Turun HAO 08.04.2013 13/0230/3

Kiinteistöverotus - Asumisoikeustalo - Kiinteistön verotusarvo - Luovutusrajoitus - Enimmäisluovutushinta

Diaarinumero: 00583/12/8111
Taltionumero: 13/0230/3
Antopäivä: 8.4.2013

Kiinteistöverotusta toimitettaessa asumisoikeustalojen omistajana toimivan yhtiön kiinteistöjen verotusarvo oli vahvistettu varojen arvostamisesta annetun lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja päätösten mukaisten laskentaperusteiden mukaan erikseen maapohjan ja rakennusten osalta.

Oikaisuvaatimuksessaan yhtiö vaati, että tonttien ja niillä olevien rakennusten yhteisarvona kiinteistöveroa määrättäessä pidetään asumisoikeusasunnoista annetussa laissa tarkoitettua luovutushintaa. Yhtiö vetosi korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätökseen 1993-B-531, jonka mukaan asuntotuotantolain nojalla rahoitetun kiinteistöosakeyhtiön omistaman tontin ja sillä olevan vuokratalon arvona pidettiin kiinteistöveroa määrättäessä asuntotuotantolaissa säädetyn luovutuskorvauksen määrää. Verotuksen oikaisulautakunta hylkäsi vaatimuksen.

Hallinto-oikeudessa yhtiö uudisti vaatimuksensa. Vastineessaan yhtiön valitukseen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö totesi muun muassa, ettei mainittu korkeimman hallinto-oikeuden päätös sovellu asiaan, koska asumisoikeustaloja ei voi rinnastaa aravavuokrataloihin. Oikeudenvalvontayksikkö huomautti lisäksi, ettei maapohjan verotusarvoa voida missään nimessä alentaa, koska luovutusrajoitukset koskevat vain asumisoikeustaloa tai asumisoikeustalon omistavan yhtiön osakkeita.

Hallinto-oikeus kumosi kiinteistöverotukset ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi todeten, että kiinteistöjen arvot on vahvistettava niin, etteivät luovutusrajoitusten alaisten osien arvot ylitä asumisoikeusasunnoista annetun lain mukaisia enimmäisluovutushintoja.

Hallinto-oikeus katsoi, että asumisoikeusasunnoista annetussa laissa säädetyt rajoitukset huomioon ottaen asumisoikeustalot voidaan rinnastaa mainitussa korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitettuihin aravataloihin. Asumisoikeustalojen käypänä arvona voidaan siten kiinteistöveroa määrättäessä lähtökohtaisesti pitää korkeintaan asumisoikeusasunnoista annetun lain mukaista luovutushintaa. Maapohjan osalta on käytettävä tavanomaisia laskentaperusteita, mikäli luovutusrajoitus ja enimmäisluovutushinta eivät koske maapohjaa.

Kiinteistöverolaki 2 §
Kiinteistöverolaki 15 §
Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 28 §
Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 29 §
Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 30 §
Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 32 §
Laki asumisoikeusasunnoista 1 §
Laki asumisoikeusasunnoista 47 §
Laki asumisoikeusasunnoista 48 §
Laki asumisoikeusasunnoista 50 b §

Äänestys 2-1

Eri mieltä ollut jäsen hylkäsi valituksen seuraavilla perusteilla:

Kiinteistöverotuksessa on verovelvollisten tasapuolinen kohtelu huomioon ottaen pidettävä lähtökohtana sitä, että kiinteistön arvo on sama riippumatta siitä, kenen omistuksessa kiinteistö on. Nyt ratkaistavana olevassa tapauksessakaan kiinteistöjen arvoa sinänsä ei vähennä se, että niihin kohdistuu asumisoikeusasunnoista annetun lain mukaisia, valtiolta saadun rahoituksen väärinkäytön estämiseksi säädettyjä luovutusrajoituksia, joiden johdosta kiinteistöt eivät ole normaalin kaupankäynnin kohteena. Näillä perusteilla katson, että kiinteistöveron perusteeksi ei voida panna asumisoikeusasunnoista annetun lain mukaan laskettavia enimmäisluovutushintoja.

KHO:n päätös 20.8.2014 taltionumero 2415. Päätöstä muutetaan. Vuosikirja KHO:2014:128

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.