HE 208/2004

Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain ja Rahoitustarkastuksesta annetun lain 34 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan täsmennettäväksi Suomen Pankin virkamiehistä annettuun lakiin sisältyviä säännöksiä virkamiesten velvollisuudesta antaa selvitys viran hoitoon mahdollisesti vaikuttavista sidonnaisuuksistaan. Selvitysvelvollisuuden piiriin otettaisiin kaikki virkamiehet, joilla on muuten kuin satunnaisesti pääsy salassa pidettäviin taloudellisiin tietoihin. Lakiin ehdotetaan myös otettavaksi valtion eläkelakiin tehtyjä muutoksia vastaava säännös Suomen Pankin oikeudesta antaa ja saada eläketurvan toimeenpanossa tarvittavia välttämättömiä tietoja sekä säännös Suomen Pankin virkamiesten eroamisiän nostamisesta valtion virkamiesten eroamisikää vastaavasti 68 ikävuoteen.

Rahoitustarkastuksesta annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Suomen Pankin virkamiehiä koskeva velvoite antaa selvitys viran hoitoon mahdollisesti vaikuttavista sidonnaisuuksista tulisi vastaavassa laajuudessa koskemaan myös Rahoitustarkastuksen virkamiehiä.

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila ja ehdotetut muutokset
1.1. Sisäpiirisäännökset

Suomen Pankin sisäpiirin sääntely perustuu Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain (1166/1998) 6 §:ään. Siinä on säädetty pankin ylimpien virkamiesten eli johtokunnan jäsenten, osastopäälliköiden ja yksiköiden päälliköiden sekä johtokunnan neuvonantajien velvollisuudesta ilmoittaa taloudellista asemaansa eli varallisuutta ja vastuita sekä muita säännöksessä lueteltuja seikkoja koskevat sidonnaisuutensa, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa heidän edellytyksiään hoitaa virkatehtäviään. Vastaava valtion ylimpiä virkamiehiä koskeva ilmoitusvelvollisuus sisältyy valtion virkamieslain (750/1994) 8 a ja 26 §:ään. Erityispiirteenä pankkia koskevassa säännöksessä kuitenkin on pankkivaltuustolle annettu oikeus vahvistaa tarkemmat määräykset ilmoituksen antamisesta ja ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä. Tällä on haluttu rajoittaa virkamiehen yksityisyyden piiriin ulottuvan tarpeettoman tiedon keräämistä kohdistamalla ilmoitusvelvollisuus vain sellaiseen yksityistaloudelliseen toimintaan, jolla on merkitystä sisäpiiritiedon oikeudettoman hyödyntämisen näkökulmasta.

Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain eduskuntakäsittelyssä eduskunnan hallintovaliokunta totesi mietinnössään 20/1998 vp, että sisäpiirisääntelyn piiriin tulisi ulottaa kaikki ne virkamiehet, joiden tehtäviin kuuluu säännönmukaisesti tai ainakin toistuvasti käsitellä julkistamatonta, herkkää taloudellista tietoa. Tällaisen tiedon käsittely tapahtuu paljolti asiantuntijatasolla, eikä kaikki tieto sellaisenaan edes välttämättä päädy niille virkamiehille, joita lain 6 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee. Valiokunta kiinnitti tähän seikkaan vakavaa huomiota ja katsoi, että on ryhdyttävä erikseen lainvalmistelutoimenpiteisiin sanotun kysymyksen johdosta.

Pankkivaltuusto ja johtokunta ovat vahvistaneet osaltaan sisäpiirin ohjeet pankin koko henkilökunnalle. Pankkivaltuuston vahvistamina ne ovat sitovia mainitussa 6 §:ssä luetelluille pankin ylimmille virkamiehille. Johtokunta on vahvistanut ohjeet saman sisältöisinä koskemaan muuta henkilökuntaa suosituksen luonteisina eettisinä ohjeina. Vuoden 2003 alusta voimaan tulleissa nykyisissä ohjeissa on rajoitettu sijoitustoiminnan ilmoitusvelvollisuutta niin, että se koskee lähinnä vain sellaista sijoitusomaisuutta, joka on verraten likvidissä muodossa ja jota koskevan sisäpiiritiedon oikeudeton hyödyntäminen tulisi siten lähinnä kysymykseen yksityisiä sijoituspäätöksiä tehtäessä.

Vaikka Suomen Pankin muodollinen päätösvalta rahapolitiikassa lakkasi Suomen vuonna 1999 liityttyä Euroopan talous- ja rahaliittoon ja Suomen Pankin tultua osaksi Euroopan keskuspankkijärjestelmää, käsitellään pankissa edelleenkin hyvin laajasti sisäpiirin tietoja eli sellaista herkkää julkistamatonta taloudellista tietoa, jota voidaan oikeudettomasti käyttää omaksi tai toisen hyväksi taikka tämän haitaksi taloudellisesti. Tällaista tietoa käsitellään esimerkiksi silloin, kun pankin virkamiehet osallistuvat Euroopan keskuspankin neuvoston tai perustettujen, euromaiden kansallisten keskuspankkien edustajista koostuvien komiteoiden ja alatyöryhmien kokouksissa käsiteltävien asioiden valmisteluun. Erilaisia aggregaattitasonkin tietoja, esimerkiksi tilastotietoja kerättäessä ja käsiteltäessä saattaa suoraan tai yhdistelemällä myös ilmetä sellaisia tietoja, joita voidaan taloudellisesti hyödyntää ennen niiden yleistä julkistamista. Rahoitusmarkkinoiden valvontatehtävään liittyen pankki saa erittäin herkkiä tietoja rahoitusmarkkinoiden ja siellä toimivien tilasta sekä luottamuksellisten yrityskyselyjen myötä muistakin elinkeinosektoreista yrityssalaisuuksiin asti.

