HE 188/2004

Hallituksen esitys Eduskunnalle Pohjoismaiden investointipankkia koskevan sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2004 Tanskan, Viron, Suomen, Islannin, Latvian, Liettuan, Norjan ja Ruotsin välillä tehdyn sopimuksen Pohjoismaiden investointipankista. Uuden sopimuksen tekeminen aiheutuu Viron, Latvian ja Liettuan liittymisestä Pohjoismaiden investointipankin jäseniksi 1 päivästä tammikuuta 2005 lukien. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Pohjoismaiden investointipankkia koskeva sopimus on ratifioitava. Sopimus ja siihen liitetyt säännöt tulevat voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin kaikki jäsenmaat ovat tallettaneet ratifioimisasiakirjansa Norjan ulkoasiainministeriöön, kuitenkin aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1. Johdanto

Pohjoismaiden pääministerit asettuivat periaatteellisesti tukemaan Baltian maiden jäsenyyttä Pohjoismaiden investointipankissa kokouksessaan Tukholmassa kesäkuussa 2003. Pohjoismaiden valtiovarainministerit saivat tehtäväkseen selvittää ja esittää liittymistä koskevia yleisiä ehtoja. Tätä tarkoitusta varten asetettiin yhteispohjoismainen virkamiestyöryhmä, jonka esittämien ja valtiovarainministereiden hyväksymien ehtojen pohjalta pääministerit kutsuivat lokakuussa 2003 Viron, Latvian ja Liettuan Pohjoismaiden investointipankin jäseniksi. Jäsenyysneuvotteluja käytiin valtiovarainministereiden asettaman virkamiestyöryhmän toimesta Baltian maiden edustajien kanssa. Nämä neuvottelut saatettiin loppuun vuodenvaihteeseen 2003/2004 mennessä, jolloin esiteltiin uusi Pohjoismaiden investointipankkia koskeva sopimus, joka mahdollistaa Baltian maiden jäsenyyden pankissa. Sopimus allekirjoitettiin 11.2.2004 Helsingissä Pohjoismaiden ja Baltian maiden edustajien toimesta.

Pohjoismaiden investointipankkia koskeva sopimus on ratifioitava. Mikäli kaikki maat tallettavat ratifioimisasiakirjansa ennen 1 päivää joulukuuta 2004 uusi sopimus voi tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

2. Nykytila

Pohjoismaiden investointipankki perustettiin vuonna 1975 yhteispohjoismaisella valtiosopimuksella (SopS 28/1976). Pankin tehtävänä on myöntää lainoja ja antaa takuita käyvin pankkiehdoin ja yhteiskuntataloudelliset näkökohdat huomioon ottaen pohjoismaisten yhteisten etujen mukaisten investointi- ja vientiprojektien toteuttamiseksi. Pohjoismaiden elinkeinoelämän kansainvälistyttyä ja omistajiensa tuella Pohjoismaiden investointipankin kansainvälinen toiminta on kasvanut huomattavasti. Vuonna 1998 allekirjoitettiin uusi sopimus (SopS 81/1999), jonka tarkoituksena oli selventää ja vahvistaa pankin oikeudellista asemaa kansainvälisenä rahoituslaitoksena ja antaa pankille sama kansainvälisen oikeushenkilön asema ja täysi oikeustoimikelpoisuus kuin mitä muilla vastaavaa toimintaa harjoittavilla oikeushenkilöillä on. Vuoden 1998 sopimus tuli voimaan vuonna 1999. Pankin toimintaa harjoitetaan siten kuin pankin säännöissä määrätään. Säännöt sisältävät yksityiskohtaisia määräyksiä muun muassa pankin pääomarakenteesta, toiminnasta ja hallinnosta. Pohjoismaiden investointipankin ja Suomen hallituksen välillä on tehty niin sanottu isäntämaasopimus, joka tarkemmin säätelee mitä menettelyä sopimuksen eräiden määräysten käytännön toteuttamisessa noudatetaan. Isäntämaasopimus sisältää määräyksiä muun muassa pankin toimitilojen loukkaamattomuudesta, isäntämaakorvauksesta ja henkilökunnan eläketurvasta.

