HE 35/1999

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain 14 §:n muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain voimassaoloa jatkettavaksi vuoden 2001 loppuun. Kokeilu alkoi helmikuussa 1997. Nykyisten säännösten mukaan kokeilulain voimassaolo päättyisi vuoden 1999 lopussa.

Esitys liittyy valtion vuoden 2000 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2000 alusta.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytila
Yeistä

Laki nuorisorangaistuksen kokeilemisesta (1058/1996) tuli voimaan 1 päivänä helmikuuta 1997. Laki, joka on luonteeltaan alueellinen, säädettiin kolmivuotiseksi siten, että lain voimassaolo päättyy vuoden 1999 lopussa. Nuorisorangaistusta kokeillaan Espoon, Helsingin, Joensuun, Tampereen, Turun, Vaasan ja Vantaan käräjäoikeuksissa. Nuorisorangaistuksella on tarkoitus korvata osa ehdollisen rangaistuksen käyttöalasta. Kahden ensimmäisen kokeiluvuoden aikana käytäntö muodostui sellaiseksi, että nuorisorangaistusta käytettiin vasta silloin, kun tekijä oli ainakin kerran aikaisemmin tuomittu ehdolliseen rangaistukseen. Joissakin tilanteissa tätä käytäntöä pidettiin liian rajoittavana. Huhtikuun alusta vuonna 1999 tuli voimaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain muutos (307/1999), jolla korostettiin sitä, että silloin kun kyseessä on selvästi alkanut rikoskierre, nuorisorangaistusta voidaan käyttää, vaikka tekijällä ei aikaisempia ehdollisia rangaistuksia olisikaan.

Nuorisorangaistuskokeilua koskevia tietoja on arvioitu oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa tuomioistuinten, tilastokeskuksen ja Kriminaalihuoltoyhdistyksen toimittamien tietojen pohjalta. Kriminaalihuoltoyhdistyksessä on myös tehty oma, nuorisorangaistuksen suorittamisen sisältökysymyksiin painottuva seurantatutkimus.

Määrät

Kriminaalihuoltoyhdistyksen tietojen mukaan kokeilun ensimmäisen kahden ja puolen vuoden aikana (1.2.1997―30.6.1999) on käräjäoikeuksissa annettu yhteensä 111 nuorisorangaistustuomiota. Vuoden 1999 ensimmäisellä puoliskolla nuorisorangaistustuomioita on annettu suhteellisesti enemmän (yhteensä 27) kuin kokeilun aikaisempina vuosina (vuonna 1997 yhteensä 44 ja vuonna 1998 yhteensä 40). Lisäksi vuoden 1999 kesäkuun loppuun mennessä hovioikeuksissa on tuomittu nuorisorangaistus seuraamukseksi neljässä sellaisessa jutussa, joissa käräjäoikeudessa oli tuomittu muu rangaistus.

Kesäkuun 1999 loppuun mennessä käräjäoikeuksissa oli tuomittu nuorisorangaistukseen yhteensä 98 henkilöä ja nuorisorangaistustuomioita annettu yhteensä 111, joten samalle henkilölle on toisinaan tuomittu useampia nuorisorangaistuksia. Viimeisen puolen vuoden aikana nuorisorangaistuksia on tuomittu erityisen paljon sellaisille, joilla ei ole aikaisempia nuorisorangaistustuomiota.

Vaikka nuorisorangaistusta tilastotietojen mukaan käytetään aikaisempaa enemmän, annetaan tuomioita kuitenkin suhteessa alustaviin toimeenpanosuunnitelmiin edelleen vähän. Sosiaaliviranomaiset ja Kriminaalihuoltoyhdistys laativat tuomioistuimia varten alustavan toimeenpanosuunnitelman sellaisista nuorista, joille viranomaisten selvitysten mukaan voisi tulla kyseeseen nuorisorangaistus. Kokeilun ensimmäisen kahden ja puolen vuoden aikana laadittiin 220 alustavaa toimeenpanosuunnitelmaa eli noin kaksinkertainen määrä nuorisorangaistustuomioihin nähden. Vaikka vuoden 1999 ensimmäisellä puoliskolla nuorisorangaistustuomioita annettiin aikaisempaa enemmän, näyttää nuorisorangaistustuomioiden ja alustavien toimeenpanosuunnitelmien suhde pysyneen entisenä.

Nuorisorangaistuksen käyttö on kokeilun ensimmäisen kahden vuoden aikana vaihdellut huomattavasti eri kokeilualueilla. Vaikka vuoden 1999 ensimmäisen puolen vuoden aikana nuorisorangaistuksen käyttö on lisääntynyt ja myös tasaantunut eri käräjäoikeuksien alueella, erot eivät ole vielä kokonaan hävinneet.

