Rovaniemen HO 26.10.2001 619

Poronhoitorikkomus

Pääkäsittely 28.9.2001

Diaarinumero R 01/77
Pääkäsittely 28.9.2001
Taltionumero 619
Antamispäivä 26.10.2001

KUUSAMON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 22.12.2000

Käräjäoikeus tuomitsi A:n 1. - 2.6.1999 tehdystä metsästyslain säännösten rikkomisesta kymmeneen päiväsakkoon sekä korvaamaan poromies B:lle muun ohella neljästä menetetystä poronvasasta yhteensä 4.000 markkaa viivästyskorkoineen ja paliskunnalle muun ohella porojen etsintä- ja selvittelytyöstä 1.053,75 markkaa viivästyskorkoineen. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli huolimattomuudesta laiminlyönyt koirien kiinnipitoaikana pitää ulkona olleen karjalankarhukoira-rotuisen koiransa kytkettynä siten, että asunnon pihalle fleksitaluttimeen kytkettynä ollut koira oli päässyt karkaamaan ja se oli mennyt noin viiden kilometrin päässä olleen B:n porojen vasotusaidan lähettyville, jossa koira oli ammuttu. Käräjäoikeus katsoi myös selvitetyksi, että koira oli aiheuttanut neljän poronvasan kuoleman.

Käräjäoikeus tuomitsi poromies C:n 2.6.1999 tehdystä poronhoitorikkomuksesta kymmeneen päiväsakkoon sekä korvaamaan A:lle muun ohella ammutusta koirasta 2 000 markkaa viivästyskorkoineen. Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että C oli poronhoitolain säännösten vastaisesti tappanut A:n koiran, jonka hän oli tavannut B:n porojen vasotusaidan lähettyviltä. C oli ampunut koiran heti sen tavattuaan yrittämättäkään ensin ottaa koiraa kiinni. Käräjäoikeus myös katsoi, että koiran arvo oli 4.000 markkaa. C:n A:lle maksettavaksi tuomittu korvaus soviteltiin puoleen A:n huolimattomaan koiran kytkemiseen perustuvan myötävaikutuksen perusteella.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

A:n valitus

A on vaatinut, että häntä vastaan ajettu syyte hylätään tai että hänet joka tapauksessa jätetään rangaistukseen tuomitsematta. A on lisäksi vaatinut, että kaikki B:n korvausvaatimukset hylätään tai että hänen maksettavakseen tuomittu korvaus kunkin koiran tappamaksi katsotun poronvasan osalta ainakin alennetaan 300 markaksi ja että kaikkia korvauksia sovitellaan. A on myös vaatinut, että paliskunnan korvausvaatimukset muun ohella etsintä- ja selvityskuluista hylätään ja että kaikkia hänen maksettavakseen tuomittuja korvauksia joka tapauksessa sovitellaan. A on edelleen vaatinut, että C:n hänelle maksettavaksi tuomitut korvaukset korotetaan muun ohella koiran osalta 8 000 markaksi. A on vielä vaatinut, että B ja paliskunta velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänelle hänen oikeudenkäyntikulujensa omavastuuosuuden hovioikeudessa.

A on syytteen osalta lausunut, että hän ei ollut huolimattomuudesta laiminlyönyt koiransa kiinnipitovelvollisuutta. Koiran karkaaminen oli ollut täysin ennalta arvaamatonta. Joka tapauksessa A:n huolimattomuus oli ollut niin lievää, että hänet tuli jättää rangaistukseen tuomitsematta.

A on B:lle maksettavaksi tuomittujen korvausten osalta lausunut, että hänen koiransa ei ollut ajanut eikä tappanut poroja. Joka tapauksessa yhden 3 - 6 kilogrammaa painavan poronvasan arvo oli enintään 300 markkaa. Sovittelua puolsi se, että pienellä alueella oli käynnissä olleen tutkimuksen vuoksi ollut A:sta riippumattomista syistä poikkeuksellisen paljon poroja.

A on paliskunnalle maksettavaksi tuomittujen korvausten osalta lausunut, että porojen etsinnät eivät olleet olleet välttämättömiä sellaisista syistä, jotka olisivat johtuneet hänen koirastaan. Paliskunnalle ei ollut aiheutunut vahinkoa, koska etsintöihin osallistuneet henkilöt olisivat muutoinkin suorittaneet poronhoitotyötä eikä paliskunta ollut maksanut näille henkilöille nyt vaadittuja korvauksia. Sovittelua puolsi se, että alueella oli meneillään olleen tutkimuksen vuoksi ollut A:sta riippumattomista syistä poikkeuksellisen paljon poroja.

A on C:n hänelle maksettavaksi tuomittujen korvausten osalta lausunut, että kaksi riippumatonta järjestöä oli määritellyt koiran arvoksi 6 000 markkaa, joka perustui koiran sen hetkiseen vakuutusarvoon. Koiran kilpailumenestykseen ja koiran isän arvoon nähden koiran arvo oli vähintään 8.000 markkaa. Korvausten sovitteluun ei ollut perusteita, koska koira oli kuollut C:n lainvastaisesta menettelystä. A:n mahdollisella vähäisellä huolimattomuudella ei ollut asiassa merkitystä.