Baltian maiden jäsenyydestä Pohjoismaiden investointipankissa on keskusteltu jo useamman vuoden ajan. Pohjoismaiden investointipankki on ollut merkittävä lainanantaja Baltian maille varsinkin energia– ja liikennesektorin alalla. Vuodesta 2001 lähtien uusi lainananto Baltian maissa toteutettaville projekteille on voitu myöntää osana pankin normaalia lainanantoa ilman erillisiä omistajamaiden takauksia.

Koska Pohjoismaiden investointipankki alunperin perustettiin Pohjoismaiden yhteiseksi rahoituslaitoksesi alkuperäinen sopimus ei sisällä määräyksiä uusien jäsenten liittymisestä pankin jäseniksi. Tämän vuoksi on tehtävä uusi sopimus, jonka sekä uudet että vanhat jäsenmaat hyväksyvät ja ratifioivat. Uusi sopimus tulee voimaan aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Uuden sopimuksen tultua voimaan vanhan vuodelta 1998 olevan sopimuksen voimassaolo päättyy. Suomen valtion ja Pohjoismaiden investointipankin väliseen isäntämaasopimukseen tehdään Baltian maiden jäsenyydestä aiheutuvat tarpeelliset muutokset ja tarkennukset.

3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Baltian maiden jäsenyys Pohjoismaiden investointipankissa vahvistaa Pohjoismaiden ja Baltian maiden välistä yhteistyötä ja sillä arvioidaan olevan myönteinen vaikutus Itämeren alueen taloudelliselle kehitykselle. Samalla Baltian maiden jäsenyys vahvistaa Euroopan unionin pohjoisen ulottuvuuden puitteissa tapahtuvaa yhteistyötä. Myös Pohjoismaiden investointipankin asema Itämeren alueella vahvistuu ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia avautuu samalla kun edistetään sekä Pohjoismaiden että Baltian maiden elinkeinoelämää ja vientiteollisuutta.

Pohjoismaiden investointipankkia koskeva uusi sopimus mahdollistaa Viron, Latvian ja Liettuan jäsenyyden Pohjoismaiden investointipankissa. Uudessa sopimuksessa noudatetaan yhdenvertaisuuden periaatetta. Baltian maat tulevat pankin täysivaltaisiksi jäseniksi samoilla ehdoilla kuin nykyiset jäsenvaltiot. Kaikilla jäsenmailla tulee olla samat oikeudet ja velvollisuudet. Pankin rahoitustoiminta ja pankin oikeudet ja velvollisuudet eivät muutu jäsenmaiden laajentumisen myötä. Tarkoituksena on ollut tehdä ainoastaan jäsenyyden laajentumisesta aiheutuvat välttämättömät muutokset vuoden 1998 sopimukseen ja sääntöihin. Nämä muutokset liittyvät lähinnä pankin pääomarakenteeseen ja organisaatioon.

4. Esityksen vaikutukset

Esitys ei sisällä uusia valtiontalouteen liittyviä taloudellisia vaikutuksia. Pohjoismaiden investointipankki on jo perustamisestaan saakka ollut vapautettu kaikista välittömistä veroista. Vuoden 1998 tehdyn sopimuksen yhteydessä tarkennettiin pankkia koskevia verotusperiaatteita, jolloin pankki, sen tulot, varat ja omaisuus vapautettiin kaikesta verotuksesta eli myös välillisestä verotuksesta sopimuksessa tarkemmin määritellyllä tavalla. Vuonna 1998 sovittiin myös, että isäntämaan ei tule hyötyä pankin henkilökunnan maksamista palkkaveroista, vaan isäntämaa palauttaa tämän määrän pankille. Isäntämaakorvauksen suorittaminen edellyttää vuosittain määrärahan ottamista valtion tulo- ja menoarvioon. Pankin henkilökuntaa koskeva nykyinen verojärjestelmä pysyy ennallaan.

Pohjoismaat ovat antaneet erilliset omavelkaiset takaukset pankin projekti-investointilainajärjestelmän sekä ympäristöinvestointilainajärjestelmän vakuudeksi. Koska Baltian maat tulevat osallistumaan takaussitoumuksiin omalta osaltaan, Pohjoismaiden takausvastuu pienenee jonkun verran. Baltian maiden liittymisen myötä on tarpeen tarkistaa takaussopimusten sisältö siten, että sopimukset ovat sisällöltään yhdenmukaisia.