Sisäpiiritiedon sisällön ja luonteen muuttuminen yhdistettynä pankin sisäisten tietoja informaatiojärjestelmien merkittävään kehittymiseen viimeisten vuosien aikana on johtanut siihen, että sisäpiirin henkilöiden tarkka yksilöiminen on muodostunut melko hankalaksi tehtäväksi. Erilaisten toimintoketjujen, projektien ja muiden joustavien poikkiorganisatoristen toimintamallien lisääntynyt käyttö on entisestään korostanut tätä pulmaa.

Jo Suomen Pankin virkamiehistä annettua lakia säädettäessä oli ilmeistä, että ilmoitusvelvollisuuden rajaaminen vain ylimpiin virkamiehiin merkitsee ajan oloon valvonnan tehon heikentymistä tyydyttäessä muun henkilöstön osalta vapaaehtoisuuteen ilmoituksissa. Varsin merkittävä osa ainakin asiantuntijavirkamiehistä käsittelee joko säännönmukaisesti tai usein sisäpiirin tietoja taikka heillä on ainakin halutessaan siihen mahdollisuus. Näiden virkamiesten kuuluminen ilmoitusvelvollisuuden piiriin ylimpien virkamiesten tapaan olisi hyvin perusteltua. Selvää kuitenkin on, että näiden virkamiesten lukuisten ja hyvinkin erilaisten virkanimikkeiden sisällyttäminen lain tasoiseen säännökseen ja sen ajan tasalla pitäminen lakia muuttamalla ei ole tarkoituksenmukaista.

Myös Euroopan keskuspankin, jäljempänä EKP:n, oma ja sen euroalueen keskuspankkeihin kohdistunut sisäpiirin sääntelytarve on johtamassa siihen, että Suomen Pankissa käytössä olevan nykyjärjestelmän oikeudellista perustaa tulee merkittävästi kehittää. EKP:llä itsellään on omat, varsin kattavat sisäpiirisäännöksensä, jotka sisältyvät EKP:n henkilöstösääntöihin. Niissä on määritetty sisäpiiritieto sekä kielletyt ja sallitut toimenpiteet omaisuuden hoidossa osapuilleen vastaavalla tavalla kuin ne ovat käytännössä Suomen Pankissakin määrittyneet. EKP:n johtokunta nimeää ne virkamiehet, jotka tehtäviensä vuoksi tai muulla perusteella kuuluvat sisäpiiriin. Heillä on melko laaja ilmoitusvelvollisuus EKP:n ulkopuoliselle tilintarkastajalle joko automaattisesti tai pyynnöstä. Jokainen EKP:n virkamies on velvollinen antamaan tilintarkastajalle täydelliset tiedot perustellusta syystä. Sisäpiirikysymyksiin liittyvät myös EKP:n johtokunnan vahvistamat menettelytapaohjeet (Code of Conduct), jotka sisältävät yksityiselämää, myös taloudellista toimintaa koskevia eettisiä periaatteita. EKP:llä on myös sisäiset ohjeet ns. Kiinan muureista, joiden tarkoituksena on estää tiedon vuotaminen politiikkasektorilta operatiiviselle sektorille.

EKP on ulottanut kahdella tärkeällä osa-alueella, kansallisessa valuuttavarantojen hoidossa sekä rahapolitiikan täytäntöönpanossa, sisäpiirisääntelynsä euroalueen kansallisiin keskuspankkeihin vahvistamillaan kahdella sitovalla suuntaviivalla. Niiden mukaan jokaisen kansallisen keskuspankin on huolehdittava sisäpiirisääntelynsä saattamisesta EKP:n omien vähimmäisvaatimusten mukaisiksi. Kansallisen sääntelyn ja täytäntöönpanon tulee mm. olla oikeudellisesti sitovaa ja siihen tulee sisällyttää suuntaviivoista ilmeneviä yksityistä toimintaa koskevia periaatteita. Merkittävää on, että sääntely on ulotettu kokonaiseen yksilöityyn toimintoon eikä sisäpiiriin kuuluminen määräydy virka-aseman perusteella. On luultavaa, että EKP lähivuosina tavalla tai toisella puuttuu kansallisiin sisäpiirisääntelyihin ainakin harmonisointi- tai malliohjein, mahdollisesti laajemminkin vaatimuksin.

