Kuopion HAO 16.02.2012 12/0077/3

Yleiskaava - Kyläalue - Ranta-alue - Selvitysten riittävyys - Kaavamuoto

Diaarinumero 03014/10/4102
Taltionumero 12/0077/3
Antopäivä 16.2.2012

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, oliko kyseessä maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n 2 momentissa tarkoitettu kyläalue. Lisäksi oli kyse siitä, voitiinko mainitun lainkohdan mukaan laaditulla yleiskaavalla ylipäätään osoittaa ympärivuotista asumista maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n mukaiselle ranta-alueelle. Vielä asiassa oli kyse siitä, oliko yleiskaava riittävä ohjaamaan rakentamista ja muuta maankäyttöä kyseisellä alueella.

Osayleiskaavassa oli osoitettu kyläyleiskaava-alueeksi (at) rajattu alue, johon sisältyi lisäksi jo olemassa oleva ranta-asemakaavan alue. Kaavamääräysten mukaan kyseiselle at-alueella voitiin yleiskaavan perusteella myöntää rakennuslupa enintään kaksiasuntoisen asuinrakennuksen rakentamiseen yleiskaavan mukaisesti (MRL 44 §). Rakentaminen rantakaava-alueelle yleiskaavan perusteella ja rantakaavasta poiketen edellytti sen sijaan poikkeamislupamenettelyä. Lisäksi kaavan pohjoisosassa at-alueen ulkopuolella sijaitsevaan rantavyöhykkeeseen kohdistui kaavamääräys, jonka mukaan kyseiselle alueelle voitiin myöntää rakennuslupa enintään kaksiasuntoisen asuinrakennuksen rakentamiseen yleiskaavan mukaisesti (MRL 72 § 1 momentti).

Kyläyleiskaavan alue ulottui rantavyöhykkeelle myös muualla kuin ranta-asemakaavan alueella. Hallinto-oikeuden mukaan 44 §:n 2 momentissa tarkoitettu kyläalue voi sinänsä ulottua myös rantavyöhykkeelle, mutta kyläalueen ja sille suunnitellun rakentamisen tuli tällöin täyttää sanotussa lainkohdassa kyläalueelle osoitetut edellytykset. Koska kyse oli rannan suunnittelusta, tuli lisäksi kiinnittää huomiota myös maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:ssä esitettyihin seikkoihin.

Noin kolmasosa yleiskaavan at-alueen jo rakennetuista 55 rakennuspaikasta oli loma-asuntoja eikä olemassa oleva asutus kaava-alueella siten ollut pääasiassa vakituista asutusta. Yleiskaava mahdollisti lisäksi lähes kaikkien at-alueella olevien loma-asuntojen muuttamisen vakituiseksi asunnoksi. Kaavassa oli myös osoitettu rantavyöhykkeelle kahdeksan uutta vakituisen asunnon rakennuspaikkaa. Yleiskaavan toteutuminen vakituisena asutuksena olisi merkinnyt 35 vakituisen asunnon sijoittumista tiiviisti kyläyleiskaavan rantavyöhykkeelle, mitä ei voida pitää suomalaiselle kylämäiselle maaseudun taajamalle tyypillisenä asutuksena. Suunniteltu rakentaminen ei ollut lainkohdassa tarkoitettua maaseudun kylämuotoisen asumisen vahvistamista.

Myöskään maanomistajien yhdenvertaisuuden näkökulmasta ei ollut perusteltua, että osa kyläyleiskaava-alueen kiinteistönomistajista voi hakea suoraan rakennuslupaa kaavan mukaiseen rakentamiseen, kun taas osa tarvitsi rakentamiseensa poikkeamisluvan.

Kyläyleiskaavan alue sijaitsi asemakaavoitettujen alueiden läheisyydessä ja vain noin 4-7 kilometrin päässä Iisalmen keskustasta, joten senkään vuoksi kyseessä ei ollut lainkohdassa tarkoitettu maaseudun taajama vaan kaupungin lievealue.

Hallinto-oikeuden mukaan kyse ei siten ollut maankäyttö- ja rakennuslain 44 §:n 2 momentissa tarkoitetusta kyläalueesta, jolle voitaisiin laatia osayleiskaava, jota voitaisiin käyttää suoraan rakennusluvan myöntämisen perusteena.

Osoitetun asutuksen luonne ja määrä sekä sijoittuminen rannalle tai sen välittömään läheisyyteen huomioon ottaen osayleiskaavan selvitykset olivat riittämättömät, jotta sillä olisi riittävällä tavalla voitu ohjata alueen rakentamista ja maankäyttöä. Erityisesti kyläyleiskaavan alueelta kaavassa ei ollut maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä ja 39 §:n 3 momentissa edellytetyin tavoin riittävästi selvitetty kaavan vaikutuksia yhdyskuntarakenteeseen ja rakentamisen vaikutusta ympäröivään alueeseen. Rakentaminen edellytti siten asemakaavatasoisia selvityksiä ja määräyksiä. Hallinto-oikeuden mukaan myös ranta-alueiden rakentamisen mitoituksen osalta selvitykset olivat riittämättömät, koska rakennusoikeuden määrittäminen ei ollut perustunut yksityiskohtaiseen tila- ja maanomistajakohtaiseen selvitykseen.

Valtuuston kaavan hyväksymistä koskeva päätös oli kaavan eteläosan kyläyleiskaava-alueen ja pohjoisosan rakentamiseen osoitettujen rantavyöhykkeellä olevien alueiden osalta kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Voimaan jäävä kaava-alue ei olisi muodostanut tarkoituksenmukaista suunnittelukokonaisuutta, joten hallinto-oikeus kumosi valtuuston kaavapäätöksen kokonaisuudessaan.

Sovelletut säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 44 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 72 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 73 § 1 mom.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Jaana Malinen, Riikka Tiainen ja Paula Vesterinen. Asian esittelijä Paula Vesterinen.

KHO:n päätös 7.1.2014 taltionumero 0011. Päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.