5. Asian valmistelu

Esitys perustuu pohjoismaalais-balttilaisen työryhmän valmistelemaan ja ministereiden hyväksymään ja allekirjoittamaan sopimukseen. Itse esitys on tehty virkatyönä valtiovarainministeriössä. Esitys on ollut kommentoitavana ulkoasiainministeriössä.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Sopimuksen sisältö

Vuoden 1998 sopimukseen verrattuna tämä uusi sopimus sisältää käytännössä vain sellaisia muutoksia, jotka nimenomaisesti johtuvat pankin jäsenyyden laajentumisesta. Sama koskee pankin sääntöjä, jotka tarkemmin määrittelevät pankin toimintaa ja organisaatiota.

1.1. Pohjoismaiden investointipankin pääomarakenne

Eräänä keskeisenä lähtökohtana Baltian maiden jäsenyyteen liittyen on ollut säilyttää pankin korkea luottokelpoisuus. Pankin pääomarakenne säilyy ennallaan ja uudet jäsenmaat maksavat osuutensa peruspääomasta ja pankin vararahastoista kahdeksan maan bruttokansantuotteen perusteella määräytyvän jakokertoimen mukaisesti. Peruspääomamaksatukset suoritetaan vuosina 2005—2007. Määrällisesti suuremmat maksatukset vararahastoihin suoritetaan hieman hitaammassa aikataulussa, kuitenkin siten, että viimeiset maksuosuudet suoritetaan vuoden 2012 loppuun mennessä. Viron, Latvian ja Liettuan yhteenlaskettu osuus pankin pääomasta on 3,4 prosenttia. Tarkemmista ehdoista maksujen suorittamisesta ja maksuaikataulusta sovitaan pankin ja uusien jäsenmaiden kahdenvälisissä sopimuksissa.

1.2. Pohjoismaiden investointipankin organisaatio

Baltian maiden jäsenyys aiheuttaa muutostarpeita pankin hallinnointirakenteessa. Nykyisen sopimuksen mukaan Pohjoismaiden ministerineuvosto (talous- ja valtiovarainministerit) päättää muun muassa pankin sääntöjen muuttamisesta, peruspääoman korottamisesta, noudatettavasta menettelystä jäsenmaan irtisanottua jäsenyytensä sekä pankin asettamisesta selvitystilaan. Ministerineuvosto hyväksyy myös pankin hallituksen toimintakertomuksen ja pankin tilinpäätöksen. Koska uudet jäsenmaat eivät ole Pohjoismaiden ministerineuvoston jäseniä on syntynyt tarve luoda uusi päättävä elin. Näin ollen pankin omistajat ovat edustettuina pankin neuvostossa, johon kukin jäsenmaa nimeää yhden maansa hallituksen edustajan. Pankin neuvostolla tulee käytännössä olemaan sama toimivalta kuin mitä Pohjoismaiden ministerineuvostolla oli. Pankin neuvosto ei kuitenkaan voi päättää niistä sääntöjen määräyksistä, jotka koskevat pankin neuvoston kokoonpanoa ja toimivaltaa. Pohjoismaiden neuvostolle sekä Viron, Latvian ja Liettuan parlamenteille varataan tilaisuus lausunnon antamiseen sellaisten sääntöjä koskevien muutosehdotusten osalta, joilla on periaatteellista merkitystä pankin tavoitteiden, toiminnan ja johtamisen kannalta.

Pankin hallitukseen kuuluu nykyisin kymmenen varsinaista jäsentä eli kaksi kustakin jäsenmaasta. Lisäksi varsinaisilla jäsenillä on varajäsenet. Uuden sopimuksen myötä varsinaisia jäseniä tulee olemaan yhteensä kahdeksan eli yksi jokaisesta jäsenmaasta. Varsinaisilla jäsenillä tulee olemaan jatkossakin varajäsenet.

Pankin valvontakomitean tehtävänä on valvoa, että pankin toimintaa harjoitetaan sääntöjen mukaisesti. Komitea vastaa tilintarkastuksesta. Valvontakomiteaan kuuluu jatkossakin kymmenen jäsentä. Pohjoismaiden neuvosto sekä Viron, Latvian ja Liettuan parlamentit valitsevat yhden jäsenen kustakin jäsenmaasta. Pankin neuvosto valitsee kaksi jäsentä, jotka toimivat komitean puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana.