Tällä hetkellä vain johtokunnan jäsenet, osasto- ja yksiköiden päälliköt sekä johtokunnan neuvonantajat ovat velvollisia antamaan pankille selvityksen sellaisista taloudellisista ja muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen edellytyksiään hoitaa virkatehtäviään. Tämä velvoite tulisi ulottaa myös sellaisiin muihin virkamiehiin, jotka virkatehtävissään käsitelevät herkkiä, julkistamattomia taloudellisia niin sanottuja sisäpiirin tietoja tai joilla on sellaisiin pääsy muuten kuin satunnaisesti. Jotta tarpeellinen organisatorinen joustavuus voitaisiin säilyttää, määräisi pankkivaltuusto johtokunnan esityksestä ne virat, joihin velvoite liitettäisiin.

Samalla tulisi Rahoitustarkastuksen virkamiehet saattaa kaikilta osin vastaavan ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Rahoitustarkastuksella on oma sisäpiirin järjestelmänsä, jota ei ole tässä yhteydessä syytä muuttaa. Rahoitustarkastuksen kaikkia virkamiehiä koskee nyt velvollisuus ilmoittaa valvottavilta saamansa luotot, valvottavien heidän puolestaan myöntämät takaukset tai muut vastuusitoumukset Rahoitustarkastuksen johtokunnan pitämään luetteloon. Heidän on myös ilmoitettava julkisen kaupankäynnin kohteena olevat osakkeensa ja niihin oikeuttavat arvopaperit johtokunnan pitämään julkiseen luetteloon. Sen sijaan Rahoitustarkastusta eivät koske Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 6 §:ssä tarkoitetut muut ilmoitusvelvollisuudet. Tämä olisi kuitenkin tarpeen, jotta voitaisiin riittävän kattavasti arvioida Rahoitustarkastuksen virkamiesten edellytyksiä hoitaa virkatehtäviään.

1.2. Virkamiesten eroamisikä

Valtion eläkejärjestelmään tehtyjen, vuoden 2005 alusta voimaantulevien muutosten yhteydessä muutettiin valtion virkamieslakia siten, että virkamiesten yleinen eroamisikä nousi 65 vuodesta 68 vuoteen. Muutoksen tarkoituksena on mahdollistaa virkamiesten joustava eläkkeelle siirtyminen 63 ja 68 ikävuoden välillä ja mahdollistaa työssä jatkaminen ja eläketurvan kartuttaminen nykyistä pitempään.

Suomen Pankin virkamiesten eroamisikä on 65 vuotta aikaisemmin voimassa olleita valtion virkamiehiä koskeneita säännöksiä vastaavasti. Suomen Pankin virkamiesten eläketurva määräytyy Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 58 §:n mukaan soveltuvin osin samojen perusteiden mukaan kuin valtion eläketurva. Pankin virkamiesten eroamisikä tulisi tämän vuoksi nostaa 68 vuoteen.

1.3. Suomen Pankin oikeus saada ja antaa eläketurvaa koskevia tietoja

Valtion eläkelakiin ja perhe-eläkelakiin on vuonna 2002 otettu säännökset valtion eläketurvan toimeenpanossa välttämättömien tietojen saamisesta valtion eläkejärjestelmän käytettäväksi. Samalla on säädetty myös, missä tapauksissa tietoja voidaan luovuttaa muille sosiaalivakuutusta toimeenpaneville ja työnantajille ilman asianomaisen suostumusta, sekä tietojen vaihdosta valtion viranomaisorganisaation työnantajien ja valtiokonttorin välillä.

Esityksessä ehdotetaan, että Suomen Pankin eläketurvan toimenpanoon liittyvien tietojen saamista ja luovuttamista koskevat säännökset yhtenäistettäisiin vastaamaan valtion eläkelain ja perhe-eläkelain säännöksiä.

2. Esityksen vaikutukset

Esityksellä ei ole vaikutuksia julkiseen tai yksityiseen talouteen. Sillä ei ole myöskään välittömiä organisaatio- tai henkilöstövaikutuksia. Virkamiesten sidonnaisuuksia koskevan ilmoitusvelvollisuuden täsmentäminen hälventää mahdollisia epäilyksiä virkamiesten kyvystä hoitaa tehtäviään puolueettomasti. Säännösten tavoitteena on myös osaltaan pyrkiä varmistamaan, että virkamiehet eivät toimisi oikeudettomasti omaksi edukseen tai lähipiirinsä hyödyksi. Suomen Pankille ehdotetut paremmat mahdollisuudet saada ja antaa eläkevastuun järjestämistä varten tarvittavia tietoja selkiinnyttävät tietojen saamiseen ja antamiseen liittyvää nyt oikeudellisesti epätyydyttävää tilannetta

3. Asian valmistelu

Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 6 §:ään ehdotetut muutokset ja ehdotus lakiin otettavaksi 58 a §:ksi sisältyivät eduskunnalle 14 päivänä marraskuuta 2003 annettuun hallituksen esitykseen laiksi Suomen pankista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 134/2003 vp). Esitys perustui valtiovarainministeriön 8 päivänä tammikuuta 2003 asettaman työryhmän ehdotuksiin (työryhmämuistio VM 11/2003). Perustuslakivaliokunta antoi esityksestä talousvaliokunnalle lausunnon 27 päivänä marraskuuta 2003 (PeVL 17/2003 vp). Hallitus peruutti esityksen kirjelmällään eduskunnalle 27 päivänä helmikuuta 2004, koska oli käynyt ilmeiseksi, että esitykseen sisältyneet Suomen Pankin voiton käyttöä ja varauksia koskeneet muutosehdotukset eivät olisi tulleet hyväksytyiksi eduskunnassa muodossa, jossa hallituksen esityksen tavoitteet olisivat toteutuneet tyydyttävällä tavalla. Nyt eduskunnan hyväksyttäviksi uudelleen ehdotetut säännökset eivät osoittautuneet aikaisemman eduskuntakäsittelyn aikana millään tavoin ongelmallisiksi. Myöskään Euroopan keskuspankilla, joka kanta esityksen keskeisiin kohtiin oli kielteinen, ei ollut huomautettavaa nyt esillä oleviin säädösehdotuksiin.

