HE 272/1998

Hallituksen esitys Eduskunnalle Slovenian kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Slovenian kanssa 1 päivänä kesäkuuta 1998 allekirjoitetun sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen. Sopimuksen tarkoituksena on edistää ja tiivistää taloudellista yhteistyötä Slovenian kanssa ja selkiinnyttää erityisesti sijoituksia koskevia oikeudellisia perusteita maiden välillä. Sopimuksen avulla halutaan varmistaa suotuisat edellytykset toisen sopimuspuolen kansalaisten ja yritysten sijoituksille toisessa sopimusmaassa sekä tunnustetaan tarve suojella niitä.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä sopimuksen voimaantulolle asetetut perustuslailliset edellytykset. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan samanaikaisesti sopimuksen kanssa.


YLEISPERUSTELUT

1. Nykytilanne

Slovenian kokonaistuotanto pieneni SEVin ja Jugoslavian hajoamisen sekä rakennemuutoksen seurauksena. Talouden heikkenemisen vaikutusta kuitenkin lievensi Slovenian jo pitkään toteutunut pääsy länsimarkkinoille. Vuoden 1996 puolivälistä alkaen on talous alkanut elpyä ja EU:n talouden viriäminen on lisännyt kasvua. Talouspolitiikkaa hallitsee nykyään valmistautuminen EU-jäsenyyteen. Slovenian omatessa monipuolisen vientirakenteen, koulutettua työvoimaa ja toimivan infrastruktuurin se täyttää kriteerit neuvottelujen aloittamiseksi. Rakennemuutoksessa on keskeinen merkitys vuonna 1994 aloitetulla noin 1500 valtionyritystä koskevalla yksityistämisohjelmalla, joka on kuitenkin edistynyt hitaasti. Yksityisessä omistuksessa olevien yritysten osuus on edelleenkin vain noin 50 ― 55 % kokonaistuotannosta ja työllisyydestä. Kaksi suurinta liikepankkia on vielä valtion omistuksessa samoin suuret yhtiöt energia- ja telekommunikaatiosektoreilla.

Sloveniaan suuntautuvien ulkomaisten suorien investointien määrä on pysynyt toistaiseksi alhaisena. Syynä ovat markkinoiden pienuus sekä laisäädännön puutteellisuus. Ulkomaisten suorien investointien vuotuinen kasvu on kuitenkin nousussa ja suhtautuminen niihin on muuttunut myönteiseksi. Slovenia on pyrkinyt purkamaan investointeihin ja pääomaliikkeisiin liittyviä rajoituksiaan, vaikka tämä ei olekaan tapahtunut aivat häiriöittä. Suurimpia investoijia ovat olleet Itävalta, Kroatia, Saksa, Ranska ja Italia. Slovenialla on voimassa jo noin parikymmentä kahdenvälistä investointisuojasopimusta ja EU-maista Suomi on viimeisiä, joka on neuvotellut sen kanssa tämän alan sopimuksen. Investointikohteina ovat olleet auto- ja paperiteollisuus, peruskemikaalit, sähkölaitteet ja hygieniatuotteet.

Suomen ja Slovenian taloudellis-kaupalliset suhteet perustuvat seuraaviin sopimuksiin: Verosopimus vuodelta 1986, sopimus taloudellisesta, tieteellisestä ja teknisestä yhteistyöstä vuodelta 1971 ja vuonna 1997 voimaantullut EY:n ja Slovenian välinen Eurooppa-sopimus. Suomen kauppavaihto Slovenian kanssa on ollut vähäistä. Vientimme vuonna 1997 oli 178 miljoonaa markkaa ja tuontimme 121 miljoonaa markkaa. Vientimme käsitti pääasiassa koneita ja laitteita sekä metalleja ja paperia ja tuontimme sähkölaitteita sekä rautaa ja terästä. Suomalaisilla yrityksillä ei ole toistaiseksi Sloveniassa rekisteröityjä tytär- tai osakkuusyhtiöitä, mutta useilla yrityksillä toimii maassa edustaja tai maahantuoja. Slovenian viimeaikaisen kehityksen huomioonottaen on joka tapauksessa perusteltua täydentää maittemme välistä sopimusverkostoa investointisuojasopimuksella.