Tuomitut

Nuorisorangaistukseen voidaan tuomita henkilö, joka rikoksentekohetkellä on ollut 15―17-vuotias. Keskimäärin nuorisorangaistukseen tuomittu on ollut rikoksen tekoaikana 17 vuoden 2 kuukauden ikäinen eli jo kohtalaisen lähellä täysi-ikäisyyttä. Nuorisorangaistukseen tuomitut ovat kahta lukuun ottamatta olleet poikia.

Nuorisorangaistus on tarkoitettu korvaamaan osaa ehdollisen rangaistuksen käyttöalasta. Se on tarkoitettu sille ongelmalliselle ryhmälle rikoksentekijöitä, joille ehdollinen rangaistus siihen mahdollisesti sisältyvine valvontoineen ei tehoa. Nuorisorangaistustuomioita koskevien henkilötutkinta-asiakirjojen ja alustavien toimeenpanosuunnitelmien perusteella näyttää siltä, että kohderyhmä on valikoitunut lakia säädettäessä tarkoitetun mukaiseksi. Nuorisorangaistukseen valikoituneet ovat ongelmanuoria, joilla miltei kaikilla on takanaan monia lastensuojelun tukitoimenpiteitä ja laitossijoituksia. Miltei kaikilla arvioidaan olevan jonkinasteinen päihdeongelma, muutamilla paha huumeriippuvuus tai jatkuva alkoholin humalakäyttö. Nuorisorangaistukseen tuomituista noin kolmannes asuu laitosmaisissa olosuhteissa ja noin kolmasosa kotona vanhempiensa tai vanhempansa luona. Noin yksi kymmenestä oli vailla vakinaista asuinpaikkaa. Lisäksi nuorisorangaistukseen tuomituilla on monessa tapauksessa ollut jo ennestään isoja sakkorangaistuksia tai vahingonkorvauksia suoritettavanaan. Nuorisorangaistukseen tuomittu nuori on siis usein ollut jo monenlaisen viranomaistoiminnan kohteena aikaisemmin.

Rikokset

Nuorisorangaistus tuomitaan tyypillisesti seuraamukseksi useista rikoksista. Samalla kertaa syyksiluettuja rikoksia nuorisorangaistukseen tuomitulla on ollut keskimäärin noin kuusi. Tyypillisimpiä nuorisorangaistukseen johtaneita rikoksia ovat varkaudet, joita sisältyi kahteen tuomioon kolmesta. Lähes yhtä yleisiä olivat luvattomat käyttöönotot ja ajo-oikeudetta ajot. Rattijuopumus oli mukana noin 16 prosentissa nuorisorangaistustuomioista. Pahoinpitelyrikoksia oli mukana joka neljännessä ja huumerikoksia joka kymmenennessä tuomiossa.

Rangaistus

Nuorisorangaistuskokeilun alusta maaliskuun 1999 loppuun saatujen tietojen mukaan nuorisopalvelua tuomittiin keskimäärin 33 tuntia ja valvonta-ajan pituudeksi määrättiin keskimäärin 8 kuukautta. Nuorisorangaistuslakia säädettäessä oli myös tarkoituksena, että nuorisorangaistuksia tuomittaessa koko rangaistusasteikko vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksineen olisi käytössä niin nuorisopalvelun (10―60 tuntia) kuin valvonnankin (4 kk―1 vuosi) osalta. Seurantatietojen perusteella myös tämä tavoite näyttää toteutuneen.

Loppuun suoritettuja nuorisorangaistuksia oli kesäkuun 1999 loppuun mennessä koko kokeilun aikana yhteensä 34. Lisäksi 51 nuorisorangaistuksen suorittaminen oli kesken. Näistä 21 juttua odotti nuorisorangaistuksen ehtojen rikkomista koskevaa tuomioistuinkäsittelyä. Tuomioistuimen päätöksellä on kokeilun ensimmäisen kahden ja puolen vuoden aikana nuorisorangaistuksen suorittaminen keskeytetty 20 tapauksessa.

Miltei puolet (44 %) nuorisorangaistukseen tuomituista oli ollut rangaistukseen johtaneiden rikosten tutkinnan yhteydessä pidätettynä tai tutkintavankeudessa. Keskimääräinen vapaudenmenetysaika oli 9 vuorokautta (mediaani 3 vuorokautta). Nuorisorangaistuskokeilusta saadut tutkimustulokset tukevat arvioita siitä, että suuri osa ― ja todennäköisesti juuri ongelmallisin osa ― nuorista rikoksentekijöistä joutuu tosiasiassa vapaudenriiston kohteeksi jo ennen tuomiota.

