Hämeenlinnan HAO 12.1.2004 04/0020/2

Maankäyttö ja rakentaminen, Poikkeaminen, Rakennuslupamenettelyn perusteena käytettävä yleiskaava,Erityinen määräys, Ympärivuotinen asunto, Rantavyöhyke, Ranta-alue

Rakennuslain nojalla vahvistetussa yleiskaavassa oli selvitetty maanomistajakohtaisesti lomarakennusoikeus ja siirretty se M, MT ja MT-1 -alueilta RA-alueille. Yleiskaavassa oli määrätty, että sen perusteella voitiin myöntää rakennuslupa tavanomaisen omarantaisen lomarakennuksen rakentamiseen. Yleiskaavan M, MT ja M-1 -alueita koskevalla rakennuslain 31 §:n 1 momentin nojalla annetulla yleiskaavamääräyksellä oli kielletty rakennusten sijoittaminen 200 metriä lähemmäs rantaviivaa.

Poikkeusta oli haettu ympärivuotisen asunnon rakentamiseen yleiskaavassa M-alueeksi varatulle alueelle noin 100 metrin etäisyydelle rantaviivasta. Rakentamisen katsottiin vaikeuttavan yleiskaavan toteuttamista, joten maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 2 momentissa tarkoitettuna määräyksenä voimassaolleesta yleiskaavamääräyksestä oli tarpeen saada poikkeus ennen rakennusluvan myöntämistä.

Rakennus sijoitettiin vanhan kyläasutuksen yhteyteen siten, että rantaviivan ja rakennuspaikan väliin jäi yleinen tie. Rakennuksen ei katsottu tulevan sijoitetuksi alueelle, johon rannan biologinen vaikutus ulottui tai joka maisemallisesti miellettiin rantaan kuuluvaksi. Rakennus ei siten sijainnut maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 1 momentissa tarkoitetulla rantavyöhykkeellä.

Suunnittelutarve kysymyksessä olevalla ranta-alueella ei aiheutunut pääasiassa rantaan tukeutuvan loma-asutuksen järjestämistarpeesta, joten hakija ei tarvinnut poikkeusta myöskään maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n 2 momentissa tarkoitetusta rakentamisrajoituksesta. Kysymys oli kuitenkin rakentamisesta maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n 1 momentissa tarkoitetulla suunnittelutarvealueella, jolle ei ollut hyväksytty asemakaavaa. Tältä osin rakennusluvan erityisten edellytysten olemassaolo oli ratkaistava soveltaen maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n säännöksiä.

Yleiskaavan rakentamismääräys koski rakennuspaikan kohdalla sellaistakin aluetta, joka ei kuulunut maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:ssä tarkoitettuun rantavyöhykkeeseen tai -alueeseen. Yleiskaavassa oli lisäksi selvitetty, siirretty ja osoitettu vain lomarakennusoikeus. Yleiskaava ei yleensäkään voinut oikeuttaa rakennusluvan myöntämiseen ympärivuotiselle asunnolle.

Yleiskaavan M-alueita koskevissa muissa määräyksissä oli sallittu täydennysrakentaminen teiden varsille maisemallisesti kestäville metsäisille vyöhykkeille rakennuspaikoille, joiden koko oli vähintään 5 000 m2.

Rakennus liittyi olemassaolevaan kyläasutukseen, joten kysymys oli täydennysrakentamisesta. Rakennus tuli yleisen tien varteen metsäiseen maastoon maisemallisesti kestävään paikkaan. Tähän nähden maankäyttö- ja rakennuslain 171 ja 172 §:ssä säädettyjen oikeudellisten edellytysten poikkeuksen myöntämiseen katsottiin olevan olemassa.

Ympäristökeskuksen valitus kunnaninsinöörin tekemästä myönteisestä poikkeamispäätöksestä hylättiin.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 43 § 2 mom
Maankäyttö- ja rakennuslaki 16 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 72 § 1 ja 2 mom
Maankäyttö- ja rakennuslaki 137 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 171 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 172 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 211 §

KHO 2003:30
KHO 2003:42
KHO 23.5.2003/1266 (lyhyt ratkaisuseloste)

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.