Suomella on ennestään voimassa sijoitusten suojelua koskevat sopimukset Egyptin (SopS 3/1982), Kiinan (SopS 4/1986), Sri Lankan (SopS 54/1987), Malesian (SopS 79/1987), Unkarin (SopS 20/1989), Venäjän (tehty Neuvostoliiton kanssa, SopS 58/1991), Tshekin (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Viron (SopS 104/1992), Liettuan (SopS 119/1992), Romanian (SopS 121/1992), Latvian (SopS 5/1993), Uzbekistanin (SopS 74/1993), Ukrainan (SopS 6/1994), Valko-Venäjän (SopS 89/1994), Turkin (SopS 29/1995), Argentiinan (SopS 21/1996), Chilen (SopS 23/1996), Korean tasavallan (SopS 25/1996), Vietnamin (SopS 27/1996), Perun (SopS 33/1996), Thaimaan (SopS 35/1996), Slovakian (tehty Tshekin ja Slovakian liittotasavallan kanssa, SopS 73/1991), Arabiemiraattien liiton (SopS 22/1997), Kuwaitin (SopS 32/1997), Indonesian (SopS 34/1997), Moldovan (SopS 42/1997), Kazakstanin (SopS 20/1998) ja Puolan (SopS 28/1998) kanssa.

2. Sopimuksen valmistelu

Aloite sopimuksen solmimiseksi tehtiin Suomen taholta jo vuoden 1994 alussa, minkä jälkeen Slovenia toimitti Suomelle luonnoksensa sopimukseksi ja Suomi oman luonnoksensa kuukautta myöhemmin elokuussa vuonna 1994. Varsinaisiin neuvotteluihin voitiin kuitenkin ryhtyä vasta kun Slovenia oli ryhtynyt purkamaan investointeihin liittyviä rajoituksiaan. Ensimmäinen neuvottelukierros käytiin Ljubljanassa syys-lokakuun vaihteessa vuonna 1997. Neuvotteluissa jäi avoimeksi eräitä kohtia, joista voitiin myöhemmin sopia kirjeenvaihtoteitse. Sopimus allekirjoitettiin Helsingissä kesäkuun 1 päivänä vuonna 1998.

Sopimus noudattaa perusrakenteeltaan ja yleissisällöltään Suomen viimeisimpiä vastaavia sopimuksia. Työn pohjana on käytetty alan uusinta kansainvälistä vertailumateriaalia kuten Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestössä neuvoteltavan monenvälisen sijoitussopimuksen valmisteluaineistoa, Euroopan Energiaperuskirjaa sekä muiden EU-maiden vastaavien sopimusten sisältöä. Sopimuksia on kehitetty edelleen yhteistyössä Suomen asianomaisten sektoriviranomaisten ja talouselämän etujärjestöjen kanssa.

3. Sopimuksen merkitys

Sopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli turvaa omien lakiensa ja säännöstensä puitteissa omalla alueellaan toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun. Tällaisiin sijoituksiin ei saa soveltaa epäedullisempaa kohtelua, kuin myönnetään omien sijoittajien tai kolmansien maiden sijoittajien sijoituksille.

Sopimuksen tarkoittamia sijoituksia voi kansallistaa, pakkolunastaa tai muuten ottaa haltuun ainoastaan ei-syrjivältä pohjalta. Toimenpiteeseen voidaan ryhtyä vain yleisen edun vuoksi sekä välitöntä, riittävää ja todellista korvausta vastaan asianmukaisin laillisin menettelyin.

Sodasta, aseellisesta selkkauksesta, hätätilasta tai vastaavasta sijoitusten kärsimä vahinko on hyvitettävä tai korvattava vähintään samantasoisesti kuin omien maiden tai kolmansien maiden sijoittajien osaksi tuleva hyvitys.

Mikäli sijoittajan ja toisen sopimuspuolen välillä tai sopimuspuolten kesken syntyy riitaisuuksia, on sopimuksessa määräykset välimiesmenettelystä. Sopimuksen tulkintaan ja soveltamiseen liittyvät erimielisyydet sopijapuolten välillä ratkaistaan myös kulloistakin tarkoitusta varten perustettavassa välimiesmenettelyssä.