Muilta osin ehdotus perustuu Suomen Pankin valtiovarainministeriölle tekemään aloitteeseen ja on valmisteltu ministeriössä virkatyönä yhteistyössä Suomen Pankin ja Rahoitustarkastuksen kanssa.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotusten perustelut
1.1. Laki Suomen Pankin virkamiehistä

6 §. Säännöksessä ehdotetaan laajennettavaksi ilmoitusvelvollisten, sisäpiirin henkilöiksi katsottavien henkilöiden piiriä. Laajentaminen voidaan ajatella lainsäädäntöteknisesti toteuttavaksi vaihtoehtoisilla tavoilla. Virkanimikkeet voitaisiin nykyiseen tapaan yksilöidä itse säännöksessä, määrittää siinä kaikki virkamiehet sisäpiirin henkilöiksi tai antaa rajoitettu määritysoikeus Suomen Pankille itselleen. Ilmoitusvelvollisten yksilöiminen jo laissa olisi sääntelytapana tarpeettoman raskas ja saattaisi aiheuttaa myös tarvetta lain muuttamiseen esimerkiksi pelkästään organisaatiota uudelleen järjestettäessä. Kaikkien virkamiesten saattaminen ilmoitusvelvollisiksi olisi puolestaan järjestelmänä tarpeettoman kattava. Ilmoitusvelvollisten luettelon tulisi myös olla joustavasti muutettavissa, jotta sitä voitaisiin mukauttaa käytännössä esiintyvien tilanteiden vaatimusten mukaisesti. Tämän vuoksi laissa nimenomaisesti lueteltaisiin ainoastaan muutamia Suomen Pankin ylimpiä virkoja muiden selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvien virkojen jäädessä pankkivaltuuston määräyksellä yksilöitäviksi.

Selvitysvelvollisuuden keskeisenä tavoitteena on pyrkiä varmistamaan, ettei virkaan nimitettävällä henkilöllä ole sellaisia sidonnaisuuksia, jotka objektiivisesti arvioiden voisivat synnyttää epäilyksiä hänen kyvystään hoitaa virkaa puolueettomasti ja muutoinkin asianmukaisesti. Niin ikään selvitysvelvollisuudella pyritään ennalta estämään se, että pääoma- ja rahoitusmarkkinoihin vaikuttavaa salassa pidettävää tietoa virkatehtävissään käsittelevä henkilö käyttäisi näitä tietoja oikeudettomasti omaksi edukseen tai jonkun toisen hyväksi. Selvitysvelvollisuus mahdollistaa tarvittaessa myös näiden seikkojen jälkikäteisen valvonnan. Asetettaessa henkilölle velvollisuus antaa selvitys taloudellisesta asemastaan puututaan kuitenkin hänen yksityiselämänsä nauttimaan suojaan. Vaikka ilmoitusvelvollisuuden alaisuuteen kuuluvien virkojen piiri jäisikin määriteltäväksi lakia alemmalla tasolla, on yksityiselämän suojaan liittyvien näkökohtien vuoksi tärkeää, että lain tasolla määritetään mahdollisimman tarkasti ne kriteerit, joiden perusteella selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvat virat määräytyvät. Samasta syystä ehdotuksessa on lähdetty siitä, että selvitysvelvollisuutta ei ole syytä liittää sellaisiin virkoihin, joihin kuuluvissa tehtävissä käsiteltävä tieto on vain satunnaisesti sellaista, että sillä on merkitystä selvitysvelvollisuudella tavoiteltavien päämäärien kannalta. Tämän vuoksi ehdotetaan, että laissa yksilöityjen virkojen lisäksi selvitysvelvollisuuden piiriin voitaisiin määrätä kuulumaan ne virat, joissa henkilöllä on virkatehtävissään muuten kuin satunnaisesti pääsy rahapolitiikkaa, rahoitusmarkkinoita, kansantalouden tilastoja taikka yksityisten yhteisöjen taloudellista asemaa tai liikesalaisuuksia koskeviin salassa pidettäviin tietoihin.

Käytännössä ilmoitusvelvollisuuden piirin ulkopuolelle jäisi valtaosa pankin henkilöstöryhmistä. Ilmoitusvelvollisuuden piiriin tulisivat lähinnä henkilöt, jotka toimivat Suomen Pankissa muun muassa talouspoliittisen päätöksenteon valmisteluun tai rahoitusmarkkinoiden seurantaan liittyvissä tehtävissä taikka toimivat avustavissa tehtävissä näiden asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa. Yhteistä näille virkamiehille on, että he saavat tai voivat saada julkistamattomia herkkiä taloudellisia tietoja. Koska ilmoitusvelvollisuus merkitsee rajoitusta virkamiehen yksityiselämän suojaan, tulee pankkivaltuuston toimia pidättyvästi ilmoitusvelvollisten piiriä määritellessään. Toisaalta joidenkin pankin osastojen ja yksiköiden henkilöstöt voisivat jäädä kokonaisuudessaan ilmoitusvelvollisiksi.