1.3. Kielikysymys

Voimassa olevan sopimuksen mukaan kaikkien viiden Pohjoismaan kielet ovat pankin virallisia kieliä ja vuoden 1998 sopimus on näin ollen tehty kaikilla edellä mainituilla kielillä. Uusien jäsenmaiden myötä on kuitenkin päädytty siihen, että englanti ja ruotsi ovat pankin virallisia kieliä. Ruotsin kielen säilyttäminen virallisena kielenä korostaa pankin pohjoismaisia juuria. Pankin neuvoston ja hallituksen käytännön työskentelykielenä tulee kuitenkin olemaan englanti.

1.4. Muut asiat

Edellä mainittujen organisatooristen muutosten lisäksi sopimus sisältää vuoden 1998 sopimukseen verrattuna kaksi uutta määräystä. Toinen niistä liittyy sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen (artikla 16). Sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat kysymykset jäsenmaan ja pankin välillä tai jäsenmaiden välillä tulee antaa lausuntoa varten pankin hallitukselle. Jäsenmaalla, jota kysymys nimenomaan koskee on oikeus nimittää erityinen edustaja, joka on läsnä silloin kun asiaa käsitellään hallituksen kokouksessa. Pankin neuvosto ratkaisee lopullisesti sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvät kysymykset.

Lisäksi sopimus sisältää nimenomaisen määräyksen jäsenmaan velvollisuudesta ryhtyä sopimuksen määräysten toimeenpanon kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin (artikla 17, kolmas kappale). Tämä koskee erityisesti niitä määräyksiä, jotka liittyvät pankin ja eräiden pankkiin liittyvien henkilöiden koskemattomuuteen, erioikeuksiin sekä vapautuksiin. Tällä säännöksellä pyritään turvaamaan pankille myönnettyjen erioikeuksien täydellinen toimeenpano kaikissa jäsenmaissa eikä pelkästään isäntävaltiossa.

1.5. Artiklakohtaiset perustelut

Sopimus Pohjoismaiden investointipankista

Sopimuksen johtolauseessa on todettu, että sopimusvaltiot haluavat rinnastaa alunperin viiden Pohjoismaan perustaman Pohjoismaiden investointipankin muihin vastaavaa toimintaa jäsenmaissa ja niiden ulkopuolella harjoittaviin oikeushenkilöihin sekä haluavat korostaa pankin roolia jäsenmaiden yhteistyön kehittämisessä.

Pankintehtävä ja kansainvälinen status (1 artikla)

Pankin tehtävänä on tuoda lisäarvo myöntämällä lainoja ja antamalla takuita käyvin pankkiehdoin ja yhteiskuntataloudelliset näkökohdat huomioon ottaen jäsenmaiden ja lainoja tai takuita saavien maiden etujen mukaisten investointihankkeiden toteuttamiseksi. Pankin lisääntyvän kansainvälisen toiminnan kannalta on perusteltua vahvistaa pankin multilateraalista statusta ja oikeudellista asemaa. Pankilla tulee olla kansainvälisen oikeushenkilön asema ja täysi oikeustoimikelpoisuus, ja erityisesti oikeus tehdä sopimuksia, hankkia ja luovuttaa kiinteää omaisuutta sekä käyttää puhevaltaa tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa.

Pankin toiminta (2 artikla)

Pankin tulee harjoittaa toimintaansa sääntöjensä mukaisesti, jotka pankin neuvosto vahvistaa. Pankin neuvosto voi päätöksellään muuttaa pankin sääntöjä pankin hallituksen esityksestä tai sen antaman lausunnon perusteella. Mikäli sääntöjen muutosehdotuksilla on periaatteellista merkitystä pankin tarkoituksen, toiminnan ja hoidon kannalta, on Pohjoismaiden neuvostolle sekä Viron, Latvian ja Liettuan parlamenteille varattava tilaisuus antaa lausunto.

Pankin peruspääoma (3 artikla)

Sopimusvaltiot merkitsevät pankin peruspääoman. Pankin neuvosto päättää pankin peruspääoman korottamisesta pankin hallituksen esityksestä. Pankin säännöissä puolestaan määrätään peruspääoman suuruudesta, pääoman korottamismahdollisuuksista sekä sen jakautumisesta sopimusvaltioiden kesken.

Pankin päätoimipaikka (4 artikla)

Pankin päätoimipaikka on Helsinki.