4. Esityksen taloudelliset vaikutukset

Sopimuksella ei ole valtion talouteen ulottuvia vaikutuksia.

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

5. Sopimuksen sisältö

1 artikla. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet kuten sijoitus, sijoittaja, tuotto ja sopimuspuolten alueet. Kolmansissa maissa sijaitsevat tytäryhtiöt on rajattu sopimuksen ulkopuolelle, joten niistä käsin tehdyt epäsuorat sijoitukset eivät kuulu sopimuksen piiriin.

2 artikla. Artikla sisältää yleisen periaatteen sijoitusten edistämisestä sopimuspuolten alueella sekä sitoumuksen suojella ja olla häiritsemättä sijoittajien toimintaa.

3 artikla. Artiklan 1 ja 2 kohdissa taataan sijoituksille ja sijoittajille yhtä oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu kuin myönnetään oman maan tai kolmansien maiden sijoituksille ja sijoittajille sen mukaan, mikä on sijoittajalle edullisinta. Artiklan 3 kohta merkitsee poikkeusta 1 ja 2 kohtien määräyksiin, kun siinä sijoittajien ja sijoitusten edullisemmuuskohtelua arvoitaessa suljetaan sopimuksen ulkopuolella tietyt sijoituksia koskevat edut. Jos isäntävaltion sijoittajille myöntämä etu perustuu jonkin alueellisen taloudellisen järjestön tai tulliliiton jäsenyyteen (alakohta a), verotukseen jopa osittainkin liittyvään kansainväliseen järjestelyyn (alakohta b) tai sijoituksia koskevaan monenväliseen sopimukseen (alakohta c), isäntävaltio ei ole velvollinen myöntämään tällaista etua toisen sopimusvaltion sijoittajille. Viimeksimainitun alakohdan c taustana on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön valmisteilla oleva sijoituksia koskeva sopimus, joka saattaa sisältää kyseisen järjestön jäsenmaiden ja kolmansien maiden välisiin suhteisiin vaikuttavia määräyksiä.

4 artikla. Omaisuuden kansallistamiselle tai niihin verrattaville toimille asetetaan tiukempia edellytyksiä kuin kansallisessa lainsäädännössä on tapana. Pakkolunastuksesta on suoritettava välitön, riittävä ja todellinen korvaus sijoituksen markkina-arvon mukaan. Korvaukselle on suoritettava asianmukainen korko. Sijoittajalla on oikeus tapauksensa nopeaan tutkintaan ja sijoituksensa arviointiin isäntämaan viranomaisten toimesta edellämainittujen periaatteiden mukaisesti.

5 artikla. Artiklassa on määräyksiä siltä varalta, että toisen sopijamaan sijoittajien sijoituksille aiheutuu menetyksiä sodan tai muun kansallisen hätätilan johdosta. Näistä menetyksistä sopimuspuolet sitoutuvat maksamaan korvauksia tai muuten hyvittämään sijoittajaa vähintään saman suuruisesti kuin oman maan tai kolmannen maan sijoittajia. Tällaiset maksut on toteutettava välittömästi ja ne ovat vapaasti siirrettävissä.

6 artikla. Pääomien, tuottojen, korkojen, maksujen ja palkkojen siirroille ei saa asettaa rajoituksia. Siirrot tapahtuvat vallitsevan markkinakurssin mukaisina. Nykyisen lainsäädännön puitteissa Slovenialla on kuitenkin vaikeuksia hyväksyä olemassa olevaan investointiin ulkomailta tulevat lisäpääomapanokset, vaikka ne olisikin tarkoitettu sijoituksen laajentamiseen tai sen hoitoon. Ongelma joka tapauksessa poistuu viimeistään neljän vuoden sisällä, kun Slovenia joutuu toteuttamaan Eurooppa-sopimuksen edellyttämät liberalisointitavoitteet.