B:n valitus

B on vaatinut, että A:n hänelle maksettavaksi tuomitut korvaukset korotetaan muun ohella koiran tappamien poronvasojen osalta kolmesta urosvasasta 3 000 markaksi ja kuudesta naarasvasasta 7 800 markaksi, yhteensä 10 800 markaksi. B on lisäksi vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa 15 563,34 markalla viivästyskorkoineen.

B on lausunut, että asiassa oli riittävän luotettavasti osoitettu, että A:n koira oli aiheuttanut kolmen uros- ja kuuden naarasvasan kuoleman. Kuolleen vasan arvo määräytyi elävästä porosta maksettavan hinnan mukaan. Urosvasan arvo oli 1 000 markkaa ja naarasvasan arvo 1 300 markkaa.

Paliskunnan valitus

Paliskunta on vaatinut, että A:n sille maksettavaksi tuomitut korvaukset korotetaan muun ohella etsintä- ja selvittelykulujen osalta 2 107,50 markaksi. Paliskunta on lisäksi vaatinut, että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 7 632,34 markalla viivästyskorkoineen.

Paliskunta on lausunut, että poromiehet olivat tehneet näille korvattavaa etsintä- ja selvittelytyötä yksinomaan A:n koiran vasoille aiheuttamista vahingoista. Muiden mahdollisten vasakatojen selviämisellä etsinnän yhteydessä ei ollut korvauksen määrää alentavaa vaikutusta.

C:n valitus

C on vaatinut, että häntä vastaan ajettu syyte hylätään näyttämättömänä tai joka tapauksessa hätävarjelutilanteessa tai pakkotilassa tehtynä. C on lisäksi vaatinut, että A:n korvausvaatimukset hylätään tai että korvauksia A:n myötävaikutuksen vuoksi ainakin sovitellaan vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla siten, että korvausvelvollisuutta ei jää ollenkaan. Mikäli syyte hylätään, C on vaatinut, että valtio ja A velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa 7 088,20 markalla ja hovioikeudessa 20 703,34 markalla viivästyskorkoineen.

C on syytteen osalta lausunut, että hän oli tilannetta nopeasti arvioituaan katsonut, ettei hän onnistuisi tavoittamaan koiraa. Hänen ainoa keinonsa pakottavassa vaaratilanteessa oli ollut koiran ampuminen poroelon suojelemiseksi.

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut, että A:n ja C:n valitukset hylätään eikä valtiota velvoiteta korvaamaan C:n oikeudenkäyntikuluja.

B, paliskunta ja C ovat vaatineet, että A:n valitus hylätään.

A on vaatinut, että B:n, paliskunnan ja C:n valitukset hylätään.

HOVIOIKEUDEN RATKAISUN PERUSTELUT

Kohta 1

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden perustelut A:ta koskevan syyksi lukemisen, rangaistuksen mittaamisen ja korvausvelvollisuuden osalta.

Kohta 2

Poronhoitolain 42 §:n 2 momentin mukaan poronomistaja ja poropaimen saavat oman paliskuntansa alueella tappaa isännättömän koiran, joka koirien kiinnipitoaikana tavataan ajamasta poroja niiden laitumella. Koiraa ei kuitenkaan saa tappaa, jos se saadaan kiinni tai vahinko voidaan muuten estää.

B ja C ovat kertoneet menneensä 1. ja 2.6.1999 välisenä yönä puolen yön maissa B:n omistamien porojen vasotusaitaukselle. Aitauksessa olleet porot olivat käyttäytyneet levottomasti, minkä B ja C olivat arvioineet johtuneen petoeläimen läheisyydestä. Välittömästi tuon havainnon jälkeen B ja C olivat menneet tarkastamaan muutaman sadan metrin päässä laiduntanutta aitauksesta jo pois siirrettyä noin sadan vaatimen ja vasan laumaa. Porot olivat laukanneet edestakaisin hyvin hätääntyneinä. B ja C olivat hajaantuneet alueelle johtaneen metsätien eri puolille B oikealle ja C vasemmalle puolelle.

Ampumiseen liittyvästä tilanteesta C on kertonut, että hän oli havainnut poron juoksevan 60 - 70 metrin päässä. C oli havainnut koiran, kun se oli ollut 50 - 60 metrin päässä. Koira oli seurannut pakenevaa poroa parin metrin etäisyydellä. Poro oli aikuinen vaadin, mutta se ei ollut kantava. Väsynyt poro koira perässään oli juossut C:tä kohti kaartaen tulosuunnassaan oikealle eli C:stä katsottuna vasemmalle. C oli ampunut koiran yhdellä päähän osuneella laukauksella, kun se oli ollut 20 - 30 metrin päässä. Hän ei ollut yrittänyt ottaa koiraa kiinni. Se olisi ollut tuossa tilanteessa mahdotonta. B on kertonut, että hän oli kuullut yhden laukauksen. B:n saavuttua ampumispaikalle koira oli jo ollut kuollut.

