaan. Asiassa kuultujen todistajien kertomuksista on käynyt kiistatta ilmi, että porojen vasottaminen aidassa on mahdollista ainoastaan, jos aita on hyvin tiivis, koska vasova poro pyrkii luontoon. A:n aita on ollut suljettu. Ainoastaan aidan peräosassa ruokintaveräjä on ollut auki. Muun muassa paliskunnan toimittamassa A:n porojen tarhaluvussa porot olivat 16.4.1998 pysyneet aidassa paniikissa juoksemisestaan huolimatta.

Poronhoitolain 12 §:n mukaan paliskunnan osakkaat osallistuvat paliskunnan toimintaan suorittamalla paliskunnalle lukuporojensa mukaisessa suhteessa vuosimaksun. Koska A on jättänyt ilmoittamatta poroluetteloon käyttöön ottamansa 34 naarasporoa, hän on menettelyllään hankkinut itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä maksamatta jääneinä lukuporomaksuina ja aiheuttanut lukuporomaksujen määräisen taloudellisen vahingon paliskunnalle. Lisäksi A on menettelyllään aiheuttanut paliskunnan muille osakkaille myöhempinä vuosina raskaamman teurastusvelvoitteen. Raskaampi teurastusvelvoite on syntynyt siten, että lukematta jääneet porot ovat lisääntyneet ja osa niistä tai ne kaikki ovat saattaneet tulla merkityiksi seuraavana vuonna poroluetteloon. Tuolloin paliskunnan porojen kokonaismäärä on kasvanut enemmän kuin on ollut suunniteltua ja tuolloin myös paliskunnan kaikille poronomistajille jakaantuva pakkoteurastusprosentti on kasvanut. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että A on syyllistynyt syytekohdassa 1 siihen rikokseen, mistä paliskunta on vaatinut hänelle rangaistusta.

A on siten touko-kesäkuussa 1997 hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä jättämällä ilmoittamatta paliskunnalle ja salaamalla toukokuussa omistamansa 34 naarasporoa erehdyttänyt paliskuntaa merkitsemään poroluetteloon hänen vaadinmääränsä liian pieneksi ja kesäkuussa pitänyt yllä erehdystä tehden muutosilmoituksen vahvistettuun poroluetteloon kuitenkin siten, että mainitut 34 poroa eivät tuolloinkaan olleet tulleet merkityksi poroluetteloon ja määräämään poroluetteloon merkittyjen tietojen perusteella määrättävän lukuporomaksun hänen osaltaan liian pieneksi ja siten aiheuttanut taloudellista vahinkoa paliskunnalle saamatta jääneenä lukuporomaksuna 4 080 markkaa ja aiheuttanut paliskunnan muille osakkaille myöhempinä vuosina raskaamman teurastusvelvoitteen.

Kohta 2

Kuten edellä on todettu poronomistajalla on poronhoitolain 30 §:n perusteella velvollisuus ilmoittaa paliskunnalle kotitarhassaan olevat puhtaat porot. Paliskunta B on kuitenkin syyskokouksessaan 26.9.1997 tehnyt päätöksen siitä, että paliskunta lukee porot kotitarhoista keväällä 1998. Paliskunnan tekemä päätös on merkinnyt sitä, että A:lla ei ole enää poronhoitovuonna 1997-1998 ollut velvollisuutta itse ilmoittaa paliskunnalle tarhassaan olleita puhtaita poroja, vaan paliskunnan määräämien kolmen lukumiehen velvollisuutena on ollut käydä lukemassa ne.