Toimivaltaiset tuomioistuimet (5 artikla)

Sopimuksen 5 artikla sisältää määräykset siitä miten pankkia vastaan voidaan nostaa kanne. Kanne voidaan nostaa ainoastaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa sellaisessa maassa, johon pankki on perustanut konttorin, jossa pankki on nimennyt asiamiehen haasteiden vastaanottamista varten tai jonka pankki on muuten nimenomaisesti hyväksynyt. Kanteen nostaminen edellyttää kuitenkin aina pankin suostumusta, jos kanteen nostaa sopimusvaltio tai henkilö, joka edustaa sopimusvaltiota tai jonka vaatimukset ovat peräisin sopimusvaltiosta.

Oikeus- tai hallintoviranomaisten päätösten täytäntöönpano edellyttää päätösten lainvoimaisuutta, jos ne koskevat pankin omaisuutta tai pankin varoja.

Pankin omaisuus, toimitilat, arkisto ja viestintä (6—8 artiklat)

Sopimukseen on otettu nimenomaiset määräykset pankin omaisuuden, varojen, toimitilojen ja arkistojen oikeudellisesta asemasta. Nämä säännökset vastaavat muiden kansainvälisten rahoituslaitosten oikeudellista asemaa. Pankin omaisuus ja varat ovat sopimuksen 6 artiklan mukaan vapautetut kotietsinnästä, pakko-otosta, konfiskaatiosta ja pakkolunastuksesta. Pankki, sen omaisuus ja varat eivät myöskään voi olla oikeudenkäyntiin liittyvien turvaamistoimien kuten takavarikon kohteena.

Sopimuksen 7 artiklan mukaan pankin toimitilat, arkisto sekä pankille kuuluvat tai sen hallussa olevat asiakirjat ovat loukkaamattomia. Menettelysäännökset yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarvittaviin poikkeuksiin tilojen loukkaamattomuudesta on sisällytetty pankin ja isäntämaan väliseen isäntämaasopimukseen.

Sopimuksessa on myös määräykset pankin virallisesta viestinnästä. Kunkin sopimusvaltion tulee sopimuksen 8 artiklan mukaan kohdella pankin virallista viestintää samalla tavalla kuin toisen sopimusvaltion virallista viestintää.

Verot ja maksut (9 artikla)

Lähtökohtana pankin verotusta koskevissa määräyksissä on ollut se, että isäntämaan ei tulisi saada pankin sijainnista johtuen mitään erityisiä etuja. Määräykset vastaavat tältä osin muiden kansainvälisten rahoituslaitosten saamia erioikeuksia ja vapauksia. Tämän vuoksi pankki, sen tulot, varat ja omaisuus on vapautettu kaikesta verotuksesta siten kuin 9 artiklassa tarkemmin määrätään. Pankki on näin ollen vapautettu kiinteistöjen ja arvopaperien hankkimiseen ja luovuttamiseen kohdistuvasta verotuksesta, kun kyse on pankin virallisesta toiminnasta. Tämän lisäksi että pankin ottolainaus ja antolainaus sekä ottolainaus pankilta ja pankin pääoman korottaminen on vapautettu kaikista veroista ja veronluontoisista maksuista.

Kun pankki tai rahastot, jotka ovat välittömässä yhteydessä pankin toimintaan ja pankin välittömän hallinnon alaisia, tekevät hankintoja tai käyttävät palveluja, joiden arvo on merkittävä ja jotka ovat tarpeellisia pankin viralliselle toiminnalle, ja kun sellaisten hankintojen tai palvelujen hintaan sisältyy veroja tai tulleja, on verot tai tullit määränneen sopimusvaltion ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin myöntääkseen vapautuksen näistä maksuista tai huolehtiakseen, että ne maksetaan takaisin, jos ne on mahdollista vahvistaa. Isäntämaasopimukseen on otettu tarkemmat määräykset siitä menettelystä, jota vero- ja tullivapauksiin sovelletaan. Pohjoismaiden investointipankkia koskevan sopimuksen voimaansaattaminen eduskuntalailla luo oikeudellisen perustan myös vero- ja tullivapauksille.

Kansainvälisen käytännön mukaisesti pankki ei ole vapautettu veroista ja maksuista, jotka ovat ainoastaan maksuja yhteiskunnan tarjoamista palveluista.