Aikaisempi rikollisuus

Ennen huhtikuun 1999 alusta voimaan tullutta kokeilulain muutosta miltei kaikki nuorisorangaistukseen tuomitut oli aikaisemmin tuomittu ehdolliseen rangaistukseen. Aikaisempia ehdollisia rangaistuksia nuorella oli keskimäärin kahdesta kolmeen. Vain muutamalla nuorella ei ollut lainkaan aikaisempia rikosrekisterimerkintöjä. Kokeilulain muutoksella nuorisorangaistuksen käyttömahdollisuuksia väljennettiin myös niihin rikoskierteessä oleviin nuoriin, joilla ei ole aikaisempia ehdollisia rangaistuksia. Lainmuutos on kuitenkin ehtinyt olla voimassa vasta niin lyhyen aikaa, ettei sen vaikutuksista ole vielä kattavaa tilastotietoa saatavissa.

Aika rikoksenteosta täytäntöönpanoon

Viimeisimmästä rikoksesta tuomion antamiseen kului aikaa keskimäärin yli neljä kuukautta (132 päivää). Tuomiosta täytäntöönpanon alkamiseen kuluu vielä keskimäärin noin kaksi kuukautta. Suoritettuaan nuorisorangaistuksensa loppuun nuori on siis usein jo täysi-ikäinen. Vuoden 1999 huhtikuun alusta voimaan tullut lainmuutos voi jonkin verran nuorentaa kohderyhmää. Nuorisorangaistuskokeilusta saadut tiedot tukevat osaltaan havaintoja, joiden mukaan nuorten rikosjuttujen käsittely vie usein kohtuuttomankin pitkän ajan.

Täytäntöönpanon sisältö

Nuorisorangaistuksen palkattoman työn osuuden nuoret ovat yleensä suorittaneet kuntien tai seurakuntien alaisuudessa toimivissa nuorten kanssa tehtävään työhön erikoistuneissa toimipaikoissa. Autoalaan liittyvät työpajat ovat olleet yleisiä. Nuorisorangaistusta suorittaville nuorille on kuitenkin ollut vaikeampi järjestää palvelupaikkoja kuin yhdyskuntapalveluun tuomituille.

Kriminaalihuoltoviranomaiset ovat luonnehtineet työotetta intensiiviseksi ja kiinnipitäväksi. Tällä tarkoitetaan paitsi tukea ja kontrollia myös nuoren motivointia rangaistuksen suorittamiseen. Kiinnipitävän työotteen tavoitteena on pyrkiä viimeiseen asti löytämään keinoja, joilla nuori saadaan suorittamaan rangaistuksensa loppuun. Konkreettisimmillaan tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että nuoreen on oltu tiivissä yhteydessä muun muassa kotikäynnein niin kauan, että hän on toimeenpanosuunnitelmassa sovituin tavoin ryhtynyt suorittamaan rangaistusta. Nuorisorangaistukseen tuomittu on tavannut valvojaansa säännöllisen aikataulun mukaisesti noin kaksi kertaa viikossa rangaistuksen alkuvaiheissa ja rangaistuksen loppupuolella keskimäärin kerran viikossa. Yhden rangaistuksen toimeenpanon aikana nuorta tavataan keskimäärin 70 kertaa. Vaikeassa elämäntilanteessa olevien nuorten kanssa työskentely on usein tiiviimpää.

Tulokset

Kriminaalihuoltoviranomaisten arvion mukaan huomattava osa nuorisorangaistukseen tuomituista on sitoutunut rangaistuksen suorittamiseen hyvin. Tähän ryhmään kuuluvat ensinnäkin ne nuoret, joiden rikollisuus on ollut satunnaista ja vähäistä. Toiseksi nuorisorangaistuksen suorittaminen on onnistunut hyvin sellaisilta nuorilta, joiden rikollinen ura on jo edennyt pitkälle mutta jotka täysi-ikäistymisen lähestyessä ovat kiinnostuneita muuttamaan elämänsä suuntaa. Nuoren oman elämäntilanteen ja käytännön asioiden selvittely ovat motivoineet rangaistuksen suorittamiseen. Toisaalta kriminaalihuoltoviranomaiset ovat korostaneet sitä, kuinka kovia huumeita käyttävien, vaikeasti mielenterveysongelmaisten tai rikosten teon elämäntavaksi omaksuneiden nuorten on yleensä lähes mahdotonta sitoutua säännöllisyyttä ja tiheitä tapaamisia edellyttävään nuorisorangaistuksen suorittamiseen. Viranomaisyhteistyön kehittäminen onkin olennainen osa pyrittäessä parantamaan tämän ongelmaryhmän mahdollisuuksia suoriutua nuorisorangaistuksesta ja sitoutua lainmukaiseen elämäntapaan.

