Rovaniemen HO 11.06.2001 325

Tenojoen kalastussäännön rikkominen

Esittely 23.2.2001

Diaarinumero R 99/665
Esittely 23.2.2001
Taltio 325
Antopäivä 11.6.2001

Jutussa on kysymys siitä, loukkaako Suomen Tasavallan ja Norjan Kuningaskunnan välinen sopimus Tenojoen kalastuspiirin yhteisestä kalastussäännöstä (Tenojokisopimus) ja siihen liittyvän kalastussäännön määräykset perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa suojattua omaisuuden suojaa ja oikeutta vapaasti valita asuinpaikkansa siten, että sopimuksen ja kalastussäännön soveltaminen olisi A:n tapauksessa ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.

ASIAN KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

A oli virallisen syyttäjän ja kalastuskunnan vaatimuksesta tuomittu kihlakunnanoikeudessa yhteiseen sakkorangaistukseen kahdesta Tenojoen kalastussäännön rikkomisesta 30.7.1998. A:n syyksi luettiin, että hän oli:

1) Utsjoella kalastuskunnan vesialueella kalastanut vavalla ja vieheellä Tenojoen rannalla, vaikka hän ei ollut lunastanut kalastuskorttia. A:lta oli puuttunut ulkopaikkakuntalaiselle tarkoitettu 90 markan kalastuskortti. A ei asunut vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksossa.

2) Utsjoella kalastuskunnan vesialueella kalastaessaan vieheellä käyttänyt kalastuksessa muuta viehettä kuin perhoa. A:n vieheenä oli ollut uistin. A ei asunut vakinaisesti Tenojoen vesistön jokilaaksossa.

A oli kiistänyt syytteet kokonaisuudessaan sillä perusteella, että hän oli kalastanut kalastuskunnan vesialueella, jonka osakas hän oli. Oikeus kalastaa vavalla ja vieheellä kuului A:lle perusoikeutena hänen tilojensa omistusoikeuden perusteella. Oikeus kalastukseen nautti sekä Suomen hallitusmuodon että ihmisoikeussopimusten mukaista omaisuuden suojaa. Omaisuuden suoja ei voinut riippua suojattavan henkilön asuinpaikasta. Omistusoikeudella oli niin sanottu kova ydin, johon ei edes perustuslain säätämisjärjestyksessä voinut puuttua.

Asiassa oli riidatonta, että A oli kalastanut syytteiden teonkuvauksissa kerrotulla tavalla ja että A omisti osuudet kahdesta tilasta Utsjoen kirkonkylässä ja että noihin tiloihin kuului osuuksia yhteisiin vesialueisiin. A oli asianomistajakalastuskunnan osakas.

Lapin käräjäoikeus lausui tuomiossa 3.0.1999 perusteluina, että kiinteistöjen omistusoikeuteen kuului muun ohessa oikeus kalastukseen kalastuskunnan vesialueella. Tätä oikeutta voitiin rajoittaa ainoastaan yleisen ja julkisen edun vaatiessa ja korvaamalla menetyksestä aiheutuva vahinko. Kalastusrajoitukset Tenojoessa oli saatettu voimaan perustuslain säätämisjärjestyksessä vahvistetulla kalastussäännöllä. Kalastussäännön tarkoituksena oli ollut arvokkaiden kalakantojen turvaaminen ja toisaalta myös paikallisten asukkaiden oikeuksien, elinmahdollisuuksien ja kulttuurin turvaaminen. Kalastusrajoituksista aiheutuva menetys tiloille oli säädetty korvattavaksi huhtikuun alussa 1990 voimaan tulleella lailla. Näillä perusteilla voimassa oleva Tenojoen kalastuspiirin kalastussääntö ei loukannut A:lle hallitusmuodossa tai ihmisoikeussopimuksilla taattua omaisuuden suojaa.

VAATIMUKSET HOVIOIKEUDESSA

Valitus

A vaati, että syytteet ja vaatimus kalastuskunnan oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Lisäksi A vaati, että kalastuskunta velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa tässä asiassa.