Erioikeudet ja vapaudet verojen ja maksujen osalta eivät velvoita pelkästään isäntämaata, vaan ne koskevat yhtä lailla myös muita sopimusvaltioita.

Isäntämaan ei myöskään suhteessa muihin sopimusvaltioihin tule saada taloudellista etua siitä, että pankin työntekijät maksavat pankista saamistaan tuloista veroa isäntämaavaltiolle. Tämän vuoksi Pohjoismaiden valtiovarainministerit päättivät, että isäntämaan tulee palauttaa pankille se taloudellinen hyöty, jonka isäntämaa saa pankin henkilökunnan palkkatuloistaan maksamien verojen muodossa.

Suomi palauttaa nämä verot pankille isäntämaakorvauksena. Isäntämaakorvauksen käytännön toteuttamisesta on otettu tarkemmat määräykset isäntämaasopimukseen. Isäntämaakorvaus edellyttää vuosittain määrärahan ottamista valtion tulo- ja menoarvioesitykseen.

Pankille palautettavan korvauksen tulee näkyä omana kirjattuna eränä pankin kirjanpidossa ja sen tulee osaltaan vaikuttaa siihen ylijäämään, jonka pankki valtuuston päätöksellä voi jakaa osinkoina sopimusvaltioille.

Vapaus lainkäyttövallasta (10 artikla)

Sopimuksessa on myös määräykset pankin hallituksen jäsenten ja henkilökunnan vapauttamisesta lainkäyttövallasta. Sopimuksen 10 artiklan mukaan hallituksen jäsenille, heidän varajäsenilleen, pankin henkilökunnalle ja pankin nimeämille asiantuntijoille myönnetään heidän kansalaisuudestaan riippumatta vapaus lainkäyttövallasta sellaisten toimien osalta, joita he suorittavat toimiessaan pankin puolesta. Pankki voi kuitenkin luopua tällaisesta vapaudesta 14 artiklan mukaisesti. Kansainvälisen käytännön mukaisesti vapaus ei koske siviilioikeudellista vastuuta vahingosta, joka johtuu näiden henkilöiden aiheuttamasta liikenneonnettomuudesta.

Maahanmuuttorajoitukset ja matkustushelpotukset (11 artikla)

Kaikki hallituksen jäsenet, heidän varajäsenensä, pankin henkilökunta sekä pankin nimeämät asiantuntijat, jotka suorittavat virallisia tehtäviä pankin toimeksiannosta on vapautettu maahanmuuttoa koskevista rajoituksista. Tämä koskee myös mainittujen henkilöiden puolisoita ja heistä riippuvaisia sukulaisia. Heille voidaan myöntää samoja matkustamiseen liittyviä helpotuksia kuin verrattavaa toimintaa harjoittaville laitoksille myönnetään kansainvälisen käytännön mukaisesti, kun tähän on erityistä tarvetta.

Vapautus maahaanmuuttorajoituksista tarkoittaa sitä, että kyseisille henkilöille myönnetään oleskelulupa ja/tai työlupa soveltamatta maahanmuutto- tai pakolaiskiintiöitä eikä heihin myöskään sovelleta työvoimapoliittista harkintaa. Vapautus ei kuitenkaan koske viisumivaatimuksia. Matkustushelpotusten osalta todettakoon, että jokainen sopimusvaltio ratkaisee tapauskohtaisesti pankin hakemuksesta onko olemassa erityisiä syitä matkustushelpotusten myöntämiselle vai ei.

Rahavarat, valuutta ja maksurajoitukset (12—13 artikla)

Sopimuksessa on myös määräykset pankin oikeudesta ottaa vastaan ja pitää hallussaan sekä siirtää rahavaroja ja valuuttoja. Sopimuksen 12 artiklan mukaan pankki voi ottaa vastaan ja sen hallussa voi olla rahavaroja ja kaikenlaista valuuttaa ja se voi käyttää kaikenlaisia valuuttatilejä; se voi myös vapaasti siirtää rahavarojaan ja ulkomaista valuuttaansa sopimusvaltioon ja sieltä pois sekä sopimusvaltion sisällä ja vaihtaa jokaista hallinnassaan olevaa valuuttaa mihin tahansa muuhun valuuttaan.