27 §. Pykälän 1 momentissa säädetään Suomen Pankin virkamiesten eroamisiästä. Yleinen eroamisikä on nyt 65 vuotta. Valtion eläkelakiin tehdyt, vuoden 2005 alusta voimaan tulevat muutokset mahdollistavat joustavan eläkkeelle siirtymisen 63 ja 68 ikävuoden välillä ja mahdollisuuden kartuttaa eläketurvaa 68-vuotiaaksi saakka. Tämän vuoksi olisi säännöksen 1 momenttia muutettava uutta valtion virkamieslain 35 §:ää vastaavasti siten, että Suomen Pankin virkamiesten yleiseksi eroamisiäksi säädettäisiin siinä 68 vuotta.

Säännöksen voimassa olevan 2 momentin mukaan virkamiehen virkasuhde päättyy ilman irtisanomista tai muuta virkasuhteen päättymistä tarkoittavaa toimenpidettä sen kuukauden päättyessä, jonka aikana virkamies saavuttaa eroamisiän. Nimittävä viranomainen voi kuitenkin painavasta syystä ja virkamiehen suostumuksella päättää, että virkamies voi jatkaa samassa virassa eroamisiän jälkeen määräajan, kuitenkin enintään yhden vuoden. Tämän määräajan kuluttua loppuun virkasuhde päättyy ilman irtisanomista. Päätös virkamiehen oikeuttamisesta jatkamaan virassa on tehtävä ennen kuin virkamies on saavuttanut eroamisiän. Säännöksessä annettu mahdollisuus virkasuhteen jatkamiseen säädetyn eroamisiän jälkeen ehdotetaan poistettavaksi. Tällaista joustoa ei voida pitää enää perusteltuna ja tarpeellisena yleiseen eroamisikään säädetyn korotuksen jälkeen. Vastaava säännös on poistettu myös valtion virkamieslaista.

Rahoitustarkastuksesta annetun lain 32 §:n mukaan Rahoitustarkastuksen virkamiehistä, viroista ja virkasuhteista on voimassa soveltuvin osin, mitä Suomen Pankin virkamiehistä annetussa laissa säädetään. Suomen Pankin virkamiesten eroamisiän muuttamista koskeva säännös tulisi siten koskemaan myös Rahoitustarkastuksen virkamiehiä.

58 a §. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 58 a §. Pykälän 1 momenttiin otettavalla säännöksellä järjestettäisiin Suomen Pankin oikeus saada eläkevastuunsa järjestämiseksi tarvittavia tietoja muilta eläkelaitoksilta ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoilta. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin eläkkeenhakijan velvollisuudesta antaa Suomen Pankille eläkeasian käsittelemistä ja ratkaisemista varten tarvittavat tiedot. Pykälän 3 momentissa annettaisiin Suomen Pankille oikeus luovuttaa sen vastuulla olevan eläketurvan toimeenpanoon liittyviä tietoja samoin kuin oikeus avata tekninen käyttöyhteys tietojen luovuttamisen tai saamisen toteuttamiseksi.

Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 58 §:ssä säädetään Suomen Pankkiin palvelussuhteessa olevan oikeudesta pankin varoista kustannettavaan eläkkeeseen. Tämä eläkeoikeus määräytyy lähtökohtaisesti samanlaisten perusteiden mukaan kuin valtion palveluksessa olevien eläketurva. Pankkivaltuusto antaa Suomen Pankista annetun lain 11 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan eläke- ja perhe-eläkesäännöillä tarkemmat määräykset eläkkeen ja perhe-eläkkeen maksamisesta ja eläketurvasta muutoin. Suomen Pankki on järjestänyt eläketurvaa koskevan vastuunsa muodostamalla tätä varten erityisen eläkerahaston, joka kuitenkin oikeudellisesti on osa Suomen Pankin tilinpäätöstä ja organisaatiota.

Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 58 § sisältää vain pankin eläkevastuuta ja eläketurvan kustantamista koskevat perussäännökset. Laki ei nykyisin sisällä säännöksiä Suomen Pankin oikeudesta saada tietoja muilta viranomaisilta tai eläkelaitoksilta eläkevastuunsa toimeenpanoa varten eikä siinä ole säännelty kysymystä eläkkeenhakijan velvollisuudesta tietojen antamiseen. Nykyisessä laissa ei ole säännöksiä myöskään Suomen Pankin oikeudesta luovuttaa tietoja eläkevastuunsa toimeenpanosta muille viranomaisille tai eläkelaitoksille. Oikeudellisesti nykytilanne on varsin epätyydyttävä, koska eläkevastuun toteuttamiseen liittyvät tiedot ovat henkilötietoja, joiden suojasta tulee perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan säätää lailla.