7 artikla. Jos sopimusvaltio tai sen edustajaksi määrätty taho on myöntänyt vakuuden vahingon varalta tai takauksen toisen sopimusvaltion alueella olevalle sijoitukselle ja joutunut tällä perusteella korvausvelvolliseksi, siirtyvät kaikki kyseistä sijoitusta koskevat oikeudet ensin mainitulle maksuvelvolliseksi joutuneelle sopimusvaltiolle. Näitä oikeuksiaan se sijaantulijan asemassa toteuttaa joko itse tai edustajakseen määrätyn tahon kautta.

8 artikla. Artiklan 1 kohdan mukaan sopimusvaltion sijoittajan ja isäntävaltion väliset riidat tulee ensisijaisesti ratkaista neuvotellen ilman oikeuskäsittelyä.

Artiklan 2 kohtaan sisältyy määräyksiä sen seikan varalta, että asiassa ei ole päästy sovintoon. Jos riitaa ei ole saatu ratkaistuksi kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, kun sovintoneuvotteluja on pyydetty, sijoittaja voi aloittaa oikeudenkäyntimenettelyn. On huomattava, että sovintoon tähtäävän aloitteen voi tehdä kumpi tahansa riidan osapuolista; sen sijaan oikeudenkäyntiin voi ryhtyä ainoastaan sijoittaja. Tällöin sijoittaja voi saattaa riidan joko isäntävaltion asiassa toimivaltaisen tuomioistuimen tai kansainvälisen välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

Välimiesmenettelyyn turvautuessaan sijoittajalla on kaksi vaihtoehtoa: joko artiklan 2 kohdan alakohdan b mukainen sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainvälinen ratkaisukeskus (ICSID) tai alakohdan c mukainen Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNCITRAL) sääntöihin pohjautuva tilapäinen välimiesoikeus.

Tuomio on lopullinen ja pannaan täytäntöön kansallisen lainsäädännön mukaan.

9 artikla. Tämä artikla puolestaan koskee sopimusvaltioiden eli hallitusten välisiä sopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuvia riitoja, jotka nekin artiklan 1 kohdan mukaan tulee ensisijaisesti ratkaista neuvotteluteitse. Mikäli riitaa ei kuitenkaan ole saatu ratkaistuksi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvotteluja pyydettiin, voi jompikumpi sopimusvaltio artiklan 2 kohdan mukaan saattaa riidan välimiesoikeuden käsiteltäväksi.

Välimiesoikeuden perustamista ja kokoonpanoa koskevat määräykset on kirjattu artiklan 3, 4 ja 5 kohtiin.

10 artikla. Sopimus ei rajoita sijoittajalle voimassaolevan tai myöhemmin säädettävän niin kansallisen kuin kansainvälisen oikeuden perusteella mahdollisesti koituvia etuja.

11 artikla. Sopimusta sovelletaan kaikkiin ennen ja jälkeen sen voimaantuloa tehtyihin sijoituksiin. Sen sijaan sen ulkopuolelle jäävät ennen sen voimaantuloa syntyneet riidat ja selvitetyt vaateet.

12 artikla. Artikla sisältää tavanomaiset loppumääräykset sopimuksen voimaantulosta ja sen irtisanomisesta. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen sen hyväksymisestä. Se on voimassa viisitoista vuotta, minkä jälkeen se voidaan irtisanoa kahdentoista kuukauden irtisanomisajalla. Irtisanomisajan jälkeinen niin sanottu suoja-aika on niin ikään viisitoista vuotta.

6. Eduskunnan suostumuksen tarpeellisuus

Sopimuksen 4 artiklan mukaan sopimuspuoli saa pakkolunastaa toisen sopimuspuolen sijoittajien tekemiä sijoituksia ainoastaan artiklassa tarkemmin määritellyillä ehdoilla. Artiklassa on lisäksi määräyksiä tällaisen toimenpiteen johdosta maksettavista korvauksista ja niihin liittyvistä koroista.

