Rovaniemen HO 14.06.1984 358/84

Väkisinmakaaminen - Lapseen kohdistuva haureus - Virallinen syyttäjä - Erittäin tärkeä yleinen etu - Asianomistajan syyteoikeus

KO oli virallisen syyttäjän ja 2.11.1963 syntyneen asianomistaja B:n syytteestä tuominnut A:n B:hen kohdistuneista 5.6.1977 yksin teoin tehdyistä väkisinmakaamisesta ja lapseen kohdistuneesta haureudesta ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja erinäisiin korvauksiin.

A:n valituksen johdosta HO KO:n tavoin totesi, että A oli B:n isäpuolen veli ja että B oli teon tapahtuessa ollut vasta 13 vuotias. B oli kuitenkin ilmoittanut teon tutkittavaksi ja syytteeseen pantavaksi vasta yli neljän vuoden kuluttua sen tapahtumisesta . Jutussa ei ollut ilmennyt mitään sellaisia seikkoja tai olosuhteita, joiden olisi voitu kohtuuden mukaan katsoa olleen esteenä tutkimuspyynnön tai ilmiannon tekemiselle jo huomattavasti tapahtunutta aikaisemmin. Teon ei ollut edes väitetty tapahtuneen erityistä raakuutta tai julmuutta osoittaen tai muutoin kysymyksessä olleiden rikosten tunnusmerkistöjen tyyppitilanteista merkittävästi poikkeavalla tavalla.
A:n ei myöskään ollut väitetty toistuneesti syyllistyneen syytteessä tarkoitetun kaltaiseen menettelyyn.

Toimittamansa kokonaisarvioinnin perusteella HO katsoi, ettei erittäin tärkeä yleinen etu ollut vaatinut syytteen nostamista.

B oli saanut tiedon teon tekijästä teon hetkellä 4.6.1977. Hänen holhoojansa ei ollut B:n vajaavaltaisuuden kestäessä ilmoittanut tekoa syytteeseen pantavaksi. B puolestaan oli tehnyt syytteeseenpanoilmoituksen 26.1.1982 eli enemmän kuin vuoden kuluttua siitä kun hän 2.11.1978 oli täyttänyt 15 vuotta ja saanut oikeuden myös itse ilmoittaa teko syytteeseen pantavaksi ja syyttää siitä.

Koska virallisella syyttäjällä ei rikoslain 20 luvun 11 §:n nojalla ollut ollut oikeutta syyttää A:ta kysymyksessä olleesta teosta ilman asianmukaista syytteeseenpanoilmoitusta ja kun tekoa ei ollut ilmoitettu syytteeseen pantavaksi tai asianomistaja nostanut siitä syytettä rikoslain 8 luvun 6 §:n 1 momentissa säädetyssä määräajassa, HO jätti A:han kohdistetun rangaistusvaatimuksen tutkimatta sekä vapautti A:n hänelle tuomitusta rangaistuksesta ja velvollisuudesta korvata valtiolle sen varoista suoritetut todistelukustannukset.

Tutkiessaan jutun B:n A:han kohdistaman vahingonkorvausvaatimuksen osalta HO katsoi selvitetyksi, että A oli syyllistynyt KO:n hänen syykseen lukemaan menettelyyn, ja jätti KO:n päätöksen A:n vahingonkorvausvelvollisuutta koskevalta osalta pysyväksi.

Läsnä: KLS-EY-RS Esittelijä: Pekkala

KKO:n ratkaisu: Päätös 18.10.1984: ei valituslupaa

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.