Sopimuksen 13 artiklan mukaan pankkiin ei myöskään saa kohdistaa maksurajoituksia eikä luottopoliittisia toimenpiteitä, jotka jollain tavalla estävät tai vaikeuttavat pankin tekemien velvoitteiden täyttämistä, ottolainausta tai antolainausta.

Erioikeudet ja niistä luopuminen (14 artikla)

Sopimuksessa on erikseen määrätty, että erioikeudet ja vapaudet myönnetään ainoastaan sen vuoksi, että pankki voi suorittaa tehtävänsä, eikä muiden eduksi. Pankin hallitus voi vahvistamassaan laajuudessa ja vahvistamillaan ehdoilla luopua myönnetyistä erioikeuksista ja vapauksista, jos hallitus katsoo sellaisen toimenpiteen pankin edun mukaiseksi.

Selvitystila (15 artikla)

Pankin neuvosto voi päättää, että pankki asetetaan selvitystilaan pankin sääntöjen edellyttämää menettelyä noudattaen. Pankin säännöissä on määräyksiä, jotka palvelevat tältä osin erityisesti velkojien etuja.

Sopimuksen tulkinta ja soveltaminen (16 artikla)

Sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat kysymykset jäsenmaan ja pankin välillä tai jäsenmaiden välillä tulee antaa lausuntoa varten pankin hallitukselle. Jäsenmaalla, jota kysymys nimenomaan koskee on oikeus nimittää erityinen edustaja, joka on läsnä silloin kun asiaa käsitellään hallituksen kokouksessa. Pankin neuvosto ratkaisee lopullisesti sopimuksen tulkintaan tai soveltamiseen liittyvät kysymykset. Tämä säännös on uusi eikä näin ollen sisältynyt vuoden 1998 sopimukseen.

Sopimuksen voimaansaattaminen ja voimaantulo (17 artikla)

Pohjoismaiden investointipankkia koskeva sopimus on ratifioitava. Sopimus ja siihen liitetyt säännöt tulevat voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin kaikki jäsenmaat ovat tallettaneet ratifioimisasiakirjansa Norjan ulkoasiainministeriöön, kuitenkin aikaisintaan 1 tammikuuta 2005. Norjan ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille jäsenmaille ratifioimisasiakirjojen tallettamisesta ja sopimuksen voimaantulon ajankohdasta.

Sopimus talletetaan Norjan ulkoasiainministeriöön ja Norjan ulkoasiainministeriö toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kullekin jäsenmaalle.

Sopimus sisältää nimenomaisen määräyksen jäsenmaan velvollisuudesta ryhtyä sopimuksen määräysten toimeenpanon kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin (artikla 17, kolmas kappale). Tämä koskee erityisesti niitä määräyksiä, jotka liittyvät pankin ja eräiden pankkiin liittyvien henkilöiden koskemattomuuteen, erioikeuksiin sekä vapautuksiin. Tällä säännöksellä pyritään turvaamaan pankille myönnettyjen erioikeuksien täydellinen toimeenpano kaikissa jäsenmaissa eikä pelkästään isäntävaltiossa.

Lokakuun 23 päivänä 1998 allekirjoitetun Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välisen Pohjoismaiden Investointipankkia koskevan sopimuksen voimassaolo sekä aikaisemmin voimassa olevien sääntöjen voimassaolo päättyy, kun tämä sopimus tulee voimaan.

Sopimuksen irtisanominen (18 artikla)

Jokainen sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen antamalla sitä koskevan selityksen Norjan hallitukselle, joka välittömästi ilmoittaa tästä muille jäsenvaltioille, pankin neuvostolle ja pankin hallitukselle.

Irtisanominen tulee voimaan aikaisintaan irtisanomisvuotta lähinnä seuraavan tilivuoden päättyessä.

Vastaanotettuaan ilmoituksen irtisanomisesta, pankin neuvoston tulee viimeistään ennen irtisanomisen voimaantuloa vahvistaa miten pankin ja eroavan jäsenmaan välinen suhde puretaan. Tällöin on varmistettava, että eroava jäsenmaa edelleen vastaa samassa laajuudessa kuin muut jäsenmaat niistä velvoitteista, jotka olivat voimassa asianomaisen jäsenmaan erotessa.