Hallitusmuodon 12 §:n 2 momentin mukaan omaisuuden pakkolunastuksesta on säädettävä lailla. Lisäksi artiklan edellä mainitut määräykset korvausten maksamisesta ovat osittain ristiriidassa pakkolunastuslainsäädännön kanssa. Sopimuksen 4 artiklan määräykset vaativat näistä syistä eduskunnan hyväksymisen.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Slovenian tasavallan hallituksen välisen sijoituksen edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Laki Slovenian kanssa tehdyn sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 1998 tehdyn Suomen tasavallan hallituksen ja Slovenian tasavallan hallituksen välisen sijoitusten edistämistä ja suojaamista koskevan sopimuksen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin niistä on sovittu.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

3 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.


Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 1998

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Ole Norrback

(Suomennos)

SOPIMUS

Suomen tasavallan hallituksen ja Slovenian tasavallan hallituksen välillä sijoitusten edistämisestä ja suojaamisesta

Suomen tasavallan hallitus ja Slovenian tasavallan hallitus, jäljempänä "sopimuspuolet", jotka

haluavat tehostaa taloudellista yhteistyötä molempien maiden yhteiseksi hyödyksi ja ylläpitää oikeudenmukaisia ja tasapuolisia edellytyksiä sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella ja

tunnustavat, että sijoitusten tukeminen ja suojelu sopimuksen pohjalta lisää liiketoiminnallista aloitteellisuutta,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artiklaMääritelmät

Tässä sopimuksessa:

1. "Sijoitus" tarkoittaa kaikenlaista varallisuutta, jonka sopimuspuolen sijoittajat ovat sijoittaneet toisen sopimuspuolen alueella viimeksi mainitun sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaisesti, ja siihen kuuluu erityisesti, joskaan ei yksinomaan:

a) irtain ja kiinteä omaisuus sekä kaikenlaiset omistusoikeudet kuten vuokrattu omaisuus, kiinnitykset ja pantti- ja pidätysoikeudet,

b) arvopaperit, haltijavelkakirjat ja muut osuudet yrityksessä,

c) vaateet rahaan tai suorituksiin, joilla on taloudellista arvoa,

d) oikeudet henkiseen omaisuuteen ja

e) toimivaltaisen viranomaisen lain, hallinnollisen asiakirjan tai sopimuksen nojalla myöntämät toimiluvat, mukaan lukien toimiluvat etsiä, viljellä, louhia tai hyödyntää luonnonvaroja.

Mikään muutos varallisuuden sijoitus- tai jälleensijoitusmuodossa ei vaikuta varallisuuden luokitukseen sijoituksena.

2. "Tuotto" tarkoittaa sijoituksien tuottamia rahamääriä ja sisältää erityisesti, joskaan ei yksinomaan, voitot, osingot, korot, rojaltit, pääomatuotot tai muunlaiset sijoituksiin liittyvät tulot.

3. "Sijoittaja" tarkoittaa:

a) luonnollisia henkilöitä, jotka ovat jommankumman sopimuspuolen kansalaisia sen lakien mukaisesti ja

b) oikeushenkilöitä, jotka on perustettu tämän sopimuspuolen lakien nojalla.

4. "Alue" tarkoittaa kummankin sopimuspuolen osalta sen suvereniteetin alaista aluetta, mukaan lukien aluevedet ja ilmatila samoin kuin merialueet, joilla kyseinen sopimuspuoli harjoittaa täysivaltaisia oikeuksia tai tuomiovaltaa oman maansa lainsäädännön ja kansainvälisen lain mukaisesti.

5. "Isäntäosapuoli" tarkoittaa sopimuspuolta, jonka alueella sijoitus tehdään.

2 artiklaSijoitusten edistäminen ja suojaaminen

1. Isäntäosapuoli edistää toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia alueellaan ja antaa luvan sellaisten sijoitusten tulolle alueelleen lakiensa ja määräystensä mukaisesti.

2. Isäntäosapuoli myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille alueellaan oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun sekä täyden ja jatkuvan suojan ja turvallisuuden.

3. Isäntäosapuoli ei saa kohtuuttomilla, mielivaltaisilla tai syrjivillä toimilla haitata toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoitusten hoitoa, ylläpitoa, käyttöä, hyödyntämistä tai myyntiä.