Koska Suomen Pankin eläkevastuu edellä kuvatuin tavoin perustuu lähtökohdiltaan valtion eläketurvan järjestämistä koskeviin säännöksiin, on johdonmukaista, että myös tietojen saamista ja luovuttamista koskevissa kysymyksissä omaksutaan samankaltaiset sääntelyratkaisut. Tätä on puolestaan omiaan edesauttamaan se, että valtion eläkejärjestelmän tietojen saamista, antamista ja salassapitoa koskevat säännökset on vastikään uudistettu valtion eläkelain muuttamisesta annetulla lailla (656/2002). Muutokset, joita on sittemmin osittain tarkistettu (laki 679/2004), ovat tulleet voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002. Suomen Pankin oikeus saada eläkevastuun järjestämistä varten tarvittavia tietoja samoin kuin oikeus luovuttaa tietoja sen vastuulle kuuluvan eläketurvan toimeenpanosta ehdotetaankin näistä syistä järjestettäväksi viittaamalla asianomaisiin valtion eläkelain (280/1966) säännöksiin. Ehdotettu viittaussäännös kattaisi myös eläkkeenhakijan ja -saajan tiedonantovelvollisuutta koskevan sääntelyn. Koska valtion perhe-eläkelain (774/1968) 23 §:ssä edellä mainittujen oikeuksien ja velvollisuuksien osalta vain viitataan valtion eläkelakiin, ei Suomen Pankin perhe-eläkevastuuta koskevien tietojen saamisen ja luovuttamisen järjestäminen edellytä erillistä viittausta valtion perhe-eläkelakiin.

1.2. Laki Rahoitustarkastuksesta annetun lain 34 §:n muuttamisesta

Voimassa olevan säännöksen mukaan Rahoitustarkastuksen johtokunnan jäsenen, varajäsenen ja rahoitustarkastuksen virkamiehen on ilmoitettava Rahoitustarkastuksen johtokunnan pitämään luetteloon valvottavalta saamastaan luotosta taikka valvottavan hänen puolestaan myöntämästä takauksesta tai muusta vastuusitoumuksesta. Heillä on niin ikään arvopaperimarkkinalain 5 lukuun sisältyviä sisäpiiriä koskevia säännöksiä vastaava ilmoitusvelvollisuus. Julkisen kaupankäynnin kohteena olevien osakkeiden ja osakkeeseen oikeuttavien arvopaperien sekä tällaisiin osakkeisiin oikeuttavien muiden arvopaperien omistusta koskevat ilmoitukset tehdään johtokunnan pitämään luetteloon, joka on näiltä osin julkinen. Tämä ilmoitusvelvollisuus säilyisi ennallaan.

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännökset, jotka vastaisivat Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 6 §:ään ehdotettuja muutoksia. Näin määräytyvä Rahoitustarkastuksen virkamiesten laajennettu ilmoitusvelvollisuus koskisi suoraan lain nojalla johtajaa ja johtokunnan päätöksellä nimitettäviä ylimpiä virkamiehiä. Pankkivaltuusto määräisi johtokunnan esityksestä lisäksi ne muut virat, joiden haltijoihin liittyy virkatehtävissä muuten kuin satunnaisesti pääsy rahoitusmarkkinoita taikka yksityisten yhteisöjen tai henkilöiden taloudellista asemaa tai liikesalaisuutta koskeviin, salassa pidettäviin tietoihin.

Pankkivaltuusto antaisi, kuten Suomen Pankinkin osalta, määräykset selvityksen antamisen tavasta.

2. Voimaantulo

Ehdotetut lait ovat tarkoitetut tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.

Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun Suomen Pankin virkamiehen ja Rahoitustarkastuksesta annetun lain 34 §:n 2 momentissa tarkoitetun Rahoitustarkastuksen virkamiehen tulisi antaa säännöksissä edellytetty selvitys sidonnaisuuksistaan kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun pankkivaltuusto on lain voimaantultua ensimmäisen kerran määrännyt, mitkä virat kuuluvat selvitysvelvollisuuden piiriin.

3. Säätämisjärjestys

Esityksessä ehdotetaan Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 6 §:ää muutettavaksi siten, että aiempaa laajempi joukko Suomen Pankin virkamiehiä olisi velvollinen ennen nimittämistään antamaan selvityksen säännöksessä mainituista, taloudellista asemaansa ja sidonnaisuuksiaan koskevista seikoista. Vastaava sääntely ulotettaisiin Rahoitustarkastuksesta annetun lain 34 §:n säännöksellä koskemaan myös Rahoitustarkastuksen ylimpiä virkamiehiä. Ehdotetulla sääntelyllä rajoitettaisiin sen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden perustuslain 10 §:ssä turvattua yksityiselämän suojaa. Säännöksissä tarkoitetulla selvitysvelvollisuudella pyritään varmistamaan, ettei virkaan nimitettävällä henkilöllä ole sellaisia sidonnaisuuksia, jotka objektiivisesti arvioiden voisivat synnyttää epäilyksiä hänen kyvystään hoitaa virkaa puolueettomasti ja muutoinkin asianmukaisesti. Samoin selvitysvelvollisuudella pyritään ennalta estämään se, että säännöksissä mainittuja salassa pidettäviä tietoja virkatehtävissään käsittelevä henkilö käyttäisi näitä tietoja oikeudettomasti omaksi edukseen taikka jonkun toisen hyväksi tai vahingoksi. Sääntelylle on näin ollen yhteiskunnallisesti hyväksyttävät perusteet.