Vaatimuksensa perusteeksi A lausui, että Tenojoen kalastussäännön perusteella tapahtuva kalastusoikeuden rajoittaminen asuinpaikan perusteella oli vastoin sekä hallitusmuodossa että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettua kansalaisen oikeutta vapaasti valita asuinpaikkansa. Erityisesti kalastussääntö loukkasi muualla kuin Tenojokilaaksossa asuvan, mutta Tenojoessa vesialuetta omistavan hallitusmuodossa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua omaisuudensuojaa. Rajoitus merkitsi A:n osalta sitä, että omistusoikeus veteen kyllä nimellisesti oli, koska sitä ei ollut lunastettu häneltä pois, mutta omistukseen sisältyvää tärkeintä oikeutta eli kalastusta hän ei saanut harjoittaa siltä osin kuin kalavesi sijaitsi Tenojoessa. Koska minkäänlaista korvausmenettelyä kalastuksen estymisen vuoksi ei ollut tähän päivään mennessä toteutettu, kalastussääntö oli estänyt A:ta käyttämästä omistamaansa kiinteistöä paikkakunnan oloissa normaalilla, kohtuullisella ja järkevällä tavalla ja siten loukannut hallitusmuodossa turvattua oikeutta omaisuuteen enemmän kuin oli luvallista. Omaisuuden suojan loukkauksen vakavuutta korosti se, että kalastajien asema määräytyi asuinpaikan perusteella, kun taas kansalaisten perusoikeuksien suoja ei lähtökohtaisestikaan voinut riippua valitusta kotipaikasta. Koska Tenojoen kalastussäännön omistusoikeutta rajoittavat määräykset olivat perustuslain vastaisia, tuomioistuimen oli pidättäydyttävä niiden soveltamisesta perustuslain 106 §:n mukaan.

Vastaukset

Syyttäjä ja kalastuskunta vastasivat valitukseen ja kiistivät muutosvaatimukset.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Hovioikeus lausui perustelussaan seuraavaa.

1.3.2000 voimaan tulleen perustuslain 106 §:n mukaan, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslakia koskeneessa perustuslakivaliokunnan mietinnössä (PeVM 10/1998 vp) on todettu, että perustuslain kanssa ristiriidassa olevan lain säätäminen perustuslain säätämisjärjestyksessä on mahdollista. Perustuslainsäätämisjärjestystä käytetään tällöin poistamaan aineelliselta sisällöltään perustuslain kanssa ristiriidassa olevan lain perustuslainvastaisuus. Poikkeuslaki kuuluu siten perustuslain mukaiseen järjestelmään. Jonkin lain säätäminen poikkeuslakina ei kuitenkaan aina väistämättä johda perustuslain etusijasäännön soveltamatta jättämiseen. Jos poikkeuslaki on säädetty kauan sitten ja perustuslakia on sittemmin muutettu poikkeuslain sisällön kannalta oleellisilta kohdin tai perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö perustuslain sisällöstä on muuttunut, on asiaa arvioitava erikseen 106 §:n kannalta.

Nykyinen Tenojokisopimus ja siihen liittyvä kalastussääntö (L 1197/1989) on säädetty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä ja 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla eli perustuslain säätämisjärjestyksessä niin sanottuna poikkeuslakina. Tenojokisopimuksen tavoitteena on ollut säilyttää ja lisätä Tenojoen vesistön lohikantoja tarkoituksenmukaisin kalastuksen säätelytoimenpitein, turvata paikkakunnan väestön lohenkalastukseen perustuvaa elinkeinoa sekä varata kohtuullinen osa lohenkalastuksesta urheilukalastajille.

Perusoikeussäännöksiä ja perustuslakia on muutettu Tenojokisopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön voimaan tulemisen jälkeen. Aiemmin voimassa olleen hallitusmuodon perusoikeussäännökset uudistettiin vuonna 1995 ja ne siirrettiin sellaisenaan uuteen perustuslakiin. Perusoikeussäännöksiä koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 309/1993 vp) todettiin, että ehdotettu säännös omaisuuden suojasta vastaa rakenteeltaan hallitusmuodon pykälää ja että huolimatta ehdotetun säännöksen vähäisistä sanonnallisista eroista voimassaolevaan säännökseen verrattuna tarkoituksena on säilyttää olemassa oleva tulkintakäytäntö. Liikkumisvapautta koskevan pykälän osalta todettiin, että ehdotettu yleissäännös vastaa pitkälti voimassaolevaa hallitusmuodon säännöstä. Siten omaisuuden suojaa ja liikkumisvapautta koskevia perusoikeuksia ei ole muutettu Tenojokisopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön voimaan tulemisen jälkeen niiden sisällön kannalta oleellisilta kohdin eikä myöskään perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö perustuslain sisällöstä ole muuttunut.