A on kuitenkin lukumiesten kertomalla tavalla estänyt heiltä pääsyn poroaitaan. Lisäksi A on käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuilla perusteilla luvattomasti merkinnyt 19 poroa lukumerkillä. A on siten 24.3.1998 hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä merkitsemällä omistamansa 19 naarasporoa luvattomasti lukumerkillä sekä estämällä lukumiehiltä pääsyn poroaitaukseen lukemaan hänen porojaan yrittänyt salata ja siten erehdyttää paliskuntaa merkitsemään poroluetteloon hänen vaadinmääränsä liian pieneksi ja määräämään poroluetteloon merkittyjen tietojen perusteella määrättävän lukuporomaksun hänen osaltaan liian pieneksi ja siten yrittänyt aiheuttaa taloudellista vahinkoa paliskunnalle saamatta jäävänä lukuporomaksuna 2 565 markkaa ja yrittänyt aiheuttaa muille paliskunnan osakkaille raskaamman teurastusvelvoitteen. A on pitänyt erehdystä vireillä 16.4.1998 tapahtuneeseen tarhaerotukseen saakka.

Oikeudenkäyntikulut

A on hävinnyt asian ja hän on sen vuoksi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 1 ja 2 momentin sekä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n perusteella velvollinen korvaamaan kaikki paliskunnan tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

Keskeisimpänä kysymyksenä tässä asiassa olleella poronhoitolain 30 §:n tulkinnalla on ollut tärkeä periaatteellinen merkitys paliskunnalle. Pääasiallinen kysymys on kuitenkin ollut oikeudellinen epäselvyys siitä, onko A:lla poronhoitolain mukaan rangaistuksen uhalla ollut velvollisuus ilmoittaa paliskunnalle omassa tarhassaan olevat puhtaat porot. Tähän nähden hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole ollut tarpeen selvittää niin laajasti eri paliskuntien käytäntöä kuin nyt on selvitetty. Riittävää olisi ollut asiantuntijatodistelu, jollaisena voidaan pitää porotalousneuvojan kertomusta. Näyttökysymyksiä asiassa ovat olleet muun muassa A:n tahallisuus ja tapahtumat hänen tarhallaan 24.3.1998. Tältäkin osin asiassa on esitetty tarpeettoman laajaa todistelua. Muutoinkin hovioikeus on toimenpiteiden tarpeellisuutta arvioidessaan ottanut huomioon asian kokonaisuudessaan ja sen, että paliskunnan toimesta on valmisteltu asiaa, mistä paliskunnalle on maksettu erikseen korvausta. Näillä perusteilla hovioikeus katsoo paliskunnan tarpeellisista toimenpiteistä johtuviksi kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi käräjäoikeudessa arvonlisäveroineen 50 000 markkaa ja hovioikeudessa arvonlisäveroineen 50 000 markkaa sekä paliskunnan asiaosaiskuluiksi hovioikeudessa 5 225 markkaa.

Rikoksen selvittämisestä aiheutuneet kustannukset

Kysymyksessä olevaan pääosin oikeudelliseen ongelmaan nähden hovioikeus katsoo, että osa paliskunnan rikoksen selvittämiseen käyttämästä työstä on ollut tarpeetonta. Sen vuoksi hovioikeus on katsonut kohtuulliseksi korvaukseksi paliskunnalle aiheutuneista tarpeellisista rikosten selvittelykustannuksista yhteensä 13 000 markkaa.

Sen sijaan hovioikeus katsoo jääneen näyttämättä, että paliskunnan olisi ollut tarpeen pitää kaksi ylimääräistä kokousta A:n menettelyn johdosta. Vaatimukset niiden osalta hylätään.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

A tuomittiin yhteiseen sakkorangaistukseen muun muassa touko - kesäkuussa 1997 tapahtuneesta petoksesta (kohta 1) ja 24.3.1998 - 16.4.1998 tapahtuneesta petoksen yrityksestä (kohta 2). Lisäksi A tuomittiin muun muassa maksamaan paliskunta B:lle vahingonkorvausta 8 780 markkaa, rikoksen selvittämiskuluja 13 000 markkaa ja oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa arvonlisäveroineen 50 000 markkaa ja hovioikeudessa arvonlisäveroineen 50 000 markkaa korkoineen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.