Ennen nuorisorangaistuksen suorittamisen alkamista viranomaisyhteistyö toimii useimmilla paikkakunnilla hyvin. Sen sijaan toimeenpanon alkaessa viranomaisyhteistyötä on huomattavasti vähemmän. Päävastuu asioista jää Kriminaalihuoltoyhdistykselle. Kriminaalihuollon viranomaiset ovat kaivanneet nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon rinnalle sosiaaliviranomaisten työtä, esimerkiksi perhetyötä. Niin ikään huumausaine-, alkoholi- ja mielenterveysongelmaisten nuorten tukea ja hoitoa tulisi tehostaa myös rangaistuksen suorittamisen aikana. Epäkohdaksi on myös koettu se, että nuorisorangaistuksen suorittamisen jälkeen ― jolloin nuori yleensä on jo ehtinyt täysi-ikäiseksi ― nuorelle ei ole tarjolla riittävää tukiverkkoa. Rangaistuksen suorittamisen jälkeinen tuki voi olla yksi vaikuttamiskeino siihen, ryhtyykö nuori uudelleen tekemään rikoksia.

Vaikka keskeyttämismäärät ovat yleisempiä kuin esimerkiksi yhdyskuntapalvelussa, on kriminaalihuoltoviranomaisten arvioiden mukaan toimeenpanoissa myös saatu aikaan myönteistä kehitystä esimerkiksi koulutus- tai asuntoasioissa taikka työllistymisessä. Täytäntöönpanoviranomaiset ovat myös kiinnittäneet huomiota siihen, että nuorisorangaistuksen keskeyttämistilastot eivät aina välttämättä kuvaa todellista tilannetta nuoren elämässä. Nuoren kasvu- ja muutosprosessi on asiantuntija-arvioiden mukaan hidas ja joissain tapauksissa epäonnistuneen nuorisorangaistuksen suorittamisen jälkeen saatetaan kuitenkin sosiaalitoimen puitteissa päästä nuoren kanssa tehtävässä työssä hyvään lopputulokseen. Nuorisorangaistus on joissakin tilanteissa saattanut toimia muutosprosessin käynnistäjänä.

Nuorisorangaistukseen tuomittujen uusintarikollisuutta ja nuorisorangaistuksen vaikutusta rikosten uusimiseen koskeva tutkimustieto on vielä keskeneräistä.

2. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Esityksessä ehdotetaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain voimassaoloa jatkettavaksi kahdella vuodella eli vuoden 2001 loppuun. Kokeilua jatkettaisiin nykyisen sisältöisenä ja nykyisen laajuisena.

Nuorisorangaistuksen tarjoaman tuen ja kontrollin mahdollisuudet vaikuttaa nuoren elämään ja rikosten uusimiseen ovat luonnollisesti sitä vähäisemmät mitä pidemmälle rikostenteon uralla nuori on edennyt. Nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annettua lakia on muutettu siten, että nuorisorangaistukseen voidaan tuomita aikaisempaa varhaisemmassa vaiheessa rikoskierrettä. Koska lainmuutos tuli voimaan vasta kuluvan vuoden huhtikuun alusta, kokeilun jatkaminen nykyisen sisältöisenä olisi perusteltua. Näin saadaan riittävän yhdenmukainen aineisto kokeilun kokonaisarviointia varten.

Kokeilua ehdotetaan jatkettavaksi nykyiseen tapaan alueellisena. Nuorisorangaistuksen täytäntöönpanotavat ovat eri paikkakunnilla vaihdelleet paljonkin. Myös viranomaisyhteistyö on lähtenyt eri kokeilualueilla eri tavoin käyntiin. Nuorisorangaistuksen käytön mahdollinen laajentaminen edellyttää ensin riittävien tietojen saamista nykyisestä kokeilusta, jotta käytäntöjä voidaan ohjata riittävän yhdenmukaisiksi. Kokeilun laajentaminen tässä vaiheessa edellyttäisi myös olennaista lisähenkilökunnan palkkausta täytäntöönpanosta vastaavaan Kriminaalihuoltoyhdistykseen sekä tämän henkilökunnan koulutusta.