Tenojokisopimus ja siihen liittyvä kalastussääntö merkitsevät perustuslain 15 §:n säännösten turvaamille omistajille rajoitusta omaisuutensa käytössä. Lisäksi ne merkitsevät kalastajien aseman määräytymistä myös vakinaisen asuinpaikan perusteella. Perusoikeuksia ei ole kuitenkaan pääsääntöisesti tarkoitettu ehdottomiksi oikeuksiksi, vaan kysymys niiden rajoittamisesta ratkaistaan perusoikeuksia koskevien yleisten oppien mukaisesti. Yleisiä perusoikeuksien rajoittamista koskevia vaatimuksia ovat muun muassa, että rajoitusten tulee olla täsmällisiä, tarkkarajaisia ja suhteellisuusvaatimuksen mukaisia sekä perusteiltaan hyväksyttäviä. Lisäksi rajoitusten tulee perustua eduskunnan säätämään lakiin eikä tavallisella lailla voida säätää perusoikeuden ytimeen ulottuvia rajoituksia. Perusoikeuksia rajoitettaessa on myös huolehdittava riittävistä oikeusturvajärjestelyistä eivätkä rajoitukset saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Perustuslakivaliokunta on Tenojokisopimusta ja siihen liittyvää kalastussääntöä säädettäessä ottanut huomioon edellä mainitut perusoikeuksien rajoittamista koskevat yleiset opit ja katsonut, että rajoitukset eivät ole luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat omaisuuden suojan kannalta kiellettyjä ja omaisuudensuojaan laadullisesti soveltumattomia. Perustuslakivaliokunta on myös ottanut huomioon säännösten vaikutuksen asuinpaikan vapaan valitsemisen kannalta. Perustuslakivaliokunta on katsonut osan rajoituksista olevan niin merkittäviä, että se on edellyttänyt lakiehdotuksen käsittelemistä perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Lisäksi Tenojoen kalastussääntöä koskevan sopimuksen ja kalastussäännön eräiden määräysten aiheuttamien menetysten korvaamisesta on säädetty laki, joka on tullut voimaan 1.4.1991. Korvauslain perusteella kalastusoikeuden haltijalla on oikeus saada menetyksestään täysi korvaus valtion varoista, mikäli Tenojokisopimuksessa tai siihen liittyvässä kalastussäännössä oleva määräys estää kalastusoikeuden haltijaa käyttämästä hänelle kuuluvaa kalastusoikeutta tai huomattavasti rajoittaa tämän oikeuden käyttömahdollisuuksia.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että Tenojokisopimus ja siihen liittyvä kalastussääntö ei nyt kysymyksessä olevilta osin ole niin ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, että hovioikeuden tulisi jättää Tenojokisopimukseen liittyvän kalastussäännön määräykset tässä tapauksessa soveltamatta.

Vuonna 1995 uudistettujen perusoikeussäännösten taustalla ovat olleet kansainväliset ihmisoikeussopimukset, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimus ja niin sanottu KP-sopimus. Siten muun muassa omaisuuden suojaa ja liikkumisvapautta koskevia perusoikeussäännöksiä säädettäessä on otettu huomioon niiden vastaavuus Euroopan ihmisoikeussopimuksen säännöksiin. Hovioikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevat Tenojokisopimuksen ja siihen liittyvän kalastussäännön määräykset eivät rajoita A:n Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista omaisuuden suojaa ja liikkumisvapautta ihmisoikeussopimuksen omaisuuden suojaa ja liikkumisvapautta koskevien määräysten vastaisesti.

Ratkaisu

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. A velvoitettiin maksamaan kalastuskunnan oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.