Kuopion HAO 04.10.2011 11/0378/2

Oikeusapu - Ihmiskaupan auttamisjärjestelmä - Oikeudellisen avun tarve - Yksityinen avustaja - Ulkomaalaislaki - Luottamuksensuoja

Diaarinumero 01202/11/1220
Taltionumero 11/0378/2
Antopäivä 4.10.2011

A oli hakenut oikeusapua ja yksityisen avustajan määräämistä ihmiskaupan auttamisjärjestelmään hakemista varten. Hallinto-oikeus punnitsi ensin oikeusaputoimiston päätöksen mukaista ratkaisua eli hakemuksen hylkäämistä ja sitten hyväksymistä puoltavia seikkoja, minkä jälkeen hallinto-oikeus teki oikeudellisen arvion ja johtopäätökset.

Oikeusaputoimiston kannan mukaan ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään hakemisessa oli muodollisesti kysymys työttömyyspäivärahan hakemiseen verrattavasta hallintoasiasta, jossa oikeudellisen avun tarve hoidetaan hallintolain 8 §:ssä tarkoitetun viranomaisen neuvontavelvollisuuden avulla. Tässä asiassa A:n ongelmana oli ollut vain osata kääntyä Maahanmuuttoviraston puoleen. Oikeusavun myöntämisen kannalta ei ole olemassa sellaista oikeusapuasiaa kuin ihmiskaupan uhri. Oikeusavun tarve tuleekin erikseen harkittavaksi, kun tulee kysymys esimerkiksi oleskelulupaan ja toimeentuloon liittyvistä asioista. Oikeusaputoimisto lisäksi esitti kantanaan, ettei A:lla ainakaan ollut oikeutta yksityisen avustajan saamiseen. Ulkomaalaislaissa hallintoasialla tarkoitetaan vain ulkomaalaislaissa tarkoitettuja hallintoasioita eikä hallintoasioita yleensä niiden laadusta riippumatta. A:n asiassa ei ollut kysymys ulkomaalaislaissa tarkoitetusta oleskeluluvan myöntämisestä ihmiskaupan uhrille, joten oikeutta yksityisen avustajan saamiseen ei ollut.

A:n puolesta esitetyn kannan lähtökohtana asiassa oli, että maahanmuuttajien kotouttamisesta annetun lain 25c §:n mukaan esityksen vastaanottokeskukselle ihmiskaupan uhrille annettavista palveluista voi tehdä viranomainen, ihmiskaupan uhri itse taikka yksityinen tai julkinen palvelun tuottaja. Lain esitöiden mukaan hakemuksen tulee olla pääsääntöisesti kirjallinen ja perusteltu. A oli kääntynyt asianajotoimiston puoleen erään kahden muun ratkaisupyynnössä nimetyn samassa tilanteessa olleen samanmaalaisen naisen kanssa. Toinen näistä muista naisista oli ottanut ensin yhteyttä H:n oikeusaputoimistoon, mistä häntä oli pyydetty ottamaan yhteyttä kysymyksessä olevaan asianajotoimistoon. A ja kolmaskin näistä naisista ottivat sitten suoraan yhteyttä samaan asianajotoimistoon. A:n asian hoitaminen oli vaatinut perusteellisen asian läpikäymisen, ja se oli johtanut muun muassa palkkaturvahakemuksen ja tutkintapyynnön tekemiseen poliisille. Asian siirtäminen Maahanmuuttoviraston hoidettavaksi olisi ollut epätarkoituksenmukaista, eikä siihen ollut kotouttamislain perusteella velvollisuutta. Ihmiskaupan uhrin auttamisjärjestelmään liittyvä asia on kiireellinen ja merkittävä. Ulkomaalainen ei saa riittävää oikeusturvaa, jos hänet on ohjattava Maahanmuuttoviraston puoleen. Edellä mainitut kaksi muuta naista olivat saaneet asiaan oikeusapua, joten ratkaisupyynnön alainen P:n oikeusaputoimiston päätös ei ollut myöskään linjassa toisten oikeusaputoimistojen vastaavien ratkaisujen kanssa.

Oikeudellisen arvionsa aluksi hallinto-oikeus lausui, että kysymyksessä olevaan oikeuskysymykseen ei löydy suoraa vastausta laista. A:n asiaa ei tullut tarkastella muodollisen hallintoasian käsitteen pohjalta vaan lähtökohdaksi oli otettava ulkomaalaisen tosiasiallinen tilanne ja oikeussuojan tarve. A oli ollut kielitaidottomana ulkomaalaisena tilanteessa, jossa hänen oikeuksiaan oli mahdollisesti loukattu ja hänen oikeudellinen asemansa Suomessa oli ollut selvitettävä. Konkreettiset hallintoasiat kuten oleskeluluvan hakeminen olivat saattaneet täsmentyä vasta selvitystyön edetessä. Kokonaisuutena A:n tilanne oli ollut sellainen, että hän oli tarvinnut oikeusapulain 1 § 1 momentin tarkoittamalla tavalla asiantuntevaa oikeudellista apua asiassaan.

Kysymyksessä olevaa asiaa ei ollut ulkomaalaislain 9 §:n 2 momentissa eikä muuallakaan laissa suljettu niiden hallintoasioiden ulkopuolelle, joissa ulkomaalaisen avustajana voi toimia myös muu lakimieskoulutuksen saanut henkilö kuin julkinen oikeusavustaja. A:n kantaa puolsi myös se, että hänen kanssaan vastaavassa tilanteessa ollut ulkomaalainen henkilö oli H:n oikeusaputoimistosta nimenomaisesti ohjattu kysymyksessä olevan asianajotoimiston eikä Maahanmuuttoviraston puoleen. Tässä tilanteessa ulkomaalaisella ja kielitaidottomalla A:lla oli ollut hallintolain 6 §:ssä säädetty luottamuksensuojaperiaate huomioon ottaen oikeus luottaa yksityisen asianajotoimiston puoleen kääntymisen vastaavan Suomessa noudatettavaa laillista menettelyä. Kahdelle muulle A:n kanssa vastaavassa tilanteessa olleelle samanmaalaiselle naiselle oli vastineen mukaan myönnetty oikeusapua ja määrätty yksityinen avustaja.

Edellä selostetuilla perusteilla hallinto-oikeus tulkitsi oikeusapulain 1 §:ää ja 8 §:ää sekä ulkomaalaislain 9 §:n 2 momenttia siten, että A:lla oli oikeus oikeusapuun ja yksityisen avustajan määräämiseen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Veijo Tarukannel, Päivi Toivanen ja Jukka Korolainen. Asian esittelijäjäsen Jukka Korolainen.

Lainvoimainen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.