Helsingin HO 30.04.1986 1260

Formaldehydi - Vahingonkorvaus - Tuottamus

Kaksi lastulevyjä valmistavaa yhtiötä velvoitettiin suorittamaan vahingonkorvausta, koska niiden katsottiin tuottamuksellaan aiheuttaneen A:lle terveydellistä haittaa sekä A:lle ja B:lle näiden asunnon kunnostamisesta johtuneita kustannuksia vastaavan vahingon käyttämällä asuinhuoneiston seinä- ja lattiamateriaaliksi tarkoitetun lastulevyn valmistuksessa liiman aineosana ureaformaldehydiä, jota yhtiöiden tieten haihtui levyistä huoneilmaan. Yhtiöillä oli jo vuosina 1972 ja 1974, jolloin A ja B olivat ostaneet yhtiöiden valmistamia lastulevyjä, ollut syytä kiinnittää huomiota lastulevyistä haihtuvan formaldehydin mahdollisesti aiheuttamiin terveydellisiin haittoihin.

A ja B olivat kanteessaan vaatineet, että yhtiöt velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan niiden valmistamista lastulevyistä haihtuneen formaldehydin aiheuttamina vahinkoina A:n ja B:n sairauskulut, A:n ja B:n talossa suoritettujen korjaustöiden kustannukset, korvausta A:n ansionmenetyksestä, korvausta VTT:n asunnossa tekemien formaldehydipitoisuusmittausten kustannuksista, korvausta asian A:lle ja B:lle aiheuttamista muista kustannuksista sekä korvausta A:n kivusta ja särystä.

Raastuvanoikeus on päätöksessään 6.9.1984 katsonut jääneen näyttämättä, että yhtiöt olisivat myydessään kanteessa tarkoitettuja valmistamiaan lastulevyjä osoittaneet välinpitämättömyyttä huomioon ottaen siihen aikaan tiedossa olleet formaldehydin haittavaikutukset tai että yhtiöt olisivat olleet sopimussuhteessa A:n ja B:n kanssa tai että yhtiöiden muullakaan tavalla olisi katsottava vahingonkorvauslain säännökset huomioonottaen aiheuttaneen A:lle ja B:lle vahinkoa tai että yhtiöille olisi myöskään syntynyt tuottamuksesta riippumatonta valmistajan vastuuta ottaen huomioon voimassaolevan lainsäädännön, sekä hylännyt kanteen.

A ja B hakivat muutosta.

A:n ja B:n vuosina 1974 ja 1975 rakentamassa omakotitalossa vuonna 1980 toimitettu tutkimus osoitti, että talon huoneilmassa oli ihmisen terveydelle haitallisessa määrin formaldehydiä.
Asunnossa oli mainitun tutkimuksen jälkeen suoritettu seinien ja lattioiden korjaustöitä formaldehydipitoisuuden vähentämiseksi sekä toimitettu samana vuonna toinen formaldehydipitoisuuden mittaus, jolloin formaldehydipitoisuuden oli havaittu vähentyneen merkittävästi. HO katsoi selvitetyksi, että suurin osa formaldehydistä oli peräisin yhtiöiden valmistamista, asunnon seiniin ja lattioihin käytetyistä lastulevyistä.
A:n sairauden oireista oli osan todettu aiheutuneen formaldehydistä.
Oikeuskäytännössä (KKO:1984-II-225, Itä-Suomen HO:n taltiot 516/85, 517/85) on vastaavanlaisissa tapauksissa katsottu, että lastulevyn valmistajalla alan asiantuntijana on jo vuosina 1974 ja 1975 ollut perusteltua aihetta varoa, että lastulevyt tavanmukaiseen tarkoitukseensa käytettyinä saattoivat liiallisen formaldehydin haihtumisen johdosta aiheuttaa myrkytykseen verrattavan tilan tai muuta sairautta. Hovioikeus totesi lisäksi, että formaldehydi oli jo vuonna 1969 luokiteltu toisen luokan myrkyksi ja vuonna 1967 annetussa ammattitautiasetuksessa aldehydit mainittiin ammattitauteja aiheuttavana kemiallisena tekijänä. Myös ammattikirjallisuudessa oli formaldehydin terveydellisiä haittoja käsitelty lukuisissa tutkimuksissa jo 1950 luvulta alkaen. Kun lastulevyjen teollinen tuotanto oli Suomessa ollut käynnissä jo 1960 luvulla, levyjen valmistajilla oli vuonna 1972 ollut syytä kiinnittää huomiota lastulevyistä haihtuvan formaldehydin mahdollisesti aiheuttamiin terveydellisiin haittoihin. Sen vuoksi valmistajat eivät olisi saaneet markkinoida levyjä varmistumatta siitä, että niistä ei aiheutunut sellaista vaaraa. Laiminlyömällä tämän yhtiöt olivat tuottaneet A:lle terveydellistä haittaa ja aiheuttaneet A:lle ja B:lle asunnon kunnostamisesta johtuneita kustannuksia vastaavan vahingon. Selvitys puuttui siitä, että A ja B ennen lastulevyjen asentamista heidän taloonsa olisivat saaneet sellaista opastusta lastulevyjen sisältämän formaldehydin vaarasta ihmisen terveydelle, että tarpeellisten korjaustöiden laiminlyöntiä olisi osaksikaan voitu pitää heidän myötävaikutuksenaan vahinkoon.

KKO:1984-II-225,
Itä-Suomen HO tuomiot 516/85 ja 517/85

Läsnä: Mikola, Haltia ja Niemelä (apuj.) Esittelijä: Palojärvi

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.