Koska nuorisorangaistus on kokonaan uuden tyyppinen rikosoikeudellinen seuraamus, on ymmärrettävää, että kokeilun käynnistyminen kaikilla kokeilun piirissä olevilla paikkakunnilla ja viranomaisyhteistyön uusien toimintatapojen löytyminen on vienyt aikaa ehkä arvioitua pitempäänkin. Kuluvana vuonna nuorisorangaistuksen käyttö on lisääntynyt aikaisemmista vuosista. Jos kokeilua ehdotetun mukaisesti jatkettaisiin kahdella vuodella, olisi myös tapauksia kertynyt riittävä määrä nuorisorangaistuskokeilun kokonaisarviointia varten.

3. Esityksen vaikutukset

Nuorisorangaistuskokeilu jatkuisi nykyisen sisältöisenä ja laajuisena. Tästä syystä myös kokeilun kustannukset vastaisivat suurin piirtein nykyisiä kustannuksia, noin 2,5 miljoonaa markkaa vuodessa. Kokeilun jatkamisella ei ole uusia henkilöstövaikutuksia tai organisatorisia vaikutuksia.

4. Asian valmistelu

Esitys on valmisteltu oikeusministeriössä virkatyönä.

5. Muita esitykseen vaikuttavia seikkoja

Esitys liittyy vuoden 2000 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Prosessin pitkä kesto on erityisesti nuorten osalta huomattava epäkohta. Oikeusministeriö on nuorisorangaistuskokeilun rinnalla käynnistämässä kokeilua, jossa viranomaisten välisen yhteistyön avulla nopeutetaan nuorten tekemien rikosten etenemistä esitutkinnasta oikeuskäsittelyyn ja edelleen täytäntöönpanoon. Kokeilussa pyritään myös kytkemään huolto- ja tukijärjestelmät oikeusprosessiin nykyistä tiiviimmin. Oikeusministeriö on palkannut selvitysmiehen elokuun 1999 alusta suunnittelemaan kokeilun käynnistämistä. Kokeilua johtamaan on asetettu työryhmä, jossa oikeusministeriön lisäksi on sisäasiainministeriön, sosiaali- ja ter- veysministeriön sekä opetusministeriön edustus. Tarkoituksena on, että edellä mainittu kokeilu toteutettaisiin ilman lainmuutoksia. Nuorisorangaistuskokeilua jatkettaessa olisi mahdollista yhteistoiminnassa edellä mainitun nuorten rikosprosessin nopeuttamista koskevan kokeilun kanssa kehittää huumausaine-, alkoholi- ja mielenterveysongelmaisten nuorten mahdollisuuksia saada hoitoa ja tukea rangaistuksen suorittamisen ohella. Oikeusministeriössä on lisäksi valmisteilla nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun asetuksen (1066/1996) muutos, jolla nopeutettaisiin nuorisorangaistuksen täytäntöönpanon aloittamista.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Lakiehdotuksen perustelut

14 §:n 2 momentti. Nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain voimassaoloa ehdotetaan jatkettavaksi kahdella vuodella siten, että lain voimassaolo päättyisi vuoden 2001 lopussa. Nuorisorangaistusasioita muutoksenhakuasteissa käsiteltäessä nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annettua lakia voitaisiin soveltaa vuoden 2001 jälkeenkin.

2. Voimaantulo

Nykyisen kokeilulain voimassaolo lakkaa vuoden 1999 lopussa. Jotta kokeilu voisi jatkua yhtäjaksoisena, ehdotetaan, että laki tulisi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

3. Säätämisjärjestys

Laki nuorisorangaistuksen kokeilemisesta säädettiin perustuslainsäätämisjärjestyksessä kokeilun alueellisuuteen liittyvien yhdenvertaisuusnäkökohtien vuoksi. Kokeilun jatkaminen alueellisena merkitsisi samalla myös hallitusmuodon 5 §:ssä tarkoitetusta yhdenvertaisuusperiaatteesta poikkeamisen jatkumista. Tästä syystä kokeilun jatkamisesta tulisi säätää valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä säädetyssä järjestyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki nuorisorangaistuksen kokeilemisesta annetun lain 14 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä säädetyllä tavalla,

muutetaan nuorisorangaistuksen kokeilemisesta 12 päivänä joulukuuta 1996 annetun lain (1058/1996) 14 §:n 2 momentti seuraavasti:

14 §
Voimaantulo

Laki on voimassa vuoden 2001 loppuun, minkä jälkeenkin sovelletaan lain 12 §:n 1 momenttia ja rangaistuksen täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä. Lakia sovelletaan myös vuoden 2001 jälkeen käsiteltäessä 1 §:n mukaan lain soveltamisalaan kuuluvia asioita hovioikeuksissa ja korkeimmassa oikeudessa.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.


Helsingissä 27 päivänä elokuuta 1999

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Oikeusministeri
Johannes Koskinen

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.