Turun HAO 17.04.2015 15/0187/3

Sananvapaus - Kuvaohjelman tarjoaminen - Festivaalilupa - Luvan tarve - Maksu - Maksuperustelaki - Toimivaltainen hallinto-oikeus - Hallintolainkäyttölain muutoksen vaikutus

Diaarinumero: 01165/14/7299
Taltionumero: 15/0187/3
Antopäivä: 17.4.2015

Kuvaohjelman tarjoaminen

Pienkustantamo N Oy oli suunnitellut esittää kunniamurhia koskevan kirjansa esittelyn yhteydessä samaa aihepiiriä koskevan dokumenttielokuvan. Yhtiö oli arvellut, että elokuva voidaan esittää luokittelematta, koska se sisältää yksinomaan opetuksellista tai sivistyksellistä aineistoa. Yhtiö oli ottanut asiasta yhteyttä Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin (KAVI). KAVI oli puhelin- ja sähköpostikeskusteluissa todennut, että elokuva saattaa sisältää lapsille haitallista materiaalia, joten elokuvan esittämiseen on haettava kuvaohjelmalain 11 §:n mukainen niin sanottu festivaalilupa, jos elokuvaa ei luokitella. Yhtiö oli todennut, ettei elokuvaa ole tarkoitettu alaikäisille, joten se voidaan luokittelematta määrittää K18-elokuvaksi. KAVIn mukaan elokuvaan ei luokittelematta voida asettaa K18-ikärajaa lain 16 §:n 2 momentin nojalla, koska elo­kuvan sisältö ei ole yksiselitteisesti vain aikuisille tarkoitettu ja rajoitus loukkaisi lasten sananvapautta. Yhtiö oli keskustelujen jälkeen hakenut festivaalilupaa ja asettanut elokuvan ikärajaksi 18.

Yhtiö valitti päätöksestä, koska luvan vaatiminen ja maksun periminen loukkaa sananvapautta.

Hallinto-oikeus kumosi lupapäätöksen, koska yhtiö ei ollut hakemansa luvan tarpeessa. Hallinto-oikeus totesi, että kuvaohjelmalain tarkoitus on lasten suojeleminen haitallisten ohjelmien näkemisestä. Lain tarkoituksena ei ole ollut tehdä kuvaohjelmien esittämistä sinänsä luvanvaraiseksi tai ennakkotarkastuksen alaiseksi. Laissa on pikemminkin pyritty alan toimijoiden itsesääntelyyn. Jos elokuva esitetään vain aikuisyleisölle, kuvaohjelmalaissa tarkoitetut menettelyt eivät ole tarpeen lasten suojelemiseksi. Lasten sananvapaus ei myöskään estä yksittäistä toimijaa rajaamasta tiettyä elokuvaesitystä vain aikuisille, vaikkei elokuvan sisältö tätä välttämättä edellyttäisikään. Yhtiö olisi siten voinut ilman lupaa ja luokittelua esittää elokuvan ehdottamallaan tavalla eli asettamalla tilaisuuksiinsa 18 vuoden ikärajan.

Suomen perustuslaki 12 § 1 mom

Kuvaohjelmalaki 1, 2, 5, 11, 15 ja 16 29 §

Maksu

Turun hallinto-oikeus katsoi olevansa asiassa myös maksun osalta toimivaltainen, vaikka valtion maksuperustelain 11 b §:n tekstin mukaan toimivalta kuuluisi Helsingin hallinto-oikeudelle.

Festivaaliluvasta peritään maksu valtion maksuperustelain mukaan. Lain 11 b §:n mukaan oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saadaan hakea valittamalla muutosta siltä lääninoikeudelta, jonka tuomiopiirissä maksun määrännyt viranomainen sijaitsee. Säännöstä koskevan hallituksen esityksen (HE 203/1998 vp) mukaan valitus tehtäisiin hallintolainkäyttölain (586/1996) periaatteiden mukaisesti asianomaiseen lääninoikeuteen. Säännös on tullut voimaan 1.3.1999.

Hallintolainkäyttölain 12 §:ää on muutettu 1.11.1999 voimaan tulleella lailla 433/1999. Muutoksen jälkeen sellaisen viranomaisen päätöksestä, jonka toimialueena on koko maa, valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisimmin liittyy sen vuoksi, että tässä tuomiopiirissä sijaitsee pääosa päätöksessä tarkoitetusta alueesta tai kiinteistöstä taikka sen henkilön kotikunta tai sen yhteisön kotipaikka, johon päätös pääosin liittyy.

Maksuperustelain säännöstekstin mukaan toimivaltainen hallinto-oikeus olisi Helsingin hallinto-oikeus, koska KAVIn toimipaikka on Helsingissä. Säännöksen tarkoituksena on kuitenkin ollut noudattaa hallintolainkäyttölain järjestelmää ja hallintolainkäyttölakia on tältä osin muutettu.

Hallintolainkäyttölaki 12 §

Valtion maksuperustelaki 6 § 3 mom

Valtion maksuperustelaki 11 b §

Äänestys 2-1

Vähemmistöön jäänyt jäsen hylkäsi valituksen lupapäätöstä koskevalta osalta.

N Oy on toukokuussa 2014 julkaissut kunniamurhia käsittelevän kirjan sekä kirjan esittelytilaisuuksissa esittänyt kirjaan pohjautuvan australialaisen dokumenttielokuvan. Esityksessä ei ole ollut kysymys kuvaohjelmalain 2 §:n 2 momentissa ja televisio- ja radiotoiminnasta annetussa laissa tarkoitetusta eikä sellaiseen rinnastettavissakaan olevasta kuvaohjelman tarjoamisesta. Elokuva ei myöskään asiakirjoissa sen sisällöstä kerrotun perusteella arvioiden ole kuvaohjelmalain 9 §:ssä tai 10 §:ssä tarkoitettu kuvaohjelma, eikä myöskään sellainen lain 16 §:n 2 momentissa tarkoitettu ohjelma, joka on yksiselitteisesti tarkoitettu tarjottavaksi ainoastaan 18 vuotta täyttäneille. Toisaalta poissuljettua ei elokuvan aihepiiri huomioon ottaen ole, etteikö elokuvassa ole myös sellaista sisältöä, joka on omiaan vaikuttamaan haitallisesti lapsen kehitykseen. Koska kuvaohjelmalain lähtökohta on, että ohjelman saa tarjota vain, jos se on luokiteltu, ellei ohjelma ole laissa luokittelusta vapautetuksi säädetty ohjelma tai jos sitä ei voida laissa säädetyin edellytyksin luokitteluvelvollisuudesta vapauttaa, KAVIn päätöstä myöntää yhtiölle kuvaohjelmalain 11 §:n mukainen lupa ei ole pidettävä kuvaohjelmalain eikä muidenkaan säännösten vastaisena. Päätöstä ei näin ollen ole syytä tältä osin muuttaa.

KHO:n päätös 20.1.2017 taltionumero 154. KHO ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. Vuosikirja KHO:2017:10

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.