4. Isäntäosapuoli tarkastelee myötämielisesti lainsäädäntönsä puitteissa toisen sopimuspuolen sijoittajien hakemuksia koskien tarpeellisia lupia sen alueella tehtävien sijoitusten yhteydessä, mukaan lukien lupa ottaa työhön valintansa mukaan johtotason ja teknistä henkilökuntaa näiden kansallisuudesta riippumatta.

3 artiklaSijoitusten kohtelu

1. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille toisen sopimuspuolen alueella tai niihin liittyville tuotoille myönnetään kohtelu, joka ei ole epäedullisempi kuin mitä isäntäosapuoli myöntää sen omien sijoittajien tai jonkin kolmannen valtion sijoittajien sijoituksille, sen mukaan kumpi kohtelu on edullisempi.

2. Sopimuspuoli myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajille näiden sijoitusten hoidon, ylläpidon, käytön, hyödyntämisen tai sijoitusten myynnin osalta kohtelun, joka ei ole epäedullisempi kuin minkä isäntäosapuoli myöntää omille sijoittajilleen tai jonkin kolmannen osapuolen sijoittajille, sen mukaan mikä kohtelu on edullisempi.

3. Tämän sopimuksen määräysten ei saa katsoa velvoittavan sopimuspuolta ulottamasta toisen sopimuspuolen sijoittajiin etua kohtelusta, suosituimmuudesta tai etuoikeudesta

a) minkään nykyisen tai tulevan alueellisen vapaakauppa-alueen, tulliliiton tai yhteismarkkina-alueen nojalla, jonka osapuoli sopimuspuoli on tai jonka osapuoli siitä voi tulla,

b) minkään kansainvälisen sopimuksen tai kotimaan lainsäädännön nojalla, joka liittyy kokonaan tai osittain verotukseen ja

c) minkään monenvälisen sijoituksiin liittyvän yleissopimuksen tai valtio-sopimuksen nojalla, jonka osapuoli sopimuspuoli on tai tulee mahdollisesti olemaan.

4 artiklaPakkolunastus

1. Sopimuspuolen sijoittajien sijoituksia isäntäosapuolen alueella ei saa pakkolunastaa, kansallistaa eikä niihin saa kohdistaa mitään muita toimenpiteitä, joilla on pakkolunastusta tai kansallistamista vastaava vaikutus (jäljempänä "pakkolunastus"), jollei toimenpiteisiin ryhdytä yleisen edun vuoksi syrjimättömyyden pohjalta noudattaen asianmukaista oikeudellista menettelyä ja välitöntä, riittävää ja tosiasiallista korvausta vastaan.

2. Tällaisen korvauksen tulee vastata pakkolunastetun sijoituksen oikeudenmukaista markkina-arvoa välittömästi ennen kuin pakkolunastus tuli tietoon (jäljempänä "arviointipäivä").

3. Tämä oikeudenmukainen markkina-arvo ilmaistaan vapaasti vaihdettavassa valuutassa arviointipäivänä tämän valuutan kohdalla vallitsevaan markkinakurssiin. Korvaukseen tulee sisältyä myös kolmen kuukauden Lontoon pankkienvälinen tarjouskorko (Libor) pakkolunastupäivästä varsinaiseen maksupäivään.

4. Sijoittajalla, jonka sijoitukset pakkolunastetaan, on oikeus saada kyseisen sopimuspuolen oikeusviranomaiselta tai muulta pätevältä viranomaiselta pikainen arvio tapauksestaan ja sijoituksilleen annetusta arvosta tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

5 artiklaMenetysten korvaaminen

Isäntäosapuoli myöntää toisen sopimuspuolen sijoittajille, joiden sijoitukset ovat kärsineet menetyksiä sodan tai muun aseellisen selkkauksen, vallankumouksen, kansannousun, hätätilan tai tai muun vastaavan tapauksen takia isäntäosapuolen alueella näiden menetysten osalta kohtelun, mukaan lukien hyvityksen, vahingonkorvauksen tai ennallen palauttamisen, joka ei ole epäedullisempi kuin isäntäosapuoli myöntää omille sijoittajilleen tai kolmannen valtion sijoittajille, sen mukaan mikä on sijoittajalle edullisinta. Kaikkien tämän artiklan nojalla suoritettujen maksujen tulee olla välittömästi realisoitavissa ja vapaasti siirrettävissä.