Ehdotetun selvitysvelvollisuuden yksityiselämän suojaan aiheuttama rajoitus olisi myös tarkkarajainen, koska säännöksissä erikseen lueteltaisiin ne seikat, joista selvitys on annettava. Mainittujen seikkojen selvittämistä voidaan pitää myös välttämättömänä sääntelyn tarkoituksen saavuttamisen kannalta. Selvitysvelvollisuus olisi uuden ehdotuksen mukaan virkanimikkeittäin rajattu vain aivan ylimpien virkojen osalta. Muiden virkamiesten osalta selvitysvelvollisuus perustuisi säännöksissä erikseen mainittujen, muun lainsäädännön perusteella salassa pidettävien tietojen käsittelemiseen. Näiltäkin osin ehdotus on rajattu siten, että selvitysvelvollisia olisivat vain henkilöt, joilla on virkatehtävissään muuten kuin satunnaisesti pääsy tällaisiin tietoihin. Näin ollen ehdotetut säännökset ovat myös suhteellisuusvaatimuksen mukaisia. Pankkivaltuusto yksilöisi määräyksellään selvitysvelvollisuuden alaiset virat, mutta sen harkintavalta olisi tältä osin edellä mainituin tavoin sidottu laissa säädettyihin aineellisiin kriteereihin. Näistä syistä on perusteltua katsoa, että ehdotetut säännökset eivät ole valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisia.

Suomen Pankin virkamiehistä annettuun lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 58 a §, jossa säädettäisiin Suomen Pankin oikeudesta saada tietoja sen vastuulla olevan eläketurvan järjestämiseksi ja vastaavasti Suomen Pankin oikeudesta luovuttaa tämän eläketurvan toimeenpanoon perustuvia tietoja. Niin ikään säädettäisiin Suomen Pankin oikeudesta avata näitä tarkoituksia varten tekninen käyttöyhteys. Laki ei nykyisin sisällä säännöksiä Suomen Pankin oikeudesta saada tietoja muilta viranomaisilta tai eläkelaitoksilta eläkevastuunsa toimeenpanoa varten eikä siinä ole säännelty kysymystä eläkkeenhakijan velvollisuudesta tietojen antamiseen. Uudella säännöksellä poistettaisiin tämä puute. Ehdotettu säännös ei kuitenkaan olisi itsenäinen vaan sen aineellinen sisältö määräytyisi valtion eläkelaista käsin. Viitatut valtion eläkelakiin sisältyvät säännökset ovat vastikään olleet perustuslakivaliokunnan arvioitavina (ks. PeVL 15/2002 vp). Ehdotettu, viittauksen varaan rakentuva säännös ei ole ongelmallinen perustuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilötietojen suojan kannalta.

Suomen Pankista annetun lain 6 ja 58 a §:n säännöksiä koskevat ehdotukset ovat hallituksen esityksen 134/2003 vp eduskuntakäsittelyn yhteydessä olleet perustuslakivaliokunnan arvioitavina. Valiokunta katsoi lausunnossaan PeVL 17/2003 vp, että säännökset eivät vaikuta käsittelyjärjestykseen.

Edellä esitetyn perusteella lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Laki Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Suomen Pankin virkamiehistä 30 päivänä joulukuuta 1998 annetun lain (1166/1998) 6 ja 27 § sekä

lisätään lakiin uusi 58 a §, seuraavasti:

6 §

Johtokunnan jäsenen, johtajan, osastopäällikön, yksikön päällikön ja johtokunnan neuvonantajan virkaan nimitettävän on ennen nimittämistä annettava selvitys:

1) elinkeinotoiminnastaan;

2) omistuksistaan yrityksissä ja merkittävästä muusta varallisuudestaan;

3) veloistaan, takauksistaan ja muista vastuusitoumuksistaan;

4) 14 §:ssä tarkoitetuista sivutoimistaan;

5) muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen edellytyksiään hoitaa virkaan kuuluvia tehtäviä.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaiseen virkaan nimitettävään henkilöön, jolla virkatehtävissään on muuten kuin satunnaisesti pääsy rahapolitiikkaa, rahoitusmarkkinoita, kansantalouden tilastoja taikka yksityisten yhteisöjen taloudellista asemaa tai liikesalaisuutta koskeviin, salassa pidettäviin tietoihin. Pankkivaltuusto määrää johtokunnan esityksestä, mitkä ovat tässä tarkoitettuja virkoja.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu selvitysvelvollisuus koskee myös henkilöä, joka 5 §:n nojalla nimitetään virkasuhteeseen hoitamaan 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun virkaan kuuluvia tehtäviä.

Virkamiehen on viivytyksettä ilmoitettava selvityksen sisältämissä tiedoissa tapahtuneista olennaisista muutoksista, korjattava niissä havaitsemansa puutteet sekä tarvittaessa täydennettävä antamaansa selvitystä. Hänen on tarvittaessa myös muutoin Suomen Pankin pyynnöstä annettava tietoja 1 momentissa tarkoitetuista seikoista.

