Helsingin HO 18.06.1986 531

Sopimuksen syntyminen - Konkludenttinen oikeustoimi

Suunnittelutoimisto A ja linja-autoliikennettä harjoittava osakeyhtiö B olivat suullisesti sopineet, että A suoritti B:n korjaus- ja huoltorakennuksen saneeraus- ja laajennustyön kokonaisuussuunnittelun tuolloin esillä olleiden erään arkkitehtitoimiston aikaisemmin laatimien piirrustusten osoittamassa laajuudessa. A:n edustaja oli ilmoittanut, että työ tulisi maksamaan 170.000 markkaa. A oli tämän jälkeen lähettänyt B:lle allekirjoitettavaksi kokonaissuunnittelusopimuksen, jossa palkkion oli merkitty olevan 70 prosenttia Suomen Konsulttitoimistojen Liitto ry:n taksoista. B ei ollut allekirjoittanut kirjallista sopimusta, mutta A oli yhteistoiminnassa sen kanssa aloittanut suunnittelutyön, jonka kuluessa asianosaiset olivat pitäneet muun muassa seitsemän yhteistä suunnittelukokousta.
Suunnittelukohde oli B:n suunnittelun aikana päättämien muutosten vuoksi olennaisesti laajentunut ja suunnittelutyö oli muuttunut vaikeammaksi alkuperäiseen suunnitteluvaihtoehtoon verrattuna. Kun alkuperäisen vaihtoehdon mukainen rakennustilavuus olisi ollut noin 4700 kuutiometriä, niin tilavuus oli muutosten johdosta noussut noin 9800 kuutiometriksi, ja kustannusarvio oli noussut alkuperäisestä noin 3 miljoonasta noin 7 miljoonaksi markaksi. Ensimmäisessä suunnittelukokouksessa A:n edustaja oli tiedustellut sopimuksen allekirjoittamisesta, jolloin B:n edustaja oli vastannut asian olevan kaikin puolin kunnossa.

Kun A oli lähettänyt ensimmäisen 255.600 markan määräisen laskun, niin B oli keskeyttänyt työn ja ilmoittanut keskeyttämisen syyksi sen, että suunnittelupalkkio oli, kun laskutetusta osuudesta oli pääteltävissä tuleva kokonaispalkkio, noussut sovittuun palkkioon nähden nelinkertaiseksi.

Hovioikeus katsoi, että B:n edustajien oli täytynyt ymmärtää, että työn laajennuttua ja vaikeuduttua olennaisesti ei suullisissa sopimusneuvotteluissa ilmaistu 170.000 markan kokonaissumma enää voinut olla sitova. Vaikkakaan B ei ollut allekirjoittanut kirjallista suunnittelusopimusta, se oli toimimalla niin kuin sopimus olisi ollut voimassa tullut menettelynsä johdosta sidotuksi sopimukseen samalla tavalla kuin jos se olisi allekirjoittanut sopimuksen. Sen vuoksi hovioikeus velvoitti B Oy:n suorittamaan laskun määrän 255.600 vaadittuine korkoineen ja korvauksen suunnittelusopimuksen perusteettomasta purkamisesta.

Kirjallisuus: Hannu v. Hertzen: Sopimusneuvottelut (Helsinki 1984) s. 79 ss.
K. A. Telaranta: Varallisuusoikeudellinen tahdonilmaisu (Porvoo, Helsinki, 1953) s. 200 ss.
Kurt Grönfors: Avtalslagen (Lund 1984)

Läsnä: Varjotie, Martimo ja Ritola Esittelijä: Vanamo

KKO:n ratkaisu: Ei valituslupaa.
Päätös n:o 2997/1.10.1986

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.