6 artiklaMaksujen siirto

1. Sopimuspuoli takaa toisen sopimuspuolen sijoittajille näiden sijoituksiin liittyvien varojen vapaan siirron ja siirtovapaus koskee erityisesti, joskaan ei yksinomaan:

a) alkupääomaa ja lisärahamääriä sijoitusten ylläpitämiseksi ja laajentamiseksi,

b) tuottoja,

c) sijoitukseen liittyvien velkojen takaisinmaksuun liittyviä varoja,

d) sijoituksen kokonaan tai osittain myymisestä tai lopettamisesta syntyneet saatavat,

e) korvausta tai muuta maksua, jota tarkoitetaan tämän sopimuksen 4 ja 5 artiklassa,

f) riitojen ratkaisemisesta johtuvat maksuja, ja

g) sijoituksen yhteydessä ulkomailta palkattujen kansalaisten tuloja ja muita palkkioita.

2. Sopimuspuoli takaa edelleen, että siirrot suoritetaan vaihtopäivänä käteiskaupassa siirrettävän valuutan osalta voimassa olevaan vaihtokurssiin.

7 artiklaSijaantulo

Jos sopimuspuoli tai sen edustajaksi määrätty taho suorittaa maksun omalle sijoittajalleen vakuutuksen perusteella toisen sopimuspuolen alueella olevan sijoituksen osalta, viimeksi mainittu sopimuspuoli tunnustaa, haittaamatta ensiksi mainitun sopimuspuolen oikeuksia 9 artiklan nojalla, kaikkien niiden sijoittajan oikeuksien ja vaatimusten siirtymisen ensin mainitulle sopimuspuolelle tai sen edustajaksi määrätylle taholle, joita sopimuspuoli tai sen edustajaksi määrätty taho on oikeutettu harjoittamaan sijaantulon nojalla samassa laajuudessa kuin vakuutettu sijoittaja.

8 artiklaSijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat

1. Sopimuspuolen sijoittajan ja toisen sopimuspuolen väliset riidat ratkaistaan sovinnollisesti.

2. Mikäli tällaista riitaa ei voida ratkaista kolmen (3) kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, kun ratkaisupyyntö esitettiin, kyseinen sijoittaja voi alistaa riidan joko:

a) sopimuspuolen asianomaiselle tuomioistuimelle tai

b) sovitteluun tai välitykseen sijoituksia koskevien riitaisuuksien kansainväliselle ratkaisukeskukselle (ICSID), joka perustettiin Washingtonissa 18 päivänä maaliskuuta 1965 allekirjoitettavaksi avatun valtioiden ja toisten valtioiden kansalaisten välisten sijoituksia koskevien riitaisuuksien ratkaisemisesta tehdyn yleissopimuksen nojalla tai

c) väliaikaiselle tuomioistuimelle, joka asetetaan Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden komitean (UNICTRAL) välimiesmenettelysääntöjen mukaisesti, elleivät riidan osapuolet toisin sovi.

3. Päätös on lopullinen ja riidan kumpaakin osapuolta sitova ja se pannaan täytäntöön kansallisen lain mukaisesti.

9 artiklaSopimuspuolten väliset riidat

1. Sopimuspuolten väliset riidat tämän sopimuksen tulkinnasta ja toimeenpanosta tulisi ratkaista mahdollisuuksien mukaan neuvottelemalla.

2. Jos riitaa ei saada ratkaistuksi kuuden (6) kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin jompikumpi sopimuspuoli esitti neuvottelupyynnön, se alistetaan jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

3. Tällainen väliaikainen välimiesoikeus asetetaan kutakin tapausta varten seuraavasti. Kumpikin sopimuspuoli nimittää yhden välimiesoikeuden jäsenen kahden (2) kuukauden kuluessa välityspyynnön vastaanottamisesta. Nämä kaksi jäsentä valitsevat sitten yhden kolmannen valtion kansalaisen, joka kummankin sopimuspuolen suostumuksella nimitetään välimeisoikeuden puheenjohtajaksi. Puheenjohtaja nimitetään kolmen (3) kuukauden kuluessa kahden muun jäsenen nimittämispäivästä.

