Helsingin HAO 28.03.2013 13/0493/4

Arvonlisäverotus - Verollinen myynti - Poikkeukset myynnin verollisuudesta - Terveyden- ja sairaanhoito - Työterveyshuolto

Diaarinumero: 04655/11/8201
Taltionumero: 13/0493/4
Antopäivä: 28.3.2013

A Oy:n toiminta koostui lähes kokonaan arvonlisäverolain 34 - 36 §:ssä tarkoitetusta verottomista terveyden- ja sairaanhoitopalveluiden myynnistä. A Oy myi yhtenä liiketoiminta-alueenaan työterveyspalveluja. Yhtiö oli käsitellyt työpsykologien ja -fysioterapeuttien suorittamat palvelut arvonlisäverottomana myyntinään. Yhtiötä oli jälkiverotettu luennoista, ryhmävalmennuksesta, koulutuksesta, esimiesvalmennuksesta, ryhmäkonsultaatiosta, ilmapiirikyselyistä ja työyhteisöselvityksistä saaduista suorituksista.

Valituksessaan hallinto-oikeudelle yhtiö oli perustellut kyseisten palvelujen verottomuutta muun muassa sillä, että hallituksen esityksessä Eduskunnalle arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993 vp) oli todettu, että terveyden- ja sairaanhoitopalveluina pidettäisiin myös työterveyshuoltoa.

Hallinto-oikeus totesi Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että arvonlisäverodirektiivissä säädetyt vapautukset ovat Unionin oikeuteen perustuvia itsenäisiä käsitteitä. Arvonlisäverodirektiivin mukainen vapautus terveyden- ja sairaanhoitopalvelujen osalta perustuu direktiivin 132 artiklan 1 alakohdan b ja c alakohtaan. Niissä ei viitata työterveyshuoltopalvelujen vapautukseen verosta. Hallinto-oikeus totesi, että myöskään arvonlisäverolaissa työterveydenhuoltoa tai työterveyshuoltolakiin perustuvaa toimintaa muutoinkaan ei ole säädetty yleisesti arvonlisäverottomaksi. Työterveyshuoltolakiin perustuvien palvelujen verottomuus ei voi perustua yksinomaan arvonlisäverolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 88/1993 vp) olevaan viittaukseen työterveyshuollosta. Näin ollen työterveyshuoltolakiin perustuvan toiminnan verottomuus edellyttää, että kyseessä on arvonlisäverolain 35 §:n mukainen terveyden- tai sairaanhoitopalvelu, jota tulkitaan ottaen huomioon arvonlisäverodirektiivi ja Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Kuten yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kaikkea terveydenhoitopalvelujen tuottajan ja terveydenhuollon ammattihenkilön antamaa palvelua ei ole vapautettu arvonlisäverosta vaan pelkästään direktiivissä viitattu sairaanhoito, lääkärinhoito ja niihin läheisesti liittyvät toimet sekä lääketieteellisen hoidon antaminen henkilölle, jotka ovat Unionin oikeuteen perustuvia käsitteitä. Direktiivin tarkoittamalla "lääkärinhoidolla" ja "lääketieteellisen hoidon antamisella henkilölle" tarkoitetaan palveluja, joilla pyritään diagnosoimaan, hoitamaan ja mahdollisuuksien mukaan parantamaan sairauksia tai terveydellisiä poikkeavuuksia. Myös arvonlisäverolain 35 § edellyttää, että kyseessä on pykälän 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu hoito ja toimenpide, jolla määritetään, palautetaan tai ylläpidetään ihmisen terveydentilaa sekä toiminta- ja työkykyä. Arvonlisäverolainsäännöstä on tulkittava arvonlisäverodirektiivi ja sen tulkintaa koskeva Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen

Kyseessä olevat palvelut eivät olleet arvonlisäverodirektiivissä tarkoitettua lääketieteellisen hoidon antamista, eivätkä ne liittyneet suoranaisesti arvonlisäverolain 35 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin. Sillä seikalla, että kyseiset palvelut voivat välillisesti vaikuttaa palvelut ostaneen asiakkaan henkilöstön terveydentilaan tai työkykyyn, ei ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Hallinto-oikeus totesi myös, että yhtiö oli laskuttanut ja hinnoitellut kyseessä olevat palvelut asiakkailta erillisinä palveluina, mikä viittasi siihen, että niistä oli sovittu asiakkaan kanssa kulloinkin erikseen. Asiassa ei muutoinkaan ollut tullut ilmi sellaista perustetta, jonka mukaan nyt kysymyksessä olevat palvelut olisivat liittyneet verottomiin terveyden- ja sairaanhoitopalveluihin niin läheisesti, että ne olisivat muodostaneen niiden kanssa yhden jakamattoman kokonaisuuden. Sillä seikalla, että yhtiö oli myynyt samalle asiakkaalle myös verottomia terveyden- ja sairaanhoitopalveluja, ei ollut asiassa merkitystä.

A Oy:n oli näin ollen suoritettava arvonlisäveroa kysymyksessä olevista työpsykologi- ja -fysioterapeuttipalvelujen myynnistä.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 34 § ja 35 §
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 132 artikla1 kohta b ja c alakohta
Työterveyshuoltolaki 3 § ja 4 §
Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-45/01, Christoph-Dornier-Stiftung für Klinische Psykologie, C-212/01, Margarete Unterperinger, C-307/01, Peter d'Ambrumenil, C-262/08, CopyGene A/S

Haettu muutosta

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.