Vaasan HAO 20.8.2008 08/0493/3

Kunnallisasia - Kunnallinen maksu - Asiakirjoista perittävä maksu - Asiakirjajulkisuus - Tiedonsaantioikeus - Harkintavallan väärinkäyttö - Toimivallan ylittäminen

Määrätessään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslain) nojalla perittävistä maksuista kunnan on otettava huomioon, mitä lain 34 §:ssä säädetään. Julkisuuslain 34 §:n 3 momentin mukaan tiedon antamisesta 9 ja 11 §:n nojalla kopiona tai tulosteena peritään maksu, joka vastaa tiedon antamisesta viranomaiselle aiheutuvien kustannusten määrää.

Hallituksen esityksen (HE 20/2005 vp) 34 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu, että ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa se, että yleisen tiedonsaantioikeuden ja asianosaisen tiedonsaantioikeuden perusteella annettavien asiakirjojen maksun määrittelemisessä noudatetaan asianmukaisia maksuperusteita. Esityksen mukaan pääsääntönä on, että maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta viranomaiselle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää.

Kunnassa julkisuuslain nojalla perittävistä maksuista päätettäessä tulee siten noudattaa kustannusvastaavuuden periaatetta. Kunnilla ei ole oikeutta määritellä asiakirjakopioista perittävää lunastusmaksua ottamatta huomioon sen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Maksuja ei kunnan itsehallintoon kuuluvan harkintavallankaan puitteissa voida määrätä tiedon antamisesta viranomaiselle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää suuremmaksi.

Kaupunki oli päättänyt periä tavanomaisen tiedon antamisesta pöytäkirjanotteesta, kopioista tai muusta tulosteesta 2,00 euroa sivulta. Eritystoimenpiteitä vaativan tiedon antamisesta asiakirjasta, kopiosta tai muusta tulosteesta perittiin kiinteä perusmaksu, joka oli porrastettu tiedonhaun vaativuuden mukaan seuraavasti:

Työaika alle 2 h 15,00 euroa
Työaika 2 - 5 h 45,00 euroa
Työaika yli 5 h 80,00 euroa

Kiinteän perusmaksun lisäksi perittiin kultakin sivulta 2,00 euroa.

Kaupunki ei ollut tarkemmin esittänyt selvitystä tiedon tuottamisesta aiheutuvista kustannuksista. Valittaja oli esittänyt selvitystä kaupallisten kopiopalvelujen hinnastoista, joita hallinto-oikeuden käsityksen mukaan voitiin pitää suuntaa-antavina varsinaisten kopiointikustannusten suuruuden suhteen.

Hallinto-oikeus totesi, että tiedon antamisesta pöytäkirjanotteesta, kopioista tai muusta tulosteesta perittävän sivukohtaisen maksun määrä ei ollut porrastettu, eikä sille ollut määrätty ylärajaa. Hallinto-oikeus katsoi, että mikäli tietopyyntö koskee suuria määriä asiakirjoja, maksun ei enää voida katsoa olevan kustannusvastaavuusperiaatteen mukainen. Maksut eivät sellaisissa tilanteissa määräytyneet julkisuuslain 34 §:ssä säädetyn kustannusvastaavuusperiaatteen mukaan, eikä maksuja voitu silloin pitää kohtuullisinakaan.

Hallinto-oikeus totesi, että yleisessä tiedonsaantioikeudessa samoin kuin asianosaisjulkisuudessa ja oikeudessa saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta on kysymys Suomen perustuslain takaamasta perusoikeudesta. Hinnoittelu, joka ei ole kustannusvastaavuusperiaatteen mukainen, vaarantaa perustuslailla turvatun julkisuusperiaatteen toteutumista. Kohtuuttomat maksut heikentävät sekä yleistä tiedonsaantioikeutta että asianosaisen tiedonsaantioikeutta.

Päätös oli kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen.

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.