4. Jos tarvittavia nimityksiä ei ole tehty tämän artiklan 3 kappaleessa mainittujen aikojen kuluessa, kumpi tahansa sopimuspuolista voi muun järjestelyn puuttuessa pyytää Kansainvälisen tuomioistuimen presidenttiä suorittamaan tarvittavat nimitykset. Mikäli presidentti on jommankumman sopimuspuolen kansalainen tai muusta syystä estynyt suorittamasta nimitystä, tehtävä annetaan tuomioistuimen varapresidentille tai tuomioistuimen virkaiältään vanhimmalle jäsenelle, joka ei ole kummankaan sopimuspuolen kansalainen eikä muutoin estynyt suorittamasta nimitystä.

5. Välimiesoikeus tekee päätöksensä äänten enemmistöllä. Välimiesoikeuden päätökset ovat lopullisia ja molempia sopimuspuolia sitovia. Kumpikin sopimuspuoli vastaa nimittämänsä jäsenen ja tämän edustautumisen aiheuttamista kustannuksista välimiesmenettelyn yhteydessä. Sopimuspuolet vastaavat puheenjohtajan kustannuksista ja muista kustannuksista yhtä suurin osuuksin. Välimieoikeus voi tehdä erilaisen päätöksen kustannusten jakamisesta. Muutoin välimiesoikeus päättää itse omista menettelytavoistaan.

10 artiklaMuiden sääntöjen soveltaminen

Jos jommankumman sopimuspuolen lain määräykset tai tällä hetkellä voimassa olevan tai myöhemmin sopimuspuolten välillä tämän sopimuksen lisäksi vahvistettavan kansainvälisen lain velvoitteet sisältävät joko yleisen tai erityisen määräyksen, joka oikeuttaa toisen sopimuspuolen sijoittajien sijoituksille annettavaksi kohtelun, joka on edullisempi kuin mistä tässä sopimuksessa määrätään, nämä määräykset ovat niiltä osin kuin ne ovat edullisempia voimassa tämän sopimuksen sijasta.

11 artiklaSopimuksen soveltaminen

Tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin sijoituksiin siitä riippumatta, onko ne tehty ennen sopimuksen voimaantuloa tai sen jälkeen, mutta sopimusta ei sovelleta sijoitusta koskevaan riitaan, joka alkoi, tai vaatimukseen, josta sovittiin ennen sopimuksen voimaantuloa

12 artiklaVoimaantulo, voimassaoloaika ja irtisanominen

1. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen, kun niiden perustuslailliset edellytykset tämän sopimuksen voimaantulemiseksi on täytetty. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä viimeisen ilmoituksen saapumispäivästä lukien.

2. Tämä sopimus on voimassa aluksi viisitoista (15) vuotta ja se katsotaan uudistetuksi samoin ehdoin viideksitoista (15) vuodeksi ja niin edellen, jollei jompikumpi sopimuspuolista vähintään kaksitoista (12) kuukautta ennen sopimuksen voimassaolon päättymistä ilmoita toiselle kirjallisesti aikomuksestaan irtisanoa sopimus.

3. Niiden sijoitusten osalta, jotka on tehty ennen tämän sopimuksen irtisanomis-päivää, 1―11 artiklan määräykset pysyvät voimassa edelleen viisitoista (15) vuotta tämän sopimuksen irtisanomispäivästä lukien.

Tämän vakuudeksi allekirjoittneet edustajat, jotka on asianmukaisesti valtuutettu tehtävään, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 1998 kahtena englanninkielisenä kappaleena.

Suomen tasavallan hallituksen puolesta

Slovenian tasavallan hallituksen puolesta

Finlex ® är en offentlig och gratis internettjänst för rättsligt material som ägs av justitieministeriet.
Innehållet i Finlex produceras och upprätthålls av Edita Publishing Ab. Varken justitieministeriet eller Edita svarar för eventuella fel i innehållet i databaserna, för den omedelbara eller medelbara skada som orsakas av att felaktig information används eller för avbrott i användningen av eller andra störningar i Internet.