Todistajat D ja vanhempi konstaapeli E ovat kertoneet havainneensa seuraavana päivänä ampumispaikan lähistöllä laukanneiden useiden porojen ja niiden perässä juosseen koiran edestakaisin kulkevia jälkiä. E:n mukaan koiran jäljet savisella tiellä olivat selvästi karhukoiran jälkiä. E oli nähnyt vain yhden koiran jäljet. Hän oli vakuuttunut, että jäljet olivat A:n koiran jäljet.

B:n, C:n, D:n ja E:n kertomuksilla on selvitetty, että A:n koira on ennen sen ampumista ajanut poroja niiden laitumella eikä muuta syytä porojen laukkaamiseen ole ollut.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tutkimusselosteen 5.7.1999 ja lausunnon 7.10.1999 mukaan koiraan on osunut kaksi laukausta, toinen vasemman kylkikaaren taakse viistosti takavasemmalta ja toinen päähän vasemman silmän alapuolelle. Kudoksissa todettujen verenvuotojen voimakkuus viittaa siihen, että ensimmäinen laukaus on osunut kylkeen ja lyhyen ajan kuluttua toinen laukaus päähän. Tutkimusseloste ja lausunto eivät tue C:n kertomusta yhdestä laukauksesta.

C on käräjäoikeudessa kertonut, että koira oli ajanut kantavaa vaadinta. Hän on hovioikeudessa ilmoittanut, ettei aikuinen vaadin ollut kantava. C:n kertomus on tältä osin muuttunut hovioikeudessa.

Koira on sen ampumisajankohtana ollut ajamassa poroja ja vasoja niiden laitumella. C on poronomistaja. Hän saa elantonsa poroista. Hänellä on oikeus varjella poroeloa. C:n kertomuksen mainittu ristiriitaisuus sekä tutkimusselosteen ja lausunnon tulokset eivät merkitse sitä, etteikö kysymyksessä olisi ollut sellainen C:n kuvaama pakottava tilanne, että hänen olisi ollut mahdotonta ottaa koira kiinni. Selvittämättä on siten jäänyt, että koira olisi tapahtumahetkellä vallinneissa olosuhteissa saatu kiinni tai vahinko voitu muuten estää. C ei ole menettelyllään syyllistynyt poronhoitorikkomukseen.

B:n ja paliskunnan oikeudenkäyntikulut

Jutun lopputulokseen nähden B ja paliskunta saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa vahinkonaan.

C:n oikeudenkäyntikulut

C:tä vastaan ajettu syyte hylätään. Valtio on oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan C:n kohtuulliset oikeudenkäyntikulut asiassa.

C:n avustaja asianajaja F on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa avustanut myös kahta asianomistajaa, B:tä ja paliskuntaa. Näiden sekä A:n esittämien korvausvaatimusten käsittelyyn on kulunut palkkioon vaikuttavaa aikaa oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta, josta valtio ei ole korvausvelvollinen. Näistä syistä valtion korvattavina kohtuullisina oikeudenkäyntikuluina on pidettävä käräjäoikeudessa 4 000 markkaa ja hovioikeudessa 10 500 markkaa.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 8 §:n 2 momentin mukaan virallisen syyttäjän syytteeseen yhtyneen asianomistajan velvollisuudesta korvata vastaajan oikeudenkäyntikulut on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädetään. Asianomistajan on kuitenkin vastattava ainoastaan puhevallan käyttämisestä aiheutuneista erityisistä kuluista. A on siten velvollinen korvaamaan vain ne lisäkustannukset, jotka ovat aiheutuneet hänen omista toimenpiteistään asianomistajana oikeudenkäynnissä. Hovioikeus arvioi A:n korvausvaatimusten käsittelemisestä aiheutuneen C:lle syytteen käsittelemisestä aiheutuneiden kustannusten lisäksi kustannuksia käräjäoikeudessa 2 900 markkaa ja hovioikeudessa samoin 2 900 markkaa.

Valtio ja A vastaavat C:n oikeudenkäyntikuluista eri perusteella eivätkä kulut ole päällekkäisiä. Sen vuoksi valtion ja A:n korvausvelvollisuus ei ole yhteisvastuullista.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

A velvoitetaan korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 2 900 markalla viivästyskorkoineen. A:n osalta käräjäoikeuden tuomio jää muilta osin pysyväksi. A velvoitetaan korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 2 900 markalla viivästyskorkoineen.

C:tä vastaan ajettu syyte hylätään ja C vapautetaan tuomitusta rangaistuksesta. C vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta A:lle.

Valtio velvoitetaan korvaamaan C:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 4 000 markalla ja hovioikeudessa 10 500 markalla viivästyskorkoineen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.