2. Lakiehdotuksen perustelut

Lakiehdotus sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan lailla ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

3. Voimaantulo

Pohjoismaiden investointipankkia koskeva sopimus on ratifioitava. Sopimus ja siihen liitetyt säännöt tulevat voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin kaikki jäsenmaat ovat tallettaneet ratifioimisasiakirjansa Norjan ulkoasiainministeriöön, kuitenkin aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Norjan ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille jäsenmaille ratifioimisasiakirjojen tallettamisesta ja sopimuksen voimaantulon ajankohdasta.

Lokakuun 23 päivänä 1998 allekirjoitetun Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välisen Pohjoismaiden Investointipankkia koskevan sopimuksen voimassaolo sekä aikaisemmin voimassa olevien sääntöjen voimassaolo päättyy, kun tämä sopimus tulee voimaan.

Edellä sanotusta huolimatta sellaiset päätökset, jotka on tehty vuoden 1998 sopimuksen tai aikaisempien sääntöjen voimassaoloaikana, ovat edelleen voimassa siltä osin kuin ne ovat yhteensopivia tämän sopimuksen tai sen liitteenä olevien sääntöjen kanssa, tai mikäli niitä päätöksiä ei ole nimenomaisesti kumottu.

4. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus ja käsittelyjärjestys

Perustuslain 94 §:n mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen.

Koska Pohjoismaiden investointipankki alunperin perustettiin Pohjoismaiden yhteiseksi rahoituslaitoksesi alkuperäinen sopimus ei sisällä määräyksiä uusien jäsenten liittymisestä pankin jäseniksi. Pankin jäsenyyden avaaminen Pohjoismaiden ulkopuolisille maille on merkitykseltään huomattava. Tämän vuoksi on tehty uusi sopimus, jonka sekä uudet että vanhat jäsenmaat hyväksyvät ja ratifioivat.

Uusi Baltian maiden jäsenyyden mahdollistava sopimus sisältää samat määräykset pankin oikeudellisesta asemasta ja sen erioikeuksista ja vapauksista kuin vuoden 1998 tehty ja tällä hetkellä voimassa oleva sopimus. Ottaen huomioon, että nykyinen vuodelta 1998 oleva sopimus korvataan kokonaan uudella sopimuksella, vaikkakaan pankille myönnettyjä erivapauksia ei muuteta eikä laajenneta, on eduskunnan myötävaikutus sopimuksen voimaansaattamisessa tarpeellinen koska se sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen 1 artiklan 2 kappaleen mukaan pankilla on kansainvälisen oikeushenkilön asema ja täysi oikeuskelpoisuus. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan, koska oikeushenkilöllisyydestä sekä siihen liittyvästä oikeuskelpoisuudesta säädetään Suomessa lailla (PeVL 38/2000 vp). Sopimuksen 5 artikla koskee laillista oikeuspaikkaa, josta Suomessa säädetään lailla. Artikla kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 6 artikla (vapaus pakkotoimista), 7 artikla (loukkaamattomuus), 10 artikla (lainkäyttövapaudet) ja 11 artikla (maahantulohelpotukset) kuuluvat lainsäädännön alaan sillä perusteella, että näihin artikloihin sisältyy Suomessa lain tasolla säädettyjä erioikeuksia ja vapauksia (PeVL 49/2001 vp).

Sopimuksen 9 artikla koskee pankille myönnettäviä vero- ja tullivapauksia. Perustuslain 81 §:n 1 momentin mukaan valtion verosta säädetään lailla, minkä vuoksi artikla kuuluu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 16 artiklan mukaan sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat erimielisyydet voivat tulla ratkaistuksi pankin neuvoston lopullisella päätöksellä. Tämä voi vaikuttaa siihen, miten Suomessa laintasoisena säänneltyä asiaa koskevaa määräystä on sovellettava. Tällainen määräys kuuluu lainsäädännön alaan (PeVL 31/2001 vp).

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamiseksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2004 Tanskan, Viron, Suomen, Islannin, Latvian, Liettuan, Norjan ja Ruotsin välillä tehdyn sopimuksen Pohjoismaiden investointipankista.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotukset

1.

Laki Pohjoismaiden investointipankkia koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2004 Tanskan, Viron, Suomen, Islannin, Latvian, Liettuan, Norjan ja Ruotsin välillä tehdyn Pohjoismaiden investointipankkia koskevan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.


Helsingissä 8 päivänä lokakuuta 2004

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Toinen valtiovarainministeri
Ulla-Maj Wideroos

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.