Selvityksen sisältämät tiedot 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetuista seikoista ovat salassa pidettäviä.

Pankkivaltuusto antaa määräykset selvityksen antamisen tavasta.

Rahoitustarkastuksen virkamiesten velvollisuudesta antaa selvitys sidonnaisuuksistaan on säädetty erikseen.

27 §

Virkamiesten yleinen eroamisikä on 68 vuotta.

Virkamiehen virkasuhde päättyy ilman irtisanomista tai muuta virkasuhteen päättymistä tarkoittavaa toimenpidettä sen kuukauden päättyessä, jonka aikana virkamies saavuttaa eroamisiän.

58 a §

Suomen Pankin oikeuteen saada maksutta salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä 58 §:ssä tarkoitetun eläketurvan toteuttamiseksi välttämättömät tiedot sovelletaan, mitä valtion eläkelain 26 §:ssä säädetään valtiokonttorin oikeudesta tietojen saamiseen.

Eläkkeenhakijan ja -saajan velvollisuudesta antaa Suomen Pankille eläkeasian käsittelemistä ja ratkaisemista varten tarvittavat tiedot on soveltuvin osin voimassa, mitä valtion eläkelain 26 a §:ssä säädetään.

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, Suomen Pankin oikeuteen antaa salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä 58 §:ssä tarkoitetun eläketurvan toimeenpanoon perustuvia tietoja ja avata tekninen käyttöyhteys sovelletaan vastaavasti, mitä valtion eläkelain 26 d §:ssä ja 26 e §:ssä säädetään.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Tämän lain 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun virkamiehen tulee antaa mainitun pykälän mukainen selvitys kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun pankkivaltuusto on lain voimaantultua ensimmäisen kerran määrännyt, mitkä virat kuuluvat selvitysvelvollisuuden piiriin.


2.

Laki Rahoitustarkastuksesta annetun lain 34 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Rahoitustarkastuksesta 27 päivänä kesäkuuta 2003 annetun lain (587/2003) 34 § seuraavasti:

Ilmoitusvelvollisuus
34 §

Johtajan sekä johtokunnan päätöksellä virkaan nimitettävän virkamiehen on ennen virkaan nimittämistä annettava selvitys:

1) elinkeinotoiminnastaan;

2) omistuksistaan yrityksissä ja merkittävästä muusta varallisuudestaan;

3) veloistaan, takauksistaan ja muista vastuusitoumuksistaan;

4) Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain 14 §:ssä tarkoitetuista sivutoimistaan;

5) muista sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen edellytyksiään hoitaa virkaan kuuluvia tehtäviä.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös sellaiseen virkaan nimitettävään henkilöön, jolla virkatehtävissään on muutoin kuin satunnaisesti pääsy rahoitusmarkkinoita taikka yksityisten yhteisöjen tai henkilöiden taloudellista asemaa tai liikesalaisuutta koskeviin, salassa pidettäviin tietoihin. Pankkivaltuusto määrää johtokunnan esityksestä, mitkä ovat tässä tarkoitettuja virkoja.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu selvitysvelvollisuus koskee myös henkilöä, joka nimitetään virkasuhteeseen hoitamaan 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun virkaan kuuluvia tehtäviä.

Virkamiehen on viivytyksettä ilmoitettava selvityksen sisältämissä tiedoissa tapahtuneista olennaisista muutoksista, korjattava niissä havaitsemansa puutteet sekä tarvittaessa täydennettävä antamaansa selvitystä. Hänen on tarvittaessa myös muutoin Rahoitustarkastuksen pyynnöstä annettava tietoja 1 momentissa tarkoitetuista seikoista.

Pankkivaltuusto antaa määräykset selvityksen antamisen tavasta.

Valvottavalta saamastaan luotosta taikka valvottavan hänen puolestaan myöntämästä takauksesta tai muusta vastuusitoumuksesta on Rahoitustarkastuksen johtokunnan jäsenen, varajäsenen ja Rahoitustarkastuksen virkamiehen ilmoitettava Rahoitustarkastuksen johtokunnan pitämään luetteloon.

Rahoitustarkastuksen johtokunnan jäsenellä, varajäsenellä ja virkamiehellä on julkisen kaupankäynnin kohteena olevien osakkeiden ja osakkeisiin oikeuttavien arvopapereiden sekä tällaisiin arvopapereihin oikeuttavien arvopaperien omistuksen osalta arvopaperimarkkinalain 5 luvun säännöksiä vastaava ilmoitusvelvollisuus Rahoitustarkastuksen johtokunnan pitämään luetteloon.

Selvityksen sisältämät tiedot 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetuista seikoista ovat salassa pidettäviä. Jokaisella on kuitenkin oikeus saada tietoja 7 momentissa tarkoitetusta luettelosta.


Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 200 .

Tämän lain 34 §:n 2 momentissa tarkoitetun virkamiehen tulee antaa mainitun pykälän 1 momentin mukainen selvitys kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun pankkivaltuusto on lain voimaantultua ensimmäisen kerran määrännyt, mitkä virat kuuluvat selvitysvelvollisuuden piiriin.


Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 2004

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Toinen valtiovarainministeri
Ulla-